Mihin Afganistanin kansalaisyhteiskunta on menossa?
Toimiva kansalaisyhteiskunta on yksi demokraattisen yhteiskunnan peruspilareita – myös Afganistanissa. Suomen Kabulin-edustustossa työskentelevä Matti Väänänen analysoi Afganistanin kansalaisyhteiskunnan tilaa ja järjestöjen roolia Suomen kehitysyhteistyössä.
Jos Afganistanin demokraattista kehitystä mitattaisiin pelkästään kansalaisyhteiskunnan aktiivisuudella ja sen osallistumisella julkiseen päätöksentekoon, demokratiakehitys Afganistanissa olisi hyvin näennäistä.
Kansalaisyhteiskunnalla on kuitenkin merkittävä osa maan kehityksessä, ja järjestöjen rooli julkisten palvelujen täydentäjänä – paikoin ainoana tarjoajana – on Afganistanissa kiistaton.
Esimerkiksi yhteistyö opetus- ja terveyssektoreilla on vahvistanut kansalaisyhteiskunnan ja afgaanihallinnon välistä yhteistyötä myös laajemmin. Toukokuun alussa käydyt presidentinvaalit ovat osoitus kansalaisyhteiskunnan osallistumisesta yhteiskunnan toimintaan. Pelkästään vaalien tarkkailuun osallistui reilut 80 paikallista kansalaisjärjestöä.
Kansalaisyhteiskunta alkoi kehittyä Afganistanissa todenteolla vasta 2000-luvun alussa Taleban-hallinnon kukistumisen jälkeen, mutta vapaaehtoistoiminnalla on maassa kuitenkin pitkät perinteet.
Kansalaisyhteiskunta on kehittynyt viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana valtavasti, mutta järjestöjen toiminnan kehittämiseen on edelleen tarvetta.
Tällä hetkellä Afganistanissa on rekisteröitynyt reilut 300 kansainvälistä ja noin 2 300 afganistanilaista kansalaisjärjestöä.
Kansalaisjärjestöt toteuttavat Suomen kehitysyhteistyötä
Suomen kehitysyhteistyön toteuttamisessa Afganistanissa kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli.
Kansalaisjärjestöt vastaavat puhtaasti järjestöille suunnatun tuen lisäksi myös Maailmanpankin ja YK-järjestelmän kautta kanavoidusta tuesta, osasta humanitaarista apua sekä ihmisoikeustuen toteutuksesta.
Kansalaisjärjestötuki siis täydentää muuta Suomen tukea, mutta kansalaisjärjestöt myös vastaavat suuresta osasta Suomen kehitysyhteistyön toteutuksesta kenttätasolla. Lisäksi paikallisen yhteistyön määräraha mahdollistaa lähetystölle suoran yhteydenpidon kansalaisyhteiskunnan kanssa ja tarjoaa joustavan ja tuloksellisen tuki-instrumentin ruohonjuuritasolla.
Hyväksyntä ja läsnäolo ovat toiminnan perusta
Avunantajien yhteys Kabulin ja muiden suurten kaupunkien ulkopuolella toimiviin järjestöihin on rajoittunutta. Turvallisuusvastuun siirtyessä yhä enemmän Afganistanin omien joukkojen hoidettavaksi maahan on syntynyt yhä enemmän niin sanottuja mustia alueita, joilla avunantajien tukemien järjestöjen on lähes mahdotonta toimia eikä alueilta saada juuri minkäänlaista tietoa.
Toiminta kaupunkikeskusten ulkopuolella on muuttumassa monin paikoin vaikeammaksi, mutta toimijoita näilläkin alueilla on. Paikallisesti toimivilla perinteisillä rekisteröitymättömillä yhteisöillä, kuten paikallis-shuroilla, ei käytännössä ole ollut mahdollisuutta päästä käsiksi avunantajien tukeen.
Kansalaisjärjestöjä tukemalla pystytään saavuttamaan alueita, mutta myös ihmisiä, joita muilla keinoin ei välttämättä pystyttäisi saavuttamaan.
Afganistanissa toimii useita kansainvälisiä järjestöjä, jotka ovat pystyneet toimimaan maassa vuosi-kymmenten ajan, niin neuvostomiehityksen kuin Talebaninkin vallan aikana. Todennäköisesti paikallisesti tunnetuilla kansainvälisillä järjestöillä ja niiden kumppaneilla tulee jatkossakin olemaan parhaat edellytykset tulokselliseen toimintaan toimintaympäristön muutoksista huolimatta.
Näillä kaikilla järjestöillä on yksi yhteinen nimittäjä: hyväksyntä ja läsnäolo.
Afganistanissa – kuten muuallakin – kansalaistoiminnan perusta on hyväksyntä. Paikallisyhteisöjen lisäksi tämä tarkoittaa erityisesti hyväksyntää paikallisilta voimahahmoilta, kuten uskonnollisilta vaikuttajilta, poliittisilta pelureilta, turvallisuusviranomaisilta ja paikoin myös kapinallisilta.
Suhteiden luominen vaatii läsnäoloa ja pitkäjänteistä sitoutuneisuutta, niin avunantajilta kuin toteuttavilta järjestöiltäkin.
Järjestöjen ja afgaanihallinnon yhteistyö takeltelee
Kansalaisyhteisö on saanut Afganistanissa aikaan hyviä tuloksia, mutta mittavasta kehitysrahoituksesta huolimatta järjestöt eivät ole saaneet kunnollista jalansijaa yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.
Kansalaisyhteiskunnan ja afgaanihallinnon yhteistyö on edelleen usein kansainvälisen yhteisön painostuksen seurausta eikä säännöllistä yhteisen tavoitteen saavuttamiseen tähtäävää toimintaa.
Kyse ei ole niinkään ollut kansalaisjärjestöjen rahoitusvajeesta vaan järjestöjen osaamisen sekä valtiohallinnon poliittisen tahdon puutteesta.
Kansainvälinen kehitysrahoitus vähenee
Turvallisuussiirtymän vuoksi vähentyvät kansainväliset joukot vievät mukanaan myös suuren osan Afganistanin taloutta ylläpitäneestä palvelujen ja materiaalin kysynnästä. Kansainvälisen yhteisön Afganistaniin vuosittain investoima rahamäärä tulee vähenemään lähivuosina entisestään.
Tämä koskee myös kehitysrahoitusta. Kansalaisjärjestöille tilanne tulee tarkoittamaan selviytymistaistelua.
Toisaalta muuttuva tilanne on kansalaisyhteiskunnalle myös mahdollisuus ottaa suurempi vastuu maan kehityksestä. Mahdollisuus se on erityisesti niille järjestöille, joita on ollut tukemassa pitkäaikainen ja sitoutunut kumppani, joka on kädestä pitäen ohjannut ja kouluttanut sen henkilökuntaa.
Korruptio ja hyvä hallinto
Afganistan on yksi maailman korruptoituneimmista maista. Maat, niiden hallinto tai muutkaan elimet eivät itsessään ole korruptoituneita vaan ihmiset, joista ne muodostuvat.
Myöskään Afganistanin kansalaisyhteiskunta ei ole säästynyt korruptiolta tai sen laajemmilta yhteiskunnallisilta vaikutuksilta.
Hankehallinnon sääntöjen noudattaminen on järjestötyön tärkein työkalu korruption vastaisessa toiminnassa. Hyvä hallinto ja valvonta vaativat avunantajilta sekä itse järjestöiltä läsnäoloa ja hallintotavan seuraamista.
Läsnäolo on monelle avunantajalle poliittinen ja periaatteellinen kysymys, mikä heijastuu Afganistanin turvallisuustilanteessa myös riskinottohalukkuuteen. Totuus kuitenkin on, että osaamisen vahvistaminen tai hyvän hallinnon toteuttamien ei etätyönä ole kovinkaan tuloksellista.
Afganistanissa hallinnolliset prosessit ovat yksi kansalaisjärjestöjen suurimpia ongelmia. Usein perusasiat kuten esimerkiksi talous- ja henkilöstöhallinto sekä erityisesti rekrytointi, eivät vastaa avunantajien vaatimustasoa.
Osin avunantajatkin ruokkivat kansalaisjärjestöjen huonoa hallintoa katsomalla sitä läpi sormien. Jokaisen toimijan Afganistanissa onkin jossain vaiheessa mietittävä, miten paljon hallinnon puutteita ja korruptiota voidaan hyväksyä.
Suomi seuraa tarkoin tukemiensa kansalaisjärjestöjen toimintaa ja pitää väärinkäytösten suhteen nollatoleranssia.
Kansalaisyhteiskunta on oikealla uralla
Afganistanin kansalaisyhteiskuntaan mahtuu monenlaista toimijaa ja onneksi niistä iso osa tekee hyvää työtä, vaikka eivät vielä ehkä olekaan täysin mukautuneet kansainvälisen yhteisön odottamille hallinnollisille tavoille.
Varmaa on, että järjestöt tulevat elämään muutoksen pyörteissä myös jatkossa. Uusia perustetaan, mutta vanhoista osa lopettaa toimintansa. Kansalaisjärjestöjen toiminnan ja koko laajan kansalaisyhteiskunnan ongelmia tulee tarkastella säännöllisesti, jotta toimintaa voitaisiin kehittää entisestään.
Kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja paikallisten järjestöjen kumppanuudet ovat osoittautuneet hyväksi toimintatavaksi siksi, että yhteistyö perustuu läsnäoloon ja pitkäjänteisyyteen. Lisäksi näiden toimijoiden tuki on pääosin ohjelmamuotoista, joka antaa tarvittavaa joustavuutta.
Kansalaisjärjestöillä on Afganistanin kehityksessä nyt ja tulevaisuudessa ainutlaatuinen rooli ja vaikuttamismahdollisuudet. Yhteisölähtöisyyden korostaminen poliittisessa ja sosiaalisessa kehityksessä voi olla avainmenestykseen.
Kansalaisjärjestöjen vaikuttamismahdollisuuksia ei pidä aliarvioida myöskään Suomelle tärkeiden teemojen kuten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien osalta.
Voidaankin todeta, että vaikka kansalaisyhteiskunta ei ole kyennyt vastaamaan kansainvälisen yhteisön vaatimuksiin, niin on se oikealla uralla. Jokainen voi miettiä, kuinka kauan meillä Suomessa kansalaisyhteiskunnan kehittäminen on kestänyt ja kuinka tärkeässä roolissa se on ollut suomalaisen yhteiskunnan kehityksessä sotien jälkeisessä Suomessa.
Matti Väänänen
Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana Suomen suurlähetystössä Kabulissa.