Marokon kauppa- ja talouskatsaus – Läheisyys Eurooppaan on etu ja rasite
Vahvasti Euroopan markkinoista riippuvaisen Marokon talous kasvaa, muttei vailla haasteita. Perinteisten maatalous- ja kaivannaissektoreiden rinnalle on noussut uusia talouden kärkiä, kuten edulliseen työvoimaan nojautuvat ulkoistamispalvelut.
Vuonna 2011 Marokon bruttokansantuote oli noin 70 miljardia euroa eli noin 802,6 miljardia dirhamia. Kasvua oli 4,7 prosenttia vuoden 2010 lukuihin verrattuna. Sittemmin maan talouskasvu on kuitenkin hidastunut: viimeisten arvioiden mukaan Marokon talouskasvu jäi vuonna 2012 vain noin 2,8 prosenttiin.
Marokkoa vuonna 2012 vaivannutta kuivuutta pidetään suurimpana syynä talouskasvun heikkenemiseen. Kuivuus huononsi selvästi satoja ja täten tärkeän maataloussektorin tuottavuutta. Myös Marokon suurimman kauppakumppanin, Euroopan unionin, taloudelliset ongelmat vaikuttivat kielteisesti Marokon talouskasvuun.
Vuonna 2013 talouskasvun on kuitenkin arvioitu lähtevän sateiden runsastumisen ja sitä kautta satojen parantumisen myötä jälleen varovaiseen nousuun ja päätyvän 3–4 prosentin välille.
Marokon talouskasvu on yleisesti ottaen huomattavan riippuvainen maataloudesta, mistä johtuen muutokset erityisesti sateiden määrässä vaikuttavat maan taloustilanteeseen selvästi.
Syy maatalouden keskeisyyteen on ennen kaikkea sen suuri työllistävyys. Sektorin osuus bruttokansantuotteesta ei ole kuitenkaan yhtä merkittävä: maatalouden osuus bruttokansantuotteesta (BKT) vuosien 2001–2008 välillä oli noin 12–17 prosenttia. Arvioiden mukaan vuonna 2011 marokkolaisista työntekijöistä 39,8 prosenttia toimii maa-, metsä- ja kalataloussektorilla, 38,3 prosenttia palvelusektorilla ja 21,8 prosenttia teollisuudessa. Teollisuuteen luetaan mukaan rakennusala.
Maa-, metsä- ja kalatalouden parissa työskentelevien suhteellinen määrä on kuitenkin 2000-luvulla jatkuvasti vähentynyt, kun taas palvelusektorin työllistävyys on ollut selvässä nousussa.
Tilastoitu työttömyys vuonna 2011 oli Marokossa 8,9 prosenttia, ja sen on arveltu pysyneen suhteellisen samana myös vuonna 2012. Erityisesti korkeakoulutettujen työttömyysaste on korkea: 19 prosenttia vuonna 2011. Miesten ja naisten välillä ei tilastoidussa työttömyydessä sen sijaan ole suurta eroa, vuonna 2011 miehistä oli työttömiä 8,4 prosenttia ja naisista 10,2 prosenttia.
Budjetti alijäämäinen
Yhtenä keskeisenä haasteena Marokon talouden kannalta pidetään sitä, että maan talouskasvua ruokkii ennen kaikkea kotimainen kysyntä. Maan ulkomaankauppa sen sijaan on jatkuvasti selkeästi alijäämäistä.
Valuuttatasetta tasapainottavat jonkin verran esimerkiksi turismista saatavat tulot sekä ulkomailla asuvien marokkolaisten kotimaahansa lähettämät rahasummat. Viime vuosina näiden tulojen ei kuitenkaan enää katsota riittäneen alijäämän paikkaamiseen.
Marokon valtiovarainministeriön mukaan maan budjettialijäämä vastasi 6,1 prosenttia maan bruttokansantuotteesta vuonna 2011. Julkisen velan määrän arvioidaan tuolloin olleen 53,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Ulkopuoliset tahot ovat kuitenkin esittäneet julkisen velan määrästä myös huomattavasti korkeampia arvioita: esimerkiksi Economic Intelligence Unit arvioi Marokon julkisen velan olleen 64,7 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2011 ja vuonna 2012 jo 70,5 prosenttia.
Marokossa valtio subventoi selvästi tiettyjen perushyödykkeiden, ennen kaikkea energian ja ruoan hintaa. Tämä on keskeinen syy siihen, että Marokon inflaatiotaso on viime vuosina pysynyt ja tulee todennäköisesti lähitulevaisuudessakin pysymään varsin maltillisena. Inflaatio oli 0,9 prosenttia vuonna 2011. Myös Marokon dirhamin kurssi on pysynyt varsin vakaana suhteessa esimerkiksi euroon ja dollariin, ja saman kehityksen odotetaan jatkuvan myös vastaisuudessa.
Marokkoon tehtiin vuonna 2011 suoria ulkomaisia investointeja noin 2,3 miljardin euron arvosta. Alustavien arvioiden mukaan vuonna 2012 investointien määrä kasvoi 2,6 miljardiin euroon.
Vapaakauppasopimukset piristävät taloutta
Kaupallisesta näkökulmasta Marokon sijainti Euroopan välittömässä läheisyydessä on yksi maan keskeisistä vahvuuksista. Marokon keskeisimpiä kauppapoliittisia tavoitteita onkin päästä integroitumaan mahdollisimman tiiviisti EU-markkinoihin.
Vuonna 2002 EU ja Marokko solmivat assosiaatiosopimuksen, jonka mukaisesti teollisuustuotteiden tulleja on laskettu vuosittain 10 prosenttia vuoden 2002 tasosta. Täysi teollisuustuotteiden tullivapaus EU:n ja Marokon välillä saavutettiin tämän aikataulun mukaisesti 1.3.2012. Hallinnollisia ja muita maksuja kannetaan tuontituotteilta kuten aiemminkin.
Toisaalta riippuvaisuus EU-markkinoista on ollut Marokolle myös rasite erityisesti unionimaiden tämänhetkisten talousvaikeuksien keskellä. EU-maiden talousongelmat ovat heijastuneet Marokon talouteen paitsi viennin heikkenemisenä, myös turismin, ulkomailla asuvien marokkolaisten kotimaahansa lähettämien summien sekä suorista sijoituksista saatavien tulojen vähenemisenä.
Tiiviin EU-yhteistyön lisäksi Marokko on kuulunut Suureen arabien vapaakauppa-alueeseen (GreatArab Free Trade Area, GAFTA / Grande Zone Arabe de Libre-échange, GZALE) sen perustamisesta, vuodesta 2005 saakka.
Vuonna 2007 voimaan astuneen Agadirin sopimuksen myötä Marokko, Tunisia, Jordania ja Egypti muodostivat oman, erillisen vapaakauppa-alueensa. Lisäksi Marokko on solminut kahdenväliset, vaihtelevan laajuiset vapaakauppasopimukset kolmen muun maan kanssa. Arabiemiraattien liiton kanssa sopimus solmittiin vuonna 2003, Yhdysvaltain kanssa vuonna 2004 ja Turkin kanssa vuonna 2006.
Viime vuosina Marokko on lanseerannut useita erilaisia talouspoliittisia ohjelmia, joilla maa pyrkii saamaan talouttaan kasvuun. Esimerkkejä keskeisistä, yksittäisille taloussektoreille suunnatuista ohjelmista ovat muun muassa turismiin keskittyvä Vision 2020, maatalouteen keskittyvä Plan Maroc vert sekä Plan Halieutis, joka keskittyykalastukseen.
Poikkisektoraalisista kauppapoliittisista ohjelmista tärkeimpiä on Maroc Export Plus, jonka tavoitteena on muun muassa kolminkertaistaa Marokon vientivolyymi vuoteen 2018 mennessä.
Marokon teollisuus oli pitkään voimakkaasti painottunut elintarvike-, tekstiili- ja nahkatuotteisiin, mutta viime vuosina teollisuutta on pyritty aktiivisesti monipuolistamaan ja sen tuotantoastetta korottamaan.
Marokko on ”vuoden ulkoistamiskohde”
Vuonna 2005 valtio otti käyttöön Plan Émergence -ohjelman, jossa määriteltiin kuusi lupaavinta teollisuudenalaa, joiden kehitykseen valtio erityisesti tulee panostamaan vuoteen 2015 mennessä. Nämä painopistealat ovat autoteollisuus, ilmailuteollisuus, sähköteollisuus, elintarviketeollisuus, tekstiili- ja nahkateollisuus sekä offshoring, eli ulkomaisten yritysten palvelujen siirtäminen halvemman työvoiman maihin.
Näistä aloista offshoring on arvioitu erityisen menestyksekkääksi. Vuoden 2011 lopussa alan liikevaihto oli Marokossa noin 0,7 miljardia euroa (7,6 miljardia dirhamia) ja työntekijöitä oli 52 000. Vuonna 2012 Euroopan ulkoistamisalan yhdistys (EOA) nimesi Marokon ”vuoden offshoring-kohteeksi”.
Tasa-arvoa alueellistamisella
Marokon talouden ja liike-elämän keskus on Casablanca, jonka merkitystä alueellisena talouskeskuksena pyritään entisestään kasvattamaan vuonna 2010 lanseeratun Casablanca Finance City -hankkeen myötä. Hankkeen on arvioitu nostavan bruttokansantuotetta kahdella prosentilla ja luovan 35 000 uutta työpaikkaa.
Toisaalta Marokko pyrkii aktiivisesti pitämään huolta siitä, että myös maan vähemmän kehittyneet alueet pääsisivät kehittymään eteenpäin. Tässä yhteydessä keskeisessä roolissa on alueellistaminen (régionalisation), yksi Marokon tämän hetken tärkeimmistä sisäpolitiikkaohjelmista, jossa pyritään vallan siirtämiseen lisääntyvässä määrin keskushallitukselta alueille.
Alueellistamista on perusteltu muun muassa juuri tarpeella kuroa kiinni alueiden välistä epätasaista kehitystä. Alueellistamisen pilottihankkeiksi on nostettu Marokon köyhimmät eteläiset provinssit, joihin kuuluu myös kiistanalainen Länsi-Saharan alue.
Marokko pyrkii määrätietoisesti parantamaan infrastruktuuriaan monella eri sektorilla. Esimerkiksi moottoriteiden määrää pyritään kasvattamaan siten, että vuonna 2015 moottoriteiden yhteispituus olisi 1 800 kilometriä ja ne yhdistäisivät kaikki yli 400 000 asukkaan kaupungit keskenään. Nykyään moottoriteitä on 1 416 kilometriä.
Meriliikenteen osalta tärkeimpiä hankkeita on vuonna 2007 avatun Tanger-Med-sataman laajentaminen. Tarkoitus on tehdä Tanger-Medistä Afrikan suurin satama vuoteen 2015 mennessä. Rautatieliikenteen osalta yksi näkyvistä hankkeista on Afrikan ensimmäisen luotijunalinjan (TGV) rakentaminen Tangerin ja Casablancan välille.
Vapaat markkinat, mutta työtä oikeusvaltiokehityksen suhteen
Pankkisektorilla viime aikojen keskeisiä teemoja on ollut islamilaisen pankkitoiminnan aloittaminen Marokossa – asia, jota esimerkiksi pääministeri Abdelilah Benkirane on näkyvästi ajanut. Myös kansan kiinnostus islamilaista pankkitoimintaa kohtaan on vastikään tehdyn kyselyn perusteella ollut suurta. Ensimmäinen islamilainen pankki on tarkoitus avata Marokkoon vuoden 2013 loppupuolella.
Talouden vapautta mittaavan Index of Economic Freedom -indeksin vuoden 2013 arviossa Marokko oli sijalla 90 kaikkiaan 177 maasta (”enimmäkseen ei vapaa”). Alhaisimmat osapisteet Marokko sai oikeusvaltiokehityksen osalta. Etenkin omistusoikeuksien ja korruption suhteen olisi petrattavaa, paras arvio taas tuli markkinoiden vapauden suhteen.Korruption osalta Transparency International luokitteli Marokon vuonna 2012 sijalle 88 kaikkiaan 176 maasta.
Maailmanpankin ylläpitämä Ease of Doing Business Rank -tutkimus puolestaan asetti vuonna 2012 Marokon liiketoimintaympäristönä sijalle 97/185. Tässä arviossa Marokko sijoittui eri osa-alueista parhaiten rajat ylittävän kaupankäynnin suhteen, ongelmallisimpana sektorina taas erottui omaisuuden rekisteröinti.
Marokko vie etenkin fosfaattia ja tuo energiaa
Vuonna 2011 Marokon ulkomaankaupan kokonaisviennin arvoksi arvioitiin 25,7 miljardia euroa (287,9 miljardia dirhamia) ja kokonaistuonnin arvoksi 35,8 miljardia euroa (400,2 miljardia dirhamia). Marokon talousministeriön alaisen Office des Changes -laitoksen arvion mukaan viennin määrä lisääntyi vuonna 2012 4,7 prosenttia ja tuonnin määrä 6,7 prosenttia.
Marokon viennin keskeinen elementti on fosfaatti: maa on maailman kolmanneksi suurin fosfaatin tuottaja ja suurin fosfaatin viejä. Fosfaatin maailmanmarkkinahinnan muutokset heijastuvatkin voimakkaasti Marokon talouteen. Valtiolla on fosfaattituotannon monopoli, jota se hoitaa vuonna 1920 perustetun l’Office Chérifien des Phosphates (OCP) -viraston kautta. Marokon hallinto arvioi, että noin 75 prosenttia tunnetuista fosfaattivaroista sijaitsee Marokossa.
Maa pyrkii panostamaan lähitulevaisuudessa voimakkaasti fosfaatin tuotantoon; tavoitteena on muun muassa avata neljä uutta fosfaattikaivosta sekä perustaa maailman laajin fosfaatinkuljetuslinja.
Marokon valtiovarainministeriön marraskuuhun 2012 asti ulottuvien tilastojen valossa fosfaatin ja siitä jalostettujen valmisteiden osuus vuoden siihenastisesta kokonaisviennistä oli ollut 26 prosenttia. Muita keskeisimpiä vientiartikkeleita olivat vaatteet ja tekstiilit (16 %), elektroniset komponentit (8 %) ja merenelävät (8 %). Edellisvuoteen verrattuna kasvua oli erityisesti energiatuotteiden, henkilöautojen sekä erinäisten elintarvikkeiden viennissä.
Tuonnissa korostuu erityisesti energian merkitys. Marokolla itsellään ei ole mainittavia energiavaroja, ja maa on siksi voimakkaasti riippuvainen ulkomailta tuotavasta energiasta, ennen kaikkea raakaöljystä.
Energian osuuden vuoden 2012 kokonaistuonnista on arvioitu olleen 27,4 prosenttia. Vain jonkin verran vesivoimaa itse tuottava Marokko pyrkii vähentämään tuontienergiariippuvuuttaan panostamalla etenkin uusiutuvien energianlähteiden käyttöön. Tavoitteena on, että vuonna 2020 jo 42 prosenttia Marokon energiasta saataisiin uusiutuvista energianlähteistä. Viimeisin tilasto on vuodelta 2009, jolloin uusituvan energian osuus oli 33 prosenttia. Erityisesti keskitytään lisäämään tuuli- ja aurinkovoiman osuutta energiantuotannossa.
Tärkeimmät kauppakumppanit ja -alueet – Marokko edelleen kiinni Ranskassa
Marokon tärkein kauppakumppani on Euroopan unioni, johon suuntautuu 59,7 prosenttia Marokon viennistä ja josta on lähtöisin 49,2 prosenttia Marokon tuonnista. Tuontituotteista tärkeimpiä ovat elektroniset laitteet. Marokon tärkeimmät vientituotteet EU:n suuntaan puolestaan ovat tekstiilit ja vaatteet (30 %), kemialliset tuotteet (18 %) sekä maataloustuotteet (13 %).
Yksittäisistä EU-maista tärkeimmät kauppakumppanit ovat Ranska, jonka osuus Marokon kokonaisviennistä on 22,6 % ja kokonaistuonnista 12,5 %, sekä Espanja, jonka vientiosuus 16,9 % ja tuontiosuus 12,9 %. Huomattavaa on myös, että peräti 60 prosenttia Marokkoon tehdyistä ulkomaisista suorista sijoituksista tulee Ranskasta. Lisäksi ranskalaiset ovat suurin Marokkoon suuntautuva turistiryhmä.
EU-maiden jälkeen Marokon tärkeimmät vientikohteet ovat Brasilia, Intia ja Kiina. Tuonnin osalta EU:n jälkeen tärkeimmät kumppanit ovat Kiina, Yhdysvallat, Saudi-Arabia sekä Venäjä. Yhdysvaltain ja Marokon välinen kauppa on vilkastunut selvästi vuonna 2004 solmitun vapaakauppasopimuksen astuttua voimaan vuonna 2006. Vuosien 2006 ja 2011 välillä maiden välinen kauppa kasvoi 27 prosenttia, kun se 2000-luvun alussa oli ollut monta vuotta laskusuunnassa.
Mittavia projekteja kansainvälisellä tuella
Marokko on EU:n naapuruuspolitiikan kautta jaettavan tuen suurin saaja. Vuosille 2011–2013 Marokolle on budjetoitu EU-tukea yhteensä noin 580 miljoonaa euroa. Pääosa tuesta on kohdistettu yhteiskunnallisten instituutioiden sekä yhteiskunnallisen ja poliittisen kehityksen tukemiseen.
Lisäksi monet yksittäiset EU-maat antavat Marokolle suoraa kahdenvälistä tukea. Näistä tukijoista tärkein on Ranska, joka on vuodesta 1992 lähtien lahjoittanut Marokolle yhteensä yli 2,7 miljardia euroa. Marokko on Ranskan kehitysavun suurin saaja. Myös muun muassa Espanjalla ja Belgialla on merkittävää kehitysyhteistyötä Marokossa.
Marokolla on muitakin huomattavia kansainvälisiä tukijoita. Vuonna 2011 Saudi-Arabia, Qatar, Kuwait ja Yhdistyneet arabiemiraatit päättivät osoittaa GCC:n (Gulf Cooperation Council) kautta Marokolle seuraavina vuosina yhteensä 2,5 miljardia USA:n dollaria. Marokko sai ensimmäisen osuuden tästä summasta helmikuussa 2013. Marokko saa myös kahdenvälistä tukea monilta mailta, muun muassa Kiinalta sekä Saudi-Arabialta.
Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) puolestaan myönsi elokuussa 2012 Marokolle 6,2 miljardin dollarin lainan ”vakuudeksi” mahdollisten lähitulevaisuuden taloudellisten heilahtelujen varalta. Myös Maailmanpankki on viime vuosina lisännyt voimakkaasti taloudellista tukeaan Marokolle. Vuoden 2012 loppupuolella Marokossa oli käynnissä yhteensä 10 Maailmanpankin hanketta, joiden yhteenlaskettu budjetti oli yli 1,2 miljardia dollaria.
Ranskan kielialueella toimivat yritykset voisivat ponnistaa Marokkoon
Suomen ja Marokon välinen kauppa on viime aikoina ollut selvästi ylijäämäistä Suomelle. Viime vuosina viennin arvo on ollut yli 100 miljoonaa euroa vuodessa; huippuvuonna 2008 se kipusi jopa yli 200 miljoonan euron.
Tuonti Marokosta Suomeen puolestaan on ollut viime vuosina arvoltaan alle 10 miljoonaa euroa, joskin huippuvuonna 2010 määrä nousi yli 36 miljoonaan euroon.
Vuoden 2011 osalta Suomen ja Marokon välistä kauppaa koskeva tiedot ovat ristiriitaisia. Marokon ulkomaankauppaministeriön mukaan Suomen vienti Marokkoon oli kyseisenä vuotena noin 135 miljoonaa euroa ja tuonti Marokosta Suomeen puolestaan vain noin 3 miljoonaa euroa. Suomen tullin tilastojen perusteella vienti puolestaan oli 95 miljoonaa euroa ja tuonti 17 miljoonaa.
Tullitilastot viittaavat myös siihen, että vuonna 2012 sekä tuonti että etenkin vienti olisivat olleet kasvussa edelliseen vuoteen verrattuna.
Suomen keskeisiä vientiartikkeleita Marokon suuntaan ovat perinteisesti olleet puutavara, koneet ja sähkölaitteet sekä farmaseuttiset tuotteet. Marokosta Suomeen taas on tuotu ennen kaikkea mineraaleja, hedelmiä ja kasviksia sekä vaatteita.
Suomalaiset yritykset eivät toistaiseksi ole mainittavasti aktivoituneet Marokon markkinoilla – eivät myöskään ranskalaisella kielialueella toimivat yritykset. Mahdollisuuksia laajempaan toimintaan kuitenkin olisi.
Marokossa voisi olla erityistä kysyntää suomalaiselle osaamiselle esimerkiksi yhdyskunta- ja energiarakentamisen, logistiikan sekä teollisen infrastruktuurin aloilla. Muun muassa cleantechja jätehuolto voisivat olla suomalaisille yrityksille kiinnostavia toimintasektoreita Marokossa.
Piia Raitavuo