Maailman markkinat: Venäjä
Venäjän talous kääntyi globaalin talouskriisin seurauksena kasvu-uralta nopeaan laskuun. Talouskriisin myötä valtion rooli on kasvanut ja talouden sääntely lisääntynyt. Maan hallitus on yrittänyt pehmentää talouskriisin vaikutusta pankeille ja yrityksille kohdistetuin tukitoimin sekä talouspolitiikan keinoin.
Suomen ja Venäjän välinen kauppa kääntyi loppuvuodesta 2008 jyrkkään laskuun. Venäjän talous kansainvälistyy edelleen hitaasti. Vaikka toiminta Venäjällä vaatii runsaasti voimavaroja ja erityisosaamista, on se Suomen kannalta jatkossakin merkittävä markkina-alue.
Artikkeli on ilmestynyt Maailman markkinat 2009 -julkaisussa.
Talouden ja ulkomaankaupan kehitys
Talous ja ulkomaankauppa kasvu-uralta nopeaan laskuun
Venäjän talouden tila on kansainvälisen talous- ja rahoituskriisin myötä heikentynyt voimakkaasti. Venäjälle tärkeä öljyn maailmanmarkkinahinta romahti vuoden 2008 jälkipuoliskolla noin kolmasosaan huipputasostaan, ja myös muiden keskeisten vientituotteiden – polttoöljyjen, maakaasun ja metallien – vientihinnat ovat pudonneet. Bruttokansantuotteen 7-8 prosentin kasvuvauhti vaihtui nopeasti laskuksi: BKT pieneni vuoden 2009 ensineljänneksellä 10 prosenttia vuotta aiemmasta, ja jalostavan teollisuuden tuotanto väheni viidenneksellä. Keskeisissä ennusteissa BKT:n arvioidaan vuonna 2009 olevan noin 6 prosenttia pienempi kuin vuonna 2008 ja kasvavan lievästi vuonna 2010 – jos maailmantalous kääntyy kasvuun ja öljyn hinta nousee.
Yksityisen kulutuksen kasvu, joka oli monen vuoden ajan ollut toistakymmentä prosenttia vuodessa, hidastui vuoden 2008 lopulla; vuoden 2009 tammi–maaliskuussa kulutus ja vähittäiskaupan myynti vähenivät pari prosenttia vuotta aiemmasta. Palkkojen nousu on hidastunut huomattavasti ja edelleen nopeana jatkuva kuluttajahintojen nousu syö kuluttajien ostovoimaa. Perustavaroiden kulutukseen suuntautuvaa ostovoiman kasvua ylläpitävät vielä pieneltä osin eläkkeiden nopeat korotukset sekä julkisen sektorin palkkojen korotukset, joista pyritään pitämään kiinni heikentyneestä budjettitilanteesta huolimatta. Toisaalta kulutusta vähentää nopeasti kasvanut työttömyys etenkin, kun työttömyyskorvaus on hyvin pieni. Vuoden 2009 maaliskuussa työttömänä oli noin 10 prosenttia työvoimasta. Venäjän talouskehitysministeriö ennakoi vähittäiskaupan vuoden 2009 myynnin määrän viitisen prosenttia pienemmäksi kuin edellisvuonna.
Investointien ja rakentamisen vauhdikas kasvu seisahtui vuoden 2008 lopulla pankkiluototuksen pysähdyttyä epävarmojen talousnäkymien edessä. Vuoden 2009 ensineljänneksellä investoinnit vähenivät 15 prosenttia vuoden takaisesta ja rakentaminen noin viidenneksellä. Talouskehitysministeriö arvioi investointien voivan jäädä vuonna 2009 viidenneksen edellisvuotta pienemmiksi.
Myös Venäjän ulkomaankaupassa käänne on ollut jyrkkä. Öljyn hinnan romahdettua Venäjän vientitulojen nopea kasvu kääntyi laskuksi loppusyksyllä 2008, ja vuoden 2009 ensineljänneksellä tulot vähenivät yli kolmanneksella vuotta aiemmasta. Tuloihin iski vientihintojen putoamisen ohella myös viennin määrän huomattava supistuminen. Tuonnin kasvu tyrehtyi vuoden 2008 lopulla, ja vuoden 2009 ensineljänneksellä tuonti väheni yli viidenneksellä. Tuonnin väheneminen on kohdistunut voimakkaimmin kuljetusvälineisiin sekä muihin koneisiin ja laitteisiin, lievimmin tekstiili- ja vaatetusteollisuuden tuotteisiin sekä elintarvikkeisiin ja maataloustuotteisiin. Kysynnän laskun ja ruplan heikentymisen lisäksi tuonnin pudotusta ovat mahdollisesti syventäneet pankki- ja kauppaluototuksen seisahtuminen ja varastojen vähentäminen. Ennusteissa vuoden 2009 tuonti arvioidaan 15–20 prosenttia pienemmäksi kuin edellisvuonna.
Ulkomaisia suoria sijoituksia tehtiin Venäjälle maan keskuspankin mukaan vuonna 2008 enemmän kuin edellisenä vuonna, noin 47 miljardia euroa. Suoria sijoituksia tehtiin eniten kiinteistöalalle, öljyntuotantoon ja kauppasektorille. Suorien sijoitusten virta on alkuvuodesta 2009 pienentynyt, muttei tyrehtynyt – ulkomaiset yritykset ovat nähtävästi vielä osin toteuttaneet ennen talouskriisiä tekemiään suunnitelmia. Venäjältä tehtiin vuonna 2008 suoria sijoituksia ulkomaille saman verran kuin vuonna 2007, noin 35 miljardia euroa. Yritykset ja pankit ottivat tammi–syyskuussa 2008 luottoa ulkomailta vähemmän kuin vuotta aiemmin. Sen jälkeen pankit ovat maksaneet velkojaan takaisin, ja yritykset ovat saaneet neuvoteltua uusiksi ulkomaisten luottojensa maksuaikatauluja huomattavassa määrin.
Inflaatio on Venäjällä edelleen paljon nopeampaa kuin useimmissa muissa maissa viime vuosien nopeasta palkkojen noususta ja valtion menojen lisäämisestä johtuen. Kuluttajahintojen nousuvauhti oli vuoden 2009 keväällä 13 prosenttia, mihin osaltaan vaikutti tuontitavaroiden kallistuminen ruplan heikennyttyä.
Öljyn hinnan pudottua ja pääoman ulosvirtauksen yllyttyä syksyllä 2008 ruplan vahvistumispaineet vaihtuivat nopeasti heikentymispaineiksi. Keskuspankki myi ruplan tukemiseksi valuuttavarantoaan usean kuukauden ajan, mutta joulu–tammikuussa ruplan annettiin heikentyä, euroon nähden noin viidenneksellä. Rupla on sen jälkeen ollut vakaa tuonnin pudottua, öljyn hinnan hieman noustua ja venäläisten yritysten saatua lykättyä ulkomaanvelkojensa maksuja. Näistä syistä ruplan kurssin odotetaan vuoden 2009 aikana heikentyvän melko vähän tai pysyvän jopa suhteellisen vakaana. Ruplan heikentyminen ja palkkojen nousun hidastuminen on tuonut Venäjällä toimiville koti- ja ulkomaisille yrityksille kustannusetua, jota tosin nopeana jatkuva inflaatio nakertaa
Kriisilääkkeinä tukitoimet ja talouspoliittiset ratkaisut
Hallituksen taloudellinen tuki kriisin lieventämiseksi on Venäjällä suhteellisesti maailman kärkeä – ilmoitettu tuki on noin viidesosa BKT:sta. Puolet tuesta on käytössä. Hallituksen kriisitoimien ohjelma kattaa tässä vaiheessa vain vuodet 2008–09. Hallituksen päällimmäisenä tavoitteena on tukea tuotantoa, etenkin auttamalla keskuspankin ja federaation budjetin varoin suuria valtionpankkeja, jotka edustavat puolta pankkisektorin taseesta. Pankkien luotonanto yrityksille ja kotitalouksille ei ole epävarmuuksien keskellä tahtonut käynnistyä sen jälkeen, kun pankkien varainhankinta kotimaasta ja ulkomailta tyrehtyi syksyllä 2008.
Osaa valtionpankkien luototuksesta ohjaillaan tietyille aloille tai yrityksille. Yritysluottojen korot ovat nousseet 20-30 prosenttiin. Pankkien ongelmaluotot ovat kasvussa. Hallitus on laatinut yritystuen mahdollisista saajista pitkät listat. Tuen lisäksi kaivattaisiin kuitenkin myös kysyntää.
Myös valtiontalous on joutunut uuteen tilanteeseen. Öljyn hinnasta hyvin riippuvaiset federaation budjettitulot vähenivät jo vuoden 2008 lopulla, ja vähennys ennakoidaan merkittäväksi vuonna 2009. Hallitus kuitenkin lisää budjettimenoja. Tähän syynä ovat lähinnä talouden tukitoimet, kiinnipito valtion johdon lupaamista sosiaalisista sitoumuksista sekä varojen lisäsiirrot alueiden budjetteihin ja valtion eläkerahastoon. Syntyvän vajeen kooksi ennakoidaan yli 7 prosenttia BKT:sta, mikä pääosin rahoitetaan hyvinä vuosina öljytuloin kartutetusta valtion reservirahastosta. Varojen lisäsiirroista huolimatta alueet ja kunnat joutuvat vuonna 2009 vähentämään menojaan. Ennustetuilla öljyn hinnoilla federaatiokin joutuu leikkaamaan budjettimenoja ja tarkastelemaan menoprioriteettejaan jo vuonna 2010, sillä ainakin tällä erää julkilausuttuna tavoitteena on vajeen pienentäminen tulevina vuosina.
Suomen ja Venäjän kauppa kääntyi jyrkkään laskuun
Suomen ja Venäjän välisen kaupan nopea kasvu jatkui vuoden 2008 syksyyn saakka, minkä jälkeen kauppa on talouskriisin keskellä supistunut nopeasti. Suomen tuonti Venäjältä kasvoi tammi–syyskuussa 2008 kolmanneksella vuotta aiemmasta öljyn ja kaasun hinnan nousun ansiosta, mutta väheni viimeisellä neljänneksellä 10 prosenttia ja vuoden 2009 tammi–helmikuussa noin 40 prosenttia. Suomen vienti Venäjälle lisääntyi tammi–syyskuussa 2008 yli viidenneksen edellisvuodesta, mutta pieneni viimeisellä neljänneksellä lähes 10 prosenttia ja tammi–helmikuussa lähes 50 prosenttia. Viennin jyrkkä pudotus johtui muun muassa siitä, että investointitavarat ja jälleenviedyt autot, joiden myynti Venäjällä on kärsinyt lamasta erityisen voimakkaasti, ovat edustaneet suurempaa osuutta Suomen viennissä Venäjälle kuin Venäjän kokonaistuonnissa.
Suomen Venäjän-viennin arvo vuonna 2008 oli 7,6 miljardia euroa eli lähes 12 prosenttia tavaraviennistä, ja Venäjä nousi Suomen suurimmaksi vientimarkkinaksi. Suomen viennistä Venäjälle huomattava osa oli Suomeen tullattujen tavaroiden jälleenvientiä, jota ilman Venäjän osuus Suomen koko tavaraviennistä oli noin 8 prosenttia. Transitoliikenne (tavaroiden kuljetus Suomeen tullaamatta) kasvoi hieman vuodesta 2007, ja Suomen kautta kulki transitona, kuljetettujen tavaroiden arvolla mitattuna, edelleen noin 15 prosenttia Venäjän koko tuonnista. Keskinäisen tavarakaupan ohella Suomi pysyi siis edelleen suurena Venäjälle tuotavien tavaroiden kauttakuljetusväylänä.
Palvelujen vienti (sisältäen matkailutulot) Suomesta Venäjälle pieneni noin 10 prosenttia vuonna 2008. Se oli arvoltaan 2,4 miljardia euroa eli neljäsosa Suomen tavara- ja palveluviennistä Venäjälle. Palvelujen viennistä huomattava osa oli liike-elämän palveluja sekä tuloja Venäjältä Suomeen suuntautuneesta matkailusta. Venäjä oli vuonna 2008 edelleen Suomen palveluviennin suurin markkina, ja toi lähes 15 prosenttia palveluvientituloista. Palvelujen tuonti Venäjältä Suomeen väheni hieman, 1,1 miljardiin euroon.
Suomalaisten yritysten suorat sijoitukset Venäjälle kasvoivat Suomen tilastojen mukaan vuonna 2008 edelleen. Uusia investointeja tehtiin Venäjälle lähes 0,6 miljardin euron arvosta. Vuoden 2008 lopussa suomalaisia suoria sijoituksia laskettiin Venäjällä olevan kaikkiaan noin 2,7 miljardin euron arvosta, ja kolmansien maiden kautta tehdyt sijoitukset mukaan lukien kertymän arvioidaan olevan yli viisi miljardia euroa. Arvopaperimarkkinoilla tapahtuneiden romahdusten myötä Suomesta Venäjälle tehtyjen arvopaperisijoitusten kertymä supistui vuoden 2008 loppuun mennessä 500 miljoonaan euroon, jotka olivat sijoituksia lähinnä osakkeisiin.
Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne
Venäjän nykyisessä poliittisessa järjestelmässä presidentti Dmitri Medvedevin ja pääministeri Vladimir Putinin katsotaan pyrkivän työnjakoon, jossa presidentti hoitaa ulkopolitiikan ja pääministeri keskittyy talouteen. Alle kolmannes venäläisistä katsoo pääministerillä olevan eniten valtaa ja lähes puolet uskoo vallan jakautuvan johtajien välillä tasan. Valtapuolue Yhtenäisen Venäjän puoluejohtajana Putin johtaa toimeenpanovallan lisäksi lainsäädäntövaltaa; puolueella on 2/3 määräenemmistö duumassa ja myös enemmistö lähes kaikissa alueparlamenteissa.
Kuten kaikkialla, globaali talouskriisi asetti myös Venäjän hallituksen suurten haasteiden eteen. Hallitus painotti aluksi kriisin ulkomaista alkuperää ja piti yllä toivoa nopeasta toipumisesta. Vertailut Venäjän vuoden 1998 talouskriisiin eivät ole juuri auttaneet tilanteessa, jossa lama koskee koko maailmantaloutta. Asiantuntija-arviot laman syvyydestä ja kestosta vaihtelevat suuresti. Yksityisiä ongelmaluottoja pelätään olevan uskottua enemmän. Hallitus pitää keskeisenä saavutuksenaan ruplan hallittua devalvaatiota, jonka katsotaan pitäneen kansalaisten säästöt pankkitileillä ja siten pelastaneen pankkijärjestelmän.
Kansalaisten huolestuneisuus oman taloustilanteensa heikkenemisestä on johtanut hienoiseen hallituksen politiikan arvosteluun ja mielenilmauksiin erityisesti autojen tullikorotusten johdosta. Hallituksen päätös ylläpitää sosiaalietuja on kuitenkin rauhoittanut mielialoja. Valtion tukirahan siirtyminen tileille on kuitenkin hidastunut, palkkataso yrityksissä laskenut ja pari prosenttia taloudesta siirtynyt jälleen käyttämään barterkauppaa.
Työttömyyslukujen odotetaan kriisin seurauksena kohoavan selvästi yli 10 prosenttiin työvoimasta; monissa yhden tehtaan ympärille kasvaneissa kaupungeissa työttömyysluvut tulevat nousemaan kymmeniin prosentteihin. Tällaisia teollisuuspaikkakuntia on lähes 500. Sekä rahoitussektorin että reaalitalouden kamppaillessa kriisin kourissa valtion rooli Venäjän taloudessa on entisestään kasvanut. Valtion tukipaketit suurimmille yrityksille ovat korostaneet valtiollisen ja taloudellisen eliitin riippuvuussuhteita toisistaan.
Venäjän sosioekonomisista ongelmista suurin ja monisyisin on edelleen korruptio. Transparency Internationalin viimeisimmässä, 180 maata käsittäneessä korrputiotutkimuksessa Venäjä oli sijalla 147. Presidentti Medvedev on tehnyt useita korruptionvastaisia aloitteita – esimerkiksi johtavien poliitikkojen ja virkamiesten odotetaan tekevän ilmoituksen tuloistaan ja omaisuudestaan. Viranomaistarkastuksiin usein liittyvää korruptiota pyritään saamaan aisoihin rajoittamalla viranomaisten oikeutta tarkastaa yrityksiä.
Sääntely-ympäristön kehitys
WTO-neuvottelut edelleen pitkällä loppusuorallaan
IVY-maat ovat Venäjän ulkopolitiikan julkilausuttu prioriteetti, ja pyrkimyksenä on kehittää näiden naapurivaltioiden kanssa myös taloussuhteita, joissa erityistä merkitystä on energian kaupalla ja kauttakuljetuksella. Venäjän ulkomaankaupasta IVY-maiden osuus oli vuonna 2008 kuitenkin vain 14–15 prosenttia. Venäjä, Valko-Venäjä ja Kazakstan sopivat vuonna 2008 tulliliiton muodostamisesta Euraasian talousyhteisön (EurAsEC) puitteissa. Kyseisen löyhän yhteenliittymän jäseniä ovat myös Kirgistan, Tadzhikistan ja Uzbekistan. Tavoitteena on saada kolmen maan tulliliitto toimintaan vuoden 2010 kuluessa. Toistaiseksi IVY-yhteistyö on kuitenkin ollut julistuksenomaista ilman merkittävää taloudellista konkretiaa. Talouden yhdentymistä vaikeuttavat myös poliittiset erimielisyydet alueella, kuten EU-maidenkin huoltovarmuutta koetelleet kaasun hintakiistat Ukrainan kanssa sekä sotatoimet Venäjän ja Georgian välillä elokuussa 2008.
Venäjän tärkein kauppakumppani on Euroopan unioni. EU-maiden osuus Venäjän tavaraviennistä vuonna 2008 oli 57 prosenttia ja tavaratuonnista 44 prosenttia. EU:n ja Venäjän neuvottelut uudesta, vuoden 1997 kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen korvaavasta perussopimuksesta alkoivat kesäkuussa 2008. Sopimus kattaa myös talous- ja kauppasuhteet. Keskeisin tavoite on EU:n ja Venäjän välisen kaupan ja investointitoiminnan lisääminen poistamalla kaupan esteitä ja parantamalla liiketoimintaympäristöä. Tavoitetta edistetään erityisesti viranomais- ja asiantuntijayhteistyön kautta. Taloussuhteiden odotetaan edelleen kehittyvän kohti vapaakauppaa, kun Venäjästä on aikanaan tullut WTO:n jäsen.
Venäjän WTO-jäsenyysneuvottelut ovat olleet käynnissä jo 14 vuoden ajan. Neuvotteluissa on edetty varsin pitkälle, ja Venäjällä ei ole virallisesti avoinna kahdenvälisiä sopimusneuvotteluja yhdenkään WTO-maan kanssa. Monenvälisten neuvottelujen osalta työtä on vielä jäljellä, joskin avoinna olevien kysymysten ratkaiseminen voisi periaatteessa olla mahdollista varsin nopeastikin. Perinteisen tullipolitiikan lisäksi WTO-jäsenyydellä on vaikutuksia laajaan määrään talouden sektoreita ja kysymyksiä, kuten palveluiden kauppaan, henkisen omaisuuden suojaan, kauppaa rajoittaviin tuotemääräyksiin sekä terveys- ja kasvinsuojelumääräyksiin.
Yksi avoimista kysymyksistä ovat Suomeakin koskettavat raakapuun vientitullit. Venäjä päätti viime vuoden lopussa siirtää seuraavan merkittävän tullinkorotuksen vuoden 2010 alkuun. Lopullista ratkaisua kysymykseen etsitään osana Venäjän WTO-jäsenyysneuvotteluja. WTO-jäsenyysprosessin eteneminen vaikuttaisi suoraan myös Venäjän käynnissä olevan OECD-jäsenyysprosessin edistymiseen. Venäjä haki OECD-jäsenyyttä vuonna 1996 ja neuvottelut jäsenyydestä käynnistyivät vuonna 2007.
Sääntely lisääntyy, talous kansainvälistyy hitaasti
Venäjän sääntely-ympäristö, eli yritystoimintaan kohdistuvien viranomaisvaatimusten ja -määräysten kokonaisuus, on monimutkainen, jatkuvassa muutoksessa ja siksi vaikeasti ennustettava. Talouskriisin myötä Venäjä on kiihdyttänyt toimia kotimaisen teollisuutensa suojelemiseksi. Taustalla on Venäjän teollisuustuotannon yksipuolinen rakenne, heikko kilpailukyky ja alhainen kansainvälistymisen aste. Tuotekehityspanostus yrityksissä on alhaisella tasolla eikä valtiolla ole pyrkimyksistään huolimatta toimivia mekanismeja innovaatiotoiminnan kehittämiseksi.
Venäjä pyrkii edistämään taloudellisia tavoitteitaan pitkälti omilla ehdoillaan ja omiin voimavaroihinsa nojautuen, ei markkinadynamiikan vauhdittamalle kansainväliselle yhteistyölle avautuen. Vaikka Venäjä puhuu paljon sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän tärkeydestä, se näyttää kuitenkin toimivan usein suppeasti määriteltyjen kansallisten intressiensä pohjalta. Kilpailua ehkäisevät tukitoimet kuitenkin nostavat monien tuotteiden kuluttajahintaa kotimarkkinoilla ja siten ylläpitävät tarvetta suojautua. Mutkikas kansallinen teknisen sääntelyn järjestelmä sertifikaatteineen ja vastaavuustodistuksineen vaikeuttaa tuontia, ja myös hidastaa uusien teknologioiden markkinoilletuloa ja käyttöönottoa Venäjällä.
Venäjä on talouskriisin puhjettua lisännyt kotimarkkinoidensa suojatoimia esimerkiksi korottamalla eräitä tuontitulleja. Tullinkorotusten kohteina ovat olleet muun muassa autot, puimurit, sementti, eräät rautaputkilaadut ja valssatun teräksen laadut, kengät sekä eräät elintarvikkeet (muun muassa liha, soijajauho, voi ja muut maitopohjaiset rasvat sekä makeutettu tai tiivistetty maito ja kerma).
Monet ulkomaalaiset yritykset ovat kokeneet Venäjän eläin- ja kasvinterveysmääräykset byrokraattisiksi ja epäselviksi. Tavarakauppaa ovat edellisvuosien tapaan hankaloittaneet myös muun muassa Venäjän tullausmenettelyt sekä verot ja verolainsäädäntö. Arvonlisäverojen palautus niihin oikeutetuille yrityksille toteutuu käytännössä vasta tuomioistuinmenettelyn kautta.
Merkittäväksi ongelmaksi ovat muodostuneet ulkomaalaisten työntekijöiden työlupakäytännöt. Venäjällä työskentelyä varten vaaditaan työlupa, joka myönnetään kerrallaan korkeintaan vuodeksi, työsopimuksen pituudesta riippumatta. Työlupien myöntämistä rajoitetaan vuotuisilla kiintiöillä, jotka jaetaan alueellisesti, ammattinimike- ja yrityskohtaisesti. Kiintiöt ovat osoittautuneet useana vuotena peräkkäin riittämättömiksi erityisesti Moskovassa ja Pietarissa. Lisäongelmia tuovat työlupaprosessin kesto, joka ylittää viranomaisten antamat ohjeelliset määräajat moninkertaisesti, sekä vaadittavien terveystodistusten ja asiakirjojen suuri määrä.
Ulkomaalaisten oleskelua ja liikkumista Venäjällä rajoittavat myös vuodesta 2007 sovelletut rekisteröintimääräykset. Venäjällä asuvan toisen maan kansalaisen on sakkorangaistuksen uhalla rekisteröidyttävä joka kerta sekä maahan yli kolmeksi vuorokaudeksi saapuessaan että maasta poistuessaan. Ulkomaalaisten täytyy myös hakea erityislupa halutessaan vierailla rajavyöhykkeellä, joka kattaa muun muassa osia Suomen lähialueesta, koko Jamalo-Nenetsian alueen sekä Norilskin kaupungin.
Venäjä tavoittelee ulkomaisia investointeja, muttei ole toistaiseksi ollut halukas solmimaan länsimaiden kanssa kansainvälisen mallin mukaisia investointisuojasopimuksia. Vaikka lainsäädäntö on jo varsin kehittynyttä, erilaisten toimeenpanosäädösten kirjo mahdollistaa vaihtelevan laintulkinnan. Tuomioistuinpäätösten laatu vaihtelee, ja niiden toimeenpanossa on esiintynyt ongelmia. Venäjän alueille suuntautuvissa investoinneissa federaation lainsäädännön lisäksi tulee huomioida paikalliset määräykset. Kunkin alueen johdolla on merkittävää sananvaltaa alueella tapahtuvan investointitoiminnan suhteen, esimerkiksi maankäyttöoikeuksia ja kunnallistekniikkaa koskevissa asioissa. Venäjällä todetaan silloin tällöin myös sisäisiä kaupan esteitä, kuten kartelleja. Yrityskaappauksia pidetään Venäjällä pahenevana ongelmana, ja laittomien valtausyritysten kohteeksi on joutunut myös ulkomaalaisia yrityksiä.
Laki ulkomaalaisista investoinneista strategisille sektoreille tuli voimaan toukokuussa 2008. Siinä määritellään ulkomaalaisen omistuksen rajoitukset yli 40 toimialalle. Lain mukaan yksityisen ulkomaalaisen yhtiön tulee etukäteen hakea lupa investoinnilleen, jos sen omistus venäläisessä yrityksessä olisi vähintään 50 prosenttia tai jos se olisi muuten saamassa yli 10 prosenttia omistusosuudella määräysvallan kyseisestä yrityksestä. Valtiosektorin ulkomaalaisen investoijan puolestaan tulee hakea lupa investoinnilleen, jos sen omistus venäläisessä yrityksessä olisi vähintään 25 prosenttia. Öljy- ja kaasualan yrityksiä koskevat muita strategisia aloja tiukemmat omistusrajoitukset, ja ulkomaisen investoijan tulee hakea lupa investoinnilleen jo silloin, mikäli sen omistus venäläisessä yrityksessä olisi vähintään 10 prosenttia (ulkomaalaisen valtionyhtiön kohdalla lupa vaaditaan jo 5 prosenttia ylittävän osuuden hankkimiselle). Lisäksi, jos ulkomaalainen yhtiö löytää kaivaustensa aikana kokonsa perusteella strategiseksi luokiteltavan kaasu- tai öljyesiintymän, voi valtio kaivannaislain nojalla peruuttaa lisenssin ja ottaa esiintymän haltuunsa.
Ulkomaalaiset toimijat ovat pitäneet strategisten sektoreiden lakia sinänsä tervetulleena, jos se yksiselitteisesti määrittäisi ulkomaalaisten yritysten toiminnan rajat ja luvan saamisen prosessin. Toistaiseksi lain soveltamisesta ei kuitenkaan ole selkeitä ohjeita, ja aukkoja on paljon. Lupaviranomaisena toimiva federaation antimonopolivirasto on myöntänytkin soveltamisen muotoutuvan käytännön ja tapauskohtaisen harkinnan kautta. Päätöksen investointiluvasta tekee antimonopoliviraston esityksen perusteella pääministeri Putinin johtama komissio. Komissio on toistaiseksi tehnyt vasta muutamia päätöksiä. Pääministeri Putin on todennut lain vaativan muutoksia.
Strategisten sektorien ulkopuolella metsäalan suuret investointipäätökset vaativat alueviranomaisten ja valtion hyväksynnän. Tällöin metsäalan "prioriteetti-investoinnille" myönnetään myös tietyt erityisedut. Metsät ovat Venäjällä valtion omistuksessa, ja Venäjä on pyrkinyt edistämään kotimaahan tehtyjä metsäinvestointeja myös estämällä puuraaka-aineen viennin.
Valtion rooli kasvaa
Valtion viime vuosina lisääntynyt rooli Venäjän taloudessa on taloustaantuman myötä kasvanut entisestään. Hallitus on paitsi tukenut pankkeja, myös julkistanut useita erilaisia listoja ensisijaista kriisitukea saavista yrityksistä: yhdellä listalla on noin 300 suurta, kansallisesti tärkeää yritystä; toisella noin 1150 alueellisesti tärkeää yritystä, ja kolmannella noin 1200 puolustusteollisesti tärkeää yritystä. Kaikille ei kuitenkaan riitä varoja. Hallituksen tuen rahallisesti suurin osa on suuntautunut pankkituen ohella perinteisen teollisuuden – kuten puolustus- ja autoteollisuuden – tukemiseen. Hallitus on lisäksi ilmoittanut suosivansa venäläisiä yrityksiä julkisissa hankinnoissa. Lähivuosina ajankohtaisia ovat erityisesti Sotshin vuonna 2014 järjestettäviä talviolympialaisia varten tehtävät mittavat hankinnat koskien niin infrastruktuuriprojekteja kuin olympialaisten varsinaisten suorituspaikkojen rakentamistakin.
Erityislailla parin vuoden aikana perustettujen valtionkorporaatioiden rooli on kriisin oloissa alkanut herättää kysymyksiä; puhutaan niiden runsaasta valtionrahoituksesta, korkeasta palkkatasosta ja ylipäätään tarkoituksenmukaisuudesta. Runsaimmin seitsemästä valtionkorporaatiosta ovat olleet esillä sotateolliselle pohjalle luotu, sittemmin myös muun muassa koneenrakennuksen itseensä sulauttanut Rostehnologii, nanoteknologia-alan Rusnano, ydinenergia-alan Rosatom sekä Sotshin talviolympialaisprojektista vastaava Olimpstroi. Myös valtion kehityspankki Vneshekonombank (VEB) on valtionkorporaatio. Osa korporaatioista on jo luovuttanut takaisin valtiolta kehitystoimintaansa saamiaan varoja.
Talouskriisi vaikeuttaa suunnitelmien toimeenpanoa
Taloustaantuma on tuonut mukanaan eräitä keskeisiä veromuutoksia. Yritysten ja pankkien voittoveroa alennettiin vuoden 2009 alusta 24 prosentista 20 prosenttiin. Työnantajien 26 prosentin yhtenäinen sosiaalivero päätettiin syksyllä eriyttää kolmeksi veroksi ja nostaa verojen yhteismäärä 34 prosenttiin vuoden 2010 alusta. Päätöksen toimeenpanoa lykättäneen vuoteen 2011. Arvonlisäveron alentamisesta on jälleen käyty keskustelua, mutta finanssiministeriö on valtion heikentyneen budjettitilanteen vuoksi jyrkästi sen alentamista vastaan.
Korkea inflaatio on alkanut vaikuttaa väestön elintasoon, ja tämä on lisännyt julkista keskustelua hintojen sääntelymahdollisuuksista. Valtion johto on korostanut, että eräitä keskeisiä, hallinnollisesti päätettyjä hintoja – kuten energian, asumisen ja matkustamisen hintoja – on korotettava alan toimijoiden tulovirran turvaamiseksi, mutta hintoja kaavaillaan nyt korotettavan aiemmin suunniteltua huomattavasti vähemmän. Muutamilla muilla aloilla on tehty elinkeinoelämän järjestöjen välisiä, hinnannousua hillitseviä sopimuksia viranomaisten myötävaikutuksella. Esimerkiksi elintarvikealalla tuotannon ja kaupan edustajat ovat tehneet asiasta aiesopimuksen. Viimevuotista kokeilua, jolla kaupoissa myytiin halvalla suppeaa "sosiaalisten" elintarvikkeiden valikoimaa, ei ole uusittu.
Venäjän tulli on aloittanut suuren uudistuksen, jonka tarkoituksena on siirtää tullauspisteet maan ulkorajojen läheisyyteen. Tämä tapahtuu Venäjän tullin kehitysohjelman mukaan vuoteen 2020 mennessä. Oleellinen osa kehitysohjelmaa on tulliasemien erikoistaminen tavararyhmien ja liikennemuotojen perusteella. Esimerkiksi autorekkoja, raakapuuta ja lihaa saa jo nyt tullata vain tietyillä tulliasemilla. Tiettyjen tavararyhmien kohdalla (esimerkiksi tärkeiden investointihankkeiden puitteissa kuljetettavat tavarat, suurten teollisuusyritysten maahantuomat raaka-aineet sekä tietyt erityistä asiantuntemusta edellyttävät tavarat) nykyisiä tullauskäytäntöjä ei kuitenkaan muuteta. Esimerkiksi Moskovassa ja Pietarissa tullauspisteitä on jo siirretty kaupunkien ulkopuolisille alueille. Uudistus on johtanut useiden tullauspisteiden ajoittaiseen ruuhkautumiseen ja tullausaikojen pidentämiseen.
Tuonnin vähentyminen on johtanut rajaruuhkien väliaikaiseen helpottumiseen. Venäjän tavoitteena on edelleen saattaa voimaan Venäjän hallituksen asetus 266, jonka mukaan rajalla tulee toimimaan vain kaksi valvovaa viranomaista, tulli ja rajavartiopalvelu. Ensimmäisenä askeleena kohti sähköistä tullausta on EU:n ja Venäjän välillä vuoden 2009 alusta aloitettu ns. NCTS/TIR-pilottiprojekti, jonka puitteissa Venäjälle tulevista TIR-kuljetuksista annetaan sähköinen ennakkoilmoitus.
Venäjä otti alkuvuodesta 2009 käyttöön Suomen ja Venäjän maantieliikennesopimuksen vastaiset tiemaksut. EU on ilmoittanut pitävänsä tiemaksuja syrjivinä, sillä ne kohdistuvat vain EU-maihin, Sveitsiin ja Turkmenistaniin.
Yleisarvio
Talouskriisi on osoittanut aiempaakin selvemmin Venäjän talouden kriittisen riippuvuuden energian maailmanmarkkinahinnoista ja niiden kautta maailmantalouden kysynnänvaihteluista. Riippuvuutta vähentäisi kansantalouden monipuolistuminen ja sen kilpailukyvyn parantuminen tuotanto- ja toimintamuotoja modernisoimalla. Kriisi voi jossain määrin edistää tarvittavia uudistushankkeita, kun yritykset joutuvat tehostamaan toimintaansa. Ulkomaalaisen osaamisen hyväksikäyttö nopeuttaisi tätä prosessia, samoin kuin poliittinen valinta vapaamman kilpailun ja kansainvälisen taloudellisen integraation hyväksi. Keskeistä on, jääkö valtion kasvanut rooli taloudessa pitkäaikaiseksi vai aikaansaako taloustilanteen heikentyminen uutta halua markkinatalousuudistuksiin.
Lyhyellä tähtäyksellä Venäjän houkuttelevuus vientimarkkinana ja investointikohteena on tuonnin ja talouskasvun heikennyttyä notkahtanut. Markkinoillepääsyn kynnys on verrattain korkea ja toiminta maassa vaatii ulkomaalaisilta yrityksiltä runsaasti voimavaroja ja erityisosaamista. Talouskriisin aikanaan hellittäessä Venäjän talous voi kuitenkin toipua suhteellisen nopeastikin, kun patoutunut kysyntä elpyy ja Venäjän tärkeimpien vientituotteiden hinnat todennäköisesti lähtevät nousuun. Suomen kannalta Venäjä on jatkossakin merkittävä markkina-alue, jossa kilpailuasemien säilyttäminen edellyttää jatkuvaa panostusta.
Artikkeli on luettavissa graafisine esityksineen Maailman markkinat 2009 -julkaisusta. (avautuu uuteen ikkunaan)
Kirjoittajat: Marja Liivala työskentelee ministerineuvoksena, Vesa Korhonen lähetystöneuvoksena ja Anna-Kaisa Heikkinen I-sihteeriä Suomen Moskovan suurlähetystön kauppa- ja talouspoliittisessa yksikössä.