Lisää yritystoimintaa luvassa Ruotsin hoivapalveluihin

Valmisteilla oleva hoivapalvelujen vapaata valintaa koskeva laki korvannee Ruotsissa raskaan kilpailutusmenettelyn sosiaali- ja terveyshuollossa. Komission ennakkokannan mukaan laki ei olisi unionin kilpailusääntöjen vastainen.

Hiljattain annettu mietintö korostaa hoivamarkkinoiden laatukilpailua ja tähtää uuden yritystoiminnan syntymiseen. Mietintö on lausuntokierroksella. Sosiaaliministeriö on saanut tehtäväksi viimeistellä lakiesityksen pikaisesti, jotta hallitus voi tuoda sen valtiopäivien käsiteltäväksi syyskuun alussa. Laki on tarkoitus saattaa voimaan ensi vuoden alusta. Ehdotuksen mukaan kunnille jäisi oikeus valita, alkavatko ne soveltaa sitä alueellaan.

Ministeri Maria Larsson painotti mietinnön julkistamistilaisuudessa, että uudistus mahdollistaisi myös omankielisten palvelujen parantamisen vähemmistöryhmille. Myös suomalaisilla palveluntarjoajilla olisi mahdollisuuksia Ruotsin markkinoille, jotka lakimuutos avaisi.

Suomen Tukholman suurlähetystö valmistelee korkean tason seminaaria, jolla vauhditetaan suomenkielisten hoivapalvelujen saamista.

Kansanterveysministeri Maria Larsson (kd) vastaanotti 29. helmikuuta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen vapaata valintaa koskevan mietinnön LOV att väljä - Lag om valfrihetssystem .

Mietinnössä ehdotetaan uutta lakia, joka yhtäältä lisäisi asiakkaiden itsenäistä päätösvaltaa ja valintamahdollisuuksia sekä toisaalta toisi palvelumarkkinoille uusia yrityksiä ja järjestöpohjaista palvelutuottajia. Lisääntyvän kilpailun avulla pyritään parantamaan palvelutoiminnan tehokkutta ja tuottavuutta.

Uudistus koskee koti- ja asumispalvelua, vanhainkotihoitoa ja vammaispalvelun eri muotoja. Lisäksi maakäräjillä olisi oikeus soveltaa lakia alueellaan, joten sitä voidaan käyttää myös terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen järjestämiseen. Hallitus on jo aiemmin esitellyt samalle periaatteelle rakentuvan hammashoitouudistuksen.

Uusi laki on tarkoitus saattaa voimaan ensi vuoden alusta.

Uusi laki tarjoaa vaihtoehdon kilpailutusmenettelylle

Jo voimassaolevan kunnallis- ja sosiaalipalvelulain mukaan kunnan ei ole pakko itse tuottaa palveluja, vaan se voi tilata ne ulkopuolisilta. Vain psykiatrinen pakkohoito ja oikeuspsykiatrinen hoito on Ruotsissa määrätty yksinomaan julkisen vallan tehtäväksi.

Tärkeimpänä käytännön vaikutuksena uusi laki tarjoaisi vaihtoehdon kilpailutuslainsäädännölle (LOU, lag om offentlig upphandling), joka on koettu hankalaksi. Se on käytännössä johtanut pienten yritysten ja palvelujen tuottamisesta kiinnostuneiden aatteellisten järjestöjen syrjimiseen. EU-komissio on antanut ennakkotulkinnan, jonka mukaan lakiesitys ei ole EU:n kilpailudirektiivin vastainen.

Kunnilla olisi uudistuksen jälkeen Ruotsissa kolme mahdollisuutta järjestää palveluja

  1. tuottaa itse
  2. solmia sopimus kilpailutuksessa valittujen tuottajien kesken tai
  3. solmia sopimus vapaavalintalain edellyttämällä tavalla palvelutuottajien kanssa, jotka on etukäteishyväksymismenettelyn avulla listattu kansalliseen rekisteriin.

Uuden lakiehdotuksen kantava juridinen ajatus on, että tilaajan (kunta) ja tuottajan (palveluyritys) välille muodostuu siviilioikeudellinen sopimussuhde.

Ministeri Larsson mainosti mietinnön julkistamistilaisuudessa, että lain tarkoituksena on ennen kaikkea siirtää valtaa poliitikoilta ja virkamiehiltä kansalaisille, jotka voivat tehdä palvelutuottajaa koskevan päätöksen. Tämän odotetaan johtavan tehokkaammin palvelutarjonnan monipuolistumiseen.

Laissa ei laatukriteereitä, ne määritellään muualla

Lakiesitys ei sisällä varsinaisia laatukriteerejä. Tätä perustellaan sillä, että yleiset kansalliset säädökset on jo kirjattu sosiaalipalvelulakiin sekä terveydenhoito- ja sairaanhoitolakiin. Lisäksi markkinaehtoisen toiminnan yleiset säädökset tulevat EU:n palveludirektiivistä. Sen sijaa kunnat ja maakäräjät voivat alueellaan päättää lisävaatimuksista mm. tuleeko palvelutuottajan noudattaa yleisiä palkkaus- ja palvelusuhdesopimuksia (kollektivavtal). Lisäksi selvityshenkilö viittaa sosiaalihallituksen ja kunta- ja maakäräjäliiton yhteiseen laatuindikaattorityöhön. Parhaillaan rakennetaan palvelutuottajien vertailumenetelmään perustuvaa laatupankkia, joka tulee julkiseksi netissä. Tämän työn katsotaan tuottavan jatkossa kansallisia laatusuosituksia, joita tullaan soveltamaan kunnissa riippumatta siitä, millä menetelmällä kunnat palvelut hankkivat.

Palvelutuottajaksi aikovan tulee hakea oikeutta kattavalla lomakkeistolla, jonka tietojen pohjalta rekisteröivä viranomainen katsoo, täyttääkö hakija riittävät ehdot sosiaali- tai terveyspalvelujen tuottajaksi. Kunnan maksu- ja korvauspolitiikan on oltava läpinäkyvää. Samasta palvelusta tulee maksaa yhtäläinen korvaus, olipa kyseessä kunnan oma tuotanto tai yksityinen yritys.

Kunta edelleen velvollinen järjestämään, muttei tuottamaan palveluja

Palvelutuottajat voivat jatkuvasti hakea listautumista kansalliseen rekisteriin, jota pitää ESV, Ekonomistyrningsverket. Kansallinen rekisteri auttaa myös toimijoita löytämään sellaisia kuntia ja maakäräjiä, jotka soveltavat vapaavalintasysteemiä. Listautumisen jälkeen yrityksellä on oikeus solmia tuottajasopimus tilaajien, kunnan tai määkäräjien kanssa. Kaikki tuottajat, jotka täyttävät edellytykset otetaan mukaan rekisteriin. Hyväksyttyjen palvelutuottajien määrää ei rajata mitenkään alueellisesti. Hakijan oikeussuojakeinona on normaali valitusmenettely käräjäoikeuteen, jos on tyytymätön rekisteriviranomaisen päätökseen.

Kunnan on annettava palvelumarkkinoita koskevaa avointa ja kaikkia tuottajia käsittävää tasapuolista informaatioita ymmärrettävässä ja helpossa muodossa asiakkaille. Kunnan korvaus palvelusta edellyttää sosiaalitoimen viranhaltijan palvelutarpeen selvitystä ja päätöstä, jonka jälkeen asiakas voi vapaasti valita palvelutuottajan. Asiakas voi valita palvelua enemmän tai hankkia lisäpalveluja mutta yli kunnan palvelutarvepäätöksen menevät toimenpiteet hän joutuu kustantamaan itse. Asiakkaan ollessa tyytymätön palvelutuottajaan, on hänellä oikeus lyhyellä varoitusajalla vaihtaa tilalle toinen sopivampi. Kunnalla on oltava valmiina vaihtoehto niille asiakkaille, jotka eivät halua valita tai eivät kykene tekemään valintapäätöstä itse. Tämä perusvaihtoehto voi olla kunnan oma palvelu tai joku kunnan kilpailuttama palvelutuottaja.

Laki ei vähennä kunnan ensisijaista velvollisuutta järjestää palvelua sitä tarvitseville kansalaisille. Jos asiakas saatuaan päätöksen, jolla hänen palvelutarpeensa on vahvistettu ja jonka kunta sitoutuu maksamaan, ei saa palvelua haluamaltaan tuottajalta, on hänellä oikeus jäädä jonoon vuodeksi. Tämän jälkeen palvelutarve täytyy tutkia uudestaan ja tehdä uusi päätös. Vapaavalintasysteemin oletetaan helpottavan palvelujen hankintaa toisen kunnan alueelta tai jopa siirtymään vanhainkotihoitoon kotikunnan ulkopuolelle.

Uudistukselle 300 miljoonan kruunun käynnistämisrahoitus

Uusi laki poistaa harmaan vyöhykkeen, joka on vallinnut kilpailutuslainsäädännön ympärillä, kun nykyisellä hallituskaudella palvelujen vapaa valinta on nopeasti lisääntynyt Ruotsissa. Kuntaliiton vastikään valmistuneen selvityksen mukaan vapaata valintaa on kotipalvelun osalta käytetty 35 kunnassa ja 38 uutta kuntaa on valmistellut sen käyttöönottoa. Laitoshoidossa, lähinnä asumisyksiköt ja vanhainkodit, toimintamalli on ollut käytössä 8 kunnassa. Lisäksi 15 muulla kunnalla on suunnitelmat pitkällä (Dagens Samhälle 6/2008). Selvityshenkilön mukaan muut kunnat ovat osoittaneet suurta kiinnostusta ja hän arvioi, että noin puolet kunnista ottaa vapaavalintasysteemin käyttöön.

Lain oletetaan säästävän oikeuslaitoksen kustannuksia, kun valitusasioiden määrän otaksutaan laskevan huomattavasti, kun kilpailutuslain mukainen ostotoiminta supistuu ja valitukset vähenevät. Lisäksi selvityshenkilö olettaa, että pienimuotoinen kotipalvelutoiminta ja hoivayrittäjyys lisääntyy nopeasti, kun raskaasta tarjouspyyntömenettelystä päästään eroon. Näin markkinat avautuvat helpommin myös aatteellisille järjestöille ja osuuskuntamuotoiselle palveluyrittäjyydelle. Lisäksi hallitus toivoo, että julkisesta palvelutuotannosta erkaantuisi henkilökunnan perustamia työyhteisöjä yritystoimintaan ("avknoppning"). Erityisesti odotetaan, että " naisyrittäjyys lisääntyy, koska tällä alueella työskentelevistä suurin osa on naisia" (Dagens Samhälle 6/2008)

Syksyn 2008 aikana kuntien on haettava toiminnan käynnistämiseen varattua avustusta. 10 miljoonaa kruunua on varattu Ekonomistyrningsverketin rekisteröintisysteemin ja tietopankin rakentamiseen. Osa tästä käytetään tiedottamiseen. Lisäksi sosiaalihallitus ja kunta- ja määkäräjäliitto saavat 5 miljoonaa kruunua uuden lain neuvonta- ja tukipalveluihin. Loput 280 miljoonaa (31 M€) jaetaan kiinnostuneiden kuntien kesken.

Oppositio: "Loppuuko kunnallinen palveluntarjonta kokonaan?

Sosiaalivaliokunnan varapuheenjohtaja Ylva Johansson (sdp) on esittänyt huolensa siitä, miten uudessa järjestelmässä taataan, että julkisia verovaroja käytetään oikein. Lisäksi pelätään, että kunnille ei jäisi yhtään omaa palvelutuotantoa. Näin on käynyt mm. Nackan kunnan kotipalvelun osalta, kun kunta siirtyi soveltamaan laajamittaisesti jo aiemmin asiakkaiden vapaata valintaa. Lisäksi ammattiyhdistysliike on ottanut esille lukuisat oikeuteen joutuneet tapaukset, joissa hintakilpailu on johtanut palvelujen ilmiselvään laadun huononemiseen (Dagens Samhälle 39/2007).

Erityisesti kuntatyöntekijöiden puheenjohtaja Ylva Thörn on huolissaan henkilökunnan palkkausehdoista ja työsuhdeturva heikkenemisestä. Lisäksi hän epäilee, pysytäänkö uudessa järjestelmässä riittävästi takaamaan henkilökunnan jatkokoulutusta eli kehittämään ammattitaitoa ja osaamista (DN 21.2.2008).

Myös suomalaisille palveluntarjoajille avautuu markkinoita

Maassa asuvien suomalaisten edunvalvontaelin Ruotsinsuomalainen valtuuskunta ja Ruotsinsuomalaisten Keskusliitto ovat olleet hoiva- ja terveyspalvelujen heikosta tilanteesta (ks. esim. Aamulehti 23.1.2008, Helsingin Sanomat 18.12.2007) yhteydessä eri ministereihin ja välittäneet terveisensä myös selvityshenkilölle. Maassa asuu tällä hetkellä 56 000 yli 65-vuotiasta suomalaista, joiden määrä kasvaa 70 000:een vuoteen 2020 mennessä. Sosiaalihallituksen vuonna 2002 tekemän selvityksen mukaan maassa on vain parisenkymmentä suomen- tai kaksikielistä vanhainkotiosastoa, joissa on muutama sata hoitopaikkaa. Näiden paikkojen tarve kasvaa nopeasti. Kuntien omana toimintana palvelujen lisääminen on edennyt erittäin hitaasti Ruotsissa.

Nykyisen hallituksen ministereistä Larssonin lisäksi myös sosiaaliministeri Göran Hägglund on julkisuudessa ilmaissut tiedostaneensa omankielisten palvelujen tarpeen. Ovathan ministeri Hägglundin vanhemmat lähtöisin Pohjanmaan ruotsinkieliseltä alueelta. Palvelujärjestelmän uudistukseen liittyen Ruotsin suomalaisyhteisöllä on nyt oivallinen tilaisuus testata uuden lainsäädännön suomat mahdollisuudet ja allianssihallituksen todellisen poliittisen tahdon kohentaa maan suurimman kielivähemmistön sosiaali- ja terveyspalvelujen tilaa.

RSKLn aloitteesta suurlähetystö on valmistellut lakiuudistuksesta tiedottavaa seminaaria. Seminaariin pyritään saamaan valtiovallan edustus sekä erilaisia suomalaisia toimijoita, joilla on kokemusta yhteistyöstä myös Suomen ruotsinkielisten kuntien kanssa. Hallituksen lakiesitys ja muotoutuva kuntien uusi toimintatapa mahdollistavat myös suomalaisten toimijoiden rantautumisen Ruotsin nopeasti avautuville sosiaali- ja terveydenhuollon markkinoille, mikäli palvelutarjontaa ei synny riittävästi ruotsinsuomalaisten toimijoiden avulla.

Lisätietoja:

 

Ruotsi
sosiaalipalvelut
työmarkkinat