Libanonissa suuria odotuksia öljy- ja kaasurikastumisesta

Suurimmat toiveet Libanonin talouskehityksen vauhdittamiseksi kohdistetaan nyt kaasu- ja öljyvarantojen hyödyntämiseen itäisellä Välimerellä. Tarvittaneen kuitenkin vielä vuosien työ ennen kuin ensimmäisetkään dollarit näistä luonnonvaroista kilahtavat valtionkassaan.

Libanon etsii talouskehityksen vauhdittajaa nyt itäisen Välimeren pohjasta. Kuva: Roobee, Flickr.com, ccby 2.0 Libanon etsii talouskehityksen vauhdittajaa nyt itäisen Välimeren pohjasta. Kuva: Roobee(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan), Flickr.com, ccby 2.0

Libanonin talouskehityksen näkymät ovat synkistyneet parin viime vuoden aikana alueellisista ja kansainvälisistä syistä. Syyrian selkkaus varjostaa haitallisesti pienen läntisen naapurimaan talouskehitystä. Kauppavirtoja vähentävästi vaikuttaa Libanonissa – perinteisessä välityskaupan maassa - myös maailmankaupan kasvun hidastuminen.

Paremman talouskehityksen vauhdittajaa etsitään nyt itäisen Välimeren pohjasta. Viime vuosina viiden rantavaltion aluevesiltä ja talousvyöhykkeiltä on löydetty runsaasti maakaasu- ja raakaöljyvaroja. Kaasua on todennettu satoja miljardeja kuutiometrejä, rahaksi laskettuna satojen miljardien eurojen ja dollareiden arvosta.

Libanonin vielä määrittelemättömällä talousvyöhykkeellä maakaasua arvioidaan olevan yli 30 triljoonaa kuutiojalkaa, lisäksi raakaöljyä ainakin 660 miljoonaa barrelia. Maan energiaministeri kertoi julkisuuteen hiljattain, että näillä energianlähteillä Libanonista voisi tulla energiaomavarainen sadaksi vuodeksi. Nykyhallituksen ohjelmassa yhtenä painotettuna asiana onkin merellisten luonnonvarojen puolustaminen, turvaaminen ja hyödyntäminen tulevan talouskehityksen tueksi. Tällainen painotus tullee uudenkin hallituksen ohjelmaan. Lisäksi öljy- ja kaasuesiintymiä etsitään Libanonin maa-alueilta. Niitäkin voi vielä löytyä merellisten luonnonvarojen lisäksi.

Erityistapahtumasta neuvoja luonnonvarojen hyödyntämiseen

Luonnonvarojen hyödyntämisessä Libanonin toimijoilla on kuitenkin monia haasteita ja hidasteita edessään. Niitä pohdittiin huhtikuussa järjestetyssä ”Lebanon Oil & Gas Summit 2013" -tapahtumassa. Paikalle oli kutsuttu kymmeniä alan kansainvälisiä asiantuntijoita yrityksistä, tutkimuslaitoksista ja viranomaistahoilta esittämään näkemyksiään siitä, miten libanonilaisten tulisi alalla toimia – toisten maiden virheitä välttääkseen ja parhaita kokemuksia hyödyntääkseen.

Libanon sai kiitosta ulkomaisilta asiantuntijoilta siitä, miten se on hyödyntämisprosessin äskettäin aloittanut: 15.2.–31.3.2013 järjestettiin ensimmäinen tarjouskilpailu ulkomaisille yhtiöille osoittaa kiinnostusta yhteistoimintaan. Kymmeniä yhtiöitä eri puolilta maailmaa ilmoitti kiinnostuksestaan.

Jatkotoimiin hyväksytyt yhtiöt voivat kuluvan vuoden toukokuusta lokakuuhun tehdä tarjouksia poraus- ja tuotantotoiminnasta, josta sopimuksia on määrä tehdä helmikuussa 2014. Tarjoukset osoitetaan energiaministeriölle, jonka asiantuntijaelimeksi on perustettu ”Petroleum Administration”.

Näillä näkymin tarjouksia on tulossa seuraavilta 12 yhtiöltä (suluissa yhtiön kotimaa): Anadarko International O&G Company (USA), Chevron (USA), Eni International BV (Italia), Exxon Mobil (USA), Inpex Corporation (Japani), Maersk Olie og Gas A/C (Tanska), Petrobas International (Brasilia), Petronas Carigali (Malesia), Repsol Rexa (Espanja), Shell (Alankomaat), Statoil ASA (Norja) ja Total (Ranska).

Sopimukset allekirjoitettaneen energiaministerin kanssa. Tästä ministerisalkusta kiistellään paraikaa uutta hallitusta muodostettaessa. Sopimusten teon myötä tämä salkku lihavoituu ja houkuttelee monia mahdollisia hallituspuolueita ja ministeriehdokkaita. Kun varsinaiseen tuotantoon ryhdytään, jaettavissa on suuria rahavirtoja. Monet tahot ja toimijat haluavat tulla jakajiksi tai ainakin olla jaossa mukana. Seminaarissa varoiteltiin libanonilaisia myös korruption vaaroista, tuskin turhaan.

Energiavarat eivät ole raha-automaatti

Vinkkejä sekä tulevien sudenkuoppien välttämiseksi että parhaiden käytänteiden hyödyntämiseksi libanonilaisille toimijoille antoivat useiden öljyntuottajamaiden edustajat. Norjan paikallinen suurlähettiläs opasti libanonilaisia seuraavasti:

-  Alan asioissa tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Peijaisia ei sovi järjestää ennen kuin karhu on kaadettu. Siihen kulunee Libanonissakin aikaa vielä vähintään 3–5 vuotta.

-  Vaikka kaasu- ja öljylöydöksiä on tehty runsaasti, niistä kaikki eivät ehkä ole kannattavasti hyödynnettävissä. Poraus syvän meren pohjaan on kallista ja vaativaa, niin taloudellisesti kuin ympäristön suojelun kannalta.

-   Vaikeasti hyödynnettävien luonnonvarojen tapauksissa on toisinaan odotettava jopa vuosia alan teknologian kehittymistä.

-    Luonnonrikkauksista saatavista tuloista huolimatta kansantaloutta tulee difersifioida – siksikin, että on kyse uusiutumattomista, rajallisista luonnonvaroista.

-   Kansallisista luonnonvaroista saatavilla tuloilla voi joko vakauttaa tai horjuttaa yhteiskunnallista kehitystä ja poliittista elämää. Kun uusia tuloja jaetaan tasaisesti kaikkien kansalaisten hyödyksi, luodaan samalla yhteiskunnallista ja poliittista vakautta, kuten Norjassa. Jos vain pieni eliitti hyötyy ja rikastuu näistä tuloista, kansa pysyy köyhänä ja olot epävakaina kuten monissa kehitysmaissa.

Libanonilaisia on muuallakin kuin mainitussa seminaarissa kehotettu seuraamaan tarkasti maailmanmarkkinoiden kehitystä sekä muutoksia öljy- ja kaasualalla. Nyt tehdyt taloudelliset ja tuotannolliset laskelmat saattavat pettää tekijänsä, viimeistään keskipitkällä aikavälillä. Esimerkkinä yllättävistä muutoksista alalla on liuskekaasun hyödyntäminen. Sen seurauksena Yhdysvalloista ja muutamista muista paljon energiaa kuluttavista kansantalouksista tulee entistä omavaraisempia energian saannissa. Tästä taas seuraa merkittäviä muutoksia maailman öljymarkkinoilla, niin tuotannon määrissä kuin öljytuotteiden hinnoissa.

Kiistanalaiset merirajat

Iso haaste Libanonin toimijoille on lisäksi merellisten luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvien poliittisten riskien minimointi. Siinä ensimmäinen ongelma on nyt merirajoista ja kansallisista talousvyöhykkeistä sopiminen. Tätä vaikeuttavat eniten kehnot valtiosuhteet merelläkin lähinaapurina toimivan Israelin kanssa. Suoriin neuvotteluihin kiistanalaisista merirajoista ei ole päästy, koska maiden välillä ei ole rauhansopimusta eikä diplomaattisuhteita. Nähtäväksi jää, saako Libanon kansainvälistä välitysapua vyöhykerajoista sopimiseen. Sellaista Libanon pyysi virallisesti YK:n pääsihteeriltä vuonna 2011.

Kiistanalaista merialuetta Libanonin ja Israelin kesken on yli 800 neliökilometriä – ja vielä alueella, jossa on tehty runsaimmat löydökset. Lisäongelmana on, etteivät alan suuret yhtiöt yleensä tee sopimuksia operatiivisesta toiminnasta ennen kuin valtiot sopivat ensin poliittiset riitansa. Yhtiöt välttelevät poliittisia riskejä etenkin sellaisissa suurinvestoinneissa, joita syvän merenpohjan poraukseen tarvitaan. Poliittiseksi riskiksi koetaan myös rauhansopimuksen puuttuminen Libanonin ja Israelin väliltä.

Rajariidoista puhuttaessa muutamat seminaaripuhujat lohduttelivat libanonilaisia. Yleensä enemmin tai myöhemmin merirajoista on onnistuttu sopimaan, kannustimena molempien tai kaikkien osapuolten hyötyminen luonnonvarojen hyödyntämisessä. Norjan suurlähettiläs totesi hivenen sarkastisesti, ettei Norjaltakaan mennyt kuin 40 vuotta sopiakseen Neuvostoliiton / Venäjän kanssa kiistansa kansallisista talousvyöhykkeistä Pohjoisella jäämerellä.

Suomalaistenkin kannattaa pitää Libanonia silmällä

Kaikista näistä haasteista ja hidasteista huolimatta on odotettavissa, että Libanonin merellisellä talousvyöhykkeellä porataan ja pumpataan luonnonkaasua ja raakaöljyä viimeistään viiden vuoden kuluttua.

Isojen kansainvälisten yhtiöiden lisäksi myös suomalaisilla yrityksillä on alan kokemusta ja osaamista. Suomessakin relevanttien toimijoiden sopii olla tietoisia siitä, mitä Libanonissa nyt suunnitellaan ja myöhemmin tehdään tällä alalla mahdollisen kaupallis-taloudellisen yhteistyön etsimiseksi ja löytämiseksi. Suomalaisyhtiöillä voi olla hyviä mahdollisuuksia yhteistyöhön ja alihankintoihin edellä lueteltujen ulkomaisten yhtiöiden kanssa.

Vesa Jaakola
Ministerineuvos