Latvia rakentaa kestävää talouskehitystä

Latvia rakentaa kestävää talouskehitystä

Latviassa oli vielä Neuvostoliiton aikoina huomattava määrä teollisuutta, mutta itsenäistymisen jälkeen alkoi teollisuuden alasajo, jonka myötä teollisuus lähes katosi. Maan teollisuus on tällä hetkellä varsin kapea-alaista eikä nykyisellään tue kestävää talouskehitystä. Talous on kuitenkin voimakkaalla kasvu-uralla ja tulevaisuuden kasvun varmistamiseksi pohditaan uusia, kestäviä kasvualoja.

RigaLatviassa teollisuusyritysten ja niiden toimintaympäristöjen etuja ovat korkean laadun ja alhaisen kustannustason ohella aikatauluissa pysyminen ja "made in EU"-merkintä. Kuva: Flickr/ Stephen Downes(Linkki toiselle verkkosivustolle) (avautuu uuteen ikkunaan)

Suunnitelmissa tasainen kasvu

Latvia on laatinut kansallisen teollisuussuunnitelman, jonka päätavoitteita ovat teollisen tuotannon sekä viennin volyymin kasvattaminen 40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä nykytasoon verrattuna. Lisäksi teollisen tuotannon osuuden bkt:sta tulisi nousta 20 prosenttiin ja työssäkäyvän työvoiman osuuden kasvaa 73 prosenttiin.

Suunnitelma on osa laajempaa Latvian kansallista kehityssuunnitelmaa (National Development Plan 2014–2020), joka taas liittyy EU2020-strategian toimeenpanoa varten tehtyyn Latvian kansalliseen muutosohjelmaan (National Reform Programme). Teollisuussuunnitelma antaa sekä suuntaviivat että toimintaperiaatteet Latvian teollisuuden kehittämiselle vuoteen 2020 asti.

Latvian talousministeri Daniel Pavluts kertoi näkemyksiään kansallisesta teollisuussuunnitelmasta (National Industrial Policy) Latvian talousministeriön ja Maailmanpankin joulukuussa 2012 järjestämässä seminaarissa ”Discussion of the Latvian Program for Modern Industrial Policies”.

Pavluts korosti, että kansallisesta teollisuussuunnitelmasta tullaan kuulemaan vielä vuosien ajan, sillä aiemmin Latvialla ei ole ollut vastaavaa suunnitelmaa ohjaamaan teollisuuden kehitystä. Nytkin kyseessä olevan suunnitelman toteuttaminen alkaa vasta vuonna 2014. Olennaista tulevaisuuden kasvun kannalta on tasapainoisuus, erityisesti viennin ja tuonnin osalta.

Vauhtia yksityisten sijoittajien avulla

Yksi suunnitelman ohjaavista periaatteista on välttää erityisten ”johtotähti”-yritysten tukeminen muiden yritysten kustannuksella. Tällaisista yrityksistä mainittiin esimerkkinä Suomi ja Nokia, ja kuinka vastaavaa ei haluta tapahtuvan Latviassa. Tärkeää on siten yhtäältä varmistaa valtion yritystukien jakautuminen tasaisesti ja toisaalta saada huomattavasti aiempaa enemmän yksityisiä sijoituksia yrityksiin. Pavluts painotti, ettei valtio saa enää yrittääkään kantaa kaikkea vastuuta yritysten tukemisesta, vaan sen täytyy kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota yksityisten sijoittajien houkuttelemiseen.

Nykytilanne ei luo edellytyksiä kasvulle

Pavluts listasi myös latvialaisten teollisuusyritysten ja niiden toimintaympäristön edut ja haasteet. Maan etuja ovat työntekijöiden alhaisesta järjestäytymisasteesta johtuva joustavuus, alhainen kustannustaso eli matalat palkat, korkea laatu, ”made in EU”-merkintä sekä aikatauluissa pysyminen.

Vastaavasti haasteita ovat pienen talouden mahdollisuudet päästä pääomamarkkinoille, vanhentunut ja heikko infrastruktuuri, maastamuuton ja ammattikoulutuksen puutteista johtuva koulutetun työvoiman puute sekä yritysten kasvustrategioiden puutteesta johtuva lyhytnäköisyys ja energian kalleus. Näistä nousi teollisuusympäristön kannalta esiin kolme suurinta haastetta.

  1. Ensimmäisenä koulutetun työvoiman puute, jonka taustalla on oman ammattitaidon kehityksen puute, eli osaava työvoima ei ole pitänyt osaamistaan ajan tasalla Neuvostoliiton ja vanhan teollisuuden romahdettua. Toisaalta Latvian itsenäistyttyä teoreettinen tieto ja oppiminen ovat ottaneet ylivallan. Latvialaisilla ei ole myöskään tarpeeksi yrittäjyystaitoja. Vastauksena koulutuksellisiin puutteisiin ovat tieteen, teknologian, tekniikan ja matematiikan opetuksen lisääminen siten, että ammatillinen ja korkeakoulutus tukisivat paremmin teollisuuden tarpeita. 
  2. Toisena seikkana suurimpien haasteiden listalla on energian kalleus. Tässä Pavluts katsoi valtion voivan auttaa laskemaan yritysten energialaskuja ja näin parantamaan edellytyksiä tuotannon kehittämiseen ja laajentamiseen.
  3. Kolmas merkittävä puute on teollisuusinfrastruktuurin vanhanaikaisuus. Latviassa on yhä jäljellä merkittävästi teollisuusinfrastruktuuria Neuvostoliiton ajoilta. Makrotasolla tämä luo edellytyksiä teollisuuden uudelle kasvulle, mutta ongelmana on kuitenkin teollisuusinfrastruktuurin vanhentuneisuus mikrotasolla. Hyötyäkseen olemassa olevasta infrastruktuurista teollisuuden täytyy siis kyetä laajojen uudistushankkeiden läpiviemiseen, mikä taas tarkoittaa merkittäviä kuluja ennen toiminnan aloittamista. 

Valtion tuki usealle alueelle

Kansallisen teollisuussuunnitelman toimeenpanon perusperiaatteena on edellä mainittujen haasteiden pohjalta olemassa olevien, mutta myös uusien yritysten tukeminen. Valtion roolina on myös korjata markkinavirheitä, kuten harmaata taloutta ja liiketoimintaympäristöä.

Lisäksi valtion tulee tukea tuotekehitystä ja siten edistää tieteentekijöiden ja yrittäjien yhteistyötä niin paikallisesti kuin kansainvälisestikin. Myös uusien yritysten perustamista on helpotettava tukemalla niiden rahoitusta. Lisäksi valtiolla on tärkeä rooli yritysten vienninedistämisessä. 

Seminaarin lopuksi Pavlutsia pyydettiin kertomaan, mitä hän tekisi, jos voisi valita vain yhden toimenpiteen Latvian teollisuuden kehittämiseksi. Talousministerin empimätön vastaus oli ammatillisen koulutuksen kehitys teollisuuden tarpeita vastaavaksi. Latvia onkin mukana Saksan ammattikoulutusaloitteessa, jonka tavoitteena on ammattikoulutukseen liittyvän eurooppalaisen yhteistyön vahvistaminen sekä eurooppalaisen oppisopimusallianssin muodostaminen aiesopimuksen kautta.

Rami Inkilä