Kuolan uusiutuvan energian hankkeet esillä norjalaisseminaarissa
Uusiutuvien energialähteiden osuus pyritään nostamaan 4,5 prosenttiin Venäjän sähkönkulutuksesta. Kuolan niemimaalla on valmisteltu alueellinen ohjelma, jonka tavoitteet ovat kunnianhimoisemmat. Uusiutuvien energianlähteiden osuus sähkönkulutuksesta halutaan nostaa 7,4 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Ohjelman kustannuksiksi on arvioitu 19,6 miljardia ruplaa, joista suurin osa tulisi yksityissektorilta.
Norjalainen ympäristöjärjestö Bellona järjesti 2. huhtikuuta Oslossa seminaarin aiheesta Development of Renewable Energy in Russia and Prospects for Cooperation. Seminaarin ensimmäinen puhuja, Pavel P. Bezrukih, selvitti uusiutuvien energialähteiden käyttöä Venäjällä, niiden käyttömahdollisuuksia tulevaisuudessa sekä aihetta koskevaa lainsäädäntöä. Toinen puhuja, Valery A. Minin, kertoi uusiutuvan energian tilanteesta Murmanskin alueella ja Kuolan niemimaalla. Lisäksi seminaarissa oli mukana norjalais-venäläinen kauppakamari, joka esitteli lyhyesti toimintaansa.
Pavel P. Bezrukih on Venäjän insinööriakatemian (Russian Engineering Academy) jäsen ja toimii tällä hetkellä Venäjän energiastrategiainstituutin (Energy Strategy Institute) varajohtajana Moskovassa. Hän on aiemmin toiminut Venäjän energiaministeriön tiede- ja teknologiaosaston johtajana. Valery A. Minin toimii tutkijana ja varajohtajana Venäjän akatemian Kuolan tiedekeskuksen instituutissa (Institute for Physical and Technological Problems of Energy in Northern Areas). Lisäksi hän on johtajana uusiutuvien energialähteiden tutkimuslaboratoriossa (Laboratory of Non-conventional and Renewable Energy Sources) Apatityssa.
Pavel P. Bezrukih kertoi, että Venäjän pääministeri Vladimir Putin hyväksyi tammikuussa ohjelman, jonka tarkoituksena on nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus käytetyistä energialähteistä 4,5 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tällä hetkellä noin yksi prosentti Venäjän energiankulutuksesta on peräisin uusiutuvista energialähteistä. Bezrukihin mukaan Venäjällä on tällä hetkellä käytössä useita erilaisia uusiutuvia energiamuotoja; tuulivoimaa, aurinkoenergiaa, maalämpöä sekä pieniä vesivoimalaitoksia. Venäjällä on runsaasti potentiaalia kasvattaa uusiutuvien energialähteiden käyttöä merkittävästi. Ohjelmassa tavoitteelle on määritetty portaat; vuoteen 2010 mennessä tavoitteena on saavuttaa 1,5 prosentin taso ja vuoteen 2015 mennessä 2,5 prosentin taso. Sähkön tuotantoa uusiutuvien energialähteiden avulla alettiin ennakoida ja tilastoida kolme vuotta sitten. Bezrukihin mukaan optimistisen skenaarion toteutuessa 4,5 prosentin tavoite voidaan saavuttaa, mutta maltillisen skenaarion mukaan uusiutuvien energialähteiden osuus jää 3,2 prosenttiin.
Bezrukih totesi, että hallituksen tuki, taloudelliset tuet ja lainmuutokset ovat välttämättömiä, jotta nykyinen tilanne muuttuisi. Uusia uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistäviä lakeja on jo hyväksytty, mutta paljon on vielä hyväksymättä. Yksi tärkeimmistä dokumenteista, joka odottaa hyväksymistä, koskee uusiutuvien energialähteiden käytön tukipolitiikkaa. Bezrukih uskoo, että hankkeista 30 prosenttia tulisi rahoittaa julkisin varoin, jotta muutosta tapahtuisi. Bezrukih totesi myös, että energia-asioista vastaava ministeriö suhtautuu uusiutuvia energiamuotoja koskeviin hankkeisiin usein nihkeästi. Bezrukihilta kysyttiin, mitkä Venäjän alueista voivat kehittää uusiutuvien energiamuotojen käyttöä itsenäisesti. Hän korosti vastauksessaan hallituksen tuen merkitystä ja alueiden käytössä olevia resursseja. Venäjän alueista vain yksi kolmesta on taloudellisesti itsenäinen. Venäjällä on kuitenkin muistettava, että yksittäisillä ihmisillä on huomattavaa vaikutusvaltaa. Esimerkiksi köyhällä Baikalin alueella on panostettu aurinkoenergiaan, koska alueen johtaja on ajanut hanketta aktiivisesti.
Toinen puhuja, Valery A. Minin, kertoi uusiutuvan energian tilanteesta Murmanskin alueella ja Kuolan niemimaalla. Maaliskuun lopulla hyväksyttiin alueellinen ohjelma, jonka tavoitteena on kasvattaa uusiutuvien energialähteiden osuus 7,4 prosenttiin kaikista käytetyistä energialähteistä vuoteen 2015 mennessä.
Keskiössä tuuli- ja vesivoima
Tärkeimpiin tulevaisuuden mahdollisuuksiin kuuluvat tuuli- ja vesivoima. Pienien vesivoimaloiden käytöstä on jo alueella kokemusta, ja Kuolan niemimaan lukuiset joet tarjoavat hyvät mahdollisuudet niiden rakentamiseen. Myös tuulivoimaa on alueella mahdollista hyödyntää. Alueen tuulivoimakapasiteetin arvioidaan olevan noin 360 miljardia kilowattituntia.
Suurimpia tuulennopeuksia on mitattu Barentsinmeren rannikolla. Tuulesta saatava energiahyöty olisi suurinta talviaikaan, ja näin tuulivoima ja vesivoima kompensoisivat hyvin toisiaan. Kuolan niemimaalla kaikki alueet eivät ole mukana keskussähköverkossa, vaan niiden tarvitsema sähkö tuotetaan dieselgeneraattorien avulla. Tuuli- ja vesivoiman avulla sähköntuotantoa voidaan helpottaa ja vakauttaa näillä alueilla. Myös vuorovesienergian hyödyntäminen olisi Kuolassa mahdollista. Kuolaa ympäröivä rantaviiva on yhteensä 1000 kilometriä pitkä, ja joitakin merenlahtia pystyisi vuorovesienergian tuotannossa hyödyntämään.
Kuolan niemimaan ja Murmanskin alueen pitkän tähtäimen tavoite on siis kehittää uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Yksityiskohtaisempina tavoitteina ovat Mininin mukaan tuulivoiman ja vesivoiman kehittäminen erityisesti pienten vesivoimaloiden puitteissa, eristyksissä olevien alueiden sähkönsaannin parantaminen, asiantuntijoiden kouluttaminen sekä mittareiden ja indikaattoreiden kehittäminen. Kuolan niemimaan alueen uusiutuvien energialähteiden käyttöä kehittävällä ohjelmalla pyritään lisäämään alueen energiakapasiteettia 200-300 megawattitunnilla. Barentsinmeren suurprojekti, Shtokman -kaasukenttä vaikuttaa osaltaan alueen energiantarpeen kasvuun. Mininin mukaan ohjelmalla halutaan vähentää alueen energiariippuvuutta ja ympäristöjätettä, saada käytännön kokemusta uusiutuvien energialähteiden käytöstä sekä levittää kokemusta uusien toimijoiden käyttöön.
Ohjelman kustannuksiksi on arvioitu 19,6 miljardia ruplaa. Ohjelmaa ovat rahoittamassa pääosin yksityiset yritykset, mutta sille odotetaan tukea myös alueelliselta hallinnolta (n. 400 milj. ruplaa). Hallinnon osuutta ei kuitenkaan ole vielä varmistettu ja on mahdollista, että se muuttuu ohjelman aikana.
Lopuksi seminaarissa keskusteltiin energiaprojekteista yritysten näkökulmasta. Bezrukih ja Minin kertoivat pienten voimalaitosten olevan lähinnä yksityisten yritysten ja tehtaiden omistamia. Mahdollisten uusien tuulivoimaloiden kohdalla olisi parasta, jos ne olisivat isojen energiayhtiöiden omistuksessa. Uusiin energiaprojekteihin on vaikeaa saada osallistujia, jos perusedellytykset eivät ole kunnossa. Yritykset haluavat tietää missä hankkeet sijaitsevat, miten niiden omistuksesta päätetään, miten hankkeet on tarkoitus implementoida ja millaiset pelisäännöt pätevät teknologian ja liiketoimintakonseptin kehittämisessä. Näiden kysymysten kohdalla Venäjällä on vielä useita haasteita ratkaistavanaan.