Kriittinen vesitilanne Etelä-Afrikassa tarjoaa liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille osaajille

Etelä-Afrikka on vähäisten vesivarojen maa, jossa veden saatavuudessa on suuria paikallisia eroja. Etelä-Afrikka ylikuluttaa tällä hetkellä vesivarantojaan. Kulutuksen on ennustettu lisääntyvän tulevaisuudessa kaikilla kolmella sektorilla; maataloussektorilla, teollisuussektorilla sekä kunnallistasolla.

Kulutuksen kasvua ajavat väestönkasvu, kaupungistuminen, kasvavat tulot, keinokastelun lisääntyminen, ei-uusiutuvan energian tuottaminen ja kasvava teollisuussektori. Samaan aikaan maan vesi-infrastruktuuri on rapautunut ja patoaltaiden vesimäärä vaarallisen alhainen.

Kuiva jakso ja kriittinen vesitilanne Kapkaupungissa teki vedestä kansallisen puheenaiheen ja toi vesihuollon ainakin jossain määrin myös poliittiseen keskusteluun mukaan. Ongelma on kuitenkin Kapkaupunkia laajempi. Etelä-Afrikan vesijärjestelmä on mahdollista kunnostaa, mutta se vaatii mittavia investointeja sekä poliittista tahtoa. Vesikriisi tarjoaa kuitenkin myös markkinamahdollisuuksia suomalaisille yrityksille, jotka voivat tarjota ratkaisuja vedenkäytön tehostamiseksi.

Etelä-Afrikka koki historian kuivimman aikakautensa vuonna 2015 sen jälkeen kun paikallinen ilmatieteiden laitos ryhtyi keräämään tietoa vuosittaisista sademääristä vuonna 1904. Kuivuus on jatkunut erityisesti maan länsi- ja eteläosissa kolme peräkkäistä vuotta. Kuiva jakso ja kriittinen vesitilanne Kapkaupungissa tekivät vedestä kansallisen puheenaiheen ja toivat vesihuollon ainakin jossain määrin myös maan poliittiseen keskusteluun mukaan.

Etelä-Afrikka on vähäisten vesivarojen maa, jossa makean veden lähteet ovat pääosin kaukana kysynnän keskuksista. Padotut joet muodostavat pääasiallisen veden lähteen ja tällä hetkellä 60 prosenttia maan joista on alhaisella tasolla ylikulutuksen johdosta. Pohjavettä on rajallisesti, ja sen käytettävissä oleva määrä on ollut laskussa 1950-luvulta lähtien. Vuotuinen sademäärä maassa on noin 450 mm, joka on noin puolet maailman keskiarvosta. Ilmastonmuutoksen myötä keskilämpötilojen nousun sekä tulvien ja kuivuuskausien yleistymisen ennustetaan vähentävän käytettävissä olevan veden kokonaismäärää ja samalla lisäävän alueellisia vaihteluita sen saatavuudessa. Veden niukkuus Etelä-Afrikassa ei ole siis uusi aihe, vaan Kapkaupungin vesikriisi pikemminkin korosti olemassa olevia heikkouksia Etelä-Afrikan vesijärjestelmässä ja haastetta taata riittävä veden määrä jokaiselle 55 miljoonalle asukkaalle.

Etelä-Afrikka ylikuluttaa tällä hetkellä vesivarantojaan. Kulutuksen on ennustettu lisääntyvän tulevaisuudessa kaikilla kolmella sektorilla, maataloussektorilla, teollisuussektorilla sekä kunnallistasolla. Samaan aikaan maan vesi-infrastruktuuri on rapautunut ja patoaltaiden vesimäärä vaarallisen alhainen. Etelä-Afrikan vesijärjestelmä on mahdollista kunnostaa, mutta se vaatii mittavia investointeja sekä poliittista tahtoa.

Onnistuneet vedensäästötoimet ovat viivästyttäneet "Day Zero" -skenaariota Kapkaupungissa

Tilanne on erityisen hälyttävä neljän miljoonan asukkaan Kapkaupungissa, joka varautui jo vuoden 2018 alkupuolella niin sanottuun "Day Zero" – skenaarioon, jossa kaupunki joutuisi sulkemaan kokonaan vesihanat niin kotitalouksiin, yrityksiin kuin maataloudellekin. Huhtikuun loppupuolella Länsi-Kapin alueen patojen vesimäärä oli vain 20 prosenttia ja käytännössä viimeiset 10 prosenttia patojen vedestä saattaa olla käyttökelvotonta epäpuhtauksien johdosta.

Kaupungin julkaistua "Day Zero" – varoituksen, kaupunkilaiset alkoivat ottaa vedensäästötoimet aikaisempaa vakavammin. Lisäksi vedenkulutusta on leikattu nostamalla veden hintaa merkittävästi, jopa 5-6 -kertaisesti. Kaupunki on joutunut uusimaan vesirajoiteasteikkonsa kahteen kertaan ja nyt jokaisen asukkaan vedenkäyttö on rajoitettu 50 litraan päivässä. Säästötoimet ovat olleet tehokkaita ja vedenkulutus on saatu laskettua alle 600 miljoonaan litraan päivässä (tavoite 450 miljoonaa litraa), mikä on noin puolet viime vuoden keskimääräisestä päiväkulutuksesta.

Kaupunki ilmoitti maaliskuussa, että onnistuneiden vedensäästötoimien vuoksi "Day Zero" ei vaikuta toteutuvan vuoden 2018 aikana, mutta vedenkäyttörajoitukset kaupungissa jatkuvat. Helpotusta odotetaan myös talvikauden sateista, joiden pitäisi alkaa touko-kesäkuussa. Vedenkulutus lähti ainakin hetkellisesti nousuun tämän ilmoituksen jälkeen. Mikäli kaupunki onnistuu pitämään edelleen tiukasti kiinni veden kulutusta koskevista rajoitteistaan ja tuleva talvi tuo mukanaan sateita, voi kaupunki välttää ns. Day Zeron kokonaan. Ei ole kuitenkaan taattua, ettei kuivuus jatkuisi vielä neljättä talvea. Vesipula ei myöskään korjaannu pelkästään täyttyvillä padoilla, vaan investointeja vesi-infrastruktuuriin on tehtävä, jotta vastaavanlaiset kriisit saadaan tulevaisuudessa vältettyä tai minimoitua.

Ongelma on Kapkaupunkia laajempi

Veden vähäisyys on Kapkaupunkia laajemmalle ulottuva ongelma ja Etelä-Afrikka tarvitsee kiireesti ratkaisuja vedenkäytön tehostamiseksi. Itä-Kapin alueella Nelson Mandela Bayssa kaupunki on lisännyt vedenkäytön rajoituksia ja maksuja jo viime kevään aikana ja varoitti, että alueen padot ovat kriittisen alhaisella tasolla, nyt enää 23,9 prosentissa. Kaupunki onkin kehottanut asukkaitaan noudattamaan samaa 50 litran päiväkulutusrajoitusta kuin Kapkaupungissa.

Veden vähäisyys ei ole myöskään uusi ilmiö, vaan maa on ylikuluttanut vesivarojaan jo pitkään ja tulee tekemään niin ainakin vuoteen 2035 asti. Veden ylikulutusta Etelä-Afrikassa selittää moni tekijä. Heikko vesi-infrastruktuuri on yksi suurimmista ongelmista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että merkittävän suuri osa vedestä valuu kirjaimellisesti hukkaan matkalla kuluttajille. Jopa 36 prosenttia kunnallisesta vedenkulutuksesta Etelä-Afrikassa on niin sanottua hukkavettä, mikä ei ole ikinä päätynyt kuluttajille asti. Tämä hukkavesi maksaa kunnille vuosittain 7 miljardia randia (467 milj. euroa). Lisäksi jäteveden kierrätyslaitokset ovat äärimmäisen huonossa kunnossa. Jäteveden kierrätyksen määrä on alhainen, vain noin 40 prosenttia. Viime vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa testatuista jätevedenkierrätyslaitoksista (59/88) eivät myöskään täyttäneet kansallisia vedenlaatustandardeja. Tämä on kaksinkertainen määrä vuoden 2016 tuloksiin verrattuna, mikä kertoo laitosten huonosta kyvystä käsitellä jätevettä. Valtaosa kunnista kärsii huonosta taloudenpidosta ja suurista veloista, eikä niillä siten ole varaa satsata vesi- ja viemäriverkoston ylläpitoon tai huoltoon.

Tällä hetkellä olemassa olevia uusiutuvia vesivaroja on noin 821 kuutiota asukasta kohden (vrt. 2435 kuutiota vuonna 1962), mikä on kolmasosa siitä mitä tarvitaan yhden täysimittaisen uima-altaan täyttämiseen. Eteläafrikkalaiset kuluttavat vettä maailmanlaajuista keskiarvoa huomattavasti enemmän, 235 litraa päivässä, globaalin keskiarvon ollessa noin 173 litraa. Apartheidin jättämä rakenteellinen epätasa-arvo näkyy myös veden kulutuksessa. Varakkaat eteläafrikkalaiset ovat tottuneet käyttämään vettä huolettomasti alhaisten vesimaksujen vuoksi. Köyhimpien kulutus on vastaavasti reilusti keskiarvoa alhaisempaa ja vain 45 prosentilla eteläafrikkalaisista on vesihana kodissaan ja 36 prosentilla koko väestöstä ei ole edelleenkään vesivessaa.

Kuntien osuus kokonaiskulutuksesta on tällä hetkellä noin 28 prosenttia ja sen oletetaan kasvavan 32 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä väestönkasvun, kaupungistumisen ja tulojen kasvun myötä, minkä vuoksi yhä useammalla asukkaalla on tulevaisuudessa pääsy vesijohtoveden pariin. Etelä-Afrikan väestön oletetaan kasvavan 3,3 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä, mikä luonnollisesti lisää veden kysyntää, mutta asettaa paineita myös ruuan- ja energiantuotannolle, mikä vuorostaan kasvattaa vedenkulutusta entisestään.

Maataloussektori kuluttaa 63 prosenttia maan vesivaroista ja sen oletetaan myös jatkossa kuluttavan suurimman osan vesivaroista, mikä asettaa paineita maan niukoille vesivarannoille. Teollisuus vastaa 10 prosentista kokonaisvedenkulutuksesta Etelä-Afrikassa ja maan suuri kaivosteollisuus kuluttaa huomattavan osuuden tästä. Maan oletetaan pysyvän hiilivoimasta riippuvaisena ainakin vuoteen 2035 saakka. Lämpöenergian tuottaminen vaatii osansa maan vähäisistä vesivarannoista, ja energiateollisuus kuluttaa suuria määriä vettä jäähdytysprosesseihin. Uusiutuvien energianlähteiden käytön lisääminen vähentää veden teollisuuskysyntää ja vapauttaa vähäisiä vesiresursseja muille sektoreille. Lisäksi se pienentää maan hiilipäästöjä ja vähentää vähäisten vesivarojen saastumista.

Ratkaisuun tarvitaan uutta teknologiaa, mittavia investointeja ja poliittista tahtoa

Vesi-infrastruktuurin kehittämiseen ja ylläpitämiseen ei ole investoitu riittävästi eikä veden kysyntää ole hallittu riittävän tehokkaasti. Merkittävät hukat vesijohtoverkostoissa, jäteveden puhdistuskapasiteetin rajat, alhainen jäteveden kierrätys, alan ammattilaisten puute sekä vedenkäsittelyn kustannukset ja heikko taloustilanne uusinvestointeja ajatellen ovat akuutteja haasteita suuressa osassa kunnista. Etelä-Afrikalla ei ole kuitenkaan varaa antaa vesijärjestelmänsä rapautua entisestään.

Vesi- ja jätehuollosta vastaava ministeriön budjetti vuodelle 2018/19 on 16,5 miljardia randia (1,1 miljardia euroa). Suuri osa budjetista on varattu vesi-infrastruktuurinkehittämisohjelmaan. Ohjelma on vastuussa alueellisen ja paikallisen infrastruktuurin kehittämisestä ja kattaa 81,7 prosenttia ministeriön kokonaisbudjetista keskipitkällä aikavälillä. Ministeriö viimeistelee tällä hetkellä vesi ja jätevesihuolto-lakiehdotusta, jonka tarkoituksena on toimia sääntelytyökaluna vesisektorilla. Lain tarkoituksena on erityisesti varmistaa riittävä veden (niin juoma- kuin jäteveden) laatu sekä säännöstellä veden kulutusta.

Etelä-Afrikassa ei ole veden säästämisen kulttuuria, vaikka toisaalta asukkaat ovat tottuneet jo vuosikymmenten ajan erilaisiin rajoituksiin. Veden tehokas hinnoittelu ja muut kannusteet parantaisivat tietoisuutta kestävästä veden käytöstä. Porrastetun hinnoittelun on todettu olevan tehokas pitkän aikavälin veden säästötoimenpide. Sen mukaan paljon vettä kuluttavat kotitaloudet maksavat vedestä porrastetusti enemmän jokaista kulutettua litraa kohden, mutta samalla köyhempien kotitalouksien vedensaanti taataan joko pienillä vesimaksuilla tai tarjoamalla tietty määrä vettä ilmaiseksi. Nelson Mandela Bay on jo aloittanut porrastetun hinnoittelun ja sen on todettu vaikuttavan positiivisesti veden kulutukseen alueella. Lisäksi veden säästöön voidaan kannustaa kehittämällä uusia rakennusdirektiivejä ja kannustamalla asentamaan vesitehokkaita laitteita kotitalouksiin.

Kansallisella tasolla jäteveden kierrätyksen parantaminen, vesijärjestelmän kunnostaminen vuotojen estämiseksi, pohjaveden käytön lisääminen ja uusiutuvien energianlähteiden käytön lisääminen ovat interventioita, joihin Etelä-Afrikan tulisi keskittyä minimoidakseen kuivuuden aiheuttamat riskit tulevaisuudessa. Etelä-Afrikan hallitus aloitti vuonna 2015 "sodan vuotoja vastaan" ja kampanjan tarkoituksena on vähentää vesijohtoverkoston vuodoista aiheutuvan hukkaveden määrää kouluttamalla ja palkkaamalla 15 000 eteläafrikkalaista putkimiestä vuoden 2018 loppuun mennessä paikkaamaan osaavan työvoiman puutetta vesisektorilla. Kampanjan suurin fokus on KwaZulu Natalissa ja Itä-Kapissa. Investointeja vesijärjestelmän parantamiseksi tarvitaan kuitenkin merkittävästi lisää.

Etelä-Afrikan tulisi tutkia uusia teknologioita keskimääräisen vedenkäytön vähentämiseksi tai uusien lähteiden hyödyntämiseksi. Kapkaupunki on kiireesti rakentamassa uusia vedenlähteitä, joiden on tarkoitus tuottaa 120 milj. litraa merivedestä putsattua vettä sekä 150 milj. litraa pohjavettä päivässä. Myös veden kierrätystä parantavia hankkeita on käynnissä, mutta useat projektit ovat myöhästyneet. Meriveden suolanpoistolaitosten rakentaminen voi tarjota ratkaisuja yksittäisten kaupunkien vesipulan helpottamiseksi, mutta se on äärimmäisen kallista eikä ole ratkaisu koko maata koskevaan vesikriisiin.

Liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille yrityksille

Vesilaitokset ja kunnat hakevat uusia toimintamalleja projektien rahoitukseen – esimerkiksi PPP (public private partnership) – sekä ratkaisuja kapasiteettien nostoon, energiatehokkuuteen ja kulutuksen hallintaan. Veden puute, kustannusten kasvu sekä tiukentuva lupakäytäntö ja valvonta haastavat myös yksityisen sektorin ratkaisemaan vedenkäsittelyn ongelmia vedenkäsittelyn tehostamiseksi ja veden kierrättämiseksi.

Vesikriisi tarjoaa siten markkinamahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille, jotka voivat tarjota ratkaisuja vedenkäytön tehostamiseksi. Joukko suomalaisyrityksiä vieraili viime vuonna Kapkaupungissa ja Gautengin alueella keskustellen suomalaisista ratkaisuista vesikriisiin.

Liiketoimintamahdollisuuksia on muun muassa veden käsittelyjärjestelmien valmistamisessa ja niihin liittyvien tuotteiden ja palveluiden tuottamisessa erityisesti teollisuussektorille. Uusiutuvan energian käyttö veden käsittelyyn ja veden käyttö energian tuottamiseen (esimerkiksi lietteen hyödyntäminen energiaksi) ovat mahdollisuuksia alalla veden ja energian yksikköhintojen noustessa. Kysyntää on myös teknisille ratkaisuille ja palveluille, jotka auttavat veden säästämisessä mittaamalla ja kontrolloimalla veden kulutusta niin kotitalouksissa kuin teollisuusalalla. Koska maan pintavesivarannot ovat lähes täysin hyödynnettyjä, tarjoaa myös uusien vesilähteiden hyödyntäminen, kuten sade- ja harmaaveden käyttö sekä uudet pohjaveden imeytystekniikat, mahdollisuuksia liiketoiminnalle.

kestävä kehitys
vesi