Vastuullisen liiketoiminnan maakuva - Kolumbia
Kolumbia on vakaa demokratia, jossa liiketoiminnalle on hyvät edellytykset. Reiluin ja vapain vaalein kesäkuussa 2022 valittu vasemmistolainen presidentti Petro on käynnistämässä merkittäviä uudistuksia, joiden toteutusta myös yritysten on hyödyllistä seurata. Maan ihmisoikeus- ja turvallisuustilanteeseen liittyy ongelmia, joista yritysten on tärkeää olla tietoisia.
Kolumbian poliittinen tilanne murroksessa.
Kolumbian on varsin vakaa demokratia, jonka kehitystä on vaikeuttanut jo vuosikymmenien ajan maan sisäinen konflikti. Hallitus solmi v. 2016 rauhansopimuksen suurimman sissijärjestä FARC-EP:n kanssa, mutta tämän jälkeenkin monet pienemmät sissi- ja rikollisryhmät ovat jatkaneet aseellista kamppailua erityisesti syrjäseuduilla. Tämä liittyy usein myös taisteluun laajojen kokaviljelmien hallinnasta; maan kokaiinituotanto on noussut jopa historiallisen korkealle tasolle. Presidentti Ivan Duquen oikeistohallitus (2018-2022) pyrki tukahduttamaan ko. ryhmiä sotilaallisin toimin, mutta erityisesti koronapandemiaan liittyvät liikkumisrajoitukset mahdollistivat ryhmien vahvistumisen vaikeasti saavutettavilla aluiella.
Elokuussa 2022 valtaan astui reiluin ja vapain vaalein valitun vasemmistopresidentti Gustavo Petron johtama hallinto, jonka linja tulee poikkeamaan selvästi sen edeltäjän ajamasta politiikasta. Tätä muistiota laadittaessa Petron hallinnon strateginen ohjelma on vasta kehittelyvaiheessa, mutta todennäköisesti hallinto pyrkii vahvistamaan esim. AY-liikkeen asemaa ja työntekijöiden oikeuksia. Uudistuksia kaavaillaan myös esim. laaja-alaisen veroreformin ja tiukempien ympäristönsuojelulakien osalta. Presidentti Petro on myös avannut pitkän tauon jälkeen diplomaattiset suhteet naapurimaa Venezuelan kanssa ja pyrkii käynnistämään rauhanneuvottelut ainakin sissijärjestö ELN:n mutta mahdollisesti myös joidenkin muiden aseellisten ryhmien kanssa. Lähitulevaisuuteen liittyy siis merkittäviä muutoksia, joiden onnistuminen tulee määrittämään Kolumbian yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä monin tavoin.
1.Millainen tilanne maassa on seuraaviin asioihin liittyen?
a. Järjestäytymisvapaus
Kolumbian lainsäädännössä on määritelty järjestäytymisvapaus. Lisäksi perustuslaki vuodelta 1991 takaa ammattiliitoille järjestäytymis- ja lakko-oikeuden. Kolumbia on myös sitoutunut tähän ratifioimalla ILO:n yleissopimuksen nro 87. Lainsäädännössä on kuitenkin ongelmansa ja maan hallituksella on esimerkiksi oikeus hajottaa ammattiyhdistys niin halutessaan. AY-liikkeen toimintaa on myös viime vuosien aikana vaikeutettu hidastamalla ammattiyhdistysten rekisteröintiä, vaikka prosessin pitäisi olla pelkkä muodollisuus.
Ammattiliittojen vastainen väkivalta on lisääntynyt maaseudulla merkittävästi, erityisesti entisillä sissijärjestö FARC:n hallinnoimilla alueilla, joita uudet aseelliset ryhmät ovat ottaneet v. 2016 jälkeen haltuunsa. Kolumbiassa on rekisteröity peräti 22 ammattiyhdistys-toimijoihin kohdistunutta murhaa v. 2020-2021 aikana.
Suurin osa rikoksista on jäänyt selvittämättä. Koska ammattiliittojen jäsenille tai heidän perheilleen ei tarjota riittävää suojelua, heidän henkeään uhataan jatkuvasti. Erityisen riskialttiita aloja ovat maatalous, koulutus, kaivos- ja energia-ala ja liikennesektori.
ITUC Global Rights Index nostaa keskeisiksi ongelmiksi AY-aktiiveihin kohdistuvan väkivallan, ammattiyhdistysten hajottamisen ja niihin kuuluvien työntekijöiden irtisanomiset. Myös YK:n työjärjestö ILO on raportissaan (Report of the Committee of Experts of the ILO) nostanut esiin syvän huolen AY-aktiivien murhista. ILO pitää merkittävänä ongelmana heikkoa tiedonsaantia ammattiliittojen vastaiseen väkivaltaan yllyttäneiden tuomioista.
b. Lapsityövoima
Kolumbian lainsäädännössä työnteon alaikärajat ovat 15 vuotta normaalin työn osalta ja 18 vuotta vaaralliseksi luokitellun työn osalta. Kolumbia on ratifioinut tärkeimmät ILO:n sekä YK:n lapsityövoiman vastaiset sopimukset. Kansallista lainsäädäntöä on parannettu merkittävästi vuoden 2014 uudistuksessa. Sen yhteydessä lasten oikeuksia pyrittiin edistämään politiikkakoordinoinnin, yhteistyöhankkeiden ja lainsäädännön avulla.
Vuodesta 2020 lähtien maan edellinen hallinto otti edistysaskelia lapsityövoiman pahimpien muotojen poistamisessa. Alkuvuodesta 2021 hallitus antoi asetuksen, joka esimerkiksi myönsi 10 vuoden tilapäisen suojeluaseman Kolumbiassa asuvalle 1,8 miljoonalle venezuelalaiselle, tarjoten heille pääsyn työmarkkinoille, terveydenhuoltoon ja lasten koulutukseen. Virastojen välinen ihmiskaupan vastainen toimikunta käynnisti uuden kansallisen ihmiskaupan torjuntastrategian vuosille 2020–2024.
Kolumbialaiset ja maassa asuvat venezuelalaiset lapset joutuvat kuitenkin edelleen lapsityövoiman pahimpien muotojen kohteeksi, sillä valvontaan ei ole tähän mennessä kohdennettu riittäviä resursseja. Erityinen ongelma ovat myös alaikäisten pakkovärväykset moniin eri aseellisiin ryhmittymiin. Nuorimmat värvätyt ovat vain 12-vuotiaita. Lapsisotilaiden rekrytointi ja muu lapsityö kiihtyivät muutaman vuoden tauon jälkeen koulujen ollessa kiinni koronapandemian aikana.
c. Pakkotyö
Yhdysvaltain ulkoministeriön Trafficking in Persons Report 2021 –raportissa Kolumbia luokitellaan parhaaseen Tier 1 –ryhmään ihmiskaupan torjunnan osalta. Sen mukaan Kolumbian hallitus täyttää täysin ihmiskaupan poistamista koskevat vähimmäisvaatimukset. Puutteisiin voidaan kuitenkin lukea se, että edellisen hallituksen kaudella vähennettiin ihmiskaupparikosten tutkintaa, syytteitä ja niistä annettuja tuomioita. Läpinäkyvyys ihmiskauppaan liittyvistä tuomioista on heikkoa. Keskeinen ongelma on laittomat aseelliset ryhmät ja rikollisjärjestöt, jotka jatkavat paikallisyhteisöjen asukkaiden, etenkin lasten, väkivaltaista värväystä.
Maan työministeriö raportoi työttömyyden ja epävirallisen työn lisääntyneen koronapandemian aikana. Hallituksen tilastojen mukaan työttömyys saavutti huippunsa (21,4%) toukokuussa 2020 ja köyhyys nousi 42,5 prosenttiin myöhemmin samana vuonna. Nämä taloudelliset haasteet lisäsivät pakkotyötä, kuten pakkokerjäämistä, sekä aikuisten ja lasten seksikauppaan pakottamisen riskiä. Maan talous on elpynyt pandemian jälkeen varsin nopeasti, mutta hyödyt ovat jakaantuneet epätasaisesti.
d. Elämiseen riittävä palkka
Kolumbian minimipalkkataso tarkistetaan vuosittain. Vuodelle 2022 minimipalkkaa korotettiin peräti 10 %, jonka myötä se on nyt 1 milj. COP/kk (n. 225 euroa). Maan tilastokeskuksen asettama köyhyysraja on 354 031 COP/kk (n. 80 euroa) ja äärimmäisen köyhyyden raja 161 000 COP/kk (n. 36 euroa). Vuoden 2021 lopussa 39 % väestöstä eli köyhyydessä ja 12 % äärimmäisessä köyhyydessä.
Viikkotyöaika on tällä hetkellä 48 tuntia, mutta sitä pienennetään porrastetusti siten, että vuodesta 2026 alkaen työviikko on 42 tuntia viikossa. Työaika perustuu ILO:n työaikaa sääntelevään sopimukseen sekä Kolumbian uuteen työaikalakiin vuodelta 2021.
Huomattava haaste liittyy kuitenkin siihen, että maan tilastokeskuksen mukaan v. 2021 peräti 47,9 % työntekijöistä eli 5,6 miljoonaa henkilöä työskenteli epävirallisella sektorilla, jonka piirissä ei tyypillisesti noudateta virallista työlainsäädäntöä. Monet asiantuntijat arvioivat informaalin sektorin jopa huomattavasti tätä suuremmaksi.
e. Syrjintä
Kolumbian perustuslaki kieltää syrjinnän syntyperän, kielen, uskonnon, sukupuolen, seksuaalisen suuntauksen, etnisen taustan tai mielipiteiden perusteella. Tästä huolimatta monien tutkimusten mukaan erityisesti afrokolumbialaiset, alkuperäiskansat, köyhät naiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, vammaiset henkilöt sekä ihmisoikeuspuolustajat kokevat huomattavan paljon syrjintää.
Sosiaalinen liikkuvuus on kv. vertailuissa todettu vähäiseksi, ja em. ryhmiin kuuluvien henkilöiden on erityisen vaikeaa saavuttaa sosiaalista nousua. Presidentti Petron hallinto on kertonut pyrkivänsä korjaamaan tätä ongelmaa.
f. Sukupuolten tasa-arvo
Kolumbia on ratifioinut kaikki keskeiset kansainväliset ihmisoikeuksia ja naisten oikeuksia koskevat sopimukset. Maa on viime vuosina edistänyt merkittävästi sukupuolten tasa-arvoa ja naisten ihmisoikeuksia edistäviä lakeja. Kolumbian korkeimman oikeuden alkuvuonna 2022 säätämää aborttilainsäädäntöä pidetään Latinalaisen Amerikan edistyksellisimpänä.
Tammikuussa 2021 n. 20 miljoonasta virallisen sektorin työntekijästä 38,9 % oli naisia ja 61,1 % miehiä. Tilastojen mukaan miesten ja naisten välinen palkkaero vuonna 2019 oli 12,9 prosenttia miesten hyväksi.
Positiivisena merkkinä on tasa-arvon edistyminen koulutussektorilla. Naisilla on jo keskimäärin korkeampi koulutusaste kuin miehillä. Tästä huolimatta naisten on miehiä vaikeampi löytää töitä. Naiset ovat myös miehiä alttiimpia häirinnälle ja epäreiluille työoloille.
Sukupuolikiintiölaki 1475 vuodelta 2011 pyrkii mm. edistämään naisten poliittista osallistumista. Sen mukaan poliittisten puolueiden vaalilistalla on oltava vähintään 30 prosenttia naisia. Naisten suhteellinen osuus kongressin paikoista on kevään 2022 vaalien jälkeen hieman yli 30 %, joka on maan historian korkein lukema. Tällä hetkellä politiikan keskeisimmillä johtopaikoilla on useita naispoliitikkoja, ml. varapresidentti Francia Márquez ja Bogotan pormestari Claudia Lopez.
g. Työturvallisuus ja –terveys
Kolumbian työturvallisuutta koskeva lainsäädäntö ja institutionaaliset rakenteet ovat varsin kattavat. Kolumbia on ratifioinut seitsemän kahdeksasta ILO:n työturvallisuutta ja -terveyttä koskevasta sopimuksesta. Laki velvoittaa työnantajan kirjaamaan kaikki työntekijät sosiaaliturvajärjestelmään. Sekä työnantaja että työntekijä maksavat eläke- ja terveydenhuoltomaksuja, minkä lisäksi työnantajan vastuulla on työtapaturmamaksu. Vuoden 2013 työturvallisuuslain uudistuksessa lain piiriin on pyritty saamaan myös ulkoistettu työvoima sekä alle kuukauden mittaiset työsuhteet, jotka aiemmin jäivät pääosin työsuojelun ulkopuolelle.
Tutkimusten mukaan ongelmia on silti havaittavissa etenkin epävirallisella sektorilla ja pk-yrityksissä. Työministeriön tulisi samanaikaisesti sekä tukea pk-yritysten kykyä noudattaa työterveys- ja työturvallisuusvaatimuksia että kehittää valvontaa.
h. Korruptio ja lahjonta
Kolumbian korruption vastainen lainsäädäntö on kattava. Vuoden 2011 jälkeen on perustettu useita korruptiota valvovia elimiä. Kolumbia sijoittui vuoden 2021 korruptiovertailussa (Transparency International Corruption Perception Index) sijalle 87/180. Freedome Housen mukaan korruptiota esiintyy useilla julkishallinnon tasoilla, mutta positiivista on se, että viime vuosina myös korkean profiilin korruptiotapauksissa on annettu tuomioita.
Vuoden 2019 maailmanlaajuisessa korruptiobarometrin (TI Global Corruption Barometer) mukaan 52 prosenttia kolumbialaisista arvioi korruption yleistyneen ja 20 prosenttia julkisten palveluiden käyttäjistä kertoi maksaneensa lahjuksia viimeisen vuoden aikana. Korruptio on huomattava hidaste maan sosioekonomiselle kehitykselle, oikeusvaltion lujittamiselle ja demokratian vahvistamiselle.
i. Maankäyttöoikeudet
Kolumbian maanomistus on erittäin keskittynyttä: 14 % maanomistajista omistaa 80 % maasta. Oxfamin mukaan maanomistus on maailman 11. epätasa-arvoisinta. Keskittymisen myötä pienet viljelyalat on korvattu vientiin keskittyvillä suurtiloilla, pääasiassa banaani- ja palmuöljyviljelmillä. Huomattava ongelma on myös se, että lähes 60 % maaseudun viljelysmaasta ei ole virallisesti rekisteröity.
Maanomistuskysymykset ovat olleet maan vuosikymmeniä kestäneen konfliktin keskiössä. Vuoden 2016 rauhansopimuksen mukaisen laajan maareformi-suunnitelman mukaisesti yht. 10 miljoonaa hehtaaria maata rekisteröitäisiin virallisesti ja tästä 30 % osoitettaisiin pienille ja keskisuurille maanomistajille. Edistyminen on kuitenkin ollut hidasta, sillä prosessi on kallis ja siihen liittyy paljon paikallisia jännitteitä.
j. Ympäristönsuojelu erityisesti yritystoiminnan osalta
Kolumbian luonnon monimuotoisuus on maan pinta-alaan nähden koko maailman korkeimmalla tasolla. Edellinen presidentti Duquen hallinto panosti näkyvästi luonnonsuojelutoimiin. Alueellisesti Kolumbialla on omaksunut johtavan roolin ilmastotoimissa ja ympäristönsuojelussa. Maa on toiminut aktiivisesti monenkeskisen ilmasto- ja ympäristötyön puolesta, ml. Pariisin sopimus ja kv. biodiversiteettisopimus. Duquen hallinto myös julisti metsien ja luonnonvarojen suojelun keskeiseksi kansallisen turvallisuuden
intressiksi.
Tästä huolimatta metsäkato on jatkunut. Vuonna 2021 maa menetti 174 000 hehtaaria metsiä. Metsää on kaadettu etenkin laittomien kokaviljelmien tieltä. Kokapensaan viljelyspinta-ala maassa on lähes kaksinkertaistunut sen jälkeen, kun viljelysten myrkytys ilmasta käsin arvioitiin ympäristölle haitalliseksi ja kiellettiin v. 2015.
Global Witness –järjestön mukaan maassa tapettiin vuonna 2020 peräti 65 ympäristöaktivistia, mikä oli maailman korkein lukema. Ympäristönpuolustajiin yritystoiminnan osalta liittyvä väkivalta keskittyy pääasiassa kaivannaissektorille ja maatalousteollisuuteen, joka on kietoutunut maa- tai aluekonflikteihin. Suurin osa hyökkäyksistä on kohdistunut aktivisteihin tai AY-liikkeen edustajiin, jotka vastustavat hankkeita öljy-, hiili- tai kaasusektorilla ja maatalouteen liittyviä projekteja, kuten öljypalmu-, banaani- ja sokerintuotantoa.
Presidentti Petron hallinto on kertonut rajoittavansa kaivannaisalan uusien lisenssien myöntämistä ja kieltävänsä särötyksen (”fracking”) kokonaan sen negatiivisten ympäristövaikutusten takia. Ei ole vielä selvää, tuleeko hallitus toteuttamaan nämä uudistukset täysimääräisesti. Silti maan kaivostoiminnan toiminnan ympäristökestävyyden takaaminen on hallinnon keskeinen tavoite jo tulevaisuudessa.
2) Onko maassa olemassa riskiä siitä, että yritystoiminta voisi linkittyä valtion tekemiin ihmisoikeusloukkauksiin (esimerkiksi väestönsiirrot, yksityisyydensuojan rikkominen, vähemmistöjen syrjintä)?
Kesän 2021 laajojen mielenosoitusten yhteydessä poliisi ja turvallisuusjoukot käyttivät ylimitoitetun kovia otteita kansalaisia kohtaan ja kymmeniä henkilöitä kuoli. Etenkin Calin kaupungissa toimintaa perusteltiin mm. yritysten omaisuuden suojaamisella. Viime vuosina ihmisoikeusloukkauksia on tätä lukuun ottamatta harvoin toteutettu valtion toimesta.
YK:n ihmispuolustajien aseman erityisraportoija on elokuussa 202 kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että maaoikeuksia ja ympäristöä yritystoiminnalta suojelevien IO-puolustajien asema Kolumbiassa on erittäin vaarallinen. Suurin osa ihmisoikeuspuolustajien uhkailuista ja murhista jää edelleen selvittämättä koska hallitus ei ole taannut riittäviä resursseja tapausten tutkimiseen. Rankaisemattomuus on huomattava ongelma.
Maassa toteutetaan väestön paikallisia pakkosiirtoja, mutta ei valtion vaan eri aseistettujen ryhmien toimesta. Valtio ei ole kyennyt riittävästi puuttumaan esimerkiksi laittomien kaivosten tai kokaviljelmien alta pakenevien alkuperäiskansojen pakkosiirtoihin. Tässä osansa on epäselvällä maanomistusjärjestelmällä, joten maaoikeuksien virallistaminen voisi pienentää loukkausten riskiä.
3) Miten vapaasti kansalaisjärjestöt ja ihmisoikeuspuolustajat voivat toimia maassa? Onko tiedossa kansalaisjärjestöjä, joiden vastuulliseen liiketoimintaan liittyvää tietämystä maahan suuntautuvaa toimintaa suunnitteleva yritys voisi hyödyntää?
YK:n Kolumbian ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) v. 2021 julkaiseman raportin mukaan ihmisoikeuksien puolustaminen on edelleen erittäin korkean riskitason toimintaa Kolumbiassa. Vuonna 2020 OHCHR vahvisti virallisesti 133 ihmisoikeuspuolustajan murhaa ja vuonna 2021 yhteensä 100. Kolumbian ihmisoikeusvaltuutetun luvut ovat vielä näitäkin korkeammat, v. 2020: 182 murhaa ja v. 2021: 145 murhaa.
Ihmisoikeuspuolustajien murhat tapahtuvat pääasiassa alueilla, joilta puuttuu valtion riittävä läsnäolo ja kunnissa, joissa on korkea köyhyys. Alueille leimallista on laittomien aseellisten ryhmien kamppailu vallasta ja erityisesti osuudestaan kokaiinituotannon ja –kaupan arvoketjussa. Nämä alueet ovat usein samalla alkuperäiskansojen tai afrokolumbialaisten yhteisöjen asuttamia alueita.
Kolumbiassa on lisäksi ollut sananvapausongelmia liittyen mielenosoituksiin. Kesällä 2021 valtakunnallisiksi levinneet Paro Nacional -mielenosoitukset leimahtivat paikoin väkivaltaisiksi. Poliisi ja valtion turvallisuusjoukot tukahduttivat näitä kovin ottein, mitä monet kansalliset ja kansainväliset toimijat kritisoivat tiukasti. Human Rights Watchin mukaan mielenosoituksissa kuoli vähintään 68 henkilöä ja yli 1000 loukkaantui.
4) Toimiiko maassa yhteiskuntavastuun verkostoa, kuten paikallista Global Compact -verkostoa?
Kolumbiassa on toiminut YK:n Global Compact verkosto, Pacto Global, vuodesta 2009. Verkostoon kuuluu nykyisellään 586 osallistujaa.
5) Miten yleistä yritysten vastuullisuusraportointi on maassa?
Yritysten vastuullisuusraportoinnista on vaikea saada tuoreita tilastoja. Maan suurimman kauppayhdistys ANDIn mukaan kansallinen yritysvastuukomitea on edistänyt yrityssektorin ihmisoikeustuntemusta merkittävästi viime vuosien aikana. Tästä huolimatta kansallisen tason yritysvastuumalli on vasta kehittelyvaiheessa. Yrityksillä ei ole velvoitetta vastuullisuusraportointiin, mutta tästä huolimatta niillä on raportointivaatimus esim. tietyistä työoikeuden piiriin lukeutuvista osa-alueista. Vastuullisuusraportointi
edistynee uuden hallituksen toimikaudella (2022-2026).
Kolumbia on kuitenkin laatinut jo v. 2016 kansallisen liiketoiminta ja ihmisoikeudet –toimintaohjelman, joka oli ilmestyessään yksi Latinalaisen Amerikan ensimmäisistä. Sen toteuttamisen kannalta tärkeimmät sektorit
ovat maatalous, kaivosala ja energiasektori.
6) Onko maassa vastuullisen liiketoiminnan toteuttamiseen ja/tai kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviä kysymyksiä tai haasteita, joiden ratkaisemisessa suomalaisyritykset voisivat auttaa, esimerkiksi ympäristöön (jätehuolto, vesi ja sanitaatio, kiertotalous), terveyteen tai koulutukseen liittyen?
Kolumbia on ilmastopolitiikan osalta yksi Latinalaisen Amerikan kunnianhimoisimmista maista. Toteutuksen suhteen maan oma osaaminen on kuitenkin rajallista ja osaamista tarvitaan esimerkiksi energiamurroksen, kiertotalouden ja kestävämmän kaivosteollisuuden aloilla. Digitalisaatio, ml. koulutusalan digitaaliset ratkaisut, ovat kolumbialaisten näkökulmasta erittäin kiinnostavia.
Myös veden ja sanitaation osalta suomalaiselle osaamiselle on kysyntää. Esimerkiksi Suomen Ympäristökeskus (SYKE) tukee maan ilmatieteen ja hydrologian instituuttia (IDEAM) vesistöjen vedenlaadun seurannassa kehitysyhteistyövaroin.
7) Onko jotain muuta olennaista vastuulliseen liiketoimintaa liittyvää asiaa, esimerkiksi lainsäädännön ja sen toimeenpanon, verotuksen, yritystoimintaan liittyvän läpinäkyvyyden tai kuluttajansuojan suhteen, joka olisi hyvä tietää?
Suomi pyrkii edistämään verosopimusta Kolumbian kanssa työntekijöiden kaksoisverotuksen välttämiseksi. Kokonaisuus ei ole vielä edennyt viralliseen käsittelyyn. Verosopimus voisi sujuvoittaa suomalaistyöntekijöiden verotusta Kolumbiassa ja kolumbialaisten vastaavaa Suomessa merkittävästi.
Kolumbia on OECD:n jäsenvaltio, joten todennäköisesti OECD:n antamilla suosituksilla tulee olemaan huomattavaa painoarvoa maan laajemman verouudistus-kokonaisuuden toteutuksessa. OECD on kannustanut Kolumbiaa erityisesti laajentamaan veropohjaansa, ml. estämällä veronkiertoa nykyistä tehokkaammin ja alentamalla tuloverovelvollisuuden minimitulorajaa.
Tomi Lounio, Edustuston päällikön sijainen
Santeri Kero, Korkeakouluharjoittelija