Kilpailukyky - missä sitä valmistetaan?
Vietnamin kilpailukyvyn rakennuspalikat ovat olleet pohdinnassa kun laatuaan ensimmäinen maan kilpailukykyä laajasti analysoiva rarportti julkistettiin. Talous kasvaa tällä hetkellä vanhoilla toimiviksi havaituilla konsteilla mutta tulevaisuudessa Vietnam joutuu kilpailemaan paikastaan auringossa.
Vietnamin talousvuosi 2010 on päättynyt arviolta 6,7 % kasvulukemiin, ja vienti vetää ja kotimainen kulutus pyörii. Vanhat haasteet - inflaatio, heikentyvä valuutta ja valtioyritysten velkaongelmat vaikuttavat ja nakertavat kuitenkin uskottavuutta taustalla. Vietnamin nykyinen kasvumalli herättää kuitenkin keskustelua siitä, kuinka kestävä ja pitkäikäinen malli on.
Vietnamin ensimmäinen, kilpailukykyä laajasti analysoiva raportti pohtii menestyksen avaimia uudessa maailmassa, jossa alemman keskitulotason maa Vietnam joutuu kilpailemaan paikastaan auringossa paljon kovemmin ja tarvitsee siihen mm. uudenlaista koulutusajattelua, infrastruktuuria, tehokkaampia valtionyrityksiä, valikoivampaa otetta investointien houkutteluun ja klusterien rakentamista.
Talous kasvaa vanhoilla, toimiviksi havaituilla konsteilla
Vietnamin talous saavuttaa ennakkolaskelmien perusteella vuonna 2010 noin 6,7 prosentin BKT-kasvulukemat. Tulos on asetettujen tavoitteiden mukainen. Vietnamin sisäiset erot ovat suuria: isot kaupungit, kuten Ho Chi Minh ja Hanoi mittaavat kasvulukemansa kaksinumeroisina lukuina.
Vietnam esimerkiksi kärsii Itä-Aasian ja Tyynenmeren alueen maiden suurimpiin kuuluvasta inflaatiosta. Vuoden tullessa päätökseen arvioidaan, että inflaatio yltää noin 10 prosenttiin, mikä on selvästi kor-keampi, kuin mihin hallitus kuluvana vuonna tähtäsi, eli noin 8 prosenttiin. Viennin kokonaisarvon arvi-oidaan valtion tilastolaitoksen (GSO) ennakkolaskelmien pohjalta yltävän 71,6 miljardiin us-dollariin, mikä merkitsee noin 25,5 prosentin kasvua vuoteen 2009 verraten. Myös tuonti on kasvussa, joskin hieman hitaampaa tahtia, odotettavissa on noin 20,1 prosentin kasvusaavutus, yhteensä noin 84 mil-jardia dollaria.
Uuden kasvun malli on välttämätöntä ennemmin kuin myöhemmin
Vietnamin vuosi 2010 päättyy päällepäin hyvään arvosanaan, mutta Vietnam on isojen linjanvetojen edessä. Mitä kauemmin se viivyttelee linjauksissaan, sitä vaikeampaa uudistusten läpivienti tulee ole-maan. Psykologisesti ehkä suurin haaste maalle on siinä, että kaikkihan menee periaatteessa ihan hienosti, ja tähänastisilla suunnitelmilla on saatu aikaan juuri sitä, mitä tavoiteltiinkin, ellei enemmän. Talous kasvaa, vienti vetää, investointeja tulvii, kansalaisten kulutus- ja ostovoimaa kasvaa kohisten. Miksi korjata ratasta, jos se ei ole rikki?
Asia Competitiveness Instituten, Vietnamin Central Institute for Economic Managementin (CIEM) yh-teistyönä syntynyt ja Harvard Business Schoolin kilpailukykyinstituutin professorin Michael Porterin ohjauksessa laadittu raportti analysoi selkokielisesti ja suorapuheisesti Vietnamin taloutta ja sen kilpai-lukykyä. Raportin perusviesti on, että Vietnamin nykyinen strategia on ollut tiensä päähän, mikäli Viet-namin pohjimmaisena tavoitteena on yltää kilpailukykyiseksi teollisuusvaltioksi. Nykyisillä eväillä sinne ei päästä, vaan Vietnamin riskinä on jumiutua alemman keskitulotason maaksi, jossa halpatyövoimalla tuotetaan bulkkitavaraa, ja jonka ainoa kilpailukyvyn elementti on yrittää tuottaa sama halvemmalla kuin muut. Tässäkin on riskinsä, sillä tuotantokustannukset Vietnamissa ovat jatkuvasti nousussa, ja Vietnamin takaa löytyy aina joku uusi kiipijä, joka pystyy haastamaan hinnoissaan Vietnamin nykyisen valttikortin. Vuoden 2010 talouskasvu – 6,5 prosenttia, ja vienninkasvu, 25 prosenttia, on saavutettu tätä kaavaa käyttämällä. Jos Vietnam haluaa jatkossakin nähdä vuoden päättyessä vastaavantyyppisiä lukemia, sen täytyy miettiä monta perusasiaa uusiksi kestävän kilpailukyvyn näkökulmasta.
Viisi pointtia liikkeelle lähtöön
Kilpailukykyraportin mukaan Vietnam tarvitsee uuden kilpailukykystrategian, jossa seuraavat seikat on huomioitu:
1) Koulutukseen ja työvoimaan panostaminen: opetuksen ja ammatillisen koulutuksen tulee valmentaa todellisen maailman haasteisiin, nykyinen valtiojohtoinen, ideologisessa tyhjiössä toimiva järjestelmä ei siihen nykyisellään kykene. Maan tulisi kehittää kansallinen työvoimastrategia, jossa analysoidaan sitä, millaisia taitoja ja ihmisiä tulevaisuuden Vietnam tulee tarvitsemaan. Ulkomaisten koulutusinstituutioiden markkinoillepääsyä tulisi helpottaa, ja ammatilliseen koulutukseen tulisi kannustaa. Kulttuuriset arvot painostavat liian suurta osaa ikäluokasta teoreettisten yliopisto-opintojen pariin, jotka eivät tarjoa sopivia pelivälineitä liike-elämän palvelukseen.
2) Fyysisen infrastruktuurin kohentaminen: Korkeamman jalostusasteen teollisuus tarvitsee kuljetus-väyliä, viestintäväyliä ja energiaa toimiakseen. Vietnam onkin viime vuosina panostanut infrastruktuurin kehittämiseen, mutta kustannukset ovat olleet korkeita suhteita samantyyppisiin investointeihin saman-kaltaisissa maissa, eikä niillä ole ollut tuntuvaa vaikutusta Vietnamin kilpailukyvyn parantamiseen. Yk-sityisen ja julkisen rahan kumppanuushankkeisiin tulisi rohkaista nykyistä enemmän. Määrällisen infra-struktuurin ohella kilpailukykyraportti kehottaa myös luomaan tuki- tai pehmeää infrastruktuuria ja pal-veluita, kuten esimerkiksi logistiikkaverkostoja. Infrastruktuurin saamiseksi kilpailukykyiselle tasolle, raportissa suositellaan keskustason suunnittelumekanismia koordinoimaan, valvomaan ja evaluoimaan infrastruktuurikehityshankkeita. Vietnamissa on tosin jo nyt ylikoordinaatiotautia, jonka yhtenä keskei-senä oireena on valtava paperityö ja asioiden hoidon kestäminen. Kaikesta tästä koordinaatiosta huo-limatta kesken matkan voi selvitä, että kaikkein tärkeimmät asiat jäivät epähuomiossa katsomatta ko-konaan. Singaporen kansallisen kehityksen ministeriö mainitaan kuitenkin esimerkkinä toimivasta koordinaatiomallista.
3)Valtionyritysten toiminnan tehostaminen: raportti alistuu Vietnamin todellisuuden perusteisiin ja myöntää, että valtio-omisteiset yritykset todennäköisesti tulevat jatkossakin näyttelemään keskeistä roolia maan teollisuudessa. Kun näin on, niiden pitäisi edes toimia tehokkaammin. Kilpailun toteutumi-nen ja markkinakuri tulee taata, ja SOE-firmojen tulee ryhtyä noudattamaan nykyaikaisia johtamisme-netelmiä.
4) Ulkomaisten investointien houkutteleminen: Vietnamin asenne ulkomaisiin suoriin investointeihin on tällä hetkellä passiivisen vastaanottavainen: investoinnit ovat tervetulleita, mutta Vietnam ei harjoita itsekritiikkiä sen suhteen, millaisista investoinneista olisi sille itselleen eniten hyötyä. Vietnamin houkut-telemat investoinnit ovat nyt etupäässä sellaisia, jotka on hyvin helppo siirtää jonnekin toisaalle, mikäli Vietnam ei tuotantopisteenä enää omistajaansa houkuttele. Tämä yhdistettynä siihen, että FDI-tuotantolaitosten ja kotimaisen talouselämän välillä ei juuri tapahdu vuorovaikutusta, luo tilanteen, jossa Vietnam myy itseään halvalla, eikä saa siitä itselleen mitään pysyvää. Vietnamia suositellaankin nyt kehittämään itselleen uusi FDI-investointistrategia, joka olisi proaktiivinen: Vietnamin pitää itse määri-tellä, mitä investointeja se tarvitsee, ja miten ne kytketään osaksi paikallista arvonlisäketjua. Ulkomai-sista investoinneista vastaavan FIA:n tulisi myös omaksua aikaisempaa aktiivisempi rooli ja toimia yh-den-luukun periaatteella investoijiin päin.
5) Klusterien ja teollisuuspolitiikan kehittäminen: korkea kilpailukyky vaatii erikoistumista. Vietnamin uuden lähestymistavan tulisi lähteä klustereista ja arvonlisäketjuista, ei yksittäisten yritysten tai teolli-suudenhaarojen hoivaamisesta. Tavoitteeksi tulisi asettaa voitontavoittelun sijaan tuottavuuden kasvu. Maan tulisi tehdä kansallinen klusterien kartoitus kokonaiskuvan luomiseksi ja tilanteen arvioimiseksi. Lisäksi tulisi kannustaa pilottiklustereiden synnyttämiseen luomalla Vietnamin Klusteri-aloite rahasto.
Moni näistä seikoista kuulostaa lähes itsestäänselvyydeltä. Moni näistä suosituksista on niin vaativa, että niiden toteuttaminen on helpommin sanottu kuin tehty.
Vietnamin kilpailukyky tarvitsisi uskallusta innovaatioihin
Kilpailukyvyn arkkitehtuuri herättää myös keskustelun Vietnamin innovaatiokyvystä, tai sen heikkou-desta. Vietnamista puuttuu myös järjestelmällinen rakenne aktiiviseen teknologian oppimiseen ja omaksumiseen. Vietnam luottaa sen varaan, mitä FDI-yritys tekee, eikä sido resursseja oman kapasi-teetin kasvattamiseen. Tällä hetkellä Vietnamin vuosittaiset investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen ovat noin kahden prosentin kokoluokkaa valtion budjettimenoista. Toinen merkittävä haaste vietnami-laisten innovaatioiden tiellä on henkisen ja teollisen omaisuuden suojan heikko toteutuminen. Lakia, asetusta ja sitä selventäviä kiertokirjeitä kyllä löytyy ja asianomaisia valvovia viranomaisia, mutta re-sursseja todelliseen valvontaan ei ole, ja rangaistukset ovat melko mitättömiä. Tämä ei kannusta yrittä-jää ottamaan riskiä, ja kehittämään jotakin uutta – joka onnistuessaan on vaivattomasti kilpailijoiden kopioitavissa.
Innovatiivisuuteen ja lisäarvoa luovaan talouteen kannustavat suositukset muhivat nyt ainakin puolue-kongressin yli, joka pidetään tammikuussa 2011.