Kiinan talouden haasteet

Kiinan talouden haasteet

Kiinan tavoitteena on kaksinkertaistaa maan bruttokansantuote vuoteen 2020 mennessä. Tämä edellyttää 6–8 prosentin vuotuista kasvua. Kestävä talouskasvu ei kuitenkaan toteudu ilman syviä rakenneuudistuksia. Talouskasvun ylläpitäminen edellyttää myös siirtymistä investointiyhteiskunnasta kohti kulutusyhteiskuntaa. Tuotannossa täytyy keskittyä laatuun ja tehokkuuteen, ei määrään. Samaan aikaan maan kasvavaan eriarvoisuuteen liittyy suuria latauksia.

Talouskasvun ylläpitämiseksi Kiinan tavoitteena on vähentää talouskasvun riippuvuutta investoinneista ja viennistä ja sen sijaan vahvistaa kotimaista kulutusta. Kuva: DcmasterTalouskasvun ylläpitämiseksi Kiinan tavoitteena on vähentää talouskasvun riippuvuutta investoinneista ja viennistä ja sen sijaan vahvistaa kotimaista kulutusta. Kuva: Dcmaster(Linkki toiselle verkkosivustolle)

Kiinan 18. puoluekokous vahvisti tavoitteekseen kaksinkertaistaa maan bruttokansantuote ja nostaa Kiina keskivauraiden maiden joukkoon vuoteen 2020 mennessä. Tämä edellyttää maan vuotuisen talouskasvun ylläpitämistä 6–8 prosentissa. Voiko tavoite toteutua ilman syviä rakenneuudistuksia Kiinan poliittisessa ja taloudellisessa järjestelmässä?

Puoluekokouksessa pitämässään muuten varovaisessa linjapuheessa eroava presidentti Hu Jintao varoitti Kiinan kehityksen olevan ”epätasapainoista, koordinoimatonta ja epävakaata”. Hän vaati syviä muutoksia maan talousmalliin, joka on tähän asti nojannut ratkaisevasti investointeihin ja vientiin. Hän peräänkuulutti enemmän liikkumavaraa markkinavoimille, mutta kiinnitti samalla huomiota tarpeeseen tasaisesti tehostaa valtion ohjaavaa kättä maan talouselämässä. Hu piti tärkeänä yksityisen sektorin kilpailukykyä ja edellytti investointeja yhteiskunnan tärkeisiin avainsektoreihin. Näin sanoessaan – ja samoja sanoja käytti pääministeri Wen Jiabao vuonna 2007 – Hu tunnusti tapahtuneet virheet, mutta samalla pyrki oikeuttamaan nykyisen politiikan jatkamisen.

Kiinan puoluekokouksen nimeämää seitsenjäsenistä pysyväiskomiteaa on arvioitu konservatiiviseksi. Joukossa ei ole uuden sukupolven talousuudistajia. Politbyroon rakenne viittaa siihen, että Kiinan uusi johto tuskin muuttaa sitä peruslinjaa, jolla maan taloutta on kehitetty vuodesta 2006 lähtien. Hu Jintao jatkoi Deng Xiaopingin käynnistämää reformien ja avautumisen linjaa. Käytännössä Hulla oli ns. “rautaisen neliön” eli valtionyritysten, turvallisuuskoneiston, armeijan ja kommunistisen puolueen konservatiivien tuki. Valtaeliittiin voidaan lukea myös näiden perheet. Nämä intressiryhmät dominoivat Pekingin valtapolitiikkaa.

Talouskasvua vanhoilta pohjilta

Eräät tarkkailijat ovat sitä mieltä, että Hun ja Wenin kaudella vuosina 2002–2012 Kiinan poliittiset päättäjät, intellektuellit ja virkamiehet niittivät viisaiden ratkaisujen myötä aikaansaadun talouskasvun satoa, mutta epäonnistuivat luomaan toteuttamiskelpoisia visioita tulevaisuudelle. Eräät tarkkailijat kutsuvat tätä ajanjaksoa Kiinan ”menetetyksi vuosikymmeneksi”, joskaan tämä luonnehdinta ei ole Kiinassa yleisesti käytössä.

On selvää, että tuleva pääministeri Li Keqiang keskittyy taloudellisten haasteiden hoitamiseen. Linjapuheessaan puoluekokoukselle hän vakuutti Kiinan johdon jatkavan talouskasvun linjaa panostamalla erityisesti teollisen tuotannon jalostusasteen nostamiseen, ICT-kehityksen vauhdittamiseen, kaupungistumisen hallitsemiseen sekä maatalouden nykyaikaistamiseen. Näin sanoessaan Li ei peräänkuuluttanut rohkeampia talousuudistuksia. Viime vuosina Kiinan talouskasvua ylläpitänyttä investointi- ja vientijohtoista talouspolitiikkaa jatketaan samaan aikaan, kun lisäpontta talouskasvulle haetaan lisäämällä kotimaan kulutusta.

Tulevan pääministeri Lin pakkopaita muodostuu siitä, että pysyväiskomitea toiminee valtaapitävien intressejä suojellen. Valtahierarkiassa kolmannella sijalla oleva Zhang Dejiang on saanut talousalan koulutuksensa Pohjois-Koreassa. Hän pitänee silmällä valtionyritysten etuja. Valtahierarkiassa viimeisenä olevasta Zhang Gaolista povataan talousasioista vastaavaa varapääministeriä. Konservatiivisena hän myös puolustanee valtaapitävien etuja.

Li Keqiangin talouslinjaukset

Pian puoluekokouksen jälkeen julkaistiin Kansan päivälehdessä 21.11.2012 Li Keqiangin kirjoitus, jossa hän käy läpi puoluekokouksen keskeisiä teesejä. Talouskehityksen osalta Li luettelee seuraavia prioriteetteja:

  • Kiinan kehityksen mahdollisuuksien ja haasteiden perinpohjainen ymmärtäminen. Avautumisreformien mukaista markkinatalouskehitystä nopeutetaan. Talouskasvun ja sen laadun edistämisessä tulee tasapainottaa nopeutta ja tehokkuutta. Kotimaista kulutusta tulee painottaa ja lisätä koordinoidusti viennin ja investointien kanssa.
  • ”Xiaokang-ideaaliyhteiskunnaneli ”kohtuulliseen hyvinvointiin pyrkivän yhteiskunnan” kehittämistarpeiden mukainen talouden edistäminen ja kestävän kehityksen jatkaminen. Teollisuutta kehitetään innovaatiokehitystä korostaen. Kaupungistuminen lisää kotimaista kulutusta. Palvelusektorin kasvu lisää työllisyyttä. Keski- ja Länsi-Kiinan alueiden nykyaikaistaminen edellyttää laajamittaista rakennustoimintaa. Elintarvikehuollon turvaaminen on kaupungistumisen ja teollistumisen kannalta perusedellytys. Luonnonvarojen käytössä tulee noudattaa kestävän kehityksen periaatteita.
  • Yhteiskunnan rakentamisen vahvistaminen ja yhteiskuntajärjestelmän kehittämisuudistusten edistäminen.Taloutta ja yhteiskuntaa kehitetään ja tuetaantietoisesti syventämällä ja vahvistamalla ”tieteellisen kehityksen” periaatteita. Kansantoimeentuloa turvataan ja parannetaan. Pyritään edistämään kansalaisten perustoimeentulonsosiaaliturvaverkkoa. Nopeutetaan yhteiskuntajärjestelmän uudistamista.
  • Talousjärjestelmän reformeja syvennetään kokonaisvaltaisesti ja talousjärjestelmänmallia kehitetään avoimemmaksi. Pääoman käytössä ja kohdentamisessa noudatetaan entistä enemmän markkinatalouden periaatteita, makrotalouden sääntelyjärjestelmää parannetaan. Tasavertaista kilpailuympäristöä rakennetaan kaikille yritystyypeille. Rahoitus- ja verotusjärjestelmän mallia ja rakenteita uudistetaan. Yhteiskunnallisesti tasa-arvoista tulonjakojärjestelmää kehitetään. Hallintoa kehitetään hyviä hallintotapoja edistäen.

Kiinan talouskasvu jatkuu – mutta hidastuu

Kiinan talous on nyt aivan eri pohjalla kuin kymmenen vuotta sitten. Kiina oli 2000-luvun alussamaailman kuudenneksi suurin kansantalous; nyt se on toiseksi suurin. Kiinan talouskasvun hidastuessakin senbruttokansantuotteen (BKT) arvo ohittanee Yhdysvaltain BKT:n mahdollisesti jo vuonna 2018.Kiinan talouskasvu viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana on ollut huimaa. BKT kasvoi 9 % vuonna 2002 japeräti 14 % vuonna 2007. Vuoden 2012 BKT:n ennustetaan kasvavan noin 7,5 % ja vuoden 2013BKT:n 8,1 %.

Kiinan talouden kasvu hidastuu lähivuosina useista syistä:

  • Kiinan kotimaan BKT on nyt nimellisesti neljä kertaa suurempi kuin se oli 2000-luvun alkupuolella, joten talouskasvu on tänään suhteellisesti pienempää kuin kymmenen vuotta sitten.
  • Kiinan talouden kasvu hidastuu maailmanlaajuisen talouskasvun hidastuessa, kun Kiinan vienti ei enää vedä entiseen tahtiin.
  • Globaali kilpailu raaka-aineista kiristyy supistaen niiden tarjontaa ja nostaen niiden hintoja. Vuonna 2000 Kiina kulutti 15 % maailman teräksestä ja sementistä, tänään Kiinan osuus on 50 %. Näitä ja muita Kiinan tarvitsemia raaka-aineita ei jatkossa yksinkertaisesti ole tarjolla niin paljon kuin Kiinan talous pystyisi niitä hyödyntämään vastatakseen kasvavaan kysyntään.
  • Kiina kilpailee myös globaaleista energiavaroista. Kiina on ohittanut Yhdysvallat maailman suurimpana energian kuluttajana. Kiinan talouskasvu tulee vielä vuosikymmeniä perustumaan kivihiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden lisääntyvään käyttöön.

Kiinan talouskasvu on hyvin riippuvainen työvoimaresursseista. Kiinan väestömäärä ei enää kasva, ja eräiden arvioiden mukaan työikäisen työvoiman määrä saavuttanee huippunsa vuonna 2015. Jatkossa ammattitaitoisten työntekijöiden tarjonta supistuu ja heidän ansiotasonsa kasvaa. Monien ammattiryhmien tulot ovat nousseet nopeammin kuin bruttokansantulo. Ansiotason nostaminen jatkossa riippuu entistä enemmän tuloverotuksen keventämisestä.

Ammattitaitoisen työvoiman lisäämistä ja talonpoikien sosiaalisesti kestävää muuttoa taajama-alueille edistäisi HUKOU-järjestelmän radikaali uudistus. Kotitalouden rekisteröimiseen nojaava HUKOU ruokkii eriarvoisuutta rajoittamalla maan sisäisten siirtotyöläisten oikeuksia. Kiinan sisäisille siirtolaisille tulisi myöntää tasavertainen oikeus maanostoon, terveydenhoitoon ja jatko-opiskeluun kaupunkien oppilaitoksissa ja korkeakouluissa. Tämä maksaisi paljon, koska kaupungeissa on enemmän palveluita kuin siirtotyöläisten kotikunnissa. Kaupungeissa kaikki eivät ole samaa mieltä, vaan monet vastustavat HUKOU-järjestelmän uudistamista, lisäisihän se kaupunkilaisten kokemaa kilpailua yhteiskunnallisista palveluista.

Kulutuksesta lisää vetoa talouskasvuun

Maailmanlaajuinen laskusuhdanne on johtanut Kiinan viennin supistumiseen alle 10 prosenttiin BKT:stä, ja myös Kiinaan suuntautuvat ulkomaalaiset investoinnit (Foreign Direct Investment, FDI) ovat vähentyneet. Talouskasvun ylläpitämiseksi Kiinan tavoitteena on vähentää talouskasvun riippuvuutta investoinneista ja viennistä ja sen sijaan vahvistaa kotimaista kulutusta. Tässä palvelusektorin kehittämisellä on keskeinen asema.

Kiinassa kulutuksen osuus BKT:stä on laskenut tasaisesti viimeisen 20 vuoden aikana samalla, kun investointien osuus on tasaisesti kasvanut. Vuonna 2012 kulutuksen osuus Kiinan BKT:stä oli noin 36 % ja investointien osuus noin 47 %. Lokakuussa 2012 Kiinan kotimainen kulutus kasvoi vuositasolla 7,5 % ja investoinnit 20,7 %.

Käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet pidemmällä ajanjaksolla keskimäärin BKT:tä hitaammin. Vasta vuoden 2012 aikana kiinalaisten tulot/asukas ja käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet BKT:tä nopeammin (ansiotaso kaupungeissa kasvoi noin 10 % ja maaseudulla 12 %). Kotitalouksien tuloissa on kuitenkin suuria eroja alueiden välillä. 10 % kiinalaisista kotitalouksista saa 57 % kokonaistuloista ja omistaa 85 % kotitalouksien pääomista.

Talouspolitiikassa tapahtuu muutos, jos kulutuksen lisäämiseksi markkinavoimille annetaan suurempi rooli ja jos kotitalouksille ja markkinavoimille annetaan enemmän vapauksia päättää taloudellisten voimavarojen käytöstä.

Investointien määrä pysyy korkealla, mutta niiden tehokkuus vaihtelee

Li pitää tärkeänä lisätä investointien tehokkuutta ja parantaa maan investointi-ilmapiiriä. Kiinan investointien tuotantotehokkuus vastaa kehittyvien maiden keskitasoa. Investointeja rahoitetaan pääasiassa kotimaisilla säästöillä. Kiinan kotimaan investointien kansantaloudellisia kustannuksia kannatellaan muiden taloussektoreiden kautta ei-transparentein pääomasiirroin, joiden arvioidaan vastaavan noin 4 % vuotuisesta BKT:stä.

Kiinan investoinnit ulkomaille ovat nykyisin suuremmat kuin ulkomaiset suorat investoinnit Kiinaan. Kiina pitää luonnollisena kehityksenä sitä, että seuraavien 5–10 vuoden aikajänteellä Kiinasta ja Kiinaan suuntautuvat investoinnit olisivat tasapainossa. Viranomaiset ilmoittivat marraskuussa 2012 uusista helpotuksista rajat ylittävissä pääomaliikkeissä. Näillä helpotetaan muun muassa ulkomaalaisten tilien avaamista ja käyttöä Kiinassa sekä voittojen kotiuttamista.

Ulkomaiset suorat investoinnit Kiinaan olivat lokakuussa 2012 vuositasolla 92 miljardia US-dollaria. Ne vähenivät vuositasolla 3,45 % ja laskivat toukokuuta lukuun ottamatta. Vuoden 2012 alkupuoliskolla Kiinaan suuntautuva FDI (59 miljardia US-dollaria) oli ensimmäistä kertaa vuoden 2003 jälkeen suurempaa kuin Yhdysvaltoihin.

EU-maiden investoinnit Kiinaan vähenivät tammi–lokakuussa 2012 noin 5 % edellisen vuoden vastaavasta ajanjaksosta 5,2 miljardiin euroon. Yhdysvaltain investoinnit Kiinaan vähenivät 0,6 %. Japanin investoinnit Kiinaan kasvoivat vuositasolla 17 %, mutta Diaoyu-saarikiistan johdosta nämä investoinnit vähenivät lokakuussa 32,4 %. Kiinan ja Japanin välinen saarikiista on vähentänyt sekä maiden välisiä investointeja että niiden välistä kauppaa.

Onko nyt investoitu jo liikaa?

Kaikkialla Kiinassa kohtaa uusia ja vielä rakenteilla olevia infrastruktuurihankkeita: suurpatoja, moottoriteitä, luotijunaratoja, lentokenttiä ja taajamia. Taloustutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, onko Kiinan makrotaloudessa viime vuosina investoitu liikaa. Valtionyrityksissä on viime vuosina investoitu liikakapasiteettiin. Kiinalaiset pankit suosivat lainanannossa valtionyrityksiä siitä huolimatta, että niillä on keskimäärin alhaisempi pääoman rajatuotto kuin yksityisillä ja ulkomaalaisilla yrityksillä Kiinassa. Kiinassa talouskasvua voitaisiin edistää vähentämällä valtionyritysten etuoikeuksia, ml. maanomistukseen liittyviä verohuojennuksia. Samalla tulisi edistää yksityisen sektorin tasavertaisia oikeuksia hankkia kilpailukykyisesti kiinteistöjä.

Talouskasvun tavoitteiden saavuttamiseksi fokuksen täytyy olla lähinnä tuotannon laadun ja tuotannon tehokkuuden kehittämisessä, ei niinkään tuotannon määrän lisäämisessä. Työn tuottavuuden parantamiseksi Kiinan prioriteettina eivät voi olla investoinnit fyysiseen infrastruktuuriin, jossa on monin paikoin ylikapasiteettia, vaan terveydenhoitoon, kansanterveyteen ja hyvinvoinnin lisäämiseen.

Kaupungistuminen jatkuu, mutta kenellä on varaa asuntoihin?

Kiinan johto hakee myös kaupungistumisesta vetoapua talouskasvulle. Kiinan valtaisa asuntotuotanto käynnistyi 2000-luvun alkupuolella ja sai lisää pontta globaalin talouskriisin aikana vuosina 2008–2009, kun hallitus kehotti pankkeja lisäämään antolainausta ja helpottamaan lainaehtoja asuntojen ostoon. Kasvava kaupungistuminen, ansiotason nousu ja nopea talouskasvu lisäsivät osaltaan asuntojen kysyntää. Näiden lisäksi rahapolitiikka myötävaikutti asuntojen hintojen nousuun ja lisäsi spekulaatiota asuntomarkkinoilla.

Kiinan 12. viisivuotissuunnitelman 2011–2015 asuntotavoitteet vuodelle 2012 on saavutettu. Sosiaalisen asuntotuotannon puitteissa on käynnistetty 7,2 miljoonan uuden asunnon rakentaminen ja jo aiemmin kesken olleista 5,1 miljoonaa on lähes valmiina. Sosiaalisten asuinkiinteistöjen rakentaminen tähtää 36 miljoonan asunnon rakentamiseen vuoteen 2015 mennessä. Kiinalaislähteiden mukaan tähän kohdistetaan yli 800 miljardia US-dollaria.

Kiinan vapaarahoitteisilla asuntomarkkinoilla on liikatarjontaa etenkin kalliista asunnoista. Kiinan kaupungeissa on ns. ”voileipäluokan” kuluttajia, joilla on liikaa rahaa, jotta heidät hyväksyttäisiin sosiaaliasuntoihin, mutta liian vähän rahaa päästääkseen kiinni vapaarahoitteisiin omistusasuntoihin. Tarjolla on julkista lainarahoitusta sekä harmaata ”varjopankkitoiminnan” rahoitusta, jossa korko voi olla satakertainen viralliseen korkoon nähden.

Kiinan kaupungeissa suuret asuinlähiöt korkeine kerrostaloineen ammottavat tyhjinä. Asuntojen hintataso on karannut kuluttajien käsistä. Pekingissä ja muissa suurkaupungeissa asuntojen vuokrataso on kasvanut viimeisen vuoden aikana yli 20 %. Vuonna 2010 hallitus puuttui myytävien asuntojen keinotteluun rajaamalla niiden verovähennysoikeutta. Kiinan ylikuumentuneiden asuntomarkkinoiden taustalla on myös kaupunkien tonttipolitiikka, jolla kassakirstujen täyttämiseksi rahastetaan kiinteistömarkkinoilla. Useat kaupungit ovat taloudellisissa vaikeuksissa, kun eivät enää saa kiinteistökaupoista tuloja entiseen malliin.

Asuntokysymykseen liittyy myös maanomistuskysymys

Kaupungeissa on valtiollinen maaomistus. Kaupunkien laajentuminen entisille maaseutualueille johtaa maaseutuasukkaiden aseman heikentymiseen. Teoriassa maaseudulla kyläläiset voisivat kollektiivisesti päättää hallitsemansa alueen käytöstä, mutta käytännössä kyläpäälliköt jyräävät heidän ylitseen. Maanviljelijät saavat lunastetuista alueistaan vain rippeet ja heidät pakotetaan muuttamaan muualle.

Viime vuosina Kiinan viranomaiset eivät enää ole tiedottaneet maaseutualueiden mielenosoituksista, mutta muun muassa sosiaalisen median lähteiden mukaan ne ovat lisääntyneet. Arvioiden mukaan mielenosoituksia oli 1990-luvun alkupuolella maaseudulla noin 9000 vuodessa, vuonna 2010 jo 90 000. Maaseudun mielenosoituksista noin 2/3 liittyi maan haltuunottoon.

Kiinan asuntomarkkinoiden kiinteistökuplan puhkeaminen on vain ajasta kiinni – kysymys ei ole siitä, käykö näin, vaan koska tämä tapahtuu. Mahdolliset vaikutukset Kiinassa olisivat kuitenkin rajoittuneempia kuin ne ovat olleet Euroopassa tai Yhdysvalloissa, koska viime kädessä Kiinassa käytännössä valtio kuittaa velat.

Huomionarvoista on, että Kiinan kansantaloudellisessa tilinpidossa kotitalouksien asunnot luokitellaan infrastruktuuri-investoinneiksi, ts. asuntojen hankintamenot eivät näy kotitalouksien kulutuksessa, vaan investoinneissa. Kulutuksen lisääminen talouskasvussa ei siten merkitse sitä, että kotitaloudet ostaisivat enemmän asuntoja.

Innovaatioista vetoapua talouskasvuun

Li peräänkuuluttaa korkean teknologian lisäämistä ja innovaatioilmapiirin parantamista. Talouskasvu edellyttää korkeaa teknologiaa, jota Kiinalla ei vielä ole riittävästi. Korkean teknologian kehittämiseen panostetaan erityisesti nousevilla teollisuusaloilla. Tätä pyritään kehittämään muun muassa keskittämällä osaamista ja rakentamalla suurempia yrityskokonaisuuksia. Keskeisten valtakunnallisten teknologian kehittämisohjelmien kautta jaetaan jatkossakin merkittävää tukea kiinalaisten oman korkean teknologian kehittämiseen.

Kiinassa teollisuuden korkea teknologia on suuressa määrin peräisin monikansallisten yritysten investoinneista, joita on tehty Kiinaan kokoonpanossa tarvittavan halvan työvoiman vuoksi. Ammattitaitoisen kiinalaisen työvoiman kallistuessa monikansalliset teollisuusyritykset voivat jatkossa siirtää tuotantoaan halvempiin maihin Aasiassa ja muualla.

Kiinan yliopistoista valmistuu maan työmarkkinoille joka vuosi noin kuusi miljoonaa uutta loppututkinnon suorittanutta nuorta. Valtaosa heistä sijoittuu olemassa olevien suurten yritysten palvelukseen. Korkeakoulutetuista on eräissä kaupungeissa paikoin jo ylitarjontaa. Osa vastavalmistuneista perustaa uuden yrityksen vasta muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen. Moni heistä haluaisi muuttaa ulkomaille.

Kiinan tieteellisen kehityksen ideologiaa on kritisoitu teknologiakeskeisyydestä. Kriitikot muistuttavat, että Kiinan jättimäisiä yhteiskunnallisia haasteita ei voida ratkaista vain teknologian avulla. Innovaatioiden kehittäminen ja leviäminen perustuvat myös sosiaalipääomaan ja luottamukseen, jotka ovat hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareita. Niihin ei ole Kiinassa juuri keskitetty. Innovaatioiden edistämiseksi tarvitaan myös vahvaa ja avointa humanistista ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Tällaisia suunnitelmia ”tieteellisen kehityksen” agendalla ei liene.

Kiina on pyrkinyt aktiivisesti rekrytoimaan huippututkijoita takaisin maahan. Joitakin huippuja on palannut (noin 600 parissa vuodessa), mutta samaan aikaan varakkaat kiinalaiset lähettävät jälkikasvuaan länsimaisiin huippuyliopistoihin. Arvellaan, että Kiinan satsaukset tieteen infrastruktuuriin eivät ole riittävä houkutin saamaan länsimaiden toimintaympäristöön tottuneita huippututkijoita palaamaan maahan. Kiinassa tulisikin panostaa huomattavasti enemmän terveydenhuoltoon, koulutukseen ja akateemiseen vapauteen, joka ei muun muassa yhteiskuntatieteiden puolella toimi lähimainkaan niin kuin lännessä on totuttu.

Uudistuksia finanssijärjestelmässä

Kiinan talousjärjestelmässä otettiin syksyllä 2012 askel kohti markkinoiden kasvavaa roolia. Silloin laajennettiin vuoden alussa Shanghaissa alkanutta kokeilua, jossa tietyillä liiketoiminta-aloilla on siirrytty liikevaihtoverotuksesta arvonlisäverotukseen. Ohjelmaa laajennetaan edelleen vuonna 2013.

Kiinan finanssijärjestelmässä puolestaan tapahtui syksyn 2012 aikana tärkeä uudistus, kun keskuspankin rooli rahapolitiikassa muuttui. Keskuspankki on lisännyt avoimien rahamarkkinoiden operaatioita, joilla se pumppaa lisää likviditeettiä talouteen. Tämä on normaalia Euroopassa ja Yhdysvalloissa, mutta uutta Kiinassa. Marraskuun alussa Kiinan keskuspankki pumppasi rahamarkkinoille ennätykselliset 600 miljardia US-dollaria. Tällä haluttiin varmistaa riittävä likviditeetti uusille infrastruktuuri-investoinneille. Keskuspankki on tehnyt tätä enenevässä määrin ostamalla takaisin joukkovelkakirjoja rahamarkkinoilta (reverse purchase transactions).

Aiemmin Kiinan keskuspankin keskeinen rahapolitiikan työkalu liittyi pankkien keskuspankkitalletuksiin. Korkean inflaation aikana keskuspankki nosti keskuspankkitalletuksia, ja talouskasvun hidastuessa se alensi tätä suhdetta ja siten päästi enemmän likviditeettiä rahamarkkinoille. Keskuspankki ei ole vuoden jälkimmäisellä puoliskolla juuri puuttunut pankkien varantovaatimuksiin tai muuttanut korkokantaa.

Kiinassa yrityssektori on perinteisesti ollut riippuvainen pankkien antolainauksesta. Maan pankkimarkkinoita hallitsee neljä suurta valtionpankkia, joiden osuus pankkisektorista on lähes puolet. Yritykset ovat aikaisemmin saaneet keskimäärin 80 % rahoituksestaan pankeilta. Kuluvan vuoden aikana tämä tilanne on muuttunut, ja yritykset saavat nykyisin noin 40 % muista rahoituslähteistä. Pankkijärjestelmän ulkopuolinen rahoitus kasvaa nopeasti. Tähän kuuluu epävirallinen lainaustoiminta, sitä läpinäkyvämpi sijoituspalvelu (trust companies) sekä pankkien omaisuudenhoitotuotteet. Epävirallisten rahoituspalveluiden volyymi vastaa noin 25 % pankkien luototuksesta.

Finanssialan viisivuotissuunnitelmassa luvataan, että Kiinassa muodostetaan säännöstö, joka mahdollistaa tarvittaessa rahoituslaitosten poistumisen markkinoilta. Siinä peräänkuulutetaan talletussuojajärjestelmän perustamista ja rahoituslaitosten konkurssilainsäädännön muodostamista. Keskuspankki pyrkii näissä oloissa entistä enemmän valvomaan sekä pankkien että muiden finanssilaitosten toimintaa korkopolitiikalla. Muutos heijastaa omalta osaltaan sekä keskuspankin että markkinavoimien uutta roolia Kiinan talouskehityksessä.

Vaikka keskuspankilla on tärkeä rooli Kiinan finanssijärjestelmässä, sillä ei ole täyttä itsenäisyyttä. Korkopäätökset tehdään maan hallituksessa, jossa keskuspankilla on vain neuvoa-antava rooli. Aiemmin keskuspankki päätti yksin pankkien keskuspankkitalletuksista, mutta nyt hallituksen uskotaan vaativan keskuspankilta tilanneraportin ennen päätöksiä.

Avoimien markkinoiden toimet ovat nyt Kiinan keskuspankin ainoa merkittävä rahapolitiikan instrumentti, josta se muodollisesti päättää yksin. Ei ole mahdollista, että keskuspankki toimisi ilman hallituksen tukea. Käytännössä hallitus ohjaa talouskasvua matalalla profiililla keskuspankin kautta.

Retoriikka ja haasteet

Reformit ovat edelleen retoriikan pääkohde. Suurin kynnys Kiinan poliittiselle johdolle on saada aikaan konsensus siitä, että valtaapitävien intressiryhmien etuoikeuksia vähennettäisiin sosiaalisen harmonian nimissä. Puoluekokouksen aikana moni kokousvaltuutettu puhui tiedotusvälineissä sen puolesta, että kiinalaisten ansiotasoa pitäisi nostaa. Viime vuosien nopea talouskasvu jätti suuria osia väestöstä syrjään. Jyrkkä ja näkyvä kuilu köyhien ja rikkaiden välillä kasvaa edelleen. Kasvavaan eriarvoisuuteen liittyy suuria latauksia, jotka uhkaavat yhteiskunnan vakautta ja kommunistisen puolueen vallan tulevaisuutta Kiinassa.

Kiinan talouskehityksen todellisten haasteiden ratkaisu edellyttää johtajuutta, transparenssia poliittisessa tahdossa ja uskallusta sosiaalisten uudistusten läpiviemisessä.

EU:n ja Kiinan välisiä taloussuhteita tulee kehittää johdonmukaisesti

EU on usean vuoden ajan suositellut perusteellisia uudistuksia Kiinan talouselämään. Se on suositellut muun muassa valtionyritysten erityiskohtelun vähentämistä erityisesti finanssi-, tietoliikenne- ja energiasektoreilla, korkojen ja vaihtokurssien lähentämistä markkinatasoon sekä lukuisien kaupan esteiden purkamista.

EU on Kiinan suurin kauppakumppani. EU:n ja Kiinan välisessä huippukokouksessa vuonna 2012 Kiina teki yllättäen aloitteen vapaakauppasopimuksesta. Ajatus vapaakauppasopimuksesta on kuitenkin ennenaikainen. Ensisijaista olisi solmia investointisopimus EU:n ja Kiinan välille sekä myötävaikuttaa siihen, että Kiina liittyy WTO:n julkisten hankintojen sopimukseen.

Kiinan uuden johdon suhtautumista EU:n edellyttämien kaupan esteiden poistamiseen voidaan pitää mittana hyvästä tahdosta, jonka perusteella voidaan edetä keskusteluun mahdollisesta vapaakauppasopimuksesta. On Suomen ja EU:n etu, että talous- ja kauppasuhteiden kehittämisessä Kiinan kanssa puhutaan yhdellä äänellä.