Kiina havahtui saasteongelmaan
Kansalaisaktivismi on saanut Kiinan hallituksen puuttumaan ilman laadun parantamiseen. Uudet standardit ja hankkeet ilman puhdistamiseksi tarjoavat mahdollisuuksia myös suomalaiselle alan osaamiselle.
WHO:n arvion mukaan maailmassa kuolee yli 2 miljoonaa ihmistä ennenaikaisesti ilmansaasteiden seurauksena. Näistä 656 000 kuolee Kiinassa. Erityisen huono tilanne on pienhiukkasten osalta: WHO:n mukaan PM10-hiukkaspitoisuuden vuosikeskiarvo oli viime vuonna Pekingissä 121 mikrogrammaa kuutiometrissä. Helsingissä vastaava lukema oli 20 mikrogrammaa, joka on myös WHO:n suositus ylärajaksi.
Yalen yliopiston tutkijaryhmän analyysi viittaa siihen, että PM2.5-hiukkasten osalta lähes kaikki Kiinan provinssit ylittävät WHO:n alustavat suositukset. Kuvaavaa on, että keuhkosyöpätapausten määrä on kasvanut Pekingissä viimeisten kymmenen vuoden aikana n. 60%:a vaikka tupakoivien määrä on pysynyt jotakuinkin samana.
Puutteelliset kiinalaisstandardit
Pekingissä ilmansaasteet ovat olleet poliittisesti esillä jo muutamia vuosia. USA:n suurlähetystö on mitannut Pekingin ilman PM2.5-pitoisuuksia vuosia ja julkaissut niitä Twitterin kautta verkossa reaaliaikaisesti. Twitter on Kiinassa maan ”suuren palomuurin” takana, eikä siis suoraan suuren yleisön saapuvilla.
Amerikkalaisten mittaustulokset ovat asettaneet useaan otteeseen Kiinan omien standardien mukaiset, usein kiitettävän kattavasti verkossa julkaistut viralliset tulokset huonoon valoon. Kun Kiinan viranomaiset ilmoittivat ilmanlaadun olleen viimeisen kahden vuoden aikana ”hyvä” tai ”erinomainen” 80 % ajasta, USA:n Pekingin suurlähetystön julkaisemat PM2.5-lukemat ovat olleet vähintään ”epäterveellisiä” 80 % samasta mittausjaksosta. Ei siis ihme, että Kiinan ulkoministeriö toivoi jo 2010 amerikkalaisten rajoittavan mittaustulostensa julkaisemista sen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin vedoten. Sittemmin Kiinan hallitus on todennut tulosten julkaisemisen olevan kansainvälisen oikeuden vastaista.
Kansalaiskeskustelu viriää
Ilmansaasteista, erityisesti PM2.5-hiukkassaasteesta on tullut viimeisen reilun puolen vuoden aikana laajasti kansalaisia puhuttanut symbolinen kysymys, jossa on nähty epätavallisen nopeaa ja kohtuullisen kattavaa reagointia keskushallinnon suunnalta.
Kun jo tilastojenkin valossa heikko ilmanlaatu yhdistyi muutamaan erittäin saasteiseen päivään vuoden 2011 aikana, saavutti kansalaisten huoli ja tietoisuus saasteisen ilman terveysvaikutuksista ja erityisesti mikroblogien kanavoima suuttumus sellaisen tason, että hallituksen oli pakko ryhtyä toimiin.
Nollasta uuteen standardiin kolmessa kuukaudessa
Kiinan hallitus on linjannut ”pienhiukkaspolitiikkaansa” varsin ripeällä tahdilla uusiksi. Pienhiukkasten vähentämistavoite on yhtäkkiä noussut viime kuukausina viranomaispuheissa kansallisen 12. viisivuotissuunnitelman vähennystavoitteiden rinnalle, vaikka sitä ei alkuperäisessä ylätason suunnitelmassa suoraan mainittukaan.
Ennen tammikuuta 2012 Kiina ei ole virallisesti mitannut PM2.5 partikkeleita. Kyseiset partikkelit ovat terveydelle erityisen vaarallisia, sillä ne pääsevät syvälle keuhkoihin ja verenkiertoon aiheuttaen hengitys- ja verenkiertoelimistön sairauksia. Pakokaasut ja liikenne tuottavat yli 70 % Pekingin keskustan saasteista ollen samalla myös merkittävin PM2.5-päästöjen lähde. Tämä saastuneisuus ei näy Kiinassa laajasti seuratuissa, suurempien hiukkasten dominoimissa PM10 -mittauksissa.
Nopeita linjanmuutoksia
Joulukuussa 2011 Kiina muutti politiikkaansa ja ilmoitti ottavansa uudet PM2.5 -monitorointijärjestelmät käyttöönsä, mutta ei aikonut julkaista niitä yleisölle ennen vuotta 2016. Kuukautta myöhemmin ensimmäinen PM2.5 –mittari kuitenkin pystytettiin Pekingiin ja tuloksia alettiin saman tien julkaista tunnin välein Internetissä. Kaksi viikkoa myöhemmin kaupungin viranomaiset ilmoittivat luovansa laajan kolmenkymmenen uuden PM2.5 -mittarin verkoston koko Pekingin alueelle.
Linja muuttui siis alle kahdessa kuukaudessa ja muutoksen viimeisteli maaliskuun alussa voimaan tulleen uuden, muun muassa PM2.5-päästöt kattavan kansallisen ilmanlaatustandardin hyväksyminen. Mittausjärjestelmä laajenee valtakunnalliseksi vuoteen 2015 mennessä. Tehtävää tällä saralla paikallishallinnoilla onkin, sillä uuden kansallisen standardin vaatimukset täyttyvät vain kolmasosassa Kiinan maakunnissa.
Taistelu saastumista vastaan
Peking ilmoitti helmikuun alussa ilmanlaadun parantamisen olevan sille tärkeämpi tavoite kuin esimerkiksi asuntotuotannon, terveydenhuollon ja koulutuksen kehittäminen ja asetti tavoitteekseen vähentää ilman pääseviä saasteita 15 prosentilla vuoteen 2015 mennessä ja 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Toimenpiteiksi on ilmoitettu ajoneuvokannan uusiminen, polttoaineiden laadun parantaminen, tehtaiden siirtäminen ja sulkeminen pysyvästi tai ajoittain, sekä puiden istuttaminen. Nämä toimet eivät puutu suoraan ainakin kaupungeissa ehkä jopa keskeisimpään ilmanlaatuongelmaan eli liikenteen kasvaneeseen määrään.
Muutoin Kiinan toiminta ilman saastumisen estämiseksi on ollut jo pitkään laaja-alaista. Kiina on jo useita vuosia työskennellyt muun muassa rikkidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Viime vuonna parannusta vaativien indikaattoreiden listalle lisättiin myös typen oksidit ja uudessa ilmanlaatustandardissa on mukana myös otsoni.
Uudet ilmanlaatustandardit ovat luonnollisesti muutos parempaan päin, mutta ero esimerkiksi EU:n standardeihin on vielä merkittävä. Avoimuuskaan ei tässä asiassa ihan kaikkialle ylety: uuden standardin tarkasta laadullisesta tulkinnasta ei ole toistaiseksi julkista tietoa.
Suomen mahdollisuuksista
Laajamittainen ilmanlaadun seuranta- ja parantamiskampanja tulee johtamaan merkittäviin investointeihin mittalaitteisiin ja puhdistimiin aikajänteellä 2012-2015. Pelkästään mittalaiteinvestointien odotetaan olevan noin 320 miljoonaa dollaria vuoden 2015 loppuun mennessä. Myös kuluttajamarkkinat vetävät: Kiinan toiseksi suurimman kodinelektroniikan ja sähkölaitteiden jälleenmyyjän Gome Electrical Appliancen mukaan ilmanpuhdistimien myynti kasvoi 60 prosenttia vuonna 2011 edellisvuoteen verrattuna.
Käytännön kokemuksille ilmanlaadun seurannasta ja ongelmiin puutumisesta tulee olemaan kysyntää. Suomelle ja suomalaisille yrityksille tämä tarkoittaa erinomaista mahdollisuutta kasvattaa näihin liittyvän osaamisen myyntiä ja tunnettuvuutta.