Kenian raskas poliittinen kevät

Kenian kevään poliittista keskustelua ovat leimanneet ICC:n nostama oikeusprosessi kuutta merkittävässä asemassa olevaa kenialaista poliitikkoa kohtaan, uusi perustuslaki ja jatkuva korruptio. Tavallista kenialaista huolettaa eniten elinkustannusten raju nousu.

Kenian poliittista kevätkautta ovat hallinneet vuoden 2007 vaalien jälkeen tapahtuneen väkivallan organisoinnista epäiltyjen tapausten käsittely sekä kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n esitutkintakäsittely huhtikuun alussa.

ICC:n pääsyyttäjä Luis Moreno-Ocampo julkisti viime vuoden lopulla kuuden pääepäillyn nimet. Väkivallan organisoimiseen, lietsomiseen ja rahoitukseen syyllistyneiksi epäillyt ovat varapääministeri ja valtiovarainministeri Uhuru Kenyatta, virastaan korruptioepäilyjen takia syrjään siirtynyt korkeammasta opetuksesta vastannut ministeri William Ruto, teollisuusministeri Henry Kosgey, hallituksen sihteeri ja julkisen hallinnon päällikkö Francis Muthaura, vaaliväkivallan aikainen poliisipäällikkö Hussein Ali sekä yksityisen radioaseman päällikkö Joshua arap Sang. Kaikkia nimettyjä epäillään rikoksista ihmiskuntaa vastaan.

Presidentti Mwai Kibaki ja hänen tukijansa ovat tehneet kaikkensa, jotta tapaukset eivät menisi ICC:n käsittelyyn onnistumatta siinä toistaiseksi. Prosessi on politisoitunut äärimmilleen ja on myös osa jo nyt käynnistynyttä presidenttivaalikampanjaa ensi vuonna pidettäviä vaaleja silmällä pitäen.

Presidentti Mwai Kibaki kättelee pääministeri Raila Odingan kanssa uuden perustuslain puolesta kampanjoivassa kadunvarsijulisteessa Nairobissa syksyllä 2010. Kuva: Laura RantanenPresidentti Mwai Kibaki (vas) kättelee pääministeri Raila Odingan kanssa uuden perustuslain puolesta kampanjoivassa kadunvarsijulisteessa Nairobissa syksyllä 2010. Kuva: Laura Rantanen

Vaalikampanjointi ja ICC-prosessi ovat paljastaneet entistä selkeämmin jo aikaisemmin tiedossa olleet erimielisyydet ja yhteistyövaikeudet Kenian kahden hallitsevan puolueen, presidentti Kibakin PNU-puolueen ja pääministeri Raila Odingan ODM-puolueen välillä. Epäiltyjen toinen kuuleminen tapahtuu kahdessa eri istunnossa syyskuussa. Tällöin ICC tulee päättämään, nostetaanko epäiltyjä tai osaa heistä vastaan syytteet.

ICC:n esitutkintaan perustuva päätös jatkaa Kenian 2007 vaalien jälkeiseen väkivaltaan syyllistyneiden tapausten tutkintaa on merkittävä edistysaskel rankaisemattomuuden periaatteen kumoamiseksi Keniassa. Vaalien jälkeisen väkivallan seurauksena on arvioitu, että ainakin 1 300 henkilöä tapettiin ja puoli miljoonaa joutui jättämään kotinsa.

Tästä Kenian historiassa ennen näkemättömästä väkivallasta on nyt kulunut jo yli kolme vuotta. Yhä edelleen kodeistaan pakenemaan joutuneita ihmisiä asuu leireillä ilman, että heidän uudelleenasuttamistaan olisi saatu kuntoon. Arviolta heitä on vielä noin 20 000. Uudelleenasuttamisessa viime aikoina on myös ilmaantunut huolestuttavia piirteitä, kun hallituksen osoittamille alueille muuttovalmiit kodittomat ovat kohdanneet vihamielisen vastaanoton yleensä alueen muun kuin muuttajien edustaman heimon taholta. 

Pääministeri Odinga antaa tukensa ICC-prosessille ja korostaa, että syylliset vaalien 2007 jälkeiseen väkivaltaan on saatava oikeuden eteen. Vastustajien taholta tätä käytetään poliittisesti häntä vastaan ja hän onkin enemmän ja enemmän eristyksissä.

Tämän vuoden alussa tehdyssä mielipidemittauksessa 73 prosenttia kenialaisista kannatti tapausten viemistä ICC:n käsittelyyn. Hiljattain tehdyn uuden mittauksen mukaan tätä näkemystä tukee edelleenkin 61 prosenttia kansalaisista. Valmisteilla olevan selvityksen mukaan 54 prosenttia kenialaisista pelkää, että ellei tapauksia saada viedyksi ICC:hen, seurauksena tulee olemaan uusia väkivaltaisuuksia.

Sekä kenialaiset että kansainvälinen yhteisö pelkäävät, että mikäli oikeusprosessi siirretään tapahtuvaksi Keniassa, tulee siinä olemaan mahdollisuus pitkittää prosessia huomattavasti. Samoin pitkityksellä voitaisiin voittaa, että presidenttikandidaateiksi pyrkiviä vastaan ei ehdittäisi nostaa syytteitä, jolloin heidän ehdokkuutensa 2012 vaaleissa ei vaarantuisi.

Tällainen menettely olisi vahingollista rankaisemattomuuden kulttuurin lopettamiseksi Keniassa. Tähän mennessähän maan poliittinen ja taloudellinen eliitti on tottunut siihen, että tekivätpä he mitä tahansa, he ovat koskemattomia. ICC on siksi ainoa toivon säde rankaisemattomuuden hämärässä.    

Uusi perustuslaki herättää toivoa

Myönteisenä ja historiallisena kehityksenä pidetty uusi perustuslaki hyväksyttiin rauhallisesti sujuneen kansanäänestyksen jälkeen elokuussa 2010. Tarvittava lainsäädäntötyö on käynnistynyt, mutta edistyminen on vaivalloista ja hidasta.

Uusi perustuslaki edellyttää mittavaa lakien uudistamista: 30 uutta lakia ennen vuoden 2012 vaaleja, joista toistaiseksi viisi on säädetty. Tarvittavista laeista 16 on kiireellisiä (voimaantulo elokuussa 2011). Vain kaksi näistä on saatu hoidettua.

Oleellista meneillään olevassa työssä on, että aikatauluja pystytään noudattamaan. Erityisen kiireellinen tilanne on uuden vaalilainsäädännönja vaaleja valmistelevien toimenpiteiden kuten äänestäjien rekisteröimisen hoitaminen hyvissä ajoin ennen 2012 vaaleja. Kenian avunantajayhteisön monet maat tukevat tätä toimintaa, myös Suomi.

Tältä toiminta-alueelta on raportoitavissa hyviäkin uutisia. Parlamentti hyväksyi toukokuun lopussa 2011 uuden vaalipiirejä koskevan lain, jonka turvin perustetaan uuden perustuslain edellyttämät 80 uutta vaalipiiriä. Tämän lisäyksen jälkeen vaalipiirien määrä nousee nykyisestä 210 yhteensä 290:een. Asiasta on käyty kiivasta ja pitkään kestänyttä keskustelua viime vuoden marraskuusta lähtien.  

Kiistatekijöinä ovat olleet muun muassa se, minkälainen painoarvo uusia vaalipiirejä määritettäessä annetaan alueen väestömäärälle ja kuinka paljon pinta-alalle.

Lainsäädäntötyön etenemisen jarruna nähdään toimimaton yhteistyö presidentin ja pääministerin välillä. Maan korkeimman johdon tasolta tälle työlle ei panna riittävästi paineita. Parlamentin poliittinen riitely ja jo käynnistynyt vaalikampanjointi hidastavat myös tarvittavaa lakien säätämistä. Vuoden 2007 parlamenttivaaleissa yli 60 prosenttia kansanedustajista ei uusinut kannatustaan. Mielipidemittausten mukaan vuoden 2012 valeissa ei odoteta yhtään parempaa tulosta – ehkä pikemminkin heikompaa.

Tästä syystä kansanedustajat pitävät tärkeämpänä omien intressiensä ja etujensa turvaamista kuin lakien säätämistä.  

Uusi perustuslaki antaa mahdollisuuden puuttua 2007 vaalien jälkeisen väkivallan perimmäisiin syihin sekä parantaa hallintoa ja ihmisoikeuksia merkittävästi. Vaalilakien kohdalla on tapahtunut myönteistä kehitystä, mutta näin tuleekin olla, sillä seuraavat yleisvaalit pidetään todennäköisesti 14. elokuuta 2012. 

Uhuru Kenyatta ja William Ruto ovat käynnistäneet presidentinvaalikampanjansa viime kuukausien aikana paljon julkisuutta saaneilla yhteisesiintymisillä erityisesti ennen Haagin esitutkintaistuntoa. Keskeistä kampanjoinnissa on myös ollut pääministeri Raila Odingan mustamaalaus.

Tulevissa vaaleissa kaikki kandidaatit joutuvat laskemaan potentiaalista äänisaalistaan tarkasti ja toimimaan saadakseen riittävästi kannatusta myös muilta kuin oman heimonsa edustajilta.

Millään heimolla yksinään ei ole riittävää kannatusta vaalivoittoon, joten erilaisten koalitioiden ja tuen haku tulee jatkumaan.     

Presidenttipelissä toistaiseksi mukana olevat nimet edustavat kaikki Kenian politiikan vakiintunutta eliittiä. Se, että Uhuru Kenyattaa ja William Rutoa epäillään rikoksista ihmiskuntaa vastaan, ei merkitse mitään heidän kannattajiensa joukossa eikä liioin korkeiden poliittisten tukijoidensa taholla.

Kenian kansalaisyhteiskunta, mukaan lukien ihmisoikeusjärjestöt, ovat kriittisiä tarjolla olevia kandidaatteja kohtaan, mutta eivät juuri – ainakaan tässä vaiheessa – ole tulleet esiin vaihtoehtoisella nimellä.

Pienin askelin kohti toimivaa oikeuslaitosta

Yksi keskeinen alue Kenian oikeussektorin reformissa on oikeussektorin korkeiden virkojen uudelleen täyttäminen. Ensimmäisen kerran Kenian historiassa oikeuslaitoksen korkeimmat ja merkittävimmät virat (korkeimman oikeuden päätuomari, varapäätuomari ja yleinen syyttäjä) pantiin avoimeen hakuun. Hakukriteerit täyttäneet hakijat haastateltiin myös julkisesti.

Oikeuskansleri Amos Wakon odotetaan jättävän tehtävänsä elokuun loppuun mennessä. Wako on tullut tunnetuksi siitä, ettei hän kaksikymmenvuotisen uransa aikana ole vienyt eteenpäin mitään merkittäviä korruptiotapauksia.

Seuraava oikeuskansleri tulee uuden perustuslain mukaan menettämään syyteoikeuttaan ja sen pääkäyttäjäksi tulee yleinen syyttäjä, joka tulee saamaan merkittävästi valtaa.

Luotettavasti toimivasta oikeuslaitoksesta ollaan vielä kaukana, eikä Keniassa ei ole toimivaa kansallista todistajien suojeluohjelmaa. 

Korruptio on yhteiskunnan syöpä

Korruption kitkeminen on työlästä ja kaiken aikaa Keniassa paljastuu uusia korruptiotapauksia. Kenian antikorruptiokomissio, KACC, ja sen noin puoli vuotta virassa ollut johtaja tekevät kunnioitettavaa työtä korruption estämiseksi ja syyllisten saamiseksi vastuuseen teoistaan.

KACC onkin pystynyt paljastamaan vanhoja korruptiotapauksia yhdessä muun muassa Iso-Britannian viranomaisten ja Interpolin kanssa. Syylliset tullaan viemään oikeuteen teoistaan.

Istuva presidentti Mwai Kibaki vannoi ensimmäisen virkakautensa alussa 2003 korruption nollatoleranssin nimeen ja lupasi parantaa tämän kehitystä hidastavan syövän yhteiskunnasta. Toisin on käynyt. Korruption kitkeminen on osoittautunut lähestulkoon mahdottomaksi. Uusia korruptiotapauksia paljastuu kaiken aikaa ja melkein kaikilla sektoreilla.

Nairobilaiset ohittavat ison mainosplakaatin. Kuva: Milma KettunenNairobilaisia ohittamassa isoa mainosplakaatia. Kuva: Milma Kettunen

Antikorruptiokomissio arvioi hiljattain, että noin 80 prosenttia ministeriöistä harjoittaa korruptiota joko mittavassa tai jossakin määrin.

Kenian valtion tilintarkastajien raportoinnin mukaan kahden viimeksi kuluneen varainhoitovuoden aikana selvittämättä jääneiden julkisten varojen määrä nousee yhteensä 714 miljardiin shillinkiin eli noin 70 miljoonaan euroon – epäselvää on siis se, miten nämä varat on käytetty. Tähän pakettiin sisältyy myös se, miten valtiovarainministeriö on käyttänyt 105 miljardia shillinkiä (noin 10 miljoonaa euroa) budjettivuoden 2008/2009 varoja, joiden käytöstä ei ole annettu hyväksyttävää selvitystä.

Yksi korruption muoto on väärennettyjen tuotteiden valmistus ja kauppa. Kenian veronmaksajille tämä laiton toiminta maksaa noin 19 miljardia vuodessa (noin 16 miljoonaa euroa). Kenian yksityissektorin maksama hinta nousee korkeammaksi eli noin 50 miljardiin shillinkiin (noin 42 miljoonaan euroon).

Erityisen haitallista tämä toiminta on terveyssektorilla, sillä puuttuvien lääkeaineiden tai vääriä lääkeaineita sisältävien lääkkeiden käyttö voi pahimmillaan vaarantaa käyttäjän hengen.

Keniassa ei ole sellaista elämänalaa, mistä ei löydettäisi korruption mahdollisuuksia. Mainittakoon esimerkkeinä ulkoasianhallinto, missä edellinen ulkoministeri Moses Wetangula ja kansliapäällikkö Thuita Mwangi joutuivat siirtymään syrjään lokakuussa 2010 Tokion suurlähetystön ja residenssin sekä muutaman muun maan vastaavien hankintojen ylihinnoitellun hankinnan takia. KACC selvittää tätä tapausta, jossa 1,1 miljardia shillinkiä (noin 1,1 miljoonaa euroa) on hukassa.

Nairobin edellinen pormestari hyllytettiin uuden hautausmaan maan oston takia. Sama kuvio: maasta maksettiin moninkertainen hinta sen todellisen arvon ollessa merkittävästi alhaisempi. Näin hankinnasta vastuullisille jää vielä mukavasti rahaa omiin taskuihin. Esimerkkejä voisi luetella loputtomasti.

Korruption seuraukset ovat, että suunniteltuun käyttöön tarkoitetut varat puuttuvat (ne on varastettu): opetussektorilla oppilaiden koulun käynti kärsii, terveyssektorilla budjetoituja lääkkeitä ei koskaan saada tai jos ne on ostettu ja tuotu maahan, välikäsi myy ne muualle eikä niitä saada tarkoitettuun käyttöön.

Mihin nämä varastetut varat sitten lopulta päätyvät? Kenian antikorruptiokomissio arvioi, että suuri osa päätyy ulkomaisille pankkitileille ja harkitsee myös mahdollisuuksia ruveta tekemään selvityksen sellaisista kenialaisista, joilla on ulkomaisia pankkitilejä. Samoin harkitaan sitä, että julkisen sektorin virkamiehiltä kielletään ulkomaisten pankkitilien pito.

Kansainvälisesti arvioidaan, että monet kehitysmaat menettävät korruption takia keskimäärin noin kolmanneksen verotuloistaan. 

Korruptiotapausten selvittäminen vie pitkän ajan, mutta myönteistäkin kehitystä asioiden oikeuskäsittelyyn saamiseksi on viime aikoina tapahtunut. Iso-Britannian hallitus on pyytänyt Keniaa luovuttamaan kansanedustajan ja entisen energiaministerin Chris Okemon sekä Kenian kansallisen voimayhtiön, KPLC:n, entisen pääjohtajan Samuel Gichurun Jerseyn saarelle Iso-Britanniaan, missä heitä syytetään rahanpesusta vastattavan summan ollessa 900 miljoonaa shillinkiä (noin 9 miljoonaa euroa), mikä on saatu korruption avulla. Oleellista tapauksen oikeuskäsittelyyn saamisessa on ollut Iso-Britannian viranomaisten sekä myös Interpolin toiminta.

Toinen lupaava, kohti oikeuskäsittelyä etenevä tapaus on öljy-yhtiö Tritonin vuoden 2009 alussa paljastunut noin 7,6 miljardin shillingin (noin 76 miljoonaa euroa) arvoisen öljyerän varastaminen. Päätekijä, yhtiön johtaja Yaguesh Devani pakeni maasta.

Toivoa korruption hitaalle kitkemiselle antaa Kenian antikorruptiokomission sitkeä työskentely myös kansainvälisten toimijoiden kuten Interpolin ja Iso-Britannian viranomaisten kanssa. Sen noin puolisen vuotta virassa ollut johtaja Patrick Lumumba ja komission henkilöstö tekevät varteenotettavaa ja hyvää työtä paljastaakseen korruptiotapauksia ja korruptioon syyllistyneitä.

Verrattuna vastaaviin naapurimaiden instituutioihin KACC:n resurssit ovat vaatimattomat. Samoin KACC:n työtä haittaa se, ettei KACC:llä ole syyteoikeutta. Syytteet nostaa, jos nostaa, oikeuskansleri, jonka pitkäaikaista toimintaa on leimannut se, ettei syytteitä ole nostettu missään merkittävässä korruptiotapauksessa. On pidettävä mielessä, että KACC:n – varsinkin korkeimpien viranhaltijoiden – tuloksellinen työ ei ole riskitöntä Kenian kaltaisessa maassa.

Elinkustannukset nousevat

Elintarvikkeiden ja polttoaineen maailman markkinahinnat ovat nousseet, mikä vaikuttaa kielteisesti erityisesti kehitysmaiden köyhien ostovoimaan ja elintasoon. Keniassa tilannetta pahentaa lisäksi uudelleen kohonnut inflaatio (noin 12 prosenttia) sekä valuutan arvon viimeaikainen selkeä lasku. Se uhkaa nyt kumota esimerkiksi köyhimmälle kansanosalle suunnitellut verohelpotukset ensi vuoden budjetissa.

Tilannetta ei paljon parantanut Keniassa vapunpäivänä julkistettu 12 prosentin minimipalkkojen korotus, niin että se nykyisin on noin 7 000 shillinkiä kuukaudessa (noin 60 euroa/kk). Odotukset olivat huomattavasti korkeammalla.

Nainen katselee työpaikkailmoituksia nairobilaisen ostoskeskuksen ilmoitustaululta. Kuva: Milma Kettunen Nainen katselee työpaikkailmoituksia nairobilaisen ostoskeskuksen ilmoitustaululta. Kuva: Milma Kettunen

Ammattiyhdistysliike on todennut, että esimerkiksi Nairobissa minimipalkan tulisi olla noin 30 000 shillinkiä kuussa (noin 250 euroa/kk), jotta sillä pystyisi selviämään. Vertailun vuoksi mainittakoon, että kansanedustajan nettoansiot ovat noin 13 000 euroa kuussa.

Pohjois-Afrikan tapahtumien ja myös jokunen viikko sitten naapurimaan Ugandan opposition järjestämien, elinkustannusten nousua vastustavien ”Walk for Work”-kampanjoiden valossa Kenian hallitus päätti tuolloin alentaa kerosiinin ja dieselin veroa jonkin verran.

Ensi vuoden budjetissa erityisesti köyhimpien elinkustannusten nousua yritetään hillitä poistamalla vero kokonaan kerosiinista, joka on köyhien käyttämä polttoaine sekä valaisuun että keittämiseen. Myös peruselintarvikkeen maissin tuontimaksut poistetaan.

Kenian köyhien – heitä on noin puolet väestöstä eli noin 20 miljoonaa – elinkustannukset ovat jo nyt kuitenkin nousseet niin korkeiksi, että köyhimmät eivät enää kykene pitämään edes aikaisempaa, varsin vaatimatonta elintasoaan. Tämä tulee olemaan merkittävä mahdollisten levottomuuksien aihe ehkä piankin tai ensi vuoden vaalien aikaan.

Tilannetta maassa ei helpota pahenemassa oleva kuivuus sateiden jäätyä osassa maata jo toistamiseen vähäisiksi tai kokonaan tulematta. Tämä on sateista riippuvaisen Kenian maatalouden krooninen ongelma. Kasteluun perustuvaa maataloutta on pystytty kehittämään vain melko vaatimattomassa mittakaavassa sen vaatimien merkittävien investointien takia.

Kenian edelleen jatkuva nopea väestönkasvu johtaa siihen, että maatalouden kannalta heikompia ja kuivempia maita otetaan viljelykäyttöön joka vuosi. Riskit tulevat todeksi, kun odotetut sateet eivät tulekaan normaalisti. Kenian viranomaiset arvioivat, että maan kuivilla ja puolikuivilla alueilla jo noin 3,5 miljoonaa ihmistä kärsii kuivuudesta ja tarvitsee humanitaarista apua. Karjaa kuolee laitumien kuivumisen ja veden puutteen takia jatkuvasti.

Miten käy kehitysavun?

Ulkoministeriön Afrikan ja Lähi-idän osaston edustajat yhdessä Nairobin suurlähetystön kanssa kävivät läpi Suomen ja Kenian välisen kehitysyhteistyön tilannetta ja linjauksia toukokuussa Nairobissa. Kenian kehityshaasteet ovat edelleen valtavat. Kenia on yksi maailman epätasa-arvoisimpia yhteiskuntia, jossa köyhyysrajan alapuolelle jää puolet väestöstä. Työttömyys ja erityisesti nuorisotyöttömyys on lähes ylipääsemätön haaste. Tilannetta ei paranna nopea väestönkasvu.

Kehityksen esteitä ovat huono hallinto, korruptio, rankaisemattomuuden kulttuuri, poliittisen ja taloudellisen järjestelmän sekä liiketoimintaympäristön heikkoudet, etnisyys yhteiskunnan kehityksen esteenä ja jarruna eikä moniarvoisuutta kunnioittavana ja hyödyntävänä, luovana tekijänä.

Kenian vakauttavaa roolia itäisen Afrikan epävakaisten naapureiden rauhanpyrkimysten ja stabiliteetin edistäjänä arvostettiin.     

Linjauksessa painotettiin, ettei Suomi – kuten muutkaan EU-maat – kannata budjettituen antamista Kenialle nyt. Budjettituki antaisi väärän signaalin kenialaisille ottaen huomioon korruption ja rankaisemattomuuteen puuttumisen meneillään olevan ICC-prosessin kautta.

Suomi sopi parisen vuotta sitten Kenian kanssa, että kahdenvälisen kehitysyhteistyön painopisteet ovat luonnonvarasektori (metsä ja vesi), maaseutukehitys sekä oikeussektori (mukaan lukien ihmisoikeudet ja tasa-arvo). Sekä metsäsektorilla että maaseudun kehittämisessä Suomi on solminut monivuotiset yhteistyösopimukset, joiden toimeenpano on meneillään ja joita tullaan jatkamaan. Kolmannen painopistealueen, oikeussektorin, yhteistyötä suunnitellaan jatkettavan ja täydentäviä yhteistyömuotoja ja toimintaa tullaan selvittämään.

Naiset peltotöissä Nakurun maaseudulla. Suomen ja Kenian kahdenvälisen kehitysyhteistyön yksi painopiste on maaseutukehitys. Kuva: Laura RantanenNaiset peltotöissä Nakurun maaseudulla. Suomen ja Kenian kahdenvälisen kehitysyhteistyön yksi painopiste on maaseutukehitys. Kuva: Laura Rantanen

Arvioidessaan edellytyksiä tulokselliselle kehitysyhteistyölle Kenian avunantajat seuraavat tarkasti joitakin tekijöitä. Yksi keskeisistä on korruptio ja miten sen aisoihin saamisessa edistytään. Toinen suurennuslasin alla oleva asiakokonaisuus on rankaisemattomuuden kulttuuri ja mitä tällä alueella tapahtuu. Hyvien tulosten saavuttaminen ja mieluiten kestävän kehityksen tukeminen on seurantalistalla. Talouskasvu luo yleiset edellytykset kehitykselle, joten sen seuraaminen on oleellista.

Vaurauden jakautuminen ja sosiaalisten indikaattoreiden seuraaminen puolestaan kertoo enemmän siitä, onnistutaanko myös köyhyyden vähentämisessä vai ei.

Korruptio rehottaa Keniassa ja rankaisemattomuuden kulttuurin kuriin saanti on vaivalloista. Voikin syystä kysyä, onko Kenian tilanne sellainen, ettei maalle kannata enää antaa kehitysapua. Tätä kysymystä pohditaan ja seurataan kaiken aikaa avunantajien piirissä.

Rankaisemattomuuden kulttuurin lopettamiseksi ICC:n tuleva Ocampo-6-tapausten seuraava käsittely syyskuussa tulee olemaan merkittävä lähinnä siitä syystä, nostaako ICC syytteet epäiltyjä vastaan vai ei.

Korruption vastainen taistelu etenee pienin askelin Kenian antikorruptiokomission tehdessä varteenotettavaa työtä. Kenian avunantajayhteisö ei toistaiseksi ole vetänyt sellaisia johtopäätöksiä, että maalle annettavaa kehitysapua tulisi vähentää tai jäädyttää.

Budjettituki ja sen mahdollinen käyttö Keniassa on apumuoto, mikä jakaa kansainvälisen yhteisön näkemykset. Maailmanpankki on jokunen aika sitten herättänyt kysymyksen budjettituen uudelleen käyttöön otosta Keniassa. Pankki on valmis puoltamaan tämän apumuodon käyttöä myös tässä tilanteessa. EU ja sen jäsenmaat ovat selkeästi sitä vastaan, että Kenialle nyt annettaisiin budjettitukea. Signaali viranomaisille, poliitikoille ja kansalaisille olisi EU:n mielestä todella väärä.

Suomi on jo monta vuotta sitten päättänyt olla antamatta budjettitukea Kenialle, eikä tätä päätöstä ole syytä muuttaa.

Kenia on Suomen pitkäaikainen kumppanimaa Afrikassa. Suomi tukee Kenian omaehtoista, kansallisiin kehityssuunnitelmiin pohjautuvaa kehitystä. Se tarkoittaa sitä, että Kenian hallitus ja muut kumppanit ovat sitoutuneita luomaan hyvät edellytykset kehitykselle. Sen tavoitteena on tukea maata ihmisoikeuksia kunnioittavaksi, tasa-arvoiseksi, oikeusvaltioperiaatteita noudattavaksi ja hyvään hallintoon perustuvaksi yhteiskunnaksi.

Maan taloudellisen kehityksen tulee olla suotuisaa ja kehityksen tuloksien tulee jakautua tasaisesti kaikkiin väestönosiin eri puolilla maata köyhyyden vähentämisen ollessa yhteistyön tavoitteiden kulmakivi.

Tässä palvelussa myös

demokratia
ihmisoikeudet