Kenia: Rankaisemattomuuden kulttuuri
osoittaa rapistumisen merkkejä

Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC julkisti tammikuussa päätöksensä aloittaa oikeudenkäynti neljää kenialaista vastaan.Myös itse väkivaltaan syyllistyneet on saatava oikeuden eteen, jotta Kenia tekisi todellisen irtioton rankaisemattomuuden kulttuurista.

Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC julkisti 23. tammikuuta 2012 päätöksensä aloittaa oikeudenkäynti neljää kenialaista vastaan. Oikeudenkäynti liittyy joulukuun 2007 vaaleja seuranneisiin väkivaltaisuuksiin, joiden lopputuloksena reilut tuhat ihmistä sai surmansa ja satoja tuhansia joutui maansisäisiksi pakolaisiksi. Oikeuden päätöksen pelättiin pahimmassa tapauksessa aiheuttavan uuden väkivalta-aallon Keniassa. Näin ei onneksi tapahtunut.

Esitutkintajaoston mukaan syyttäjä ei kuitenkaan esittänyt riittävästi todisteita teollisuusministeri Henry Kosgeytä eikä vaaliväkivaltaisuuksien aikaista poliisipäällikkö Hussein Alia kohtaan. Molemmat on nyt vapautettu syytteistä.

Tämä päätös on herättänyt kysymyksiä kenialaisten keskuudessa. Syyttäjällä piti olla vahvaa näyttöä siitä, että poliisipäällikkö Ali oli määrännyt poliisit poistumaan niiltä paikoilta, joihin lainvastaisen Muginki-järjestön jäsenet iskivät, hakkasivat, raiskasivat ja tappoivat siviilejä. Joillakin alueilla poliisi ampui kansalaisia ilman oikeutusta, kun taas toisilla paikkakunnilla poliisi seurasi vierestä väkivaltaa siihen puuttumatta, vaikka väliintulo olisi voinut pelastaa ihmishenkiä.

Täytyy muistaa, että levottomuuksissa kuoli 1100 ihmistä, joista poliisi tappoi 405. Samalla poliisi haavoitti vakavasti 557 kansalaista (lähde: Human Rights Watch). Haaste poliisin toiminnan tilivelvollisuuden lisäämiseksi onkin Keniassa suuri. Väkivallan uhrit ovat vaatineet poliisin toiminnan raakuuden ja poliisien suorittamien ampumisten tutkinnan saattamista (tai: tuomista) ICC:n piiriin. YK: n erityisraportoija kirjoitti vuoden 2009 raportissaan todistusaineiston tuovan esiin “Kenian poliisin systemaattisesti, laajasti ja huolellisesti suunnitellut säännöllisesti oikeudenkäynnin ulkopuolella toteutetut teloitukset”

Kaiken tämän tiedon perusteella tuntuu oudolta, ettei poliisipäällikköä vastaan pystytty esittämään tarpeeksi todistusaineistoa, vaikka hän henkilökohtaisesti johti koko vaaliväkivallan aikaista poliisioperaatiota. Tutkimuksia poliisin systemaattisesta raakuudesta ja väkivallasta, joka on rinnastettavissa rikokseksi ihmisyyttä vastaan, olisi jatkettava tai muuten rankaisemattomuuden kulttuuri tulee jatkumaan.

ICC-päätöksellä valtava vaikutus
kansalliseen politiikkaan

Kaksi neljästä syytetystä on seuraavien vaalien presidenttiehdokkaita (Uhuru Kenyatta ja William Ruto). Molemmat syytetyt ovat ilmoittaneet jatkavansa vaalikampanjaansa ja nähtäväksi jää, mikä vaikutus syytteillä on heidän kansansuosiolleen. ICC:n päätös tulee myös vaikuttamaan seuraavien vaalien ajankohdan valintaan. Sekä syytetyt että muut presidenttivaalien ehdokkaat tulevat jokainen omalta kohdaltaan analysoimaan, mikä heille olisi sopivin vaalien ajankohta ja miten ICC:n päätökset siihen vaikuttavat.

Vaalien päivämäärää ei vielä ole lyöty lukkoon, mutta vaalit ovat pakko järjestään ennen maaliskuuta 2013, mikä tarkoittaa sitä, ettei ICC ole vielä siihen mennessä ehtinyt langettamaan tuomioita. Tämä mahdollistaa periaatteessa sen, että ensi vuonna syytettyjen penkillä voi istua Kenian virkaatekevä presidentti yhdessä varapresidentin kanssa.

Rankaisemattomuuteen puututtava
myös paikallisesti

ICC pystyy käsittelemään vain murto-osan vuoden 2007 jälkeiseen väkivaltaan syyllistyneiden tapauksista. Vaikka ICC lopulta tuomitsisikin nyt syytteessä olevat henkilöt, niin rankaisemattomuuden kulttuurin annetaan jatkua Keniassa, jos kansallista tuomioistuinta ei perusteta.

Riippumatta ICC:n päätöksestä, rankaisemattomuuden kulttuuriin pitää pystyä myös puuttumaan paikallisella tasolla. Ei riitä, että pystytään osoittamaan kenellä on ollut poliittinen vastuu väkivaltaisuuksista. Myös itse väkivaltaan syyllistyneet on saatava oikeuden eteen, jotta Kenia tekisi todellisen irtioton rankaisemattomuuden kulttuurista.

Marko Lehto

Kirjoittaja työskentelee hyvän hallinnon erityisasiantuntijana Suomen Nairobin-suurlähetystössä.

demokratia