Kehitysmaat kärsivät pahiten talouskriisistä

Dr Jomo K. Sundaramin (YK/DESA) mukaan talouskriisistä pahiten kärsivät kehitysmaat, tulevaisuuden kriisien torjumiseksi tarvitaan toimivampaa kansainvälistä yhteistyötä. Yhdysvaltojen talouskriisi vaikuttaa Aasiassa erittäin paljon. Suurin yksittäinen syy talouskriisiin on Sundaramin mukaan riittävän kansainvälisen talousarkkitehtuurin ja yhteistyön puute.

Sundaramin mukaan kansainvälinen yhteistyö on heikentynyt yleisellä tasolla, eikä mikään maa ole ottanut johtavaa asemaa talouskriisin selvittämiseksi, eivät myöskään G7 ja G20-maat.

Pikaiset ratkaisut taloudellisen tilanteen korjaamiseksi eivät auta tai ehkäise tulevaisuuden kriiseiltä vaan tarvitaan pitkäaikaista taloudellista ja talouden rakenteellista suunnittelua. Kehitysmaat tulevat tarvitsemaan rikkaampien maiden tukea selviytyäkseen kriisistä. 

YK:n Department of Social and Economic Affairsin (DESA) Assistant Secretary-General Dr Jomo K. Sundaram luennoi aiheesta "Global Financial Crisis and the Economic Slowdown: Implications for S.E. Asia and the United Nations Response" Kuala Lumpurissa 15. tammikuuta 2009. Tilaisuuden järjesti Malesian YK-edustusto ja siihen osallistui noin 150 kutsuvierasta lähinnä Malesian eri ministeriöistä, yliopistoista ja diplomaattikunnasta.  

Talouskriisi oli ennustettavissa 

Jomo K. Sundaramin mukaan toisin kuin mediassa halutaan väittää talouskriisi oli ennustettu jo kauan ennen kriisin alkua. Tulevasta taantumasta olivat varoittaneet DESA ja useat johtavat taloustieteilijät, mutta jostain syystä sitä ei haluttu nähdä. Nyt käsillä oleva talouskriisi on koko järjestelmää koskeva, systemaattinen kriisi. Sundaramin mukaan se voidaan kuitenkin nähdä myös mahdollisuutena - siitä voidaan ottaa opiksi ja kehittää vakaampi ja yhteistyökykyisempi globaali talous. 

Yhdysvaltojen talouskriisi vaikuttaa Aasiassa erittäin paljon, sillä Yhdysvalloissa otetut lainat oli suureksi osaksi rahoitettu Aasiasta käsin. Kriisin osasyinä oli myös erilaisia väärinkäytöksiä, mutta suurin yksittäinen syy kriisiin Sundaramin mukaan on riittävän kansainvälisen talousarkkitehtuurin puute. Taustalla on myös nopeiden riskisijoitusten suosio pitkän tähtäimen sijoitusten sijaan. Markkinoiden voimaan uskottiin Sundaramin mukaan liiankin sokeasti, eikä haluttu tunnistaa tappioita tai nähdä ongelmia. 

Erinäiset myytit sekoittivat markkinoiden reaalista tilaa ja ne rohkaisivat luottamaan pääoman vapauttamiseen ja globalisaation mahdollisuuksiin taloudessa. Yksi suuri syy myös maailmanlaajuiseen talouskriisiin on se, ettei kansainvälinen yhteistyö ja tiedotus eri maiden välillä ole toiminut finanssiasioissa, vaikka globalisaatio on ollut suurimmaksi osaksi rahatalousvetoista. Sijoitukset ja rahatalous eivät ole korreloineet todellisuuden kanssa. 

Talouskriisi on aiheuttanut tällä hetkellä globaalisti epätasapainoa taloudessa, varsinkin Yhdysvalloissa ja Euroopassa; talouden kasvu on laskusuhdanteessa kuitenkin globaalisti. Yhdysvaltojen kotimaankauppa on laskenut huomattavasti. Kaikille kehitysmaille on ennustettavissa talouden kasvun hidastuminen lähiaikoina. Viimeisten viiden vuoden aikana monilla kehitysmailla on ollut tilaisuus luoda huomattavia taloudellisia resursseja perushyödykkeiden viennistä saaduilla tuottoisilla sijoituksilla, mikä talouskriisin takia on suurimmalta osin ohi. Lisäksi kehitysmaat ovat kärsineet massiivisia taloudellisia menetyksiä myös siksi, että suurin osa kehitysmaiden varoista on Yhdysvalloissa. 

Johtajuuden puute

Rikkaimmat maat kärsivät tällä hetkellä laaja-alaisesta lamasta, joka levisi Yhdysvalloista Eurooppaan. Kehitysmaissa, joiden talous perustuu pääasiassa vientiin, talouskriisi vaikuttaa viennin vähenemiseen. Pahimpia ongelmia kehitysmaissa on aiheuttanut ruoan hinnan nousu, mikä on johtunut muun muassa maissin hinnan noususta. Ruoan hinnan nousuun syynä on ollut myös muun muassa biodieselin tuotanto. 

Ruoan kallistumiseen on vaikuttanut myös ilmastonmuutos, maankäyttö, väestönkasvu sekä ruokapolitiikkojen hylkääminen, epätasainen vapaakauppa ja maatalousyritysten kasvava valta. Monet kehitysmaat, jotka ovat ennen olleet omavaraisia, ovat nyt riippuvaisia maahantuodusta ruoasta. YK:n prioriteetit ruokapolitiikan parantamisessa ja päivittämisessä ovat pitkäaikaiset sijoitukset tuottavuuteen, biopolttoainepolitiikkojen uudelleenarviointi sekä keinottelun rajoittaminen. 

Sundaram totesi, että ruoan hinta on kuitenkin nyt laskussa. Sundaram ennusti, että ansiotulot tulevat laskemaan maailmanlaajuisesti vuonna 2009. Kansainvälinen yhteistyö on heikentynyt yleisellä tasolla. Mikään maa ei ole ottanut johtavaa asemaa talouskriisin selvittämiseksi, eivät myöskään G7 ja G20-maat. Kaakkois-Aasiassa kulutuksen ja talouden kasvun lasku ja sitä kautta paheneva makrotaloudellinen epätasapaino sekä inflaatiopaine on pahentanut kriisiä entisestään. 

Ulkomaisen pääoman väheneminen vaikuttaa Kaakkois-Aasian maihin kohdistuvien sijoituksien vähenemiseen, joka taas vähentää maiden talouskasvua. Maailmankaupan kasvun Sundaram ennustaa olevan vain 2,1 prosenttia vuonna 2009. Aasiassa esteitä talouden kasvulle aiheuttaa muun muassa se, ettei kasvu ole yleensä kaiken kattavaa. Vaikka talous kasvaa, työttömyys ei vähene ja epätasa-arvoisuus lisääntyy. 

Vaikka maat ovat keskenään taloudellisesti riippuvaisia, kansainvälinen yhteistyö on heikentynyt. Pankit ovat lopettaneet lainaamisen, monet yritykset ovat vähentäneet sijoitusmenojaan ja käyttävät ansioitaan operationaalisten kulujen kattamiseen, mikä voi johtaa lomautuksiin. Maailmantalouden kasvu pysähtyy, työttömyys lisääntyy ja työolot huonontuvat. Valtiot säästävät, markkinoiden liikevoitot laskevat ja sijoittajien mielenkiinto kasvavia markkinoita kohtaan vähenee. 

Kehitysmaihin talouskriisi vaikuttaa myös niin, että suorien ulkomaisten sijoitusten määrä laskee vuonna 2009 vielä entisestään. Kun vienti kehitysmaista rikkaampiin maihin laskee, vaikuttaa se negatiivisesti kehitysmaiden talouteen (esimerkiksi yksin Yhdysvaltojen tuonnista 50 prosenttia on kehitysmaista). Muita vaikutuksia kehitysmaille maailmanlaajuisesta talouskriisistä on se, että köyhyyden torjuminen vaikeutuu talouden kasvun hidastuessa. Jotta taloudellinen tilanne parantuisi, sijoitus-, työllisyys- ja talouspolitiikat pitäisi juurruttaa laajaksi osaksi kansallisia kehitysstrategioita. 

Tulevaisuudessa enemmän säätelyä 

Sundaramin mukaan kehitysmaat tulevat kokemaan ikävimmät haittavaikutukset talouskriisistä, vaikka monet Aasian maat ovatkin taloudellisesti vakaampia kuin edellisessä Aasian talouskriisissä. Mitä voisi tulevaisuudessa tehdä toisin Sundaramin mielestä? Nyt elvyttävät toimet ovat pääsääntöisesti kansallisia, mutta tulevaisuudessa tarvitaan enemmän markkinoiden ja talouden sääntelyä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Pikaiset ratkaisut taloudellisen tilanteen korjaamiseksi eivät auta tai ehkäise tulevaisuuden kriisiltä. 

Pitkäaikaiset suunnitelmat ja tarkempi talouden ja talouden rakenteellinen suunnittelu ovat tärkeitä. Maailmanlaajuisen taloudellisen tilanteen parantamiseksi on tärkeää rajoittaa kriisin pahempaa leviämistä yli rajojen ja varmistaa likviditeetin säilyminen. Talouden elvyttämiseksi finanssisääntely pitäisi vahvistaa uuden tilanteen ja haasteiden mukaiseksi. Kehitysmaiden pitäisi pyrkiä tarkoituksenmukaiseen pääomien kirjanpitoon välttäen kohtuuttomia pääomien sisäänvirtauksia sekä yht'äkkisiä, vahingollisia pääomien ulosvirtauksia. 

Kotimaan sisäistä markkinoiden kysyntää pitäisi lisätä ja rohkaista, kun ulkomainen kysyntä vähenee. Kunnollinen rahoitus tuottaville pitkäaikaissijoituksille pitäisi taata. Kehitysmaat tulevat tarvitsemaan rikkaampien maiden tukea selviytyäkseen kriisistä.