Katsaus Vietnamin talouteen loppuvuodesta 2019

Katsaus Vietnamin talouteen loppuvuodesta 2019

Vietnam jatkaa yhtenä maailman nopeimmin kasvavista talouksista. Maan voidaan hyvällä syyllä katsoa olevan yksi globalisaation voittajista, huolimatta kommunistisen yksipuoluejärjestelmän ehdottomasta auktoriteetista. Ulkomaiset investoinnit ovat kasvaneet erityisesti valmistusteollisuudessa

Maan vahvat kauppasuhteet ja lukuisat vapaakauppasopimukset tukevat todennäköisesti vientivetoista kasvua keskipitkällä aikavälillä.  Edulliset kustannukset ja työvoiman saatavuus ja toisaalta kasvava keskiluokan ostovoima tekevät maasta houkuttelevan.

Nk. middle income trap saattaa kuitenkin uhata joidenkin vuosien päästä, jollei kesto-ongelmia kuten heikkoa kotimaista pankkisektoria ja yrityskenttää, ammatillista koulutusta ja korruptiota saada vähitellen parempaan suuntaan. Lisäksi palkat nousevat nopeammin kuin tuottavuus, ja valmistuksen automatisointi saattaa syrjäyttää miljoonia työntekijöitä valmisteteollisuudesta seuraavan vuosikymmenen aikana.

Suomen ja Vietnamin välinen tavarakaupan arvo vuonna 2018 oli 411,8 miljoonaa euroa

Vietnamin talouskasvu jatkuu vahvana ja oli vuonna 2018 7,1%. Maailmanpankki ennustaa vakaata 6.5 %:n kasvua tulevien kolmen vuoden aikana. BKT oli 2018 asukasta kohden 2300 USD. Inflaatio oli 2018 3.8 % ja ennuste vuodelle 2019 on 4%. Talouskasvun vetureina toimivat kasvanut ulkomaankauppa ja ulkomaiset investoinnit yhdistettynä makroekonomiseen vakauteen. Myös lähes 100 miljoonaisen kansakunnan kasvava sisäinen kysyntä vauhdittaa talouskasvua. Palvelusektori kattaa n. 43 % BTK:sta ja on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana nopeimmin kasvava sektori. Taas teollisuus ja rakentaminen kattavat n. 34 % BKT:sta. Maa- ja metsätalouden ja kalastuksen osuus BKT:sta on 13 % ja turismin noin 6,5 %. Vietnamin väkiluku saavutti 97 miljoonaa vuonna 2018 ja sen odotetaan kasvavan 120 miljoonaan ennen vuotta 2050. Väestöstä 70 % on alle 35- vuotiaita ja Vietnamin keskiluokan odotetaan nousevan nykyisestä 13 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2026 mennessä. Kaupungistuminen etenee vauhdilla.

Suomen ja Vietnamin välinen tavarakaupan arvo vuonna 2018 oli 411,8 miljoonaa euroa. Tästä vientiä oli 108,95 miljoonaa euroa ja tuontia 302,85 miljoonaa euroa. Tuonti kasvoi 23 % prosenttia edellisvuoteen nähden, vienti laski 15%. Luvuista puuttuu palvelukaupan volyymi. Vietnam on 57. suurin vientimaa Suomelle, joten Vietnamin talouskasvu huomioiden potentiaalia kaupan kasvattamiselle löytyy. Merkittävimpiä Suomen vientituotteita Vietnamiin vuonna 2018 olivat koneet ja laitteet, paperi, kartonki ja pahvitavarat sekä puutavara. Tuontituotteista tärkeimpiä olivat puhelimet, tv-ja radiolaitteet, sähkökoneet ja -laitteet sekä vaatteet ja jalkineet.

Vietnam ajaa aktiivisesti kansainvälistä integraatiostrategiaa pyrkien laajasti vapaakauppasopimuksiin eri tahojen kanssa sekä lisäämään vaikutusvaltaansa niin YK:ssa kuin ASEAN:in piirissä.  Maa on toistaiseksi allekirjoittanut 16 kahdenvälistä ja monenvälistä vapaakauppasopimusta. Vietnamin talouskehitys on hyötynyt loppuvuodesta 2018 voimaantulleesta Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimuksesta (CPTPP) ja Maailmanpankki ennustaa CPTPP:n kasvattavan Vietnamin taloutta 1,1 – 3, 5 %:ia. Erityisesti CPTPP alentaa maatalous- ja teollisuustuotteiden tullimaksuja, helpottaa investointisäännöksiä ja parantaa immateriaalioikeuksien suojaa.  Myös viimeistelyä vailla oleva EU:n ja Vietnamin väliseen vapaakauppasopimus (EUVFTA) lisää positiivisista odotuksista.  EVFTA, joka voimaanastuessaan poistaa tuontitullit 99 prosentilla kaikista tavaroista vuosikymmenen kuluessa, mahdollistaa vietnamilaisten valmistajien pääsyn Euroopan kuluttajamarkkinoihin. Vastaavasti EU:n jäsenmaiden yritykset voivat hyödyntää Vietnamia ja ASEAN-aluetta.

Ulkomaiset investoinnit jatkavat kasvuaan

Viime vuosina maa on sääntely- ja taloudellisten kannustimien osalta tullut yhä sijoittajaystävällisemmäksi erityisesti ulkomaisille toimijoille. Tämä koskee erityisesti valmisteteollisuutta. Vietnamin hallitus on pitkäjänteisesti toteuttanut toimia rahoitusalan uudistamiseksi, liiketoimintasäädösten yksinkertaistamiseksi, infrastruktuurin kehittämiseksi sekä työvoiman laadun parantamiseksi. Maa hallitus on 2000-luvun puolivälistä lähtien tarjonnut erittäin kilpailukykyisiä taloudellisia kannustimia yrityksille, jotka haluavat perustaa toimintaa maahan, esimerkkeinä ulkomaille maksettavien osinkojen nollaprosentin lähdeveron sekä alhaisen yhtiöverokannan. Vietnam Investment Agencyn mukaan suorat ulkomaiset investoinnit kasvoivat 9,1 % edellisvuodesta ollen 19,1 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2018. Toisaalta haasteena on, että ulkomaiset suorat investoinnit ovat maantieteellisesti jakaantuneet epätasaisesti ja maan hallinto pyrkiikin ohjaamaan ulkomaisia investointeja eri puolille maata. Myös ulkomaisten investointien vaikutus ja linkki paikallistalouteen on ollut haaste. Tuotanto- ja jalostusteollisuus keräsi eniten investointeja (46,7 %), kiinteistöala (18,6 %), tukku- ja vähittäiskauppa (10,3 %). Huomioitavaa on, että ulkomaiset sijoitukset kiinteistöalla ovat lisääntyneet merkittävästi viimeisten parin vuoden aikana. Sijoituspääoman siirtäminen valmisteteollisuudesta kiinteistöihin erityisesti Hanoissa ja Ho Chi Minh Cityssä johtuu ainakin osittain ulkomaisen omistusoikeuden sääntöjen keventämisestä vuonna 2017. Toisaalta sen voidaan katsoa olevan myös osoitus luottamuksesta Vietnamin taloudellisiin näkymiin. Huolimatta kiinteistöalan vetovoimasta sijoituskohteena valmisteteollisuus houkuttelee lähivuosinakin leijonanosan ulkomaisista investoinneista.

Maan kokonaisvienti kasvoi voimakkaasti vuonna 2018. Tärkeimmät alat - puhelimet, elektroniikka, tekstiilit ja jalkineet - muodostivat 50 prosenttia koko viennistä saman ajanjakson aikana. Ulkomaiset investoinnit näihin sektoreihin eivät todennäköisesti kuivu pian, varsinkin Vietnamin alhaisten tuotantokustannusten ja vientimyönteisen politiikan ansiosta (mm. vapaakauppasopimukset). Suurin osa ulkomaisista sijoituksista vuonna 2018 tuli Japanista (28,8 %), Etelä-Koreasta (21,2 %) ja Singaporesta (14 %). Vuonna 2019 suurin osa ulkomaisista sijoituksista on tullut Etelä-Koreasta, Kiinasta ja Singaporesta. Korea on kokonaisuutta katsoen suurin investoija Vietnamissa (62,5 Mrd usd). Vuonna 2019 suurimmaksi investoijaksi on nousemassa EU:n jäsenvaltioilla yhteensä reilun 19 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä hankkeita Vietnamissa, joka tekee EU:sta kuudenneksi suurimman investoijan Vietnamissa. Yksittäisistä investoijista suurin on korealaisen Samsung, jonka tuotteet kattavat n. 25% Vietnamin kokonaisviennistä ja -tuonnista.

Ulkomailla asuvien vietnamilaisten rahalähetykset ovat ulkomaisten investointien jälkeen toiseksi suurin ulkomaisen rahoituksen lähde. Globaalisti Vietnam on siirtolaisten rahalähetysten vastaanottajamaiden kymmenen kärjessä (16,5 miljardia USD 2019 WB), mikä vastaa 6 - 7 prosenttia Vietnamin BKT:sta. Lähettäjämaista merkittävän oli Yhdysvallat (55%) ja muita merkittäviä lähteitä ovat Australia, Kanada, Ranska, Saksa ja Etelä-Korea. Näistä rahoista yhä kasvava määrä käytetään kiinteistöihin ja yrityssijoituksiin. Koska rahalähetykset ovat usein ulkomaisessa valuutassa, niillä on myös tasapainottava rooli valuuttamarkkinoilla.

Kehitysrahoituksen (ODA) osuus Vietnamin taloudesta on vähentynyt viime vuosina ja on alle 2% bruttokansantulosta (GNI). Vietnam saavutti alemman keskitason maan statuksen 2017 ja useat maat ovat luopuneet vähitellen lahjamuotoista kehitysapua. Japani on suurin yksittäinen avunantaja lähes 30% osuudellaan.

Infrastruktuuriin ja energian tuotantoon panostetaan

Infrastruktuurin kehittämisellä on ollut keskeinen rooli Vietnamin nopeassa taloudellisessa kehityksessä. Pitkään jatkunut talouskasvu on lisännyt paineita Vietnamin infrastruktuurille. Rahtimäärät kasvavat nopeasti. Maan tieliikenne on kasvanut hämmästyttävällä 11 prosentilla vuosittain ja energian kysynnän odotetaan kasvavan noin 10 prosenttia vuodessa vuoteen 2030 saakka. Energiantuotanto on parantunut merkittävästi ja tällä hetkellä 99 prosenttia väestöstä käyttää sähköä pääasiallisena valonlähteenä. Vertailun vuoksi vuonna 1993 vastaava luku 13%.

Talouden vahvat kasvunäkymät tarjoavat Vietnamille erinomaisen mahdollisuuden jatkaa maan infrastruktuurin kehittämistä - etenkin energia-, liikenne- ja televiestintäalalla - ja luoda sitä kautta lisää työpaikkoja ja vaurautta. Vietnam investoi tällä hetkellä jo paljon infrastruktuuriin - lähes kaksinkertaisen määrän globaaliin keskiarvoon - mutta nopeaan talouskasvuun ja kehitykseen vastaaminen vaatii vielä korkeampia tasoja. Uusia satamia sekä lentokenttiä tarvitaan lisää. Kasvava turismi (15.5M ulkomaista vierasta vuonna 2018) edellyttää myös panostamista infrastruktuuriin. Erityisesti maan lukuisat lentoyhtiöt kasvavat vauhdilla ja ovat viime aikoina tehneet miljardiluokan konehankintoja erityisesti USA:sta.

Maailmanpankin arvion mukaan Vietnamin infrastruktuuritarpeet edellyttävät 25 miljardin panostusta vuositasolla. On selvää, ettei tämän mittakaavan investoida voida kattaa pelkästään julkisella rahoituksella. Tällä hetkellä noin kaksi kolmasosaa Vietnamin infrastruktuurimenoista on peräisin julkisista varoista. Vuonna 2015 julkinen sektori investoi lähes 10 miljardia dollaria 15,5 miljardin dollarin investoinneista. Yksityisellä sektorilla näyttäisi kuitenkin olevan valmiutta investoida Vietnamiin, mutta tämä edellyttää suotuisia ratkaisuja valtiovallan taholta. Houkutellakseen ulkomaisia investoijia infrastruktuuriprojekteihin, Vietnamin viranomaiset ovat luonnostelleet uutta PPP-hankkeisiin liittyvää lakia. PPP-hankkeet ovat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita, joiden tarkoituksena on mahdollistaa valtion budjetin ulkopuolisia infrastruktuurihankkeita ja jakaa investointeihin liittyviä riskejä. Luonnoksen tarkoituksena on yhdistää Vietnamin eri PPP-lakeja, asetuksia ja ohjeääntöjä yhdeksi kokonaisvaltaiseksi laiksi. PPP-lakiluonnos oli Vietnamin kansalliskokouksen arvioitavana marraskuussa 2019, ja erityisesti riskien jakamiseen liittyvät yksityiskohdat herättivät keskustelua edustajien kesken. PPP-lakiluonnoksen käsittely jatkuu kevään 2020 kansalliskokouksessa.

Vietnamin energiankulutuksen ennustetaan kasvavan 2,5-kertaiseksi 2015 vuoden tasosta vuoteen 2035 mennessä. Teollisuus ja liikenne ovat merkittävimmät energiaa käyttävät sektorit. Sähkönkulutuksen kasvun odotetaan olevan keskimäärin 8 % vuodessa 2035 asti. Tämä vaatii 93GW lisäkapasiteetin rakentamista. Siitä noin puolet on suunniteltu tuotettavan hiilivoimalla ja n. 25 % uusiutuvilla. Uusiutuvan energian strategia painottaa prioriteettialueina aurinkoenergiaa, biomassaa ja tuulivoimaa. Merkittäviä esteitä yksityissektorin uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden sijoituksiin ovat mm. sähkön halvat jälleenmyyntihinnat (alhaiset ympäristöverot ja puuttuva hiilivero/maksu) ja alhaiset syöttötariffit uusiutuvalle energialle, monopoliasemassa olevan sähkönostajan Vietnam Electricityn (EVN) alhainen luottoluokitus, sekä vallitsevat korkean investointiriskin olosuhteet (ml. sopimusmallit ja oikeusjärjestelmän toimimattomuus). Maan alhainen sähkönhinta on vaikeuttanut energiasektorin investointeja. Maan hallitus tekikin maaliskuussa 2019 päätöksen nostaa sähkön hintaa 8.36%:lla. Tällä hetkellä merkittäviä muista esteitä yksityissektorin investointihalukkuudelle ovat monimutkainen sääntely-ympäristö, oikeusjärjestelmän haasteet sekä jäykät riskinjakojärjestelyt julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Avoimempi ja selkeämpi investointiympäristö auttaisi laajentamaan Vietnamin infrastruktuuriportfoliota. EU:n ja Vietnamin tulevan investointisuojasopimuksen toivotaan osaltaan edesauttavan tätä.

Haasteet, tulevaisuuden näkymät ja Vietnamin tavoitteet

Maan julkinen velka on kasvanut tasaisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta tasaantunut. Kasvu on kuitenkin tasaantunut viimeisen parin vuoden aikana ja oli 2018 58.4 % GDP:sta. Vietnam kansalliskokous on määrittänyt 65 prosentin velkakaton, mutta kasvatti velkakattoa 13,04 Mrd USD:sta 15,65 Mrd USD:iin  marraskuussa 2018 lisätäkseen edellytyksiä ODA luototukselle. Velkakatto on hidastanut eri projekteja ja lisännyt niiden kustannuksia. Vietnam pyrkii panostamaan kasvavassa määrin Public Private Partnership (PPP) -malliin investoinneissa, on aiempaa haluttomampi ottamaan julkista velkaa investointien rahoittamiseksi sekä suosii velanotossa enenevässä määrin kotimaista rahoitusta. Yksityistä velanottoa katto ei koske.

Vietnamin talouskasvua varjostavat myös ympäristöongelmat. Maa on globaalilla tasolla yksi alttiimmista maista ilmastonmuutoksen vaikutuksille ja maan hallinnolta odotetaan toimia ilmastonmuutoksen vaikutusten torjumiseksi. Vietnamin kehityksen tärkeimpiä kulmakiviä onkin kestävyyden ja ekologisuuden turvaaminen. Vauhdilla vaurastuvalla ja urbanisoituvalla Vietnamilla on myös huomattavia vaikeuksia saada päästöjä kuriin erityisesti suurimmissa talouskeskittymissä, mikä osaltaan vähentää vietnamilaisten kaupunkien liiketoiminnallista houkuttelevuutta. Ympäristöongelmat vaikuttavat myös Vietnamin turismiin.

Vietnamin talouskasvun keskipitkän aikavälin näkymät ovat hyvät. Sitä tukevat voimakas kotimainen kysyntä, viennin vahvistuminen, suotuisa väestörakenne ja ulkomaisten investointien kasvu. Myös pankkien kannattavuus on noussut viimeisen viiden vuoden aikana kannattamattomien lainojen vähentyessä. Maan taloudellisen avautuminen jatkuu, sillä myös kommunistien puolueen legitimiteetti pohjautuu pitkälti talouskasvuun ja elintason parantumiseen. Noin 50 prosenttia väestöstä on alle 30-vuotiaita. Väestön ikääntyminen tulee kuitenkin olemaan ennätysnopeata. Koulutustaso nousee ja keskiluokan ennustetaan kasvavan vähintään nykyisestä 13 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2026 mennessä, joidenkin ennusteiden mukaan myös huomattavasti nopeammin.

Vietnam on yksi maista, jonka voidaan nähdä hyötyvän – ainakin lyhyellä tähtäimellä - lyhyellä tähtäimellä Kiinan ja Yhdysvaltojen välisen kauppasodan vaikutuksista. Kauppasota kiihdyttää vallalla olevaa suuntausta, missä Kiinassa toimivat yritykset siirtävät tuotantoaan halvempien tuotantokustannusten maihin, erityisesti Kaakkois-Aasiaan. Syinä ovat olleet työvoima- ja energiakustannusten nousu Kiinassa. Koska millään maalla ei ole kapasiteettia vastaanottaa Kiinasta siirtyvää massatuotantoa, monet yritykset ovatkin tyytyneet siirtämään pois Kiinasta vain osan tuotantolinjasta tai toimitusketjusta. Vietnamissa puutteet infrastruktuurissa ja logistiikassa, sekä kustannusten nousu vaikeuttavat siirtyvien investointien hyödyntämistä. Myöskään osaavan työvoiman määrä ei tällä hetkellä vastaa kysyntää. Pelkona on myös, että Kiinasta siirtyy vanhanaikaista teknologiaa käyttävää halpatuotantoa, joka voi olla uhka vietnamilaisten omalle valmisteteollisuudelle lisäten samalla ympäristöön kohdistuvia uhkia. Kiinalaisten yritykset voivat myös tällä tavoin kiertää niille asetettuja talouspakotteita. Vietnamin viranomaiset ovatkin jo ryhtyneet rajaoittamaan Kiinasta siirtyviä investointeja ja tarkastamaan kiinalaisten ja vietnamilaisten yritysten välisiä yhteistyöhankkeita. Kauppataseen alijäämän kasvaessa Yhdysvallat on yhä tarkkaavaisempi kaupastaan Vietnamin kanssa. Yhdysvallat mm. asetti heinäkuussa 400% tuontitullit tietyille Vietnamilaisille teräslaaduille (ruostumaton ja kylmävalssattu teräs), koska epäili Etelä-korealaisten ja taiwanilaisten yritysten vievän terästä Vietnamin kautta Yhdysvaltoihin. Terästullit ovat jatkumoa vuonna 2018 asetetuille n. 200% terästulleille, jotka koskivat samoja Vietnamilaisia teräslaatuja. Yhdysvaltojen presidentin johtaessa ulkopolitiikkaa, edessä voi olla nopeita muutoksia ja yllättäviä ratkaisuja, joten Vietnamin profiloituminen kauppasodan voittajana voi johtaa uusien tuontitullien asettamiseen.

Hyvin todennäköisenä uhkana Vietnamille ovat kauppasodan negatiiviset vaikutukset globaalille kysynnälle. Vientivetoisena taloutena Vietnam kärsii kehittyneiden talouksien rahoitussektorin ja reaalisektorin heikkenemisestä. Vaikka kauppasota ei ole vielä aiheuttanut merkittäviä liikkeitä kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla, huoli kauppasodan pitkittymisestä näkyy jo turvallisempien sijoituskohteiden, kuten velkakirjojen ja kullan, lisääntyneenä kysyntänä.

Heikko kotimainen pankkisektori ja yrityskenttä, ammatillisen koulutuksen alhainen taso ja korruptio asettavat Vietnamin kehitystavoitteille omat haasteensa. Transparency Internationalin listalla vähiten korruptoituneista maista Vietnam on sijalla 117/180 ja suunta on viime vuodesta alaspäin. Yhdysvaltalaisen Global Financial Integrityn 2019 julkaiseman laittomia rahavirtoja tutkivan selvityksen mukaan Vietnamissa vääristellyn laskutuksen piiriin kohdistuu suurin dollarimääräinen summa (22,5 miljardia USD vuonna 2015). Tämä kertoo maan erityisen heikosta tilinpitokulttuurista. Maassa on käyty myös viime aikoina useampi korkean profiilin korruptio-oikeudenkäynti, joiden todellisia tarkoitusperiä on epäilty ainakin osin poliittisesti motivoituneiksi. Oikeudenkäynnit ovat liittyneet väärinkäytöksiin erityisesti pankkisektorilla ja suurissa valtionyrityksissä. Myös UNDP:n provinssien julkisen hallinnon toimivuutta mittaava PAPI-mittauksessa (Provincial Governance and Public Administration Performance Index) korruptio on hieman viime vuosina vähentynyt. Vaikka korkean profiilin oikeudenkäyntejä käydään, mahdolliset vaikutukset laajasti esiintyvään jokapäiväiseen korruptioon jäävät nähtäväksi. Vietnamin korruptiolainsäädäntö ei tällä hetkellä kunnolla kata yksityissektoria. Vietnamin nopean talouskasvun hedelmät eivät myöskään ole jakaantuneet tasaisesti. Köyhyys jatkuu tavallisena erityisesti maaseudulla investointien keskittyessä kasvukeskuksiin. Myöskään sosiaalisten uudistusten lupaukset eivät ole täysin toteutuneet.

Vietnamin, kuten monen muunkin ASEAN- maan talouskasvu perustuu suurilta osin työvoimavaltaisten alojen menestykseen. Vietnamin alhainen palkkataso on houkutellut maahan runsaasti valmisteteollisuutta. Maan työvoiman tuottavuus ei ole pysynyt palkkojen nousun mukana. Vietnam on edelleen alueellisten kilpailijoiden takana työn tuottavuudessa. Esimerkiksi Thaimaahan verrattuna Vietnamin tuottavuus on vain kolmannes, kun taas keskimääräinen kuukausipalkka Vietnamissa on vain hieman yli puolet Thaimaasta. Vaikka tuottavuus kasvoi 36 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana, keskimääräiset reaalipalkat kaksinkertaistuivat suunnilleen saman ajanjakson aikana. Alhaiset kustannukset ja työvoimavaltainen valmistus voi kuitenkin olla pitkällä tähtäimellä Vietnamille ongelma. Todennäköistä on, että suuri osa työvoimavaltaisesta valmisteteollisuudesta tullaan automatisoimaan globaalisti. Tämän välttämiseksi Vietnamin tulisi keskittyä niiden uusien toimialojen työvoiman kouluttamiseen, joilla on pulaa teknisesti ammattitaitoisista työntekijöistä. Vastatakseen tähän haasteeseen maan hallinto on omaksunut ns. neljännen teollisen vallankumouksen strategian (Industry 4.0), jolla se pyrkii työvoimavaltaisen talouden päivittämiseen ja kotimaisen kilpailukyvyn vahvistamiseen. Strategian keskiössä ovat uudet teknologiat ja innovaatiot. Sen tavoitteina ovat nuori, alati kouluttautuva väestö ja elinvoimainen ja kehittyvä IT- teollisuus. Lisäksi sen tavoitteena on lisätä tehokkuutta ja tuottavuutta aina autoteollisuudesta, vaate- ja elektroniikkavalmistuksesta logistiikkaan ja terveydenhuoltoon. Pankkisektorin digitalisaatio on lähivuosien suururakka. Smart city-suunnitelmia kehitetään maan suurimmissa kaupungeissa ja energiantuotantoa ohjataan ympäristöystävällisempään suuntaan. Koulutus ja sen kehittämien kaikilla tasoilla on keskeinen osa Industry 4.0:aa. Nämä kaikki tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia suomalaisyrityksille ja –toimijoille.

Vietnamin kansalliskokous vahvisti marraskuussa 2019 Vietnamin uuden työlainsäädännön (Labour Law). Uudessa työlainsäädännössä tuotantoteollisuuden vuotuinen ylimäärä lisättiin 300 tuntiin, kun taas normaali ylityömäärä rajattiin 200 tuntiin. Eläkeikää nostetaan portaittain vuodesta 2021 eteenpäin muutama kuukausi kerrallaan (miehillä 60,3 ja naisilla 55,4). Työntekijät saivat myös yhden ylimääräisen lomapäivän. Viikoittainen työaika pysyy 48 tunnissa, mutta uuteen lakiin on kirjattu kehotus 40 tunnin työviikosta. Merkittävänä uudistuksena on mahdollisuus yritysten työntekijöiden järjestäytymiseen myös Vietnamin virallisen ammattiliiton ulkopuolella. ILO:n peräänkuuluttama uudistus on merkittävä, koska se on ollut yksi keskeisistä kysymyksistä EUVFTA –neuvotteluissa, sekä Tyynenmeren CTPPP vapaakauppasopimuksessa. Uudistusten myötä Vietnamin työlainsäädäntö lähentyy kansainvälisiä suosituksia ja strandardeja.

OECD/Development Center on laatinut EU:n rahoituksella moniulotteisen vertaisarvioinnin Vietnamista. Selvitys on ensimmäinen laatuaan. Vietnamin hallinto suhtautuu selvityksen myönteisesti ja hakee selvitysten avulla osaltaan ohjausta vuoden 2021 puoluekokouksen valmisteluihin. Maailmanpankin on laatinut vastaavanlaisen "Vietnam 2035 : Toward Prosperity, Creativity, Equity, and Democracy” – raportin Vietnamin hallinnon kanssa 2016.Heinäkuussa 2019 julkaistu OECD:n raportti tarkastelee transitiorahoitukseen liittyviä haasteita Vietnamissa, jotka liittyvät siirtymiseen pehmeäehtoisesta kehitysrahoituksesta kohti muita ulkoisia ja kansallisia rahoituslähteitä. Raportin ensimmäinen luku kartoittaa Vietnamin positiota transitiossa. Raportti antaa tunnustusta Vietnamin talouden nopealle ja osallistavalle kasvulle viimeisen kolmenkymmen vuoden aikana, mutta tuo samalla ilmi monia nopeaan kasvuun liittyviä uhkia. Raportissa eriteltyjä uhkia ovat mm. middle-income trap, epävirallisen sektorin kasvuun liittyvä sosiaalinen haavoittuvaisuus, luonnonvarojen liikakäyttö ja ilmastonmuutos, ja kankeaan poliittiseen päätöksentekoon ja täytäntöönpanoon liittyvä heikko sopeutumiskyky. Rahoituspuolella Vietnam on vähentänyt riippuvuutta ulkomaisista lainoista kasvattamalla joukkovelkakirjamarkkinoitaan, joka on osaltaan heikentänyt tarvetta kehitysrahoitukselle. Velkaantumisasteen kasvu on johtanut sääntelyn tiukentamiseen (julkisen velan hoidossa), joka taas asettaa haasteita julkishankkeiden rahoitukselle. Raportin mukaan tiukentunut sääntely ja epäselvyys julkisia investointeja koskevista säännöistä voivat johtaa yhä useamman kehitysrahoitusta tarjoavan kumppanin vetäytymiseen Vietnamista.

Raportin toinen luku vertailee Vietnamia muiden transitiovaiheessa olevien maiden kanssa. Vertailussa todetaan, että Vietnam on yksi neljästä alemman keskitulotason maasta (yhteensä 18 maata), jonka kehitysrahoituksen tarve on vähentynyt merkittävästi vuosien 2010-2016 välisenä aikana. Vaikka maan velkaantumisaste on korkea verrattuna muihin keskitulotason maihin, sen kasvu on saatu pysäytettyä. Raportti huomioi verotulojen lisäämisen tarpeen tasapainottavan transition mahdollistamiseksi. Vietnamin rahoitusjärjestelmän heikkouksista verrattuna muihin maihin raportti nostaa esille monikerroksinen talouden järjestelmän, jonka tehokas valvominen on haastavaa, yksityisen sektorin investointien kasvun hitauden, rahoitusmarkkinoiden ja instituutioiden kehittymättömyyden ja tehottomuuden, ja heikon sääntely-ympäristön laadun.

Raportin kolmas osa tarjoaa ehdotuksia transitiorahoituksen strategioihin. Ensimmäinen ehdotuksista käsittelee julkisten instituutioiden tehokkuuden parantamista mm. julkisen velan hoidossa ja sosioekonomisten ja ympäristöön liittyvien uhkien ennaltaehkäisemisessä. Raportti korostaa myös ODA-kumppaneiden merkitystä instituutioiden uudistamisessa ja julkisten investointien parantamiseksi. Kehityskohteita nähdään koulutusjärjestelmän nykyaikaistamisessa vastaamaan uusiin koulutustarpeisiin, sosiaaliturvajärjestelmän kattavuuden laajentamisessa, kestävän infrastruktuurin rakentamisessa, epävirallisen sektorin valvomisessa, ja verojärjestelmän uudistamisessa kansainvälisen veroyhteistyön avulla. Toinen ehdotuksista korostaa kestävän rahoituksen merkitystä ja budjettisuunnittelun joustavuuden lisäämistä. Raportti ehdottaakin viisivuotissuunnitelmista luopumista ja joustavamman kysyntään ja tarjontaan reagoivan suunnittelumallin kehittämistä. Merkityksellisenä nähdään myös kansainvälinen yhteistyö finanssialan kehityksen takaamiseksi, rahoitusmahdollisuuksien laajentaminen pienille ja keskisuurille yritykselle, ja ilmastorahoituksen liittyvän suunnitelman laatiminen. Kolmas ehdotus muistuttaa jaetusta vastuusta ja sen tärkeydestä kansainvälisessä yhteisössä. Vapaakauppasopimusten myötä Vietnam on yhä merkittävämmin hyötymässä globaaleista julkishyödykkeistä, joka lisää maan vastuuta noudattaa uusia sopimusmääräyksiä ja normiarvoja. Määräyksien asianmukainen täytäntöönpano teknisine kysymyksineen vaatii yhä tiiviimpää yhteistyötä vanhojen kehitysyhteistyökumppaneiden kanssa.