Kasvun sihinä vai laskun tömähdys – hongkongilaisseminaari arvioi Kiinan taloutta
Aasian rahoitusfoorumi kokosi lähes 3 000 talousvaikuttajaa pohtimaan Kiinan ja Aasian näkymiä. Asiantuntijapanelistit olivat optimistisempia kuin yleisö. Erityishuomion sai Kiinan OBOR-hanke, johon on sitoutunut suuri määrä Kiinan johdon poliittista pääomaa. Tähtipuhuja Ben Bernanke korosti avoimuuden ja viestinnän merkitystä keskuspankeille.
Hongkongin erityishallintoalueen järjestämistä vuosittasista talousseminaareista tärkein kokosi 18.–19. tammikuuta lähes 3 000 rahoitusalan ja hallinnon talouspäättäjää, pääosin Hongkongista ja Manner-Kiinasta.
Foorumi keskittyi Aasian mantereella tapahtuviin talouden muutoksiin ja lähitulevaisuuden näkymiin.
Kiinan viime vuoden kasvuluvut ehtivät jälkimmäisen seminaaripäivän pureskeltavaksi. Panelistien viesti oli hyvin yhtenäinen molempina päivinä.
Asiantuntijoina toimivat pääosin kansainvälisten pankkien Kiina- tai Aasia-toiminnoista vastaavat länsimaiset johtajat.
Heidän viestinsä oli, että Kiina on aikuisen oikeasti siirtymässä investointivetoisesta taloudesta kulutusvetoisempaan suuntaan ja että kasvulukujen aleneminen on sen luonnollinen seuraus.
Koska Kiinan talouden koko on parissakymmenessä vuodessa kasvanut huimasti, vajaan seitsemän prosentin kasvu luo paljon isomman lisäpalan maailmantalouden kakkuun kuin 11 prosentin kasvu jonakin 2000-luvun alkuvuonna.
HSBC-pankin pääjohtaja väitti jopa, että talouskasvuluku viime vuodelta (6,9) oli todennäköisesti ilmoitettua korkeampi, koska laskentatapa ei kunnolla ota huomioon palveluita, joiden arvo kasvoi yli 10 prosenttia.
Skeptinen ”äänestyslaboratorio”
Yleisö oli huomattavasti skeptisempi. Kun reilut parituhatta alan ammattilaista – pääosin Hongkongista ja manner-Kiinasta – painoi äänestysnappia panelisteja kuultuaan, suurimpana maailmantalouden yksittäisenä riskinä tänä vuonna nähtiin Kiinan talouden kova lasku.
Sama ero toistui, kun panelistit puhuivat Aasian kehittyvien talouksien kyvystä kohdata Yhdysvaltojen koronnostot. Podiumin asiantuntijat korostivat valtavaa kehitystä, joka on tapahtunut sitten Aasian talouskriisin 1997–1998. Resilienssi on aivan toisella tasolla: Kaakkois-Aasian talouksilla on ulkomaista velkaa vähemmän, ne ovat monipuolistuneet rakenteeltaan ja vähemmän riippuvaisia viennistä. Indonesian keskuspankin johtaja kertoi, että öljynhinnan lasku pystytään hyödyntämään energiatukiaisten vähentämisessä. Säästyneitä rahoja sijoitetaan infraan ja koulutukseen, mikä lisää kotimaista kysyntää.
Ja kun taas äänestettiin, yleisö piti Aasian kehittyvien talouksien suurimpana riskinä sitä, etteivät ne ole riittävän vahvoja kohtaamaan odotettavissa olevaa pääomapakoa, jonka Yhdysvaltain koronnostot aiheuttavat.
Kokemus oli hieno. Sai olla eräänlaisissa laboratorio-olosuhteissa todistamassa sitä, miten rahoitus- ja sijoitusmarkkinat ovat yhdistelmä tietoa ja tunnetta. Joukkovoiman laki on tullut seminaarinjälkeisissä pörssimyrskyissä todettua.
Toisaalta yleisökin katsoi Kiinan edelleen maaksi, johon sijoittajat mieluimmin satsaisivat omia rahojaan. Eli kun kysymyksenä oli: mikä alue on sijoittajan näkökulmasta kaikkein houkuttelevin, Kiina nousi ykköseksi, Yhdysvallat kakkoseksi, ASEAN-maat kolmoseksi ja Intia neljänneksi.
Eurooppalaisesta näkökulmasta positiivisin huomio oli se, että huolet Euroopasta loistivat poissaolollaan. Kun viime vuonna Eurooppaa pidettiin maailmantalouden suurimpana riskinä, tänä vuonna Euroopasta noteerattiin orastava kasvu ja EKP:n toimet.
Kasvuajurit edelleen kohdallaan
Australialaisen Macquarie-pankin pääjohtaja nousi panelistiksi, joka puhui selkeimmin Aasian kasvufundamenttien puolesta. Lyhyen ajan makkinaheilunnan ei pidä antaa sumentaa taustalla vaikuttavia Aasian talouskasvun rakenteellisia ajureita. Parinkymmenen vuoden kuluessa Itä-, Kaakkois- ja Etelä-Aasiassa runsaat 900 miljoonaa ihmistä tulee muuttamaan urbaanimpaan ympäristöön. Ja keskiluokkaistuminen jatkuu. Tämä tarjoaa valtavan tilauksen infran rakentamiselle sekä palveluille muun muassa koulutuksessa, terveydessä ja rahoituksessa.
Tilausta on muun muassa uusille mobiiliratkaisuille. Älypuhelimissa toimivat reaaliaikaista ja yksilöllistä analytiikkaa tarjoavat sijoitus- ja maksuratkaisut (Fintech) tulevat lähivuosina todella haastamaan kansainväliset pankkijätit sijoitus- ja varainhallinnassa. Ne jäävät armotta marginaaliin, elleivät ole mukana kehityksessä. Tämä oli foorumin yksi selkeimmistä viesteistä rahoitusväelle.
Mitkä maat nousussa?
Koska Kiinan nykyinen kasvuvauhti on muuttunut talousarvioissa enää ”taustakohinaksi”, foorumin perusteella lupaavimmat näkymät Aasiassa ovat tällä hetkellä Intiassa, Indonesiassa ja Filippiineillä. Bangladesh, Kambodzha ja Vietnam olivat esillä maina, joihin esimerkiksi tekstiili- ja kokoonpanoteollisuutta on siirtynyt Kiinasta. Foorumissa kuitenkin muistutettiin, ettei voida tehdä johtopäätöstä, että tehdasteollisuus siirtyy luonnonlainomaisesti paikasta toiseen ja jättää edellisen paikan ”tyhjäksi”.
Modernin talouden arvoketjut ovat niin monipolvisia, että useat tekijät vaikuttavat maiden ja alueiden menestymiseen. Esimerkiksi autoteollisuuden koko arvoketjun asema alihankkijoineen on Kiinassa jo niin vahva, samoin kuin ykkössija markkina-alueena, ettei ole pelkoa, että se häviäisi alhaisemman kokoonpanokustannustason maihin.
Samsungin hiljattain avaama maailman suurin kännykkätehdas Hanoin lähistöllä mainittiin mielenkiintoisena esimerkkinä. Lähes kaikki tuotantopanokset kokoonpanoa lukuunottamatta tuodaan maan ulkopuolelta. Se on merkki siitä, että logistiikka toimii Vietnamissa hyvin, mutta toisaalta myös osoitus siitä, että moderneissa arvoketjuissa on tilaa useiden maiden vahvuuksien hyödyntämiselle.
Tekstiiliteollisuuden osalta muutama panelisti mainitsi Afrikan. Hongkongilaiset asiantuntijat ovat skannanneet useita maita. Kokeiluja on tehty. On todennäköisesti ajan kysymys, milloin tehtaita alkaa siirtyä sinne laajemmin Aasiasta, mutta foorumin tilannekuva tuntui toistaiseksi olevan se, ettei se tapahdu aivan lähivuosina.
”Halpatuotantomaiden” houkuttelevuutta himmentää trendinä myös ”nearsourcing”, jolla tarkoitetaan tuotantoa mahdollisimman lähellä markkinoita kuluttajien yksilöllisiin ”päivittäistoiveisiin” vastaamiseksi.
OBOR läsnä kaikkialla
Yksi foorumin toistetuimpia käsitteitä oli Kiinan One Belt One Road (OBOR) -aloite. Infra- ja muita hankkeita Kiinasta Kaakkois-, Keski- ja Etelä- Aasiaan ja aina Eurooppaan ja Afrikkaan asti edistävä sateenvarjohanke mainittiin lähes jokaisessa puheenvuorossa. Viittausten tulva on osoitus siitä, kuinka paljon poliittista pääomaa Kiinan johto on aloitteeseen sitonut, ja kuinka valtava tarve Hongkongin johdolla on profiloitua hankkeen edistäjänä.
Hongkongin rooli nähdään hankkeeseen kytkeytyvien rahoitusjärjestelyjen käytännön solmimispaikkana sekä laajemminkin kansainvälisen logistisen ja rahoitusosaamisen tuominen lisäarvoksi Peking-vetoisiin projekteihin. Myös kansainväliset rahoituslaitokset (joista monilla on Aasian aluekonttori Hongkongissa) ovat alkaneet luoda omia ”OBOR-rahastojaan”, joilla on tarkoitus valmistautua (infra)projektien määrän kasvuun alueella.
Bernanke: Kiinan keskuspankin pitäisi parantaa avoimuutta ja viestintäänsä
Foorumin tähtipuhujana toimi Ben Bernanke, joka pitkällä keskuspankkikaudellaan vastasi käytännössä myös Hongkongin rahapolitiikasta, sillä Hongkongin dollari on sidottu Amerikan kaimaansa. Bernanken pääviestit koskivat Kiinan keskuspankkia. Sen kannattaa olla avoimempi tavoitteistaan, keinoistaan ja aikatauluistaan ja varmistaa maan rahoitusrakenteiden toimivuus, ennen kuin renminbi voidaan tehdä kokonaan vaihdettavaksi valuutaksi.
Markkinoille Bernanke muistutti, ettei USA:n dollarille välttämättä ole nousupaineita, vaikka koronnostot jatkuvat. Dollari on vahvistunut kesästä 2014 parikymmentä prosenttia lähes kaikkiin muihin valuuttoihin nähden, ja tulevia korotuksia on jo leivottu sen arvoon sisään.
Jari Sinkari, pääkonsuli
Lisätietoa:
OBOR-hankkeesta Suomen näkökulmasta:
Ben Bernanken alustuksesta SCMP:n yhteenvedossa:
Foorumin annista AFF:n lehdistötiedotteessa: