Kapkaupunki varautuu sulkemaan miltei neljän miljoonan asukkaan vesihanat

Kapkaupunki ilmoitti maaliskuussa, että onnistuneiden vedensäästötoimien vuoksi ”day zero” ei näytä toteutuvan vuonna 2018. Veden käyttörajoitukset kuitenkin jatkuvat.

Kapkaupunki joutuu sulkemaan miltei neljän miljoonan asukkaan vesihanat 12.4. alkaen, mikäli kaupunki ei saa radikaalisti vähennettyä veden kulutusta ennen sitä. "Day Zeron" jälkeen asukkaat joutuvat noutamaan kaiken käyttövetensä vesipisteistä ja koulut ja yritykset joutuvat sulkemaan ovensa. Vakavan kuivuuden aiheuttama vesipula kestänee vielä usean kuukauden, ja mahdollisesti vielä pahempi vesikriisi muhii jo Itä-Kapissa. Eteläafrikkalaisten tulisi muuttaa vedenkäyttötottumuksiaan, sillä vastaavaa on tiedossa jatkossakin. Löytyisikö suomalaisyrityksiltä ratkaisuja vesikriisiin?

Miltei neljän miljoonan asukkaan Kapkaupunki aikoo sulkea kotitalouksien ja yritysten vesihanat näillä näkymin 12.4. Etelä-Afrikan toiseksi suurin kaupunki kärsii kolme vuotta jatkuneesta kuivuudesta, joka ei hellittänyt Länsi- ja Itä-Kapin maakunnissa toisin kuin muualla maassa vuoden 2017 aikana. Kapkaupungin vesipula on jatkossa ”the new normal” ja vastaaviin tilanteisiin on ilmastonmuutoksen myötä varauduttava myös muualla maassa, kuten toki myös globaalisti.

Siinä vaiheessa kun Kapkaupungin ensisijaisina juomaveden lähteinä toimivien kuuden padon vesimäärä laskee 13,5 %:iin niiden kokonaiskapasiteetistä, kaupunki sulkee veden saannin kaikille paitsi kriittisille toiminnoille (lähinnä sairaalat ja viralliset vedenjakelupisteet). Asukkaat joutuvat tämän ”Day Zeron” jälkeen joko ostamaan kaiken juoma- ja pesuvetensä tai noutamaan henkilökohtaisesti kullekin varatun 25 l/päivä 200 noutopisteestä. Koulujen ja liikeyritysten on suljettava ovensa, elleivät ne voi järjestää juomavettä ja kuivakäymälöitä – tosin kaupungin liikekeskusta olisi ilmeisesti rajoitusten ulkopuolella, jottei liike-elämä täysin halvaannu. Odotettavissa on pitkiä jonoja, edelleen pahenevia ruuhkia, valtava määrä menetettyjä työpäiviä, hygieniaongelmia ja vakavia seurauksia koko maakunnan taloudelle. Poliisi ja armeija varautuvat turvaamaan vedenjakelua. Kaupunkilaisten on todennäköisesti elettävä näin seuraavat 3-6 kuukautta, arvelee tilanteesta viikoittaista tilannekatsausta julkaiseva WWF(Linkki toiselle web-sivustolle.).

Monet kapkaupunkilaiset ovat yhtäältä raivoissaan siitä, että kaupunki ei ole heidän mielestään ryhtynyt aiemmin riittäviin toimiin vesipulan ratkaisemiseksi, ja toisaalta vihaisia niille kanssaihmisille, jotka eivät ole korviaan lotkauttaneet vetoomuksille vähentää veden käyttöä. Hydrologit ovat tosin huomauttaneet, että kaupungin olisi ollut hyvin vaikea varautua näin pitkään kuivuuteen – todennäköisyys vähäisille sateille kolme talvea peräkkäin oli yksi tuhannesta. Eteläafrikkalaiset, ml. kapkaupunkilaiset, vain ovat tottuneet käyttämään vettä huolettomasti, eivätkä kotitaloudet ole varautuneet kierrättämään vettä tai esim. varastoimaan sadevettä. Kapkaupungin viranomaisten ohjeet(Linkki toiselle web-sivustolle.).

Asukkaat syyttelevät toisiaan veden lotraamisesta

Veteen ja sanitaatioon liittyy Etelä-Afrikassa paljon nöyryyttäviä muistoja apartheid-ajalta, ja räikeä eriarvoisuus palveluissa on totta vielä nykypäivänä. Osassa townshipeistä, joissa vesi pitää joka tapauksessa noutaa ulkoa ja köyhien kotitalouksien vedenkulutus on muutenkin vähäistä, arki ei välttämättä muutu radikaalisti. Slummeissa (informal settlements) vedenkäyttöä ei ole rajoitettu – toisin sanoen vettä voi vapaasti hakea julkisesta hanasta. Tämä riepoo vesimaksuja maksavia asukkaita, vaikka todellisuudessa vain 5 % kaikesta vedenkulutuksesta Kapissa tapahtuu slummeissa. Kaikkein vauraimmilla asuinalueilla usea talous taas käyttää pohjavettä (ns. borehole water) eikä ole riippuvainen ainoastaan vesijohtoverkosta. Nämä kotitaloudet ovat voineet jatkaa uima-altaidensa käyttöä ja puutarhojensa kastelua entiseen tapaan, vaikka kaupunki onkin pyytänyt, ettei pohjavettä käytettäisi muuta kuin pakollisiin tarpeisiin. Keskiluokka nähnee ”Day Zeron” myötä suurimman muutoksen arjessaan, kun vessaa ei voi enää vetää lainkaan eikä pyykkikonetta pyörittää. Kapkaupungissa 2/3 vesijohtovedestä menee kotitalouksien käyttöön, mutta koko maakunnan alueella maatalous on suurin veden kuluttaja.

Ironista kyllä, Länsi-Kapin maakunta on tilastollisesti huikeasti edellä muuta maata vesihuollossa ja sanitaatiossa ja alueen asukkaat ovat olleet näihin palveluihin huomattavasti tyytyväisempiä kuin asukkaat muualla Etelä-Afrikassa. Maakunnan kotitalouksista 97 % on hanaveden piirissä (ts. vesi tulee putkea pitkin suoraan kotitalouteen/pihamaalle/yhteisöön), kun koko maassa näin on 83 %:lla väestöstä. Länsi-Kapin kotitalouksista 91 %:lla on vesivessa, joka on liitetty kunnalliseen viemäriverkkoon, vs. 61 % koko maassa. Pitkätkin vesikatkot ovat muualla maassa yleisiä, mutta Länsi-Kapissa niistä on aiemmin jouduttu kärsimään varsin vähän.

Käänteisesti hyvään vesi- ja jätevesihuoltoon perustuvat palvelut tarkoittavat, että alue ovat muuta maata riippuvaisempi siitä, että kunnallisissa putkissa riittää vettä. Muualta Etelä-Afrikasta piikitellään vauraampia kapkaupunkilaisia, että nämä joutuvat nyt kohtaamaan köyhien eteläafrikkalaisten arjen. Toisaalta kriisi saattaa tarjota Kapkaupungille mahdollisuuden ratkaista edelläkävijänä ongelmia, jotka ovat muissa suurkaupungeissa edessä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

Uudet hankkeet myöhässä

Länsi-Kapin alueella sateinen kausi on yleensä talvella eli touko-syyskuussa, joten nopeaa helpotusta vesipulaan ei ole näköpiirissä. Ei myöskään ole taattua, etteikö kuivuus jatkuisi vielä neljättä talvea. Koska Kapkaupunki olisi maailman ensimmäinen suurkaupunki, joka pistäisi vesihanansa pitkäksi aikaa kiinni, on vaikea ennakoida, mitkä näiden toimien seuraukset olisivat vesi- ja viemäriverkolle. Siinäkin vaiheessa, kun sateet lopulta alkavat, tulee kestämään kuukausia, ennen kuin jokien ja patojen vesimäärä on takaisin normaalitasolla. Tammikuun puolivälissä patojen vesimäärä oli 27 %:ssa.

Kapkaupungin vedenkulutus on tällä hetkellä yli 600 miljoonaa litraa juomakelpoista vettä päivässä, mutta tavoitteena on laskea se 450 milj. litraan. Kaupunki on kiireesti rakentamassa uusia vedenlähteitä, joiden on tarkoitus tuottaa 120 milj. litraa merivedestä suola poistamalla tuotettua vettä ja 150 milj. litraa pohjavettä päivässä. Myös veden kierrätystä parantavia rakennushankkeita on käynnissä. Projektit ovat kuitenkin myöhässä aikataulusta ja valmistunevat vasta vuoden loppupuoliskolla. Kynnelle kykenevät kotitaloudet ja yritykset asentavat sadevedenkeruutankkeja tai harmaan veden kierrätysjärjestelmiä. Meriveden suolanpoistolaitosten rakentaminen on äärimmäisen kallista, eikä ole laajamittainen ratkaisu kaupungin ongelmiin.

Hanat seuraavaksi kiinni Itä-Kapissa?

Eteläafrikkalaiset kautta maan ovat tottuneet kuiviin kausiin, jolloin kaupungit rajoittavat mm. puutarhojen kastelua, autojen pesua ja uima-altaiden täyttöä. Kukaan tuskin on välttynyt vedensäästökampanjoilta, joissa kehotetaan mm. ottamaan vain minuutin pituisia suihkuja tai välttämään vesivessan vetämistä (”if it’s yellow, let it mellow”). Silti vain 41 % kapkaupunkilaisista oli vähentänyt vedenkulutustaan alle rajoituksen, 87/l/hlö/päivä. Kaupunki on vaatinut yrityksiä vähentämään kulutustaan 45 %:lla ja maataloutta 60 %:lla. Myös veden painetta kaupungissa on vähennetty, jotta se virtaisi hitaammin. Rajoituksia tottelemattomia kuluttajia tullaan jatkossa sakottamaan. Nykyiseltä rajoitustasolta (level 6) siirrytään 1.2. alkaen vielä tiukemmalle 6B-tasolle, jolloin vedenkulutuksen tulee laskea max 50 litraan/hlö/päivä. Sitä seuraava askel on taso 7, jolloin vesihanat todella pannaan kokonaan kiinni.

Samaan aikaan kun kansallinen ja kansainvälinen huomio on kiinnittynyt Kapkaupunkiin, Itä-Kapin maakunnassa saattaa muhia vielä pahempi vesikriisi. Nelson Mandela Bayn eli Port Elizabethin ympärillä olevien patojen vesimäärä on pudonnut yhteensä 25 %:iin kokonaiskapasiteetistaan, alhaisimmalle tasolle koskaan. Reilun miljoonan asukkaan kaupunki ilmoitti 18.1. tiukemmista rajoituksista vedenkäytössä ja sekä vesimaksujen nostosta. Itä-Kapissa kunnollisia sateita on odotettavissa todennäköisesti vasta lokakuussa, ja Nelson Mandela Bayn vesivarat saattavat loppua elokuussa. Tiettyjä alueita Port Elizabethin ympärillä julistettiin jo vuonna 2017 katastrofialueiksi paikallisen vesipulan vuoksi.

Suomalaisia ratkaisuja vesikriisiin?

Sen lisäksi, että patojen tilanne on huono, Nelson Mandela Bay menettää 30 % käytössä olevasta vedestä erilaisten vuotojen vuoksi. Yleisesti ottaen Etelä-Afrikan heikko vesi-infrastruktuuri tarkoittaa, että kautta maan huomattava osa vedestä valuu kirjaimellisesti hukkaan. Valtaosa kunnista kärsii huonosta taloudenpidosta ja suurista veloista, eikä niillä ole varaa tai osaamista satsata vesi- ja viemäriverkoston ylläpitoon tai huoltoon. Suurimmissakaan kaupungeissa ei välttämättä ole ammattitaitoisia vesi-insinöörejä.

Vesikriisi tarjoaa tietysti myös markkinamahdollisuuksia yrityksille, jotka voivat tarjota ratkaisuja vedenkäytön tehostamiseksi tai veden kierrättämiseksi. Team Finlandin kesken näitä on pohdittu, ja joukko suomalaisyrityksiä vierailikin 2017 Kapkaupungissa samoin kuin Gautengin alueella keskustellen mm. lietteen hyödyntämisestä energiaksi. Team Finland pyrkii olemaan suoraan yhteydessä sektorilla toimiviin suomalaisyrityksiin, jotka ovat olleet kiinnostuneita Etelä-Afrikan markkinasta.

Asiasta kiinnostuneet suomalaisyritykset ovat tervetulleita ottamaan yhteyttä suoraan joko suurlähetystöön anna.merrifield @ formin.fi) tai Business Finlandin toimistoon heta.pyhalahti @ businessfinland.fi.