Kansainvälisen rahoitusturbulenssin vaikutukset Itämeren alueella

Pohjoismaiden investointipankki NIB:n pääjohtajan Johnny Åkerholmin mukaan Yhdysvaltain sub-prime lainakriisistä alkanut kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden turbulenssi tulee vaikuttamaan myös Itämeren alueen maiden taloudelliseen liikkumatilaan.

Vaikutukset kohdistuvat selkeimmin alueen pienimpiin kansantalouksiin, Baltian maihin ja Islantiin, isompien talouksien ollessa paremmin varustautuneita äkillisiin muutoksiin. Baltian maita ja Islantia painavat lisäksi yksityisen sektorin nopea velkaantuminen ulkomaalaisille lainanantajille.

Suomi samoin kuin muut suuremmat Itämeren alueen taloudet eivät ole immuuneja nykyiselle turbulenssille. Åkerholmin mukaan kansainvälisen talouden ja rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen muuttuminen entistä varovaisemmaksi yhdessä koti- ja ulkomaisista lähteistä tulevien inflaatiopaineiden kanssa uhkaavat vakavasti Suomen julkisen talouden toistaiseksi hyvää tilannetta viimeistään vuonna 2009.

Suomi-Liettua Kauppayhdistyksen järjestämä seminaari 21.11.2007 pureutui viimeaikoina talousuutisointia hallinneen kansainvälisen rahoitusmarkkinoiden epävakauden syiden ja vaikutusten arviointiin Pohjoismaisen Investointipankki NIB:n pääjohtajan Johnny Åkerholmin alustuksella.

Åkerholmin omien sanojensa mukaan peruspessimistisen mutta realistisen alustuksen pääviesti oli se, että nykyinen rahoitusmarkkinoiden epävarmuus on seuraus pitemmän aikavälin talouden kehittymisestä ja tehdyistä talouspoliittisista ratkaisuista, ja että nykyinen tilanne tulee jatkumaan myös lähitulevaisuudessa. Siten talouden epävarmuus tulee vaikuttamaan myös Itämeren alueen maiden taloudelliseen liikkumatilaan.

Taustalla subprimea laajempi vyyhti

Taustana nykyiseen maailmantalouden tilanteeseen Åkerholm nosti mm. kehittyneiden maiden harjoittaman matalaan korko- ja inflaatiotasoon pyrkivän politiikan, nousevien talousmahtien kuten Kiinan harjoittaman yuanin ulkoisen arvon korotuspaineita vastaan suunnatun rahapolitiikan, sekä viimeisten vuosien aikana sijoittajien piirissä vallinneet yliöoptimistiset odotukset kansainvälisen talouden kehittymisestä.

Kaikki nämä tekijät ovat johtaneet useat sijoittajat ja heitä rahoittaneet yksityiset pankit ottamaan poikkeuksellisen suuria riskejä, kuten ostamaan Yhdysvaltain ns. sub-prime lainoja, omien voittojensa maksimoimiseksi. Sittemmin nämä odotukset korkeista voitoista riskialttiilla sub-prime lainasektorilla on osoittautunut katteettomiksi vetäen mukanaan koko rahoitussektorin pohtimaan tehtyjen sijoitusten riskejä kriittisesti.

Tuloksena tästä kaikesta on ollut kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden kaupankäyntiasenteen muutos yltiö-optimismista yltiövarovaisuuteen ja jopa pessimismiin. Uusi tilanne on näkynyt nopeasti yleisölle tarjottavien lainojen hinnoissa sekä säteillen välillisesti edelleen negatiivisesti yksityisen ja julkisen sektorin taloudelliseen liikkumatilaan.

Keskuspankkien mahdollisuudet vaikuttaa syntyneeseen tilanteeseen on ollut rajallista niiden sitouduttua matalan inflaation finanssipolitiikkaan kuluttajien luottamuksen säilyttämiseksi ja kansantalouksien kasvun kannalta keskeisen kuluttamisen ylläpitämiseksi.

Kiina ja Intia selviävät kuivemmin jaloin

Åkerholmin mukaan rahoitusmarkkinoiden turbulenssin vaikutukset eri kansantalouksiin eroaa radikaalisti toisistaan. Voimakkaan kasvun taloudet kuten Kiina ja Intia tulevat selviämään keskimääräistä helpommalla nyt käynnissä olevasta sijoitusperspektiivin muutoksesta. Kulutushyödykkeiden hinnat pysyvät tulevaisuudessakin vakaina, minkä seurauksena näiden tuotteiden tuottamisessa merkittävästi edenneet Kiinan ja Intian mahdollisuudet jatkaa kasvamista näillä sektoreilla näyttää positiiviselta erityisesti tuotantoon tehtävien tehostustoimien ansiosta.

Toisaalta julkisen sektorin toiminnan kannalta molemmissa maissa olevat ulkomaalaisen valuutan reservit ovat riittävät vastustamaan yllättäviä kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden shokkeja. Pitemmän tähtäimen huolena näissä maissa tulee olemaan kuitenkin nopeasti kasvava inflaatio, joka on tällä hetkellä Intiassa noin 6 ja Kiinassa lähes 10 prosentin luokkaa molempien maiden nopeasti kohoavan elintason ja vaurauden takia.

Etulinjassa maat, joiden kasvu perustunut ulkomaisiin investointeihin

Itämeren maiden osalta rahoitusmarkkinoiden turbulenssin vaikutukset ovat todennäköisesti Intiaa ja Kiinaa näkyvämmät, erityisesti alueen pienien talouksien, Baltian maiden ja Islannin osalta. Näiden maiden yksityisen sektorin velkaantuminen ulkomaille on ollut nopeaa, tehden näistä kansantalouksista huomattavasti herkempiä muutoksille kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla.

Toisena epävarmuuden lisääjänä Baltian maissa on näiden maiden talouskasvun perustuminen paljolti ulkomaalaisiin suoriin investointeihin maiden teollisuuteen ja infrastruktuuriin. Kansainvälisten lainaehtojen kiristyessä ja sijoittajien varovaisuuden lisääntyessä myös innokkuus lisäsijoitusten tekemiseen näihin maihin voi hiipua.

Ottaen huomioon Baltian maiden talouden rakenteen ja aiemman suhteellisen kilpailuvaltin, eli halvan työvoiman, liudentumisen pois nopeasti kasvaneen elintason myötä Baltian maitten tulisikin panostaa rakenteellisiin uudistuksiin sekä julkisella että erityisesti yksityisellä sektorilla uusien tuottavampien yritysten ja klustereiden luomiseksi

Suomeen valtiontalous ylijäämästä alijäämään v. 2009?

Tosin myös Pohjoismaitten ns. suuret taloudet Suomi mukaan lukien eivät ole Åkerholmin mukaan immuuneja rahoitusmarkkinoiden turbulenssille. Esimerkiksi Suomessa tapahtuva reaalipalkkojen kasvu ja inflaation nousu yhdessä korkean valuuttakurssin kanssa asettavat haasteita maamme kilpailukyvylle ja julkisen talouden rahoituspohjalle.

Vuonna 2009 voi olla todennäköistä, että nykyinen julkisen talouden ylijäämä on vaihtunut alijäämäksi. Siksi myös Suomessa kannattaisi Åkerholmin mielestä pohtia keinoja talouden kilpailukyvyn, tuottavuuden ja houkuttelevuuden ylläpitämiseksi ja tarvittavien rakenteellisten uudistusten aloittamiseksi.

Venäjän pk-sektori vielä lapsenkengissä

Åkerholmin mukaan Venäjän asema rahoitusmarkkinakriisissä on edelleen oma tapauksensa. Venäjän etuna nykytilanteessa on se, että se on viimeisten vuosien aikana onnistunut vahvistamaan sekä vientisektoriaan että julkisen talouden rahoituspohjaa paljolti voimakkaasti lisääntyneen öljy- ja kaasukaupasta saatujen tuottojen avulla.

Toisaalta Venäjän talouskehityksen kriittisiksi tekijöiksi on noussut öljy- ja kaasusektorista riippumattomien tuotantoalojen ja erityisesti pienen ja keskisuuren yrityssektorin kehittymättömyys. Toisaalta myös öljy- ja kaasusektorille on nousemassa uusia merkittäviä uhkia erityisesti Venäjän nykyisen kaasun kuljetus- ja jakelupotentiaalin osalta.

Voidakseen myydä entistä enemmän kaasua ja öljyä maailmanmarkkinoille Venäjä tulee panostamaan voimakkaasti juuri nykyisen kuljetuskapasiteetin parantamiseen ja uusimiseen, mihin tarvitaan Venäjän omien kattavien rahoituslähteiden ohella myös kansainvälistä rahoitusta olosuhteissa, jossa näiden lainojen ehdot ovat nopeasti kiristymässä.