Kaasusektori muuttuu – pysyykö Venäjä mukana?

Venäjä on jäämässä jälkeen kaasusektorin kehityksestä, jota liuskekaasu- ja LNG-tuotanto muuttavat vauhdilla. Perinteisen kaasun tuottajana se pysyy vielä pitkään riippuvaisena nykyisestä kaasuputkiverkostaan ja Euroopan markkinoista. Kaasunviennin maantieteellisen painopisteen siirtämistä Aasiaan hidastaa Venäjän Kaukoidän vähäinen kaasuntuontantokapasitetti ja puutteellinen infrastruktuuri.

Kaasumarkkinoiden muutos on tullut yllätyksenä Venäjälle. Muu maailma on siirtänyt yhä suuremman osan kaasukuljetuksista merelle sillä aikaa, kun Venäjä on keskittänyt voimavaransa Ukrainan kiertävien putkien suunnitteluun. Kuva: Mira Shemeikka(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan), Flickr.com, ccby 2.0.

Kaasujätti muutospaineissa

Venäjällä on maailman suurimmat maakaasureservit, noin 44,8 biljoonaa kuutiometriä. Se on eri tietolähteisiin perustuen maailman suurin tai Yhdysvaltojen jälkeen toiseksi suurin kaasuntuottaja. Viimeistään lähitulevaisuudessa se jää Yhdysvaltojen taakse, Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan vuonna 2017. Samaan aikaan, kun Yhdysvallat rynnistää liuskekaasutuotannollaan Venäjän ohitse, virallinen Venäjä kieltää yhä liuskekaasuilmiöllä olevan globaalia merkitystä. Gazprom ennustaa liuskekaasun tuotannon loppuvan pian kokonaan taloudellisesti kannattamattomana.

Kaasumarkkinoiden muutos on tullut yllätyksenä Venäjälle, joka ei ole osannut nähdä kaasusektorin trendejä tai ei ole ottanut niitä riittävän vakavasti. Sillä välin, kun Venäjä on keskittänyt voimavaransa Ukrainan kiertävien putkien suunnitteluun, muu maailma on siirtänyt yhä suuremman osan kaasukuljetuksista merelle. Kaasumarkkinoille on ilmaantunut aiempaa enemmän tuottajia ja kaasusta on tullut vapaasti liikuteltavaa. Perinteiseen kaasuun ja kaasuputkiin sidottuna Venäjän on vaikea reagoida muutoksiin nopeasti.

Aasian markkinoista, erityisesti Kiinasta, on puhuttu Venäjällä pitkään, mutta markkinoiden kasvupotentiaaliin on havahduttu vasta hiljan. Venäjä on kiirehtinyt kehittämään Kaukoidän kaasuinfrastruktuuria ja tuotantoa suurella rahalla – mutta monien mielestä auttamattoman myöhään. Menee vielä vuosia ennen kuin Itä-Siperian kaasukentät ja nesteytetyn maakaasun (LNG) tuotantokapasiteetti riittävät takaamaan Venäjälle kilpailuaseman Aasian kilpailluilla markkinoilla.

Putket sitovat Eurooppaan

Venäjän kaasunviennistä 77,5 prosenttia suuntautuu Eurooppaan (Eurooppaan lasketaan mukaan Turkki, mutta ei ns. lähiulkomaita eli Baltian maita, Ukrainaa ja Valko-Venäjää). Viime vuosina kaasunvienti EU-alueelle on kuitenkin vähentynyt Euroopan heikon taloustilanteen takia, mikä on vetänyt alas sekä Venäjän kokonaiskaasunvientiä että -tuotantoa. Samansuuntaisen kehityksen arvioidaan jatkuvan keskipitkällä aikavälillä. Samalla venäläinen putkikaasu on saanut kilpailijan LNG:stä, jota jää yli Yhdysvaltojen liuskekaasun täyttämiltä markkinoilta. Koska Venäjä ei ole onnistunut modernisoimaan tuotantoaan ja laajentamaan vientimarkkinoitaan, se pysyy myös jatkossa riippuvaisena Euroopan markkinoista.

Poliittista syistä Gazprom on vuosikausia ladannut suurimmat investointinsa Euroopan kaasuputki-infrastruktuuriin. Päätöksentekoa ohjaa poliittisen johdon pyrkimys saada Eurooppaan kallellaan oleva Ukraina takaisin IVY-yhteyteen. Julkisuudessa federaation budjettivaroja nieleviä putkihankkeita kritisoidaan taloudellisesti järjettöminä. On laskettu, että mikäli Gazprom toteuttaa kaikki vireillä olevat putkihankkeensa Euroopassa, ts. Mustanmeren alittavan South Streamin, Itämeren alittavan Nord Streamin kaksi uutta putkea sekä presidentti Putinin kehotuksesta tänä keväänä uudelleen vireille pannun Jamalilta Valko-Venäjän kautta Eurooppaan vievän Jamal-Eurooppa-2-putkihankkeen, sen kaasunvientikapasiteetti Eurooppaan nousee 377 miljardiin kuutiometriin. Viime vuonna Gazprom vei Eurooppaan noin 140 miljardia kuutiometriä kaasua, eikä merkittävää kysynnän kasvua ole odotettavissa. Vaikka Ukrainan kautta kulkevat putket jätettäisiin laskuista, Gazpromin kapasiteetti ylittää sittenkin Euroopan tarpeen sadalla miljardilla kuutiometrillä.

Neuvottelut Kiinan kanssa jatkuvat

Venäjän julkilausuttuna tavoitteena on nostaa Aasian osuus kaasunviennistä 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tätä tavoitetta silmällä pitäen se kehittää Kaukoidän energiainfrastruktuuria suurin investointihankkein. Taustalla on paitsi pyrkimys vähentää riippuvuutta Euroopan markkinoista, myös poliittinen tarve panostaa etäisten ja alikehittyneiden Kaukoidän alueiden kehitykseen ja vahvistaa läsnäoloa Aasiassa. Pikaista Aasian-valloitusta Venäjältä ei silti ole odotettavissa, ei sen enempää putkikaasun kuin LNG:n osalta.

Venäjä ei ole onnistunut solmimaan kaasuntoimitussopimusta Kiinan kanssa, jonka markkinoiden varaan sen kasvutavoitteet Aasiassa nojaavat. Tänä keväänä maat pääsivät vihdoin 15 vuoden neuvottelujen jälkeen yhteisymmärrykseen kahdenvälisen kaasusopimuksen raameista. Vaikein kysymys – kaasun hinta – jäi yhä auki. Kiina on Venäjälle hankala neuvottelukumppani: se tarvitsee ennen kaikkea edullista energiaa, ei välttämättä maakaasua. Venäjän tarjoama kaasu Itä-Siperian vaikeapääsyisiltä kentiltä saattaa osoittautua Kiinalle liian kalliiksi. Ainakin hintaneuvottelujen voi odottaa jatkuvan vielä pitkään.

Rahakkaat LNG-markkinat houkuttelevat

Kiinan ohella Venäjä himoitsee merentakaisen Aasian, etenkin Japanin ja Etelä-Korean markkinoita. Niiden valloittamiseen se tarvitsee lisää kaasunnesteytyskapasiteettia, jonka kehittämisessä se on jäänyt jälkeen muista suurista kaasuntuottajista. Venäjällä on vain yksi toiminnassa oleva LNG-laitos, Sahalin-2, josta se toimittaa nesteytettyä maakaasua pääasiassa Japaniin ja Etelä-Koreaan. Noin kymmenen miljoonan tonnin vuotuisella LNG-tuotannolla Venäjän osuus maailmanmarkkinoista on vaivaiset 4,5 prosenttia. Arvioidaan, että sen on mahdollista nostaa osuutensa reiluun kuuteen prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, mikäli tällä hetkellä suunnitelmissa olevat LNG-hankkeet (Novatekin Jamal-LNG, Gazpromin Vladivostok-LNG sekä Baltian LNG, Rosneftin Kaukoidän LNG-hanke) valmistuvat aikataulussa.

Riittämättömän nesteytyskapasiteetin lisäksi Venäjän kaasunvientipotentiaalia Aasiaan heikentää Kaukoidän vähäinen kaasuntuotantovolyymi. Menee vielä vuosia ennen kuin Itä-Siperian ja arktisen alueen esiintymät saadaan kaupalliseen tuotantoon. Kaasukentät ovat etäällä kuluttajista ja vaikeapääsyisiä, mikä nostaa kaasun hintaa. Moni asiantuntija epäilee venäläisen LNG:n kilpailukykyä etenkin verrattuna edulliseen yhdysvaltalaiseen kaasuun, jota odotetaan virtaavan Aasiaan jo lähivuosina.

Muutokset politiikassa ratkaisevat

Toisin kuin Euroopassa, Aasiassa Gazprom tullee saamaan kilpailijoikseen ja kirittäjikseen myös muita venäläisiä kaasuntuottajia. Niistä tärkeimmät ovat Venäjän toiseksi suurin kaasuntuottaja, yksityinen Novatek ja valtion öljy-yhtiö Rosneft, joka on tänä keväänä noussut yrityskauppojen avulla Venäjän kolmanneksi suurimmaksi kaasuntuottajaksi. Molemmat yhtiöt ajavat kiivaasti lainmuutosta, jolla LNG:n vienti sallittaisiin Gazpromin lisäksi myös muille kaasuntuottajille.

LNG-viennin vapauttaminen, vaikkakin rajoitetusti, olisi Venäjän valtionjohdolta järkevä liike. Se on myös ainoa ajateltavissa oleva keino, jolla venäläiset yhtiöt saisivat vaativiin LNG-hankkeisiin ulkomaisia kumppaneita, tarvittavaa teknologiaosaamista ja pääomaa – ja pääsisivät osallisiksi Aasian kasvavista ja rahakkaista markkinoista.

Kirsi Lipponen