Kaasumarkkinoiden murros pakottaa Venäjän tarkastelemaan vientistrategiaansa
Venäjän Eurooppaan suuntautuvaan kaasunvientiin vaikuttavat kysynnän heikkeneminen, kiristynyt poliittinen tilanne, EU:n energialainsäädäntö, ilmastotavoitteet ja lisääntyvä kilpailu markkinoilla.
Nesteytetyn maakaasun markkinoille tulo avaa Euroopan kaasumarkkinat globaalille kilpailulle ja pakottaa Gazpromin ennen pitkää valitsemaan öljyn hintaan sidottujen kaasuntoimitussopimusten ja markkinaosuutensa puolustamisen välillä. Matalien tuotantokustannustensa ansiosta se voisi pyrkiä hinnoittelemaan kilpailijoitaan ulos.
Nord Stream 2 on Gazpromille prioriteettihanke, mutta sen toteutuminen on yhä epävarmaa. Kiinan kaasunkulutus kasvanee, mutta on epäselvää, mikä Venäjän osuus tulee olemaan.
Kaasusektorin uusi toimintaympäristö
Venäjän todennetut kaasuvarannot ovat maailman suurimmat. Suurin osa tuottavista kaasukentistä sijaitsee Länsi-Siperiassa, mutta viime vuosina suuria investointeja on tehty Itä-Siperiaan, Jamalin niemimaalle ja Sahalinin saarelle. Tavoitteena on kasvattaa Aasian vientiä ja nesteytetyn maakaasun tuotantoa. Nykyisellään kaasuviennistä noin puolet suuntautuu EU-alueelle.
Kaasusektori on huomattavan keskittynyt; valtionyhtiö Gazpromin osuus kokonaistuotannosta on noin 70 prosenttia. Lisäksi Gazprom omistaa Venäjän kaasuputkiverkoston käytännössä kokonaan ja nauttii putkikaasun vientimonopolista. Se on kuitenkin viime vuosina menettänyt jalansijaa kotimarkkinoilla itsenäisille tuottajille, kuten Novatek ja Lukoil, sekä valtion öljyjätti Rosneftille.
Vielä kymmenen vuotta sitten oletettiin yleisesti Euroopan kaasunkysynnän jatkavan kasvuaan ja Venäjän säilyttävän asemansa pääasiallisena toimittaja. Sittemmin talouskriisi on heikentänyt globaalia kaasunkysyntää, ilmastotavoitteet ja uudet teknologiat ovat johtaneet uusiutuvien energiamuotojen käytön kasvuun ja energiatehokkuuden lisääntymiseen, Yhdysvaltojen liuskekaasuvallankumous on lisännyt tarjontaa ja kaasun hinta on painunut alas siinä missä öljynkin. Lisäksi Venäjän ja Ukrainan väliset kaasukiistat ja lopulta Ukrainan kriisi ovat saaneet Venäjän tavoittelemaan vientikaasulleen uusia, Ukrainan kiertäviä reittejä Eurooppaan ja Euroopan pyrkimään kaasuntuontinsa monipuolistamiseen.
Suuri murros on kuitenkin vielä edessä; nesteytetyn maakaasun markkinoille tulo avaa Euroopan kaasumarkkinat globaalille kilpailulle. Gazprom joutuu ennen pitkää valitsemaan pitkiin toimitussopimuksiin perustuvan hinnoittelumallinsa ja markkinaosuutensa suojelemisen välillä.
EU pyrkii vapauttamaan kaasumarkkinat kilpailulle
Vuoden 2008 finanssikriisin puhjetessa Euroopan kaasunkysynnän hidastuminen oli jo alkanut johtuen markkinoiden kypsyydestä, mutta kriisi romautti kysynnän kerralla noin 20 prosentilla ja jätti sen pysyvästi matalammalle tasolle. Hitaan talouskasvun olosuhteissa kysyntä ei ole elpynyt ja Pariisissa sovittujen ilmastotavoitteiden toimeenpano tulee edelleen tehostamaan Euroopan energiankäyttöä. Vaikka Euroopan kokonaiskysyntä ei useiden arvioiden mukaan juuri kasva, tuonnin osuuden kysynnästä on arvioitu nousevan johtuen Euroopan oman kaasuntuotannon vähenemisestä.
Unionin kaasuntarpeesta noin puolet katetaan tuonnilla ja tuonnista noin 70 prosenttia tulee Venäjältä. EU on pyrkinyt vähentämään riippuvuuttaan Venäjästä muun muassa vuonna 2009 hyväksyn kolmannen energiapaketin säädöksin. Paketin tavoitteena on vapauttaa kaasumarkkinat kilpailulle eriyttämällä energian tuotanto ja jakelu sekä säätämällä kolmansien osapuolten oikeudesta putki-infrastruktuurin käyttöön. Gazprom tuo Eurooppaan kaasua hallinnoimiaan putkia pitkin ja yhtiön toimintamallin ja EU:n energialainsäädännön välinen ristiriita onkin johtanut näkyviin kiistoihin. Komissio tutkii Gazpromia määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä useassa Itä-Euroopan maassa. Venäjä puolestaan katsoo kolmannen energiapaketin syrjivän venäläistoimijoita ja on vienyt asian WTO:n käsiteltäväksi.
Nesteytetty maakaasu mullistaa markkinat ja pakottaa Gazpromin uudistamaan hinnoitteluaan
Gazprom on tyypillisesti sitonut asiakkaansa pitkiin, jopa 25-vuotisiin, sopimuksiin, joissa kaasun hinta seuraa indeksillä öljyn hintaa. Yhdysvaltain liuskekaasuvallankumouksen seurauksena tarjonta kasvoi Euroopan markkinoilla kasvattaen markkinahinnan (spot-hinta) ja Gazpromin sopimushintojen välistä eroa, minkä seurauksena Gazpromin asiakkaat alkoivat vaatia markkinapohjaisempaa hinnoittelua ja minimiostomääristä luopumista. Gazprom neuvottelikin osan sopimuksistaan uudestaan.
Uusi haaste Gazpromin hinnoittelumallille on tulossa, kun Yhdysvallat ja Australia kasvattavat nesteytetyn maakaasun tuontiaan Euroopan markkinoille. Deutsche Bank ennustaa, että Yhdysvallat voisi saavuttaa Venäjän vientivolyymit Euroopan markkinoilla kymmenen vuoden kuluessa. Putkikaasun dominanssin mureneminen muuttaa kaasumarkkinoita alueellisesta rakenteesta maailmanmarkkinoiden suuntaan, lähelle öljymarkkinoiden kilpailuasetelmaa. Analyytikot arvuuttelevat, tuleeko Gazprom soveltamaan kaasumarkkinoilla Saudi-Arabian öljymarkkinastrategiaa ja hinnoittelemaan uudet kilpailijat ulos. Gazprom on vihjannut olevansa valmis kilpailemaan yhdysvaltalaisten nesteytetyn maakaasun tuottajien kanssa ja pyrkivänsä säilyttämään markkinaosuutensa Euroopassa. Asiantuntijoiden mukaan Gazpromilla olisi hyvät mahdollisuudet ajaa kilpailijansa ahtaalle hintasodassa johtuen matalista tuotantokustannuksistaan. Yhtiöllä on 100 miljardia kuutiometriä ylimääräistä kapasiteettia Jamalin niemimaalla, jonne se investoi markkinoiden vielä näyttäessä lupaavimmilta. Se voisi siis halutessaan tuottaa huomattavasti enemmän kaasua matalalla marginaalikustannuksella.
Kilpailun lisääntyessä Gazprom joutuu valitsemaan öljyyn sidotun hinnan säilyttämisen ja markkinaosuutensa suojelemisen välillä. Se on jo ottanut askelia hinnoittelunsa vapauttamiseksi; vuonna 2015 se möi pieniä volyymeja kaasua Pietarin raaka-ainepörssissä ja maaliskuussa 2016 se huutokauppasi kaasua Baltian maille.
Venäjän todennetut kaasuvarat riittävät nykyisellä tuotantotahdilla pitkälti yli 50 vuodeksi. Olettaen, että maailma etenee kohti fossiilisista polttoaineista luopumista, on mahdollista, että Venäjä ei koskaan pääse muuttamaan valtavia kaasuvarojaan rahaksi. Mikäli se haluaa maksimoida voittonsa, sen olisi parasta valita volyymi hinnan sijaan.
Ukrainan kauttakulku ja muuttuvat putkihankkeet
Gazprom kuljettaa noin puolet Eurooppaan suuntautuvasta kaasunviennistään Ukrainan kautta. Venäjän ja Ukrainan välillä on ollut jo pitkään kiistaa kaasun hinnoittelusta, kauttakulkumaksuista ja väitetystä kaasun varastamisesta. Ukrainan kriisi on kiihdyttänyt Venäjän pyrkimyksiä päästä eroon Ukrainan kauttakulusta. Maiden välinen siirtosopimus päättyy vuonna 2019. Nord Stream 2:n, joka mahdollistaisi kauttakulun lopettamisen tai huomattavan vähentämisen, on määrä valmistua samana vuonna. Kauttakulun lopettaminen tarkoittaisi Ukrainalle kauttakulkutulojen (noin 2 miljardia euroa vuodessa) ja poliittisen vipuvarren menettämistä. EU komissio tutkii Nord Stream 2:n yhteensopivuutta unionin kolmannen energiapaketin määräysten kanssa.
Nord Stream 2:n kaupallinen logiikka on herättänyt paljon keskustelua. Mukana oleville yhtiöille sopimus vaikuttaa suotuisalta; Gazprom käytännössä vuokraa koko putken kapasiteetin ja maksaa siitä muille yhtiöille riippumatta siitä, millä kapasiteetilla putkea käytetään. Gazpromin näkökulmasta hankkeen taloudellinen logiikka on monimutkaisempi. Kiertämällä Ukrainan yhtiö pääsisi eroon kauttakulkumaksuista ja veisi kaasua suoraan suurimmille markkinoilleen. Lisäksi yhtiö korostaa neuvostoaikaan rakennetun putki-infrastruktuurin heikkoa kuntoa ja korkeita ylläpitokustannuksia. Toisaalta Venäjällä on viime aikoina vakuuteltu, että Nord Streamin kautta paikattaisiin lähinnä Euroopan omaa laskevaa tuotantoa eikä Ukrainan kauttakulkua kokonaan lopetettaisi. Epäselvää on edelleen myös se, miten yhtiö välttää Nord Stream 1:n yhdysputken, Saksan maaperällä kulkevan OPAL:n, kohtalon toistumisen. Tällä hetkellä Gazprom saa komission poikkeusluvalla käyttää putkea 50 prosentin kapasiteetilla. Yhtiö hakee lupaa OPAL:n täysimääräiseen käyttöön.
Gazprom on viime vuosina julkistanut ja jäädyttänyt putkihankkeita tiuhaan tahtiin. Bulgarian läpi kulkeva South Stream -hanke kaatui komission vaatimuksiin EU:n lainsäädännön noudattamisesta. Sitä korvaamaan lanseerattiin suunnitelma Turkish Stream -putkesta, jonka toteutuminen näyttää edelleen epätodennäkoiseltä, vaikka Turkin ja Venäjän välirikkoa paikkaillaan. Jotta hanke toteutettaisiin, Gazprom edellyttää, että EU myöntäisi sille prioriteettiaseman. Maaliskuussa 2016 Gazprom allekirjoitti yhteistyöpöytäkirjan italialaisen Edisonin ja Kreikan Depan kanssa kaasun kuljettamiseksi ”Mustanmeren halki, kolmansien maiden kautta Kreikkaan ja Kreikasta edelleen Italiaan”. Näyttääkin siltä, että yhtiö haluaa pitää mahdollisimman monta optiota avoinna alati muuttuvassa poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa.
Putkihankkeet Kiinan kanssa eivät ole edenneet toivotusti
Kaasunvientinsä monipuolistamiseksi Venäjä tavoittelee uusia markkinoita Aasiasta, erityisesti Kiinasta. Vuoteen 2035 ulottuvassa energiastrategialuonnoksessa linjataan tavoitteeksi tuplata öljyn ja kaasun vienti Aasian markkinoille. Tällä hetkellä kaasun vienti Aasiaan rajoittuu Sahalinin nestekaasuun. Venäjä on solminut kaksi puitesopimusta kaasuntoimituksista Kiinan kanssa Siperian voima I (itäinen reitti) ja Siperian voima II (läntinen reitti) putkia pitkin. Itäisen reitin kaavailtiin valmistuvan vuonna 2018, mutta rakennustöissä on ollut viivästyksiä ja kilpailutuksia on peruttu. Useiden arvioiden mukaan se ei näillä kaasunhinnoilla maksaisi itseään takaisin. Gazprom kuitenkin vakuuttaa hankkeen olevan aikataulussa. Läntisen reitin osalta sopimusneuvottelut ovat kesken. Hanke olisi houkuttelevampi Venäjälle kuin Kiinalle, joka kaasuntarve lännessä, kaukana teollisuuskeskittymistä, on jo katettu. Mikäli sekä Altai että Siperian voima toteutuisivat ja nestekaasun vienti jatkuisi nykyisellään, Venäjän kaasuvienti Kiinaan olisi Oxford Institute for Energy Studies -tutkimuslaitoksen arvion mukaan 2025-2030 mennessä karkeasti 80 miljardia kuutiometriä – noin 60 prosenttia Eurooppaan suuntautuvasta viennistä.
Kiinan ja Venäjän välisiä hankkeita rasittavat Kiinan heikkenevä talouskasvu ja talouden energiaintensiteetin pieneneminen, matala kaasun hinta ja kilpailu markkinoilla. Öljy-yhtiö BP:n ennusteen mukaan Kiinan energiankulutuksen kasvu hidastuu edelleen, mutta kaasun osuus tulee kaksinkertaistumaan 20 vuodessa hiilen kulutuksen vähenemisen vuoksi. Ei ole selvää, mikä Venäjän osuus Kiinan markkinoilla tulee olemaan. Oletettavaa on, että Kiinan ja Venäjän välisissä sopimuksissa altavastaajaksi ei jää Kiina.
teksti: Aliisa Tornberg