Jatkuuko talousvakaus Valko-Venäjällä?
Vaalien jälkeen Valko-Venäjän talouden kehitys on haasteellisessa vaiheessa:
voidaanko ”stabiilia” nykymenoa jatkaa? Mitä uudistuksia tulisi tehdä?
Miksei vain vakaata kehitystä ja harmoniaa?
Presidenttinä jatkavan Lukashenkan 16 vuotta kestäneen hallinnon peruskivenä voidaan pitää kansalaisille taattua perustoimeentuloa. Jatkuvasti ostovoimaltaan nousujohteiset, vaikka edelleen verrattain niukat palkat ja eläkkeet on maksettu ajoissa. Istuvaa presidenttiä äänestäneet valkovenäläiset kiittävät häntä nykyisestä elintasostaan ja suhteellisen toimivista julkisista palveluista muistaen 90-luvun alkuvuosien taloushämmennyksen. Mielikuvaa vakaasta kehityksestä pidetään yllä presidentinhallinnon valvonnassa olevassa joukkotiedotuksessa ja turvallisuuspalvelu hillitsee toisinajattelijoita.
Vaikka YK:n inhimillisen kehityksen mittarilla Valko-Venäjä on yltänyt IVY-maiden ykköseksi, maksetut palkat ja eläkkeet ovat käytännössä usein alhaisempia kuin virallisten tilastojen valossa voisi päätellä. Keskipalkan esitetään nousseen jo viidensadan dollarin tasolle, mutta käytännössä monille maksetaan n. 200-300 euroa kuukaudessa. (Keskimääräinen vanhuuseläke vuodenvaihteessa oli hieman yli sata euroa kuussa, mutta ikääntyneille on vastaavasti monia maksuhelpotuksia.) Virallisesti työttömyys on vajaan prosentin luokkaa, koska työttömiksi ilmoittautuvia osoitetaan pienipalkkaisiin kunnallisiin työllistämistehtäviin (joilla mm. kadut pidetään esimerkillisen puhtaina).
Talouskasvua vauhditettiin vaaleihin saakka julkisen sektorin voimin ja Valko-Venäjä ylsi 7,6 prosentin vuosikasvuun 2010. Valtiosektorin nimellispalkkoja nostettiin vaalien alla kolmanneksella. Kasvua rahoitettiin ulkomaisella velanotolla, myös kauppatase painui pakkasemmalle. Kv. valuuttarahasto IMF on arvioinut kallistuvan venäläisen energian välityksestä ja jalostamisesta koituvan hyödyn Valko-Venäjän kansantaloudelle jäävän enää noin miljardiksi euroksi, joka vastaisi paria prosenttia viimevuotiseen BKT:hen verrattuna. Hyöty ei ole ratkaiseva kun sitä verrataan vaihtotaseen vajeeseen, joka kasvoi loppuvuonna yli kuuteen miljardiin euroon, lähes 16 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Vaihtotaseen vajetta piti liian korkeana mm. IMF:n asiantuntijaryhmä, joka vieraili Valko-Venäjällä tammi-helmikuun vaihteessa konsultaatioiden merkeissä.
Devalvaatio ja valuuttarajoitukset häämöttävät horisontissa?
Tammikuussa maan valuuttareservit laskivat 14 prosenttia n. 3,3 miljardiin euroon, joista kovissa valuutoissa noin miljardi euroa. Maan keskuspankin mukaan kyse on kausivaihtelusta. Valuuttavarannon hupenemisen hillitsemiseksi IMF on suositellut joustavuutta, ts. devalvaatiota. Nykyisen valuuttakurssin korkeus heikentää valuuttarahaston mukaan vientikilpailukykyä, vaikka toisaalta sen avulla saadaan tuotua tuotantopanoksia edullisemmin.
IMF suosittaa, että Valko-Venäjän pitäisi harjoittaa tiukkaa raha- ja finanssipolitiikkaa ja välttää kysyntää lisäävää kotimaista luototusta ja palkankorotuksia. Tilanteen korjaamiseksi ovat itävaltalaisen Raiffeisen-pankin analyytikot listanneet seuraavia vaihtoehtoja:
1. Ulkomaisten suorien investointien kasvattaminen mm. valtionyritysten yksityistämisellä.
2. Maan valuutan arvon laskeminen (ulkoinen devalvaatio).
3. Sisäinen devalvaatio, joka kohdistetaan palkkoja ja valtion budjettimenoja hillitsevästi. (Huom. merkitsisi palkansaajien elintason laskua.) 4. Rahamarkkinapolitiikan kiristäminen kotimaista luototusta supistamalla (Luototus kasvoi 40 % v. 2010. Johtaisi mm. kärkitavoitteena pidetyn asuntotuotannon supistumiseen.) 5. Valuuttasäännöstely ja pääomien valvonta (huom. mustan pörssin muodostumisuhka).
Analyytikot arvelevat, etteivät nämä vaihtoehdot kykene ratkaisemaan vaihtotaseen vajeongelmaa nopeasti. Nopeimmin vaikuttavia vaihtoehtoja, devalvaatiota ja talouspolitiikan kiristämistä, tulisi yhdistää pitemmällä tähtäyksellä tilannetta korjaaviin ulkomaisten investointien suosintaan ja yksityistämiseen. Ulkomaisia yrityksiä saattaa kiinnostaa se, että Valko-Venäjällä on kehittyvä IT-sektori, jonka liikevaihto on jo satoja miljoonia euroja. Osittaisyksityistämisen kohteiksi on myös väläytelty suuria valtionyrityksiä, kuten lannoitetuottaja Belaruskalia neljänneksen osalta.
Kehitys näyttää kulkevan valuuttarajoitusten suuntaan: Ulkomaanvaluutalla tehtävään kone- ja laitetuontiin on 25.2.2011 asetettu 50.000 euron katto, ellei tuojalla ole vastaavasti omia valuuttatuloja tai hankinta tapahdu vähintään vuoden pituisella valuuttaluotolla ulkomailta tai valkovenäläispankista.
Myönteisenä piirteenä voi pitää valtion vähävelkaisuutta: Yhdeksän prosenttia tammikuussa kasvanut valtionvelka on vielä kohtuutasolla BKT:hen verrattuna (vajaa 20 % ja alle 10 mrd euroa). Lainoittajista suurimpia ovat olleet IMF, Venäjä, Venezuela, Saksa ja USA sekä EBRD. Keskuspankin edustajan mukaan Valko-Venäjän valtio ei tänä vuonna tule ottamaan miljardia (dollaria) enempää lisää ulkomaanvelkaa tänä vuonna. Presidentin 2.3.2011 antamalla asetuksella on kuitenkin sen ohella annettu alueellisille ja Minskin toimeenpanokomiteoille lupa budjettiensa puitteissa hankkia Eurobond-luototusta investointeihin. Tätä velkaa ei lueta valtionvelaksi.
Yksityistämisprosessin uskottavuus vielä testaamatta
Presidentti Lukashenka allekirjoitti vuodenvaihteessa yksityisen sektorin yrittäjyyttä ja yritystoimintaa kannustamaan tarkoitetun direktiivin numero neljä. IMF toteaa myönteisenä, että sen laadintaan osallistui myös yksityinen sektori, mutta samalla, että säädös on jäänyt vielä paljolti puheen tasolle. Erityisen ripeästi tulisi valuuttarahaston mukaan toteuttaa kansallisen investointien ja yksityistämisen toimiston käynnistäminen yksityistämisprosessin läpinäkyvyyden ja tehokkuuden varmistamiseksi.
Uutta IMF:n lainaohjelmaa ei Valko-Venäjälle ole suunnitteilla, mutta valuuttarahasto seuraa aiemman luototuksensa jälkihoitona maan taloustilannetta vuosittaisin asiantuntijavierailuin ja johtokuntaraporttien avulla.
Valko-Venäjä havittelee ulkomaisia investointeja mitä erilaisimmista lähteistä, mm. Iranin kanssa on helmikuun alussa keskusteltu suurlähettilästasolla miljardiluokan suorista liikerakennushankkeista. Kiinalaisiin investointeihin on asetettu myös paljon toiveita.
Ulkomaisten yritysten tuleminen työmarkkinoille ja valkovenäläisten omien pienyritysten käynnistämisen voisivat avata uusia mahdollisuuksia yhteiskunnan kehittymiselle, kun kansalaiset voisivat työllistyä julkissektorin ulkopuolella.
Kuva: Chrisberkhout(Linkki toiselle web-sivustolle.), CCBY2.0.(Linkki toiselle web-sivustolle.)