Japanin tietoyhteiskuntastrategia matkaviestintä- ja laajakaistamarkkinoiden kehityksen valossa

Japanin tietoyhteiskuntastrategian tähtäimessä on läpeensä verkottunut "ubiikkiyhteiskunta". Teknologian ohella painopiste sovelluksissa ja kansalaisten kyvyssä hyödyntää niitä. Tavoitteena on taloudellisen tuottavuuden nostaminen sekä vastaaminen laajakantoisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin.

Mobiiliteknologian, laajakaistan ja digitelevision yhdentymiskehitys luo toteutumiselle edellytyksiä, mutta haasteina kuitenkin muun muassa vanhempien ikäluokkien puutteellinen atk-lukutaito ja sitä myötä kysynnän luominen monille palveluille. Sisältöteollisuuden ja mediakonvergenssin taloudellisen potentiaalin ulosmittaaminen vaatii myös säädösympäristn uudistuksia.

Numeron siirrettävyyden vaikutukset ovat oletettua vähäisemmät Japanin matkapuhelinmarkkinoille. Kilpailu on kiristynyt, mutta heijastunut hintoja enemmän palvelujen kehittymisenä. Kännykkätelevision ohella kännykkälompakko ja -luottokortti muodostumassa "hittituotteiksi". Viranomaiset tutkivat mahdollisuuksia kytkykaupan lukitsemien markkinoiden avaamiseen heikentämällä operaattoreiden asemaa suhteessa kuluttajiin ja laitevalmistajiin. Tavoitteena on kuluttajan hyödyn ja Japanin kännykkävalmistajien kilpailukyvyn kohentaminen. Uudistusten aikataulu on vielä hämärän peitossa, mutta uutta balanssia haetaan mitä ilmeisimmin tosi tarkoituksella.

Japanin matkaviestintämarkkinat

Japanin mobiilimarkkinat ovat olleet monessa suhteessa edelläkävijöitä maailmassa. Eräiden arvioiden mukaan Japanissa käytetyt puhelimet ja mobiiliverkot ovat ominaisuuksiensa ja tiedonsiirtonopeuksiensa osalta kahdesta neljään vuotta Eurooppaa edellä. Markkinat ovat myös kooltaan mittavat kännykkäliittymien lukumäärän ylittäessä 100 miljoonan ja jatkaessa kasvuaan. Kaikista liittymistä yli 90 prosenttia on varustettu internetin selausominaisuudella ja puolet niistä on 3G-liittymiä. Markkinat ovat säädöksien osalta suhteellisen avoimet, mutta menestyminen niillä ei välttämättä ole helppoa johtuen sekä paikallisten toimijoiden dominanssista että markkinoiden ominaispiirteistä suhteessa muihin maihin. Jopa suuri Vodafone päätyi myymään Japanin operaationsa vuoden 2006 alussa noin viisivuotisen kokeilunsa päätteeksi, eivätkä ulkomaiset kännykkävalmistajatkaan ole Japanissa erityisen hyvin menestyneet.

Japanin mobiilimarkkinoiden tuoreisiin tuuliin kuuluvat numeron siirrettävyyden salliminen vuoden 2006 syksystä alkaen sekä uusien teleoperaattorien saapuminen 3G-markkinoille laajakaistapalvelustaan tunnetun Softbankin ostettua Vodafonen toiminnot keväällä 2006 ja eAccessin aloittaessa toimintansa kuluvana keväänä. Jälkimmäisen myötä 3G-operaattorien lukumäärä kasvaa kolmesta neljään, ja mikäli toisen toimiluvan vuonna 2005 saanut IPMobile onnistuu hankkimaan riittävästi taloudellista tukea taakseen luku nousee viiteen vielä tämän vuoden kuluessa. IPMobilen yritys saattaa tosin kariutua varojen puutteeseen, mutta tämä jää vielä nähtäväksi. Jos näin käy telekommunikaatioasioista vastaava sisäasiain- ja viestintäministeriö (Ministry of Internal Affairs and Communications; MIC) joutunee miettimään 3G-toimilupien allokaatiota uudelleen IPMobilen luopuessa leikistä ja Softbankin hyödyntäessä Vodafonelta periytyvää toimilupaa sille erikseen myönnetyn luvan asemesta.

Operaattorien välinen kilpailu on kiristynyt numeron siirrettävyyden ja uusien pelureiden myötä johtamatta toistaiseksi kuitenkaan veriseen hintasotaan. Softbankin arveltiin alunperin käynnistävän hintakilpailun laajakaistamarkkinoiden tapaan, mutta Vodafonen hankinnasta aiheutuneesta taloudellisesta rasitteesta johtuen sen halu hintojen laskemiseen (ja samalla marginaaliensa kutistumiseen) on ollut vähäistä. Numeron siirrettävyydestä ei myöskään kehittynyt hintasodan laukaisijaa johtuen reiluun 30 euroon yltävästä käsittelymaksusta, email-osoitteen vaihtumisesta syntyvistä hankaluuksista sekä operaattorien luomista palvelupaketeista, jotka kannustavat uskollisuuteen. Ensimmäisen puolen vuoden aikana numeron siirrettävyyttä käyttikin hyväkseen vain joka viideskymmenes kännykän omistaja, mikä alitti etukäteisarviot selvästi.

Kilpailun kiristyminen Japanin mobiilimarkkinoilla on ainakin toistaiseksi näkynyt hintoja enemmän palvelupuolella. Verkosta ladattavan musiikin ohella uusia hittipalveluja ovat kännykkä-lompakko ja -luottokortti sekä televisiolähetysten ulottaminen puhelimiin. Jo nyt lähes 25 miljoonaa liittymää on varustettu e-raha-ominaisuudella, mikä mahdollistaa laskujen maksamisen elektronisin lukijoin varustetuissa ravintoloissa ja kaupoissa, ja määrän arvioidaan nousevan 40 miljoonaan vuoden sisällä. Muita muutoksia ovat mobiili-internetin uranuurtajan NTT Docomon I-mode palvelun aseman heikkeneminen kilpailijoiden avatessa verkkojaan Yahoolle ja muille vapaille internet-portaaleille. Liittymien määrällä mitattuna NTT on edelleen Japanin suurin mobiilioperaattori, mutta erityisesti KDDI on kuronut muun muassa musiikkipalveluidensa avulla eroa vähitellen kiinni. Myös Softbank näyttää kääntäneen Vodafonen mollivoittoista polkua positiivisempaan suuntaan ensimmäisen vuotensa aikana.

Japanilaisoperaattorit investoivat huimia summia tiedonsiirtoyhteyksien nopeuttamiseen palvelujen parantamiseksi. Docomo avasi viime syksynä 3,5G-palvelun (HSDPA-teknologia), jossa latausnopeus verkosta liittymään yltää 3,6 Mbps:iin ja KDDI:kin tarjoaa jo 2,4 Mbps:n vauhtia. Tiedonsiirtonopeudet kännykästä verkkoon ovat huomattavasti hitaampia, mutta tässäkin suhteessa tilanne on alkanut vähitellen muuttua. KDDI suunnitteli jo viime vuoden puolella avaavansa palvelun, joka tarjoaa 1,8 Mbps:n nopeutta liittymästä verkkoon. Horisontissa siintävät myös nk. Super 3G (tai Ultra 3G tai 3,9G) yli 100 Mbps:n ja 4G 1 Gbps:n tiedonsiirtonopeuksilla. Erityisesti Docomo panostaa teknologiseen kehitykseen uskoen kaupallistavansa Super 3G:n vuonna 2009 ja 4G:n pian sen jälkeen. Käytännössä tämä merkitsee matkaviestinnän siirtymistä kohti puhdasta IP-verkkoaikakautta, ja sitä kautta suurta haastetta verkkoyhteyden pituuteen perustuvalle perinteiselle ansaintamallille. Muutos selittääkin osin operaattorien pyrkimyksiä laajentaa toimintaansa kulutusluottoihin ja niin edelleen.

Japanin mobiilimarkkinalle on ollut kautta aikojen tyypillistä voimakas operaattoridominanssi, joka on yhtäältä mahdollistanut niille reippaat voittomarginaalit ja samalla investoinnit teknologiaan ja uusiin palveluihin. Japanin edistyneisyys mobiiliteknologiassa ja -palveluissa voidaan ainakin osin lukea järjestelmän ansioksi, mutta positiivisten vaikutustensa ohella se on tuottanut myös ongelmia, joihin paikalliset viranomaiset ovat vasta viime aikoina alkaneet kiinnittää huomiota. Keskeisimpiin näistä kuuluvat japanilaisten matkapuhelinvalmistajien heikko kilpailukyky ja kansainvälisittäin kalliit liittymä- ja puhelumaksut. Ongelmien ratkaisemiseksi Japanin sisäasiain- ja viestintäministeriö (Ministry of Internal Affairs and Communications, MIC) on käynnistynyt konsultaatioprosessin, jossa pohditaan muun muassa operaattorien aseman jonkinasteista heikentämistä suhteessa kuluttajiin ja laitevalmistajiin. Suunniteltuihin uudistuksiin kuuluu muun muassa operaattorien velvoittaminen tarjoamaan subventoitujen kännyköiden ohella markkinahintaisia matkapuhelimia, joiden käyttömaksut olisivat ensin mainittuja alhaisempia. Operaattorit vastustavat uudistusta, mutta ovat vähitellen alkaneet varautua siihen lisäten vaihtoehtoja sopimusten pituuden ja kulujen suhteen. Muuttuuko järjestelmä ja millä aikataululla on vielä epäselvää, mutta tällä hetkellä vaikuttaa, että uutta balanssia oltaisiin hakemassa vakavalla mielellä.

Laajakaista

Laajakaistayhteyksien kehittäminen on näytellyt keskeistä roolia japanilaisviranomaisten tietoyhteiskuntasuunnitelmissa vuonna 2001 käynnistyneestä e-Japan-strategiasta lähtien. Laajakaistaliittymien lukumäärä kääntyi nopeaan nousuun viranomaisten virtaviivaistettua säädösympäristöä vuosituhannen vaihteessa ja kasvu jatkuu edelleen, joskin sen kärjeksi ovat nousseet pitkään markkinoita hallinneiden DSL-liittymien asemasta optiseen kuituun perustuvat yhteydet. Japanin viranomaisten tavoite nopeiden laajakaistayhteyksien yltämisestä kaikkien japanilaisten ulottuville vuoteen 2010 mennessä ei olekaan saavuttamattomissa, muttei toisaalta myöskään missään nimessä selviö. Yhteydet leviävät hyvin suurissa taajamissa, mutta syrjäseuduilla kehitys on demografisista ja verkkojen asentamisen suhteellisesta kalleudesta johtuen huomattavasti hitaampaa.

Laajakaistaliittymien lukumäärä kasvoi vuoden 2005 joulukuusta vuoden 2006 joulukuuhun mennessä lähes kolmella miljoonalla yltäen noin 26 miljoonaan kappaleeseen. Kasvusta vastasivat erityisesti optiseen kuituun perustuvat yhteydet, joiden osuus kaikista liittymistä nousi ensimmäistä kertaa yli 30 prosentin. DSL-teknologia piti paikkansa yleisempinä liittymätyyppinä 55 prosentin osuudellaan, mutta sen suosio on sekä suhteellisen osuuden että absoluuttisten tilaajamäärien osalta kääntynyt viimeisen vuoden aikana laskuun. Optisen kuidun suosiota Japanissa selittävät sekä kuluttajien preferenssit jatkuvasti nopeampiin ja parempiin yhteyksiin että tiheästä asutuksesta ja korkeasta teknologisesta valmiudesta johtuva suhteellinen edullisuus.

Kilpailun kiristyminen markkinoilla on johtanut hintojen laskemiseen ja samanaikaiseen palvelujen parantumiseen tuottaen sekä viranomaisten että kuluttajien kannalta toivottuja tuloksia. Tiedonsiirtonopeuksien suhde hintaan on Japanissa ollut jo useita vuosia maailman alhaisin. ITU:n mukaan 100 kbps lähetys Japanissa maksoi marraskuussa 2005 keskimäärin 0,07$ kun vastaava hinta Ruotsissa oli 0,25$, Yhdysvalloissa 0,49$ ja Iso-Britanniassa 0,78$. Etelä-Korea ylsi lähimmäs Japania 0,08 dollarilla. Japanissa kymmenien megabittien sekuntivauhtiin yltävän yhteyden saa kotiinsa parilla kymmenellä eurolla.

Laajakaistaliittymien yleistymisen myötä myös VoIP-puheluiden suosio on kasvanut heikentäen lankalinjaoperaattorien kannattavuutta ja pakottaen niitä uudistamaan verkkojaan IP-pohjaisiksi. Japanin suurimman teleoperaattorin NTT:n tavoitteena on ulottaa optisen kuidun verkkonsa 30 miljoonaan kotitalouteen vuoteen 2010 mennessä. Tavoitteella on selkeä yhteys japanilaisviranomaisten pyrkimyksiin asemoida paikallisten yritysten teknologiset ratkaisut seuraavan sukupolven telekommunikaatioverkkojen kansainvälisiä standardeja koskevien keskustelujen ytimeen. Tavoite on myös hyvin linjassa Japanin tietoyhteiskuntasuunnitelmien kanssa.

Mitttavista edistysaskeleista huolimatta Japanin tietoyhteiskuntasuunnitelmien toteutumisen tiellä on kuitenkin edelleen haasteita. Parantamisen varaa löytyy múun muassa sähköisen hallinnon kehittämisessä, internetin hyödyntämisessä opetustilanteissa sekä laajakaistayhteyksien vetämisessä syrjäalueille, joissa väestö vanhenee nopeiten. Tekniset valmiudet yhteyksien levittämiseen kaikkialle Japaniin ovat olemassa, mutta teleoperaattorien halukkuus tarvittaviin investointeihin on suhteellisen alhainen johtuen palvelujen kysynnän oletetusta vähäisyydestä. Kysymys kietoutuukin viime kädessä vanhempien sukupolvien atk-lukutaitoon ja haluun käyttää uusia sovelluksia, vaikka ne esimerkiksi etäterveydenhuollon osalta juuri heidän etujaan palvelisivatkin.

Digitaalitelevisio

Japanin hallituksen tavoitteena on analogisten tv-lähetysten korvaaminen digitaalisilla (ISDB-T järjestelmä) vuoteen 2011 mennessä. Japanilaiset seuraavatkin mielenkiinnolla miten siirtymä Suomessa kuluvana kesänä onnistuu. Digitaaliset koelähetykset aloitettiin Japanin suurimmissa asutuskeskuksissa vuonna 2003 ja viime vuoden kuluessa lähetysten kattavuusalue ulotettiin kaikille pääsaarille. Kattavuuden kasvun ansiosta lähetykset tavoittavat tällä hetkellä teoreettisesti 98 prosenttia maan kansalaisista, mutta käytännössä kuitenkin huomattavasti vähemmän. Digitelevisioiden myynnissä rikottiin tosin kymmenen miljoonan raja jo vuonna 2006, mutta arviolta 100 miljoonan vastaanottimen korvautumiseen digilaitteilla menee vielä aikaa. Haasteena on myös kansalaisten alhaisen tietämyksen nostaminen tulevasta muutoksesta, mutta pitkän siirtymäajan ansiosta valistustyölle on vielä hyvin aikaa. Oman haasteensa tulee sisältämään yhdenvertaisen palvelun takaaminen kaikkialle maahan. Viimeisen kahden prosentin tavoittaminen vuoristoisilla ja saaristoisilla syrjäseuduilla vaatii omat investointinsa. Maksajasta ei vielä tällä hetkellä ole selvyyyttä.

Kohti U-Japania; "New strategy for Reform by IT"

Japani lanseerasi viime vuoden alussa vuoteen 2010 ulottuvan uuden kansallisen tietoyhteiskuntastrategian jatkamaan siitä mihin vuonna 2001 alkanut e-Japan strategia jatko-osineen päätyi. Strategian tavoitteena siirtyä on sekä teknologian, sovellusten ja niiden hyödyntämisen osalta tasolle, joka mahdollistaa puuttumisen laajakantoisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin aina vanhusten- ja sairaanhoidosta, yleiseen turvallisuuteen ja alhaiseen syntyvyyteen asti. Tarkoituksena on samalla sementoida Japani tietoteknologiaa soveltavien maiden kärkijoukkoon maailmassa, taata talouden elinvoima ikääntyvän väestön paineissa sekä vahvistaa Japanin kansainvälistä kilpailukukyä. Tavoitteena on laajakaistan, kiinteiden ja mobiiliverkkojen sekä etätunnistimien luoma saumaton arjen verkkoyhteiskunta (ubiquitous network society; U-society), joka mahdollistaa "verkottumisen missä, koska ja kenen kanssa tahansa".

Infrastruktuurin osalta uusi strategia merkitsee laajakaistan saattamista kaikkien kansalaisten ulottuville ja kaiken tiedon digitalisoimista. Sovelluksissa siirrytään välineiden tunnetuksi tekemisestä sovellusmahdollisuuksien laajentamiseen. Tavoitteena on, että vuoteen 2010 mennessä 4/5 kansalaisista näkee ICT:n keskeisenä apuvälineenä jokapäiväisten asioiden hoidossa ja tuntee "verkottuneen" elämänsä turvatuksi ja vaivattomaksi. Tämä vaatii satsauksia käyttöympäristöön, kansalaisten kykyyn käytttää uusia sovelluksia sekä säädösympäristön kehittämiseen. Strategia sisältää lisäksi kansainvälisen komponentin, jolla tähdätään Japanin kilpailukyvyn kohentamiseen ja kansainvälisen yhteistyön kehittämiseen erityisesti Aasiassa. Työnjaon osalta infrastruktuurin ja sovellusten kehittäminen nähdään lähinnä yksityisen sektorin tehtäväksi viranomaisten kantaessa päävastuun käyttöympäristökysymyksistä.

Japanin kiinnostus ubiikin arjen tietoyhteiskunnan luomiseen perustuu yhtäältä maailman huippua edustavaan teknologian tasoon, joka luo fyysiset edellytykset siirtymälle seuraavaan vaiheeseen, mutta myös demografisista tekijöistä Japanin taloudelle koituviin haasteisiin. Japanin yhteiskunta ikääntyy maailmanennätysvauhtia ja sen väkiluku on jo kääntynyt laskuun. Taloudellisen vitaliteetin säilyttäminen edellyttääkin tuottavuuden kasvua, jota tietoteknologian tehokkaalla soveltamisella on mahdollista saavuttaa. MIC:in jo vuonna 2004 esittämien laskelmien mukaan U-markkinoiden arvon (sis. ohjelmat, platformit, verkot, sovellukset, palvelut, infrastruktuurin) arvioidaan nousevan vuoden 2003 tasolta vuoteen 2010 mennessä kolminkertaisiksi yltäen kerrannaisvaikutuksineen 900 miljardiin euroon.

Saavutetaanko suunnitelman kunnianhimoiset tavoitteet jää nähtäväksi. Mobiiliteknologian-, laajakaistan ja digitelevision yhdentymiskehitys luo tavoitteiden toteutumiselle edellytyksiä samoin kuin RFID-tunnistimien jatkuva kehittyminen ja yhä laajempi käyttö. Potentiaalia lisää myös Japanin korkea T&K-intensiivisyys. Tutkimukseen ja kehitykseen investoidaan maassa noin 3,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä ottaen huomioon, että kyseessä on maailman toiseksi suurin kansantalous on huomattava summa rahaa. Koko potti ei tietenkään ohjaudu tietoyhteiskuntakehitykseen, mutta selvää on, että ICT-ala yleensä ja tavoite U-yhteiskunnan luomisesta näyttelevät erittäin keskeistä roolia Japanin tulevaisuuden visioissa. Suurena haasteena on kuitenkin kysynnän luominen uusille palveluille, ja erityisesti vanhempien sukupolvien totuttaminen uusiin välineisiin. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii myös tekijänoikeuksia koskevan säädösympäristön muutoksia, jotta edellytykset sisältöteollisuuden kehittämiselle ja hyötyjen maksimaaliselle ulosmittaamiselle television ja laajakaistan yhdentymisestä mahdollistuvat. Suunnitteluprosessi on jo käynnistetty, mutta ratkaisut antavat vielä odottaa itseään.

Suomen suurlähetystö, Tokio