Japanin tauti ja sen parantaminen

Japanin tauti on määritelmä, jolla usein kuvataan varsinkin talouden pysähtyneisyyttä ja heikkoutta ratkaista ongelmat.

ICC, kansainvälinen kauppakamari. Kuva: Antjeverena(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan) , ccby 2.0.(Linkki toiselle web-sivustolle.)

Japani on edelleenkin suurvalta. Japani on maailman kolmanneksi suurin talous, toiseksi suurin finanssikeskus ja iso markkina ja teknologiajohtaja monella alalla. Japani on ainoa suuri aasialainen kehittynyt valtio ja kansantalous. World Economic Forumin vertailussa Japani oli maailman kuudenneksi kilpailukykyisin maa viime vuonna.

Suurella maalla on kuitenkin myös suuret ongelmat ja haasteet. Japani on tyypillinen G8-maa siinäkin suhteessa, että sen talousongelmat ovat huomattavat ja yhteiskunnalliset haasteet mittavat. Japanin ongelma lisäksi on, että Japani ei itse kerro ulkomailla omaa tarinaansa vaan Japanista kuullaan useimmiten luonnonkatastrofeihin ja poikkeuksellisiin tapahtumiin liittyviä uutisia.

Japanin pitkään jatkunut poliittinen heikkous, alati vaihtuvat hallitukset ja yhteiskunnallisten uudistusten tekemisen mahdottomuus sekä aktiivisen ulkopolitiikan tekemisen mahdottomuus ovat vieneet Japanilta sen kansainvälisen painoarvon, joka sille väestön ja talouden koon ja kehitystason mukaan kuuluisi.

Japanin tauti on määritelmä, jolla usein kuvataan varsinkin talouden pysähtyneisyyttä ja heikkoutta ratkaista ongelmat. Euroopan ja Yhdysvaltojen kriisin yhteydessä Japanin tauti on sopinut otsikoihin missä tahansa asiassa, mitkä vaan jotenkin liittyvät talouden ja politiikan välisiin solmukohtiin.

Kevään katastrofi, euron kriisi ja talouskehitys

Jälleenrakennus viime kevään katastrofin jälkeen käynnistyi nopeasti ja tehokkaasti. Hallituksen alueelle ohjaamat lisävarat merkitsivät jonkinasteista elvytyspiikkiä koko maan talouteen. Jälleenrakennus kestää kuitenkin vielä vuosia. Ihmisiä on pitkään väliaikaismajoituksessa kun uusia yhdyskuntia osassa tuhoaluetta vasta suunnitellaan.

Katastrofin vaikutukset näkyvät myös Japanin kauppataseessa, joka vastajulkistettujen tietojen mukaan oli viime vuonna negatiivinen ensimmäistä kertaa yli 31 vuoteen. Japanin vienti väheni selvästi maaliskuun ja elokuun välisenä aikana, kun maajäristys tuhosi tehtaita ja logistiikkaketjuja. Vienti elpyi syyskuussa vain kuihtuakseen taas loppuvuonna.

Jenin voimakas vahvistuminen yhdessä Yhdysvaltojen ja Euroopan markkinoiden kysynnän heikentymisen kanssa johtaa siihen, että vienti ei vedä kuten ennen. Toisaalta tuonnin kasvu on ollut suurta, 12 % edelliseen vuoteen nähden. Tämä selittyy ennen kaikkea energiatuonnin, varsinkin nesteytetyn maakaasun tuonnin, määrällisellä kasvulla ja raakaöljyn hinnannousulla.

Japanin julkisen talouden kannalta ollaan pian perimmäisten kysymysten äärellä. Valtio velkaantuu jatkuvasti. Japanin julkinen bruttovelka suhteessa BKT:hen on jo teollisuusmaiden korkein. Kuitenkin vasta nyt on huolestuttu velan määrän kasvusta, koska epävarmuus velan hallitsemisesta on lisääntynyt.

Japanilaiset investoivat aiempaa enemmän ulkomaille ja kotitalouksienkin säästämisaste alenee kun varoja tarvitaan elämiseen yhä useamman ihmisen siirtyessä eläkkeelle. Valtionvelka siis tuskin voi olla yhtä paljon kotimaista kuin mitä se on ollut tähän asti. Toisaalta euron kriisin johdosta pelko markkinoiden luottamuksen menettämisestä on saavuttamassa myös Japanin.

Pääministeri on toistuvasti varoittanut Euroopan vaikeuksista ja niiden heijastumisesta myös Japaniin ja muualle Aasiaan. Japanin hallituksen on kyettävä osoittamaan, että valtionvelka ei kasva hallitsemattomasti vaan löytyy keinoja myös sen pienentämiseksi. Julkisia menoja on kyettävä karsimaan ja tuloja on saatava lisää.

Tulopuolen uudistaminen edellyttää verotuksen uudistamisesta ja poliittisesti hyvin herkkä arvonlisäverouudistus on ensimmäisenä reformilistalla. Sen läpiviemiseen nykyhallitus on täysin sitoutunut, mutta hyvin tietoinen siitä, että veron nostaminen aikoinaan kolmesta prosentista nykyiseen viiteen prosenttiin oli useamman vuoden poliittinen prosessi ja ehti kaataa peräti kolme hallitusta.

Hyvinvointivaltion uudistaminen ja poliittisen järjestelmän heikkous

Kaksi ja puoli vuotta sitten koko sotien jälkeisen ajan hallinnut liberaalidemokraattinen puolue menetti valtapuolueen aseman häviämällä vaaleissa demokraattipuolueelle. Silloin toivottiin, että heikkojen ja lyhytaikaisten hallitusten kausi olisi ohi ja poliittinen järjestelmä vakiintuisi kaksipuoluejärjestelmän suuntaan.

Vallanvaihdoksen jälkeen maassa on järjestyksessään kolmas pääministeri, neljäs ulkoministeri ja neljäs finanssiministeri. Japanin poliittinen järjestelmä on edelleen murroksessa ja kahden pääpuolueen sisäiset fraktiot käyvät jatkuvaa valtapeliä, jossa ulkopuolinen ei näe mitään sääntöjä, vain pelkkää opportunismia.

Japanin hyvinvointijärjestelmän uudistaminen on Japanin suuri haaste. Nykyinen pääministeri vahvisti hallitustaan alkaneen vuoden aluksi kutsumalla yhden puolueen vahvoista miehistä uudeksi varapääministeriksi. Tämän vastuualueeksi määrättiin talouden hoidon kannalta suuret kysymykset, kuten sosiaalisektorin (menopuoli) ja verotuksen (tulopuoli) uudistaminen. Tehtävän suuruutta kuvaa hyvin uuden varapääministerin salkun nimi: Minister of Total Reform of Social Security. Koko järjestelmä on korjausta vailla mutta niin pientä osauudistusta ei ole, että se menisi läpi ilman suurta draamaa.

Japanilaisten eliniän odote on noussut tasaisesti ja japanilaiset elävät pidempään kuin ketkään muut maailmassa. Kun samalla syntyvyys on ollut jo vuosia huomattavan alhainen, niin Japani ikääntyy nopeammin kuin muut. Suomen ikääntymisongelma on tähän kehitykseen verrattuna pientä.

Huoltosuhde on jo negatiivinen. Liian pieni määrä työssäkäyviä ihmisiä rahoittaa muiden eläkkeet. On perusteltua huolestua siitä, mistä japanilaiset verojenit tulevaisuudessa kertyvät, kun palvelujen ja toimeentuloturvan tarve kasvaa.

Japani kohtaa teollisuusmaiden ongelmat ensimmäisenä

Tulopuolen uudistamisen lähtökohta on, että työmarkkinoille on saatava lisää toimijoita. Nyky- Japanille on selvästikin suuri kauhistus, että työvoiman riittävyyden turvaaminen ratkaistaisiin lisäämällä ulkomaisen työvoiman osuutta. Japani on vasta hyvin alussa siinä prosessissa, joka joskus mahdollistaa nykyistä avoimemman, suvaitsevamman ja rationaalisemman asenteen ulkomaisen työvoiman käytölle.

Työvoimatarpeen tyydyttämiseksi on olemassa ainakin keskipitkällä tähtäimellä myös toinen vaihtoehto: naisten työssäkäynnin edistäminen. Japanilaiset naiset saavat yhtä hyvän koulutuksen kuin miehetkin ja työssäkäynnin aloittaminen tapahtuu tasatahtia. Naisten ja miesten rooli ovat kuitenkin hyvin eriytyneet. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen naiset jäävät kotiin ja palaavat, jos palaavat, töihin vasta 50 ikävuoden paikkeilla. Tarvitaan isoja rakenteellisia uudistuksia, kuten lasten päivähoitojärjestelmä ja lapsilisiä, jotta naiset voivat palata aikaisemmin takaisin työelämään.

Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on Japanissakin naisten työelämään integroitumista paljon laajempi kysymys, eivätkä nämä muutokset tapahdu ihan hetkessä, vaikka itse pääministeri tämän vuoden linjapuheessaan sanoi, että ”naiset ovat Japanin tärkein tulevaisuuden voimavara”.

Hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta Japanin lähtökohdat ovat kuitenkin hyvät. Elintaso on korkea ja tulonjako on lähestulkoon tasaisin koko maailmassa. Koulutuksellinen tasa-arvo on korkea ja terveydenhoito sekin maailman kärkeä. Tulevilta hallituksilta odotetaan suurta viisautta ratkaista hyvinvointivaltion rahoitusjärjestelmä tavalla, joka ei murenna aiempia vuosien saavutuksia. Tämä on tuttu tilanne monessa kehittyneessä teollisuusmaassa.

Ikääntymisen ja valtion korkean velkaantumisen vuoksi Japani kohtaa nämä ongelmat aikaisemmin ja suurempana kuin moni muu. Japanilla on mahdollisuus osoittaa, että Japanin tauti on enemmän poliittinen hokema kuin todellisuutta.