Japanin näkemyksiä Washingtonin G20-kokouksesta

Japanin näkemyksen mukaan Washingtonin G20-kokous 14–15. marraskuuta 2008 loi hyvää pohjaa kansainvälisen rahoitusjärjestelmän sääntelyä koskevalle jatkotyölle. Japanilla on halua toimia sillanrakentajana G8:ssa. Japani ei samastu amerikkalaiseen eikä ranskalaiseen ideaaliin säädösympäristön luonteesta, mikä tarjoaa tähän edellytyksiä. Japanin painoarvoa lisää suhteellisen tuore kokemus oman pankkikriisin hoitamisesta. 

Pääministeri Aso käytti Washingtonin G20-kokousta hyväkseen nostaakseen Japanin kansainvälistä profiilia ja samalla heikkoja kannatuslukujaan kotimaassa. Aso esitti listan lähi- ja pidemmän aikavälin toimista rahoituskriisin suitsimiseksi ja kansainvälisen rahoitusjärjestelmän uudistamiseksi. Aso sai huomiota erityisesti lupauksestaan ohjata 100 miljardia dollaria Japanin valuuttavarannosta lainana IMF:lle. Aso painotti myös tarvetta lisätä nousevien talouksien päätösvaltaa IMF:ssä ja Maailmanpankissa. 

Ason esitysten perusteella Japani tähtää globaalin talousjärjestelmän ja siihen liittyvien instituutioiden vähittäiseen ja hallittuun muutokseen. Aso korosti muun muassa dollarin keskeistä merkitystä kansainvälisessä taloudessa ja tarvetta yhteistyöhön sen aseman takaamiseksi. Samalla hän kuitenkin vaati Yhdysvaltoja ja Kiinaa tekemään osansa globaalitalouden epätasapainoisuuksien korjaamiseksi.  

Washingtonin G20- kokous hyvä alku jatkotyölle 

Pääministeri Aso ja valtiovarainministeri Nakagawa osallistuivat Japanista Washingtonin G20-huippukokoukseen 14–15. marraskuuta 2008. Aso piti kokousta historiallisena korostaen samalla Japanin aktiivisuutta keskusteluissa. Aso oli erityisen tyytyväinen siihen, että useat Japanin esityksistä tulivat kirjatuiksi kokouksen julkilausumaan. Eräät Japanin delegaatiossa mukana olleet virkamiehet totesivat samanhenkisesti, etteivät osallistujamaiden näkemyserot jatkotoimista osoittautuneet niin suuriksi kuin oli pelättävissä, mutta myönsi samalla, että vaikeimmat keskustelut muun muassa rahoitusjärjestelmän sääntelystä, valvonnasta ja muodosta ovat vielä edessä eli "paholainen piilee yksityiskohdissa".    

Aso kertoi jo kokousta edeltävänä päivänä Japanin aloitteista medialle ja julkaisutti nimissään samalla kirjoituksen Wall Street Journalin Aasian ja Euroopan painoksissa toimenpiteistä finanssikriisin taltuttamiseksi ja vastaavien ehkäisemiseksi. Ason tavoitteena oli saada näkyvyyttä kannoilleen, ja samalla vakuuttaa koti- ja ulkomaiselle yleisölle, että Japani on aktiivinen toimija kansainvälistä finanssikriisiä koskevassa keskustelussa siitäkin huolimatta, että G20-kriisikokous "kaapattiin" Washingtoniin G8-puheenjohtaja Japania juuri konsultoimatta. Aso pyrki aktiivisuudellaan samalla pönkittämään mollivoittoisia kannatuslukujaan kotimaassa. 

Japanin esitykset Washingtonissa

Japanin esitykset seuraaviksi askeliksi rahoitusriisin hoitamisessa ja uuden kansainvälisen rahoitusregiimin suunnittelussa jakautuivat lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpide-suosituksiin ja sitoumuksiin.

 Lyhyen tähtäimen toimenpiteet:

• rahoituslaitosten saattaminen paljastamaan ja hankkiutumaan  eroon roskalainoistaan  mahdollisimman nopeasti
• pankkien vakavaraisuuden takaaminen julkisen pääomittamisen kautta
• riittävä dollari-tarjonnan ja likviditeetin takaaminen rahoitusmarkkinoilla
• talouden aktiivinen elvytys 

Aso viittasi Japanin saamiin opetuksiin 1990-luvun pankkikriisistään, jonka hoitaminen edellytti sekä rahoitussektorin toiminnan takaamiseen tähtääviä elementtejä että taloutta elvyttävää politiikkaa. Aso mainitsi myös kuluvana syksynä lanseeraamansa elvytyspaketit, joiden tarkoituksena on lievittää taantumaa kotimaassa ja osoittaa Japanin kantavan kortensa kekoon globaalikasvun tukemiseksi. 

Elvytyspaketit - sikäli kuin ne toteutetaan suunnitellussa muodossa - kuuluvat Japanin taloushistorian suurimpiin, mutta tästä huolimatta niiden koko ei riittäne pitämään Japania kasvu-uralla eikä Japanista ole ottamaan vetovastuuta kansainvälisestä taloudesta. Positiivista kuitenkin on, että paketit loiventavat laskua. Aso hallituksineen on ilmaissut valmiutensa myös lisätoimenpiteisiin, mutta halua laajamittaiseen ja mahdollisesti pitkälliseen elvytykseen rajoittaa Japanin julkisen sektorin korkea velkaantuneisuusaste. 

Myös korkopolitiikan osalta paukut ovat vähissä, johtuen Japanin keskuspankin (BOJ) jo hyvin alhaisista ohjauskoroista. BOJ laski pari viikkoa sitten lyhyttä ohjauskorkoa 0,5:stä 0,3 prosenttiin. Lisälaskun mahdollisuutta ei voida sulkea pois, mutta varaa ei ole enää paljoa. BOJ:n - joka on periaatteessa riippumaton hallituksesta - koronlaskupäätös oli Asolle joka tapauksessa mieluisa uutinen, koska se antoi hänelle mahdollisuuden osoittaa, että Japani tekee myös korkopolitiikan osalta voitavansa talousongelmien voittamiseksi.   

Keskipitkän aikavälin toimenpiteet:

• kansainvälinen yhteistyö tilinpitosääntöjen uudistamiseksi; erityisesti tarve luoda käytänteet  "käyvän arvon" soveltamiselle tilanteissa, jolloin markkina-arvoperiaate (mark-to-market) ei toimi     
• luottoluokitusyritysten kansallisen valvonnan tiukentaminen
• Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) rahoitusmarkkinoita koskevan tarkkailu- ja varhaisvaroitusjärjestelmän vahvistaminen
• IMF:n pääoman kaksinkertaistaminen 640 miljardiin dollariin, jottei sen kyky auttaa nousevia  talouksia vaarannu
• nousevien talouksien ja kehitysmaiden painoarvon kasvattaminen Maailman Pankissa  (WB) ja IMF:ssä
• Financial Stability Forumin (FSF) aseman vahvistaminen suhteessa muihin rahoitusalan standardeja laativiin tahoihin, yhteistyön voimistaminen IMF:n kanssa ja nousevien  talouksien sisällyttäminen FSF:ään     
• maailmantalouden epätasapainon korjaaminen suitsimalla ulkoiseen velkaantumiseen  perustuvaa kulutusta tietyissä maissa ja vahvistamalla kotimarkkinan osuutta talouskasvusta eräissä muissa maissa. Ensimmäisellä Aso viittasi erityisesti Yhdysvaltoihin ja  jälkimmäisellä Kiinaan                     

Japanin rahoitussektorin vastuuviranomainen on ensimmäisenä konkreettisena askeleena jo päätynyt lievittämään kotimaisten rahoituslaitosten osalta "mark-to-market"-säädöksiä. Japanin keskuspankin analyysin mukaan japanilaispankkien omistamien velkakirjojen, osakkeiden ja muiden instrumenttien arvon lasku tuottaa tällä hetkellä suurimman riskin niiden vakavaraisuudelle. Tällä hetkellä tilinpito-sääntöuudistusta sovelletaan käytännössä vain kotimaassa toimiviin rahoituslaitoksiin. Toinen jo päätetty uudistus koskee luottoluokitusyritysten rekisteröitymisvaatimusten kiristämistä Japanissa.  

IMF:n pääomittamiseen liittyen Aso totesi Washingtonissa Japanin olevan valmis ohjaamaan valuuttavarannostaan 100 miljardia dollaria lainana IMF:lle, ja kannusti myös muita G20-maita osallistumaan talkoisiin. Japani sai esityksestä huomattavaa positiivista palautetta muun muassa pääjohtaja Strauss-Kahnilta. Japani lupasi kokouksen yhteydessä myös 3 miljardin dollarin lainan WB:lle kehitysmaiden rahoituslaitosten tukemiseksi. Japanin halu profiloitua asiassa perustuu paitsi haluun auttaa, myös haluun hankkia vaikutusvaltaa ja taata vientikysynnän jatkuminen nousevissa talouksissa. Vienti on näytellyt merkittävää osaa Japanin talouskasvun taustalla viime vuodet, eikä kotimarkkinasta ole sen korvaajaksi. Euroopan ja Yhdysvaltain viennin hyytyessä nousevien talouksien merkitys Japanin taloudelle on kasvanut jatkuvasti. 

Japanin pitkän aikavälin keskeisin suositus koski dollariin perustuvan kansainvälisen valuuttajärjestelmän tukemista myös tästä eteenpäin 

Aso ei julkisuudessa spesifioinut esitystään erityisen tarkasti, mutta se perustunee huoleen kielteisistä seurauksista kansainväliselle taloudelle ja rahoitusjärjestelmälle mikäli avainvaluutan asema muuttuu liian nopeasti. Toisaalta kysymys on kenties myös siitä, että läheisen liittosuhteen johdosta tekijät, jotka rapauttavat Yhdysvaltain globaalia asemaa äkillisesti nähdään ylipäänsä kielteisinä Japanin kannalta. Japani korostaa hallittuja, loivia liikkeitä kansainvälistä taloutta ja politiikkaa koskevissa muutoksissa. 

Aso korosti Washingtonissa samalla myös tarvetta alueellisen integraation edistämiseen ja rahoitussektorin sisällyttämistä siihen. Japani on pyrkinyt viime vuosina omalta osaltaan kasvattamaan vapaakauppasopimustensa verkkoa Aasiassa ja osallistunut aktiivisesti maanosan finanssiarkkitehtuurin kehittämiseen muun muassa Chiang Mai -aloitteen (valuuttatuki kriisitilanteissa), sen multilateralisoimisen ja Aasian joukkovelkakirjamarkkinoiden (Asian Bond Markets) kehittämisen muodossa. Toimenpiteet sisältävät sekä alueellisen kriisivalmiuden että alueellisten rahoitusmarkkinoiden kehittämistä.  

Japani näkee itsensä sillanrakentajana G8:ssa

Japani olisi halunnut näytellä merkittävämpääkin roolia G20-kokouksessa, todennäköisesti jopa isännöimällä sen elleivät Ranska ja Yhdysvallat olisi lokakuun alussa yllättäen ilmoittaneet, että kokous järjestetään Washingtonissa. Tämä oli jonkinasteinen arvovaltatappio G8-puheenjohtajalle, minkä selittämistä kuitenkin helpotti se, että kriisikokous oli perustelluinta pitää siellä mistä ongelmat olivat läh-töisin. Aso esitti lehtitietojen mukaan Japania myös Washingtonia seuraavan huippukokouksen isännäksi, mutta tämäkään ajatus ei vaikuta ottaneen tulta alleen. Asolle tämä on harmittava takaisku, koska se heikentää hänen edellytyksiään hyödyntää "globaaliareenaa" heikkojen kannatuslukujensa kohentamiseen kotimaassa. 

Japanin edellytyksiä nostaa profiiliaan on parantunut sen oman rahoitussektorin kohtuullinen kunto sekä lisääntynyt mielenkiinto sen kokemuksia kohtaan 1990-luvun pankkikriisin hoidosta. Japani on pyrkinyt hyödyntämään tilannetta, ja Ason esitykset laajoine etukäteisjulkistamisineen voidaan nähdä osana toimintaa. Japani kannattaa kansainvälistä rahoitusjärjestelmää koskevien säädösten ja valvonnan parantamista nähden itsensä sillanrakentajana G8:ssa. Edellytykset tähän ovat periaatteessa olemassa ottaen huomioon, että Japani ei samaistu sen paremmin amerikkalaiseen kuin ranskalaiseenkaan ideaaliin säädösympäristön luonteesta. Oman rahoitussektorinsa sääntelyä kehittäessään Japani on viime vuosina ottanut mallia erityisesti Isosta-Britanniasta pyrkimyksenä siirtyä yksityiskohtaisesta periaa-tepohjaiseen sääntelyyn. Nykytilannetta on viime kuukausien muutosten johdosta vaikea arvioida, mutta kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden sääntelyä koskevissa kysymyksissä Iso-Britannia saattaa hyvinkin kuulua Japanin läheisimpiin hengenheimolaisiin G8:ssa.