Itävallan pankkisektorin itäisen Euroopan riskit todellisia, mutta läsnäolo vielä tuottoisaa
Kansallisten pankkien tukeminen on edelleen ajankohtaista. Neljän vuoden aikana tähän on sidottu valtion varoja yli 12 miljardia euroa. Suurten kansainvälisesti toimivien pankkien suurin riski - ja mahdollisuus - on toiminta Keski-, Itä- ja Kaakkois-Euroopassa.
Itävallan sisäisillä pankkimarkkinoilla on vaikeata lisätä tuottoa, johtuen mm. erikoisesta kansallisesta pankkien rakenteesta ja markkinoiden koosta. Tuloksen kasvattamiseksi Itävallan pankkisektori suuntautui lähialueille heti markkinoiden avauduttua. Itävallan pankit ovat suurin ulkomainen toimija Keski-, Itä- ja Kaakkois-Euroopassa (CESEE-maat).
Itävaltalaisten pankkien CESEE saatavat ovat tällä hetkellä yli 269 miljardia euroa. Kun tähän lisätään Bank Austria, on Itävallassa toimivien pankkien CESEE altistuminen 125 % Itävallan BKT:sta. Suurin osa tästä kohdistuu EU maihin, vain alle kolmannes EU ulkopuolisiin maihin, suurimpana Kroatia.
Bank Austrian asema on erikoinen: Se on Itävallan suurin pankki. Pankin taloustilanne on parempi kuin italialaisen emoyhtiönsä UniCreditin. Ulkomaisesta omistuksesta huolimatta Bank Austria lasketaan mukaan osaan Itävallan pankkisektorin mittareista. Esimerkiksi luottoluokittajat näyttävät arvioivan, että Itävallan valtio tukisi myös Bank Austriaa, jos tämä joutuisi taloudellisiin vaikeuksiin.
Itävallan pankkien ulkomaisen altistumisen koko ei ole suurin ongelma, esimerkiksi Sveitsin pankkien ulkomaan saatavat ovat 275 % Sveitsin BKT:stä. Ongelmana on keskittyminen CESEE markkinoille ja tämän alueen riskialttius. Vuonna 2011 huonot luotot kasvoivat merkittävästi. Esimerkiksi Unkarin päätös valuuttalainoista vaikutti voimakkaasti Itävallan pankkeihin, joilla on 20% markkinaosuus.
Itävallan keskuspankki katsoo CESEE alueen riskien olevan hallinnassa, ml. hajauttamisen, valuuttalainoille asetettujen rajoitusten ja oman pääoman kasvattamisen johdosta. Itävallan keskuspankki tekee yhteistyötä pankkien kanssa ja on sopinut useista toimista riskien rajoittamiseksi, kuten lainojen myöntäminen enintään 110 % suhteessa talletuksiin ja maakohtaiset toiminta-arviot. Katsotaan olevan tärkeätä alueen taloudelliselle kehitykselle, että pankit eivät vetäydy sieltä.
Itävallan kansalliset päätökset ovat käytännössä jatkoa vuonna 2009 alkaneelle kansainväliselle rahoituslaitosten yhteistyölle alueen kriisin ratkaisemiseksi (Vienna Initiative). CESEE alueen pankkitoiminta on edelleen tuottoisaa ja sen katsotaan olevan tulevaisuudessakin Euroopan taloudellisen kasvun alueita.
Pankkien oman pääoman taso
Itävaltalaisilla pankeilla on perinteisesti alhaisempi oman pääoman taso kuin vastaavilla muilla Eurooppalaisilla pankeilla. Tällä hetkellä kolme suurinta pankkiryhmää (Erste Group, Raiffeisen Zentralbank ja Bank Austria) täyttävät Euroopan pankkiviranomaisen asettaman 9 % oman pääoman vaatimuksen. Ennen tämän saavuttamista, Moody’s laski 6.6.2012 näiden kolmen pankin luokituksia, perustellen CESEE riskejä liian suuriksi suhteessa pankkien omaan pääomaan. Edelleen syyskuussa 2012 Standard & Poors arvioi Itävallan pankkien pääomapuskurien olevan riittämättömät.
Valtion tuki pankeille vuodesta 2008 lähtien
Itävallan lain mukaan yksityisasiakkaiden talletukset on taattu 100.000 euroon asti. Vuoden 2008 pankkikriisin puhjettua Itävallan hallitus teki nopeasti päätöksen taata yksityishenkilöiden itävaltalaispankeissa olevat talletukset ilman kattoa.
Itävallassa valtiollistettiin kaksi pankkia vuosina 2008 - 2009 (Kommunalkredit ja Hypo Alpe Adria). Volksbanken-AG (ÖVAG) on 43 % valtion omistuksessa. Euroopan komissio hyväksyi viimeisimmän ÖVAG valtiotuen 19.9.2012. Lisäksi pankkikriisin alussa valtio maksoi suoraa pääomatukea, jota ei ole vielä maksettu takaisin, erityisesti Raiffeisen Zentralbankille ja Erste Groupille. Pankkikriisin aikana on yksi pieni pankki päästetty konkurssiin. Liittovaltio on antanut pankkitukea eri muodoissa neljän vuoden aikana yhteensä yli 12 miljardia euroa. Parhaillaan käydään keskustelua Hypo Alpe Adria pankin odotettua suuremmasta tukitarpeesta (2,19 miljardia euroa). Jos tämä toteutuu, ylittää pankin kokonaistuki, ml. osavaltion vastuut, 20 miljardin rajan.
Pankkituki herättää kohtuullisen vähän kansallista keskustelua. Yleisesti katsotaan luottoluokittajien arvioivan Itävaltaa epäreilusti ja korostetaan hallitun riskinoton tarvetta ja etuja. CESEE aluetta ei pidä katsoa yhtenä kokonaisuutena, vaan riskejä ja riskien hallintaa maakohtaisesti. Itävallan pankkien tilanteen ei oleteta aiheuttavan todellista riskiä kansantaloudelle. Itävallassa ei katsota olevan esim. asuntohintakuplaa.
Kun Standard & Poor’s 13.1.2012 laski Itävallan luottoluokituksen AAA:sta tasolle AA+, syynä oli erityisesti poliittisten instituutioiden kyvyttömyys tehokkaaseen toimintaan eurokriisin vaikutusten ehkäisyksi ja valtionvelan määrä. Yhtenä perusteena oli kuitenkin myös riskit, jotka aiheutuvat mm. Italian ja Unkarin taloustilanteen johdosta Itävallan pankkisektorille.