Itävallan pankkisalaisuus kansainvälisen paineen alla
Pankkisalaisuus on määritelty Itävallan perustuslaissa, joka halutaan säilyttää muuttumattomana asian poliittisen herkkyyden vuoksi. Muutokset on tarkoitus toteuttaa virka-apulain ja kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyjen sopimusten uudelleenneuvottelun kautta. Verotussopimusten uudelleenneuvottelu ei ole Itävallassa sujunut yhtä jouheasti kuin Sveitsissä ja Luxemburgissa: OECD:n vaatimasta 12 OECD-standardit täyttävästä sopimuksesta on tähän mennessä neuvoteltu kaksi. Voimaan sopimukset eivät voi astua ennen pankkisalaisuutta höllentävän virka-apulain hyväksymistä mahdollisesti ensi syksynä.
Itävalta on useiden muiden valtioiden ohella saanut osansa viimeaikaisesta kansainvälisestä painostuksesta koskien riittämätöntä yhteistyötä ja läpinäkyvyyttä verotusasioissa. Useat kansalaisjärjestöt ja veroasiantuntijat pitävät Itävaltaa veroparatiisina, vaikka maa ei OECD:n yhteistyökyvyttömien veroparatiisien mustalla listalla esiinnykään.
Itävalta ei pankkisalaisuutensa vuoksi ole kuitenkaan täysin täyttänyt OECD:n verotietojen vaihtamista koskevia standardeja ja joutui sen takia järjestön huhtikuun G20-tapaamista varten työstetylle harmaalle listalle. Harmaalla listalla oli Itävallan kanssa 38 muuta maata, jotka ovat hyväksyneet verotietojen vaihtamiseen liittyvät standardit, mutta eivät toteuttaneet näitä täysin käytännössä. Itävalta kritisoi joutumistaan harmaalle listalle ja on systemaattisesti kieltänyt olevansa veroparatiisi. Närää Itävallassa aiheutti erityisesti se, että harmaata listaa laatiessaan OECD ei ollut konsultoinut itse asianomaisia maita lainkaan.
Mustalle listalle joutumisen pelossa Itävalta oli aiemmin maaliskuussa useiden muiden maiden kanssa ilmoittanut, että se sitoutuisi OECD:n tietojenvaihtoa koskeviin standardeihin ja tekisi joitakin myönnytyksiä pankkisalaisuutensa suhteen. Itävalta oli aiemmin puolustanut pankkisalaisuuttaan sillä perusteella, että se menettäisi kilpailuasemansa kansainvälisillä finanssimarkkinoilla, mikäli luopuisi pankkisalaisuudestaan muiden maiden, erityisesti kilpailijoiksi koettujen naapurimaiden, pitäessä tästä kiinni. Luxemburgin, Belgian ja Sveitsin sitouduttua yhtä lailla OECD:n standardien noudattamiseen oli Itävallan nyt helpompi suostua myönnytyksiin ilman pelkoa merkittävästä kilpailuedun menettämisestä.
Itävallan pankkisalaisuus on kirjattuna perustuslain tasoisen pankkilain (Bankwesengesetz) 38. pykälään, joka kieltää pankin työntekijöiltä asiakkaiden tilitietojen julkituomisen tai hyväksikäytön virkasalaisuuden nojalla. Kirjattuna pankkisalaisuus on ollut vuodesta 1979 lähtien, mutta käytännössä pankkisalaisuutta oli sovellettu jo maailmansotien välissä ja toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Tilin avaaminen anonyymisti oli Itävallassa mahdollista vuoteen 2002 asti, jolloin käytännöstä jouduttiin luopumaan osana terrorismin vastaista toimintaa.
Pankkilain 38. pykälän 2. momentti määrittelee 9 tapausta, joissa pankkisalaisuudesta voidaan tehdä poikkeus. Näitä ovat muun muassa kuolemantapaukset ja tilinomistajaa vastaan käynnistetty rikosprosessi. Rikosprosessi ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa johtanut tilitietojen avaamiseen, sillä Itävalta on edellyttänyt tietojen luovutusta pyytävän valtion ja Itävallan vero-oikeuskäytännöiltä tiettyä samankaltaisuutta.
Esimerkiksi saksalaisten tilinomistajien tietoja ei ole kaikissa tapauksissa käytäntöjen erilaisuuteen vedoten luovutettu. Koska pankkisalaisuus on määritelty perustuslaissa, tarvitaan sen muuttamiseksi kansallisneuvostossa 2/3 enemmistön hyväksyntä.
Maaliskuussa Itävalta ilmoitti, että suostuisi tarjoamaan virka-apua jo tapauksissa, joissa tilinomistajaa oli perusteltu ja hyvin dokumentoitu syy epäillä veronkierrosta. Itävaltalaisille pankkisalaisuus sen sijaan pysyisi muuttumattomana. Tällä myönnytyksellä Itävalta katsoi osoittavansa sitoutumisensa OECD:n verotietojen vaihtoa koskeviin standardeihin myös käytännössä.
Itävalta ilmoitti, että olisi valmis neuvottelemaan uudestaan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyt sopimukset kaikkien halukkaiden valtioiden kanssa, pankkilakiin ja pankkisalaisuuteen ei sen sijaan tultaisi kajoamaan. Automaattiseen tietojenvaihtoon talletusten korkotuotoista Itävalta ei edelleenkään lähtisi mukaan.
Itävalta sitoutuu noudattamaan OECD:n standardeja
OECD:n standardit määritellään verotietojen vaihtoa koskevassa mallisopimuksessa (Model Agreement on Exchange of Information on Tax Matters), jonka 26. artiklaa kohtaan Itävalta on pitänyt varaumaa. Artiklan mukaan maan sisäinen pankkisalaisuus ei saa olla syy kieltäytyä verotietojen vaihtamisesta.
Itävalta on kritisoinut, että artikla ei määrittele tarpeeksi yksiselitteisesti, milloin verotietoja tulee luovuttaa eli koska tieto on viranomaisille "todennäköisesti merkittävää" (foreseeably relevant). Itävalta ilmoitti poistavansa varaumansa, kun OECD:n kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena sovittiin, että tietoja tulee luovuttaa vasta, kun tilinomistajaa on perusteltu syy epäillä veronkierrosta. Tämä takaisi, että verotietojen "kalastelu" ilman erityistä syytä ei olisi mahdollista.
EU-maat Luxemburgia, Belgiaa ja Itävaltaa lukuun ottamatta ovat vuodesta 2005 lähtien OECD:n mallisopimuksen standardien mukaisesti vaihtaneet verotietoja pankkitalletusten tuotoista pankin asiakkaan kotimaan ja talletusmaan välillä. Sopimus perustuu vuoden 2003 talousministerien kokouksessa tekemään päätökseen, jossa Itävalta, Belgia ja Luxemburg saivat erityisaseman sillä varauksel-la, että EU:n sopiessa OECD:n mallisopimuksen mukaisesta tietojenvaihdosta kolmansien maiden (Liechtenstein, Sveitsi, Monaco, San Marino ja Andorra) kanssa, ne menettäisivät erityisasemansa.
Tietojen luovuttamisen sijaan maat keräävät tallettajalta lähdeveroa, jonka suuruus heinäkuusta 2008 vuoteen 2010 asti on 20 % ja tästä eteenpäin 35 %. Tästä kerätystä lähdeverosta ¾ menee anonyymisti tallettajan kotimaahan. Itävalta maksoi vuonna 2007 lähdeveroa yhteensä 44,3 miljoonaa euroa, josta suurin osa meni Saksaan. Saksa on kuitenkin arvioinut, että Itävallassa olisi saksalaisia varoja virallisen 3-4 miljardin euron sijasta yli 60 miljardia, minkä takia se on aktiivisesti painostanut Itävaltaa tehokkaampaan tiedonvaihtoon.
Saksan painostus tiukan pankkisalaisuuden maita kohtaan on ajoittain kiristänyt Saksan ja Itävallan välejä. Saksan finanssiministeri on useaan ottanut herättänyt negatiivista huomiota Itävallassa, mm. Itävallan rinnastaminen Burkina Fason pääkaupunkiin Ouagadougouhun veroparatiisikeskustelun yhteydessä sai kritiikkiä.
OECD-maiden kesäkuisen tapaamisen yhteydessä Itävallan finanssiministeri Pröll ilmoitti Itävallan malliverotussopimuksen 26. artiklaa kohtaan pitämän varauman lopullisesta poistamisesta. Pröll lupasi myös, että tapauksissa, joissa tilinomistajaa koskevat epäilyt verokierrosta on sovittujen kriteerien mukaisesti todennettu, on virkaavun antaminen tulevaisuudessa nopeampaa, helpompaa ja tehokkaampaa kuin aiemmin.
Automaattinen tiedonvaihto ei silti tule edelleenkään kysymykseen. Itävalta on useasti painottanut, että säätelyn piiriin tulisi sisällyttää valtioiden ohella myös sellaiset finanssirakenteet, kuten trustit, säätiöt ja puiteyhtiöt, mille Itävalta sai kokouksessa myös muiden OECD-valtioiden tuen.
Hallitus kokee takaiskun pankkisalaisuutta höllentävän virka-apulain käsittelyssä
Koska itse pankkilain muuttaminen nähdään Itävallassa poliittisesti tulenarkana asiana, on muutos pankkisalaisuuteen pyritty toteuttamaan mutkan kautta. Jotta vältettäisiin ristiriita pankkilain ja uudelleen neuvoteltavien verotussopimusten välillä, on finanssivaliokunnassa työstetty virka-apulakia (Amtshilfegesetz), joka määrittelee uudelleen veroasioissa annetun virka-avun ehdot. Virka-apulaki mahdollistaisi virka-vun antamisen jo sellaisissa tapauksissa, joissa tilinomistajaa on perusteltu syy epäillä veronkierrosta, vaikka syytettä ei olisi nostettukaan.
Koska virka-apulaki kajoaa kuitenkin pe-rustuslaissa määriteltyyn pankkisalaisuuteen, on sille saatava 2/3 kansanedustajien hyväksyntä. Hallituspuolueet ovat yrittäneet kevään aikana saada oppositiota tukemaan lakialoitetta ja ovat toivoneet lain läpiviemistä ennen kesätauon alkua, jotta vältyttäisiin Itävaltaan mahdollisesti kohdistettavilta sanktioilta. Yhden oppositiopuolueen tuki olisi riittävä lain hyväksytyksi tulemiselle. Vihreät, jotka puoltavat pankkisalaisuudesta luopumista, on nähty hallituksen todennäköisimpänä liittolaisena.
Wienin lentokentän lisärakentamisen urakkakustannuksiin liittyvien epäselvyyksien saatua kesän aikana yhä enemmän julkisuutta vihreät ja BZÖ ilmoittivat tukevansa hallituksen esitystä virka-apulaista, mikäli samalla laajennettaisiin tilintarkastustuomioistuimen valtuuksia. Tilintarkastustuomioistuimelle halutaan antaa laajemmat valtuudet tutkia sellaisten yhtiöiden rahoitustoimia, joista julkinen sektori omistaa merkittävän osan.
Valtuuksien laajentaminen vaatisi myös 2/3 enemmistön hyväksynnän, minkä takia oppositiopuolueet ovat nähneet järkeväksi viedä muutokset läpi samanaikaisesti. Hallituspuolueet ovat vastustaneet virka-apulain ja tilintarkastustuomioistuimen valtuuksien laajenta-misen liittämistä toisiinsa, koska näkevät kyseessä olevan kaksi täysin toisistaan riippumatonta asiaa.
Heinäkuun alussa käydyt pitkälliset neuvottelut eivät johtaneet yhteisymmärrykseen hallitus- ja oppo-sitiopuolueiden välillä, joten virka-apulain jatkokäsittely siirtyy syksylle. Hallituspuolueet ovat ilmaisseet olevansa hyvin pettyneitä neuvottelujen tulokseen ja pitävät oppositiopuolueita vastuullisina, mikäli Itävaltaan kohdistetaan sanktioita tai se päätyy OECD:n mustalle listalle osoitettuaan yhteistyöhaluttomuutta OECD:n standardien noudattamisessa.
Mikäli Itävalta ainoana eurooppalaisena valtiona Jerseyn kanssa kieltäytyy yhteistyötä, on mustalle listalle joutuminen hallituspuolueiden mukaan mahdollista. Tämä voisi vahingoittaa Itävallan kansainvälistä asemaa ja imagoa. Myös Saksan mahdolliset reaktiot aiheuttavat huolta. Saksassa hyväksyttiin heinäkuun alussa laki, joka vaikeuttaa veroparatiiseissa toimivien yritysten toimintaa ja tällä pelätään olevan vaikutuksia myös Itävallan yritystoimintaan. Oppositiopuolueet ovat puolestaan syyttäneet hallitusta ylimielisyydestä ja kompromissihaluttomuudesta.
Virka-apulaki olisi pohjana Itävallan uudelleen neuvottelemille verotussopimuksille. Täyttääkseen OECD:n asettamat ehdot Itävallan on solmittava minimissään 12 OECD:n standardit täyttävää sopimusta. Itävallalla on kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyjä sopimuksia noin 80 eri valtion kanssa, joista yksikään ei ole täyttänyt OECD:n standardeja.
Neuvotteluja käydään tällä hetkellä noin 30 valtion kanssa. Heinäkuun alussa Itävalta allekirjoitti ensimmäisen OECD-standardien mukaisen verotussopimuksen Bahrainin kanssa, myös Luxemburgin kanssa voimassa olleeseen sopimukseen tehtiin muutoksia, jotka mahdollistavat OECD-normien mukaisen yhteistyön verotusasioissa. Voimaan sopimukset eivät kuitenkaan astu ennen uuden virka-apulain hyväksymistä.
Näkemyksiä pankkisalaisuudesta
Kansalaismielipide on pankkisalaisuuden suhteen Itävallassa jakautunut maaliskuussa tehdyn mieli-pidekyselyn mukaan melko tasaisesti: 44 % kansasta näyttäisi pitävän pankkisalaisuuden poistamista hyväksyttävänä, kun taas 47 % vastustaa tätä. Pankkisalaisuuden säilyttämisen puolesta ovat erityisesti vanhemmat ikäluokat ja vähemmän koulutetut.
Pankkisektori on odotetusti puolustanut pankkisalaisuuden säilyttämistä ennallaan. Asiakkaat ovat pankkien edustajien mukaan olleet hämillään pankkisalaisuuskeskustelusta, joten selkeät ja yhtenäiset säännöt ovat nyt tarpeen. Pankkiasiat nähdään yksityisasiana, jota pankkien tulee suojella.
Veroasiantuntijoista suuri osa pitää pankkisalaisuudesta luopumista jossakin vaiheessa väistämättömänä ja näkee hallituksen vain pelaavan aikaa poliittisten erimielisyyksien välttämiseksi. Korruptioasioihin erikoistunut valtionsyyttäjä vertaa pankkisalaisuuskeskustelua keskusteluun anonyymista talletuskir-jasta: vastustus on alkuun suurta, mutta muutosten tapahduttua kukaan ei jää vanhaa järjestelmää kaipaamaan.
Puolueista vihreät ovat suhtautuneet myönteisimmin pankkisalaisuudesta luopumiseen, kun taas FPÖ on alusta lähtien vastustanut minkäänlaisien myönnytysten tekemistä. FPÖ on verrannut pankkisalaisuutta Itävallan puolueettomuuteen ja varoittanut siitä luopumisen johtavan ihmisten yksityisyyden häviämiseen. Pankkisalaisuutta pidetään kansalaisoikeutena, joka suojaa yksityisiä ihmisiä valtion mielivallalta.
BZÖ oli vielä keväällä FPÖ:n kanssa samoilla linjoilla, mutta on myöhemmin osoittanut olevansa valmis neuvotteluihin. Tosin sekin on kritisoinut hallituksen puolustavan liian laiskasti itäval-talaisten oikeuksia kansainvälisillä areenoilla. Hallituspuolueet SPÖ ja ÖVP ovat nekin lähteneet siitä, että automaattista tietojenvaihtoa ei hyväksytä eikä pankkisalaisuudesta maan sisällä tingitä, mutta ovat suostuneet joihinkin myönnytyksiin kansainvälisen painostuksen alla.
Kuva: Daniel Leininger, flickr.com, creative commons