Italian talouden näkymät tammikuussa 2009

Italian talouskehityksen ennustaminen on juuri nyt yhtä mahdotonta kuin muuallakin. Tuoreimmat kasvuennusteet ovat keskenään varsin yhdenmukaisia (– kaksi prosenttia). Ne perustuvat oletuksiin sekä  kansainvälisestä suhdannekäänteestä vuoden 2009 aikana että  italialaispankkien säästymisestä akuutilta luottokriisiltä. Vielä kuukausi sitten ennusteet olivat prosenttiyksikön verran optimistisempia.


 

Ennusteen tekijä julkaistu 2009 2010
Italian valtiovarainministeriö tulossa ? ?
Euroopan komissio 19.01.2009 -2% 0.3%
Banca d´Italia (keskuspankki) 15.01.2009 -2% 0.5%
Economist Intelligence Unit 09.01.2009 -2% 0.2%
Confindustria 12/2008 -1.3% 0.7%
OECD 25.11.2008 -1% 0.8%
IMF 10/2008 -0.8% 0.9%

Italian talouskasvu on ollut heikkoa vuosikaudet. Taantumaan Italia vajosi vuoden 2008 kolmannella neljänneksellä. Maa on ilmeisesti Irlannin ohella euroalueen ainoa, jonka talous supistui jo vuonna 2008. Kysymys on nyt siitä, jääkö taantuma vertaismaita (UK, ES, FR, DE) lievemmäksi vai ei.

Italian valtionvarainministeriön mukaan vielä tällä hetkellä näyttää siltä, että Italia säästyy vertaismaita pahemmalta lamalta. Finanssikriisissä Italiaa on suojannut pankkisektorin traditionaalisuus ja kehittymättömyys, mistä syystä rahoitusalan uusimmat innovaatiot ja sijoitusahneus spekulantteineen eivät ole saaneet vankkaa jalansijaa maassa. Yksityinen velkaantumisaste on Euroopan pienimpiä (noin 40 prosenttia). Inflaation hidastuminen kasvattaa ostovoimaa. Yksityinen kulutus on ollut jäissä jo yli vuoden, mutta se tuskin supistuu enää merkittävästi.

Suurimmat riskit ovat edelleen

  • luottomarkkinoiden dramaattinen heikentyminen,
  • maailmantalouden taantuman pitkittyminen ja
  • valtion rahoitusaseman romahtaminen.

Kaikista näistä on nähtävissä heikkoja signaaleja, mutta on täysin auki, realisoituvatko riskit lopulta.

Riski 1: Pankkikriisin leviäminen Italiaan

Virkamieslähteiden mukaan yritysluottomarkkinoiden hyytymisestä on joitakin uusia merkkejä, jotka eivät vielä näy virallisissa tilastoissa. Yksittäisen anekdootit viittaavat erityisesti pienyritysten ongelmiin saada rahoitusta. Kotitalouksille myönnettyjen lainojen määrä on kuitenkin toistaiseksi pysynyt stabiilina. "Toisen aallon" pankkikriisin leviäminen Italiaan on mahdollista, mutta sitä pidetään vielä epätodennäköisenä.

Italiassa on ennen joulua hyväksytty ohjelma pankkien pääomittamiseksi, mutta ainakaan toistaiseksi pankit eivät ole tarttuneet siihen. Tämä saattaa muodostua ongelmaksi, sillä ykköslistan pääoman (tier 1 capital) osuus etenkin suurissa liikepankeissa on pari prosenttiyksikköä liian pieni (noin 6 prosenttia). Siksi Italiassakin käydään keskustelua siitä, tulisiko pankkien pääomituksesta tehdä pakollista. Valtionvarainministeri Giulio Tremontin viimeaikaiset lausunnot viittaavat tähän suuntaan.

Riski 2: Maailmantalouden taantuman pitkittyminen

Maailmantalouden taantuman pitkittyminen ja/tai syveneminen edelleen iskisi Italian vientivetoiseen teollisuuteen. Uusimmat luvut teollisuustuotannosta                               (–9,7 prosenttia joulukuussa, vahvistamaton), teollisuuden tilauksista (–26,2 prosenttia marraskuussa) sekä sähkönkulutuksesta (–6,7 prosenttia joulukuussa) osoittavat vientiteollisuuden pysähtyneen lähes seinään vuoden 2008 lopulla. Investoinnit luultavasti romahtavat vuonna 2009. Lisäksi teollisuuden inventaareja leikataan nyt dramaattisesti.

Taantuma on Italiassa vientivetoinen. Vientiteollisuus on suhdanteiden armoilla, joten on arvailujen varassa, milloin käänne tapahtuu. Jotta kerrannaisvaikutukset jäisivät kohtuullisiksi, toipumisen tulisi alkaa reilusti tämän vuoden puolella.

Riski 3: Valtion rahoitusaseman romahtaminen

Italian suuri rakenteellinen heikkous on valtava – ja jälleen kasvava – julkinen velka. Euromääräinen velka on maailman kolmanneksi suurin (USA:n ja Japanin jälkeen). Komission ennusteen mukaan velan osuus bkt:sta nousee tänä vuonna jo 109,3 prosenttiin (yli 1,700 miljardia euroa), kun taas budjettivaje paisuu jälleen selvästi yli kasvu- ja vakaussopimuksen (3,8 prosenttia).

Massiivisen velkaantumisen vuoksi valtion velkakirjojen korkoero (spread) Saksan vastaaviin on kasvanut jo keskimäärin 140 korkopisteeseen. Aivan viime viikkoina se ei kuitenkaan ole hypännyt ylöspäin Kreikan ja Irlannin perässä. Velanhoitokustannukset ovat korkotason laskun ansiosta pysyneet melko stabiileina, mutta ne ovat nykytasollakin huimat 80 mrde vuodessa.

Italian ehkä seuratuin kolumnisti Eugenio Scalfari kirjoitti La Repubblicassa 18. tammikuuta, että Tremontia vaivaa tällä hetkellä lähes pakkomielteenomainen huoli Italian valtion rahoitusasemasta. Huoli liittyy siihen, että budjettivajeiden paisuessa kaikkien länsimaiden joukkovelkakirjat eivät ehkä menekään kaupaksi, ja tässä kilpailussa hallitsemattomasti velkaantuva Italia olisi heikossa asemassa. Toinen todellinen riski on Scalfarin mukaan se, että Italia joutuu irrottautumaan eurojärjestelmästä.

Valtionvarainministeriössä ei kuitenkaan olla erityisen huolissaan näistä skenaarioista. Optimismia perustellaan Italian suurilla ja likvideillä obligaatiomarkkinoilla sekä Italian luottoluokituksen vakaudella. Italian luokituksen pudotukseen ei uskota.

Näyttää joka tapauksessa selvältä, että ainakin valtionvarainministeriön mielestä Italian valtion velkaantumisessa on nyt tullut raja vastaan. Kesän jälkeen myös ministeri Tremontin puheenvuoroissa on tapahtunut selvä muutos.

Talouspoliittiset toimet

Hallitus päätti 28. marraskuussa 2008 elvytyspaketista, jonka summaksi mainostettiin alussa 80 miljardia euroa. Pian kävi kuitenkin ilmi, että varsinaista uutta rahaa paketissa on vain 5,6 miljardia euroa (0,3 prosenttia bkt:sta). Tosiasia on, että Italialla ei ole varaa elvyttää. Myös ministeri Tremonti on hyvin selväsanaisesti ilmoittanut, ettei suuria elvyttäviä investointeja tule.

Hallituksen talouspoliittiset toimet ovat toistaiseksi rajoittuneet pieniin infrastruktuuriprojekteihin ja sosiaalipoliittisiin täsmätoimiin (kuten uuteen, pienituloisille jaettavaan social card-maksukorttiin). Myös EU:n rakennerahastojen maksatusten nopeuttamista ja EIB:n määrärahoja on pidetty aktiivisesti esillä.

Julkista talouskeskustelua on koko syksyn leimannut Berlusconin ja Tremontin valama optimismi. Hallitus on kehottanut kansalaisia kuluttamaan ja jopa ostamaan valtion obligaatioita.

Virkamieslähteiden mukaan suuri riski on se, että kansainvälisen kilpailun myötä Italiakin joutuu tukemaan teollisuuttaan, joka ilman tukea joutuisi mahdottomaan asemaan ulkomaisiin kilpailijoihinsa nähden. Tämä vaara koskee erityisesti autoteollisuutta ja pankkeja. Suuret tukipaketit olisivat myrkkyä valtionvelalle, joten liikkumavara on pieni.

Yritysten tilanne ja työllisyyskriisi

Suurteollisuuden vaikutusvaltainen etujärjestö Confindustria vaatii hallitukselta aktiivisempaa talouspolitiikkaa. Puheenjohtaja Emma Marcecaglia varoitti 21. tammikuuta  jopa 600 000 työpaikan menetyksellä, mikäli valtiovalta ei helpota yritysrahoitusta ja paranna sosiaalisia turvaverkkoja. PKT-sektoria edustava Confcommercio-järjestö väittää, että jopa kymmeniä tuhansia pienyrityksiä on kaatumassa, mikäli luottomarkkinat eivät olennaisesti piristy vuoden ensimmäisten kuukausien aikana.

Italian autoteollisuus (lähinnä Fiat) vaatii tukea pysyäkseen kilpailukykyisenä ja välttyäkseen massairtisanomisilta. 27. tammikuuta Fiat uhkasi 60 000 tyontekijän irtisanomisella. Italia on suurista EU-maista toistaiseksi ainoa, joka ei ole ilmoittanut autoteollisuutensa tukemisesta.

Valtionvarainministeriö on tässäkin suhteessa optimistisempi. Hänen mukaansa työmarkkinoiden rakenteelliset ongelmat ovat jonkin verran purkautuneet, mistä osoituksena työllisyys kasvoi jopa nollakasvun aikana. Massatyöttömyyteen ei uskota. Kehityksen varjopuolena on negatiivinen tuottavuuskehitys, joka on yksi talouden suuria rakenteellisia ongelmia.

Italian työttömyysaste on toistaiseksi pysytellyt noin seitsemässä prosentissa. OECD:n mukaan työllisyysaste on jo ennen talouskriisiä ollut EU:n kolmanneksi alhaisin (59 prosenttia). Italian työttömyysongelmaa leimaavat suuret alueelliset erot (Etelä-Italia) ja korkealla pysyttelevä nuorisotyöttömyys.

Talouskriisin vaikutukset Italiassa

Kriisin poliittiset vaikutukset jäävät ainakin lyhyellä aikavälillä pieniksi. Berlusconin hallitus istuu tukevasti, näillä näkymin kautensa loppuun 2013 asti. Vasemmisto-opposition hajaannus ja heikkous takaavat kuitenkin työrauhan toistaiseksi.

Pitkän tähtäimen sosiaaliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset voivat olla massiiviset. Välttämättömiä rakenteellisia uudistuksia ei kyetä tekemään taantumaoloissa. Eläkevastuut ovat pahoin velkaantuneelle valtiolle vaikeita, mikä tarkoittanee jo valmiiksi heikkojen sosiaalisten turvaverkkojen rajua purkamista. Nuorisotyöttömyys ja koulutusjärjestelmän jälkeenjääneisyys syövät tulevan kasvun edellytyksiä. Infrastruktuuri jatkaa rapistumistaan. Lisäksi harmaan talouden osuus uhkaa jälleen taantuman aikana kasvaa, mistä osoituksena on järjestäytyneen rikollisuuden mukaantulo pienyritysten lainamarkkinoille.

Italian tilanne suomalaisyritysten kannalta

Tullitilastojen mukaan Suomen vienti Italiaan säilyi vielä marraskuussa edellisen vuoden tasolla. On kuitenkin odotettavissa, että vaikeampi vaihe on Italiassakin vasta alkamassa. Joka tapauksessa investointien pysähtyminen vaikuttanee kielteisesti etenkin investointitavaroiden vientinäkymiin (esimerkiksi konepajateollisuus).

Jos ja kun suuria julkisia investointeja ei Italiassa ole luvassa, vientinäkymät eivät kirkastu myöskään toimialoilla, jotka muissa maissa hyötyvät elvytystoimista. Lisäksi talouskehityksen signaalit ovat juuri nyt niin ristiriitaisia, että riskit ovat suuret.