Italia testaa euroalueen taantumakestävyyden
Puheenvuorot Italian taantuman mahdollisuudesta yleistyvät. Keskuspankki on pudottanut tämän vuoden kasvuennusteen 0,6:een prosenttiin. Pkt-sektorin työnantajia edustava järjestö veikkaa kasvun painumista pakkasen puolelle: - 0,2:een prosenttiin.
Italian inflaatio kiihtyi maaliskuussa 3,3 prosenttiin vuositasolla, mikä on korkein lukema yli kymmeneen vuoteen (ISTAT). Luku on linjassa muun euroalueen inflaation kanssa. Euroopan keskuspankki on ilmaissut huolensa inflaation kiihtymisestä.
Tärkeimmät Italian inflaatiota kiihdyttävät tekijät ovat tällä hetkellä elintarvikkeiden ja raaka-aineiden, erityisesti fossiilisten polttoaineiden hinnannousu. Italian keskuspankin arvion mukaan euroalueen inflaatio johtuukin ennen kaikkea ulkoisista kustannuspaineista, ei niinkään kysynnän kiihtymisestä. Sekä euron vahvistuminen että kotimaisen kysynnän hidastuminen saattavatkin helpottaa inflaatiopaineita tänä ja ensi vuonna. Toisaalta Italian palkkaratkaisujen odotetaan olevan jonkin verran aiempia vuosia anteliaampia, mikä saattaa osaltaan lisätä inflaatiopaineita.
Italiassa päättäjät katsovat, että taistelu inflaatiota vastaan on ratkaisevasti helpompaa rahaliiton jäsenenä kuin sen ulkopuolella. Ennen maan EMU-jäsenyyttä, erityisesti 1980-luvulla, inflaatio laukkasi jopa 22 prosentissa. Italian EMU-jäsenyyttä pidetäänkin talouspäättäjien keskuudessa suurena menestyksenä ja paraatiesimerkkinä rahaliiton hyödyistä..
Pankit melko hyvin suojassa rahoitusmarkkinakriisiltä
Yleisimpien arvioiden mukaan meneillään oleva rahoitusmarkkinoiden kriisi vaikuttaa Italiaan välillisesti, mutta maan pankkisektori säilyy suhteellisen hyvin suojassa. Suuriin piilotettuihin luottotappioihin ei uskota. Lisäksi tähänastiset tiedot viittaavat siihen, että luottokysyntä on säilynyt maassa erittäin vahvana koko kriisin ajan.
Italialaiset pankit ovat liiketoimintamalliltaan perinteisiä paikallispankkeja, eivät investointilaitoksia. Pankkifuusioita on tapahtunut, ja niitä voidaan odottaa lisääkin. Suurimmat pankit ovat fuusioiden tuloksena syntyneet UniCredit ja Intesa. Pankkisektorin osalta keskuspankki Banca d'Italia näkisi mielellään pidemmälle menevää erikoistumista. Esimerkiksi omaisuudenhoitoon erikoistuneet rahoituslaitokset ovat paljon italialaisia kilpailukykyisempiä. Kehittyneempi investointipankkitoiminta voisi myös auttaa Italian PK-sektoria kasvamaan.
Rakenteelliset ongelmat heikentävät kriisikestävyyttä
Italian talouden suurimpana rakenteellisena ongelmana pidetään julkisen talouden rahoitusvajetta. Tammikuussa kaatunut Romano Prodin II hallitus piti päätavoitteenaan fiskaalista kuria. Muun muassa veronkierron vastaisen taistelun avulla hallitus pyrki painamaan budjettialijäämän 2 prosentin alapuolelle, missä se myös onnistui. Symbolinen siunaus tälle saavutukselle tullee huhtikuun Eurooppa-neuvostossa, jolloin merkintä "liiallisesta alijäämästä" poistetaan Italian osalta.
Toinen rakenteellinen ongelma on pienten ja keskisuurten yritysten olematon tuottavuuden kasvu. PK-sektori on edelleen keskittynyt liikaa tietyille perinteisille aloille, ja varsinkin palveluissa tuottavuus ei ole kasvanut toivotulla tavalla. Keskuspankin viime vuoden toukokuussa tehdyn tutkimuksen mukaan on kuitenkin nähtävissä alustavia merkkejä PK-yritystoiminnan strategisesta uudistumisesta.
Kolmantena ongelmana on infrastruktuurin jälkeenjääneisyys. Julkiset menot ovat huomattavat, mutta ne eivät suuntaudu infrastruktuuri-investointeihin. Seurauksena on muun muassa ylikuormitettu tieverkko sekä kehittymätön joukkoliikenne ja logistiikka. Italia on myös voimakkaasti riippuvainen tuontienergiasta.
Julkisten menojen lisäksi kokonaisveroaste on korkea, noin 43 prosenttia, mikä Italian tapauksessa on vaikea yhtälö. Verokiila eli työntekijän palkkaamisesta aiheutuvien kokonaiskustannusten ja työntekijän nettopalkan välinen erotus on kestämättömän suuri. Liiallinen byrokratia vaikeuttaa yritystoimintaa ja hidastaa investointeja muun muassa energiainfrastruktuuriin.
Keskuspankin edustajien mukaan julkisen velan merkittävä supistaminen ei onnistu silmänkääntötempuilla, vaan se vaatii vuosikausien budjettiylijäämää. Irlanti ja Belgia ovat onnistuneet tässä, mutta Italian tilanne vaikuttaa näitä pieniä maita vaikeammalta. Tiukka kehysbudjetointi ja esimerkiksi provincia-aluetason hallintohierarkian lakkauttaminen saattaisivat kääntää julkisen talouden ylijäämäiseksi.
Parlamenttivaalien vaikutus talouspolitiikkaan
Italiassa eräät talousvaikuttajat ovat varsin avoimesti sitä mieltä, että vallan siirtyminen keskustaoikeistolle lopettaisi tehokkaan taistelun veronkiertoa vastaan. Silvio Berlusconin edellisen hallituksen (2001–06) aikana verorästejä soviteltiin "fiskaalisilla armahduksilla", joissa joukko suuria verovelvollisia suostui maksamaan pienen osan heille koituneista verorästeistä. Tämä toi Italiaan entistä selvemmän rankaisemattomuuden kulttuurin ja loi insentiivin veronkierrolle sellaisessa laajuudessa, jota ei ollut koskaan nähty Italian historiassa.
Prodin II hallitus muutti koko tilanteen ja otti veronkierron vastaiset toimet korkealle ohjelmassaan, mikä myös tuotti tulosta. Reippaan verokertymän ja veronperinnän nousun ansiosta julkisen talouden vaje on laskenut viimeisten tietojen mukaan 2,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. On todennäköistä, että valtaan päästessään Berlusconin johtama keskustaoikeistolainen hallitus palaisi edellisen valtakauden (2001–2006) politiikkaansa. Italian vaalit pidetään 13.–14. huhtikuuta, ja Berlusconi menee niihin ennakkosuosikkina. Hän esitti hiljattain ymmärtämystä 'korkeita veroja maksavien henkilöiden veronkierrolle', millä vaaleissa kerätään Italiassa suosiota.
Italian vaalikamppailussa ja lupauksissa on puhuttanut myös palkkojen putoaminen muun Euroopan kehityksestä. Keskustavasemmiston johtohahmo Walter Veltroni on muun muassa ehdottanut 1000 euron minimipalkkaa ja 600 euron kertaluontoista etuseteliä perhekunnittain. Keskuspankin näkökulmasta pienten palkkojen ja korkean veroasteen yhdistelmä on todella ongelma. Palkkojen nostaminen edellyttäisi kuitenkin vastaavaa kehitystä työn tuottavuudessa, mistä ei toistaiseksi ole merkkejä. Toisaalta voidaan mainita, että Italiassa on Euroopan parhaiten palkatut poliitikot, mikä on lisännyt 'antipoliittista' ilmapiiriä.
Taantuman mahdollisuus on otettava huomioon
Italian talouden rakenteelliset ongelmat aiheuttavat sen, että maailmantalouden laskusuhdanteissa maan talous hidastuu aina terveempiä vertaismaita nopeammin. Tämä on selvästi nähtävissä myös meneillään olevassa myllerryksessä. Toistaiseksi keskuspankki ei puhu taantumasta, vaikka sen talouskasvuennuste onkin pudotettu 0,6 prosenttiin.
Tuoreemmissa ennusteissa talouskasvun arvioidaan kuitenkin hidastuvan vieläkin voimakkaammin: 4. huhtikuuta julkaistussa ennusteessaan kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi Italian kasvun jäävän vaivaiseen 0,3 prosenttiin vuonna 2008. Myös suoranaisen taantuman mahdollisuutta on väläytelty viime viikkoina. Enimmäkseen PKT-sektorin yrityksiä edustava työnantajajärjestö Confcommercio arvioi huhtikuun alussa, että Italian kasvu saattaa tänä vuonna painua lievästi (– 0,2 %) negatiiviseksi.