Israelin kaasumarkkinat ja uudet kaasuesiintymät
Välimeren alueen isoimpien maakaasulöytöjen hyödyntäminen on ollut vilkkaan poliittisen keskustelun kohteena Israelissa. Maakaasulöytöjä pidetään strategisesti merkittävinä ja niillä nähdään olevan geopoliittisia vaikutuksia Israelille.
Uudet kaasuesiintymät vaativat kuitenkin mittavia investointeja infrastruktuuriin. Keskustelussa on esillä eri vaihtoehtoja viedä maakaasua myös Eurooppaan joko Kyproksen, Turkin tai Egyptin kautta. Keskustelua on synnyttänyt myös Israelin hallituksen ja kaasuyhtiöiden yritykset sopia markkinoiden säätelystä, jotka eivät ole aina olleet Israelin kilpailuviranomaisen mieleen.
Tausta
Amerikkalainen energiayhtiö Nobel Energy, Delek Group, israelilaisen liikemiehen Itzhak Tshuvan omistama sijoitusyhtiö sekä muutama pienempi toimija ovat tehneet 2000-luvun alusta alkaen Israelin rannikolla maakaasulöytöjä. Nämä löydöt ovat synnyttäneet yhä jatkuvaa poliittista ja julkista keskustelua Israelin maakaasumarkkinoiden järjestämistä koskevasta politiikasta. Löydöt ovat myös lisänneet turvaamista maakaasuun energialähteenä, pääasiassa sähkön tuotannossa.
Tethys Sea Partneship teki vuosina 1999-2000 pienempiä kaasulöytöjä, jotka vuodesta 2004 tähän päivään asti ovat tyydyttäneet suurimman osan Israelin maakaasutarpeesta. Maakaasua tuotiin Israeliin lyhyen aikaa myös Egyptistä EMG:n toimesta, mutta tämä loppui vuonna 2012 Egyptin epävakaan sisäisen tilanteen sekä kaasuputkeen kohdistuneiden useiden hyökkäysten takia.
Viime vuosina tehdyt löydöt ovat suurempia ja niistä merkittävimpiä ovat Tamarin ja Leviathanin esiintymät. Tamarissa (arviolta 247mrd m3) maakaasutuotanto aloitettiin jo vuonna 2013 ja tällä hetkellä se on maakaasun päätuottaja Israelissa. Leviathan (arviolta 460mrd m3) on Välimeren alueen isoin löydetty maakaasuesiintymä ja suurin syvän meren maakaasulöytö viimeisen vuosikymmenen aikana. Yhteensä Nobelin ja Delek Groupin omistusosuudet ovat Tamarin esiintymästä 67 % ja Leviathanista 85 %.
Keskeiset kaasumarkkinoita koskevat kysymykset
Joulukuussa 2014 Israelin kilpailuviranomaisen (Israeli Antitrust Authority) johtaja David Gilo totesi päätöksessään Leviathanin omistussuhteen kilpailun vastaiseksi. Lausunto yllätti useat sijoittajat ja johti hallituksen ja kaasuyhtiöiden välisiin neuvotteluihin ja kompromissiin. Hallitus yritti pääministeri Netanyahun johdolla kiertää kartellilait julistamalla kaasumarkkinat kansallisen turvallisuuden kysymyksesi, jolloin kartellilain lauseke 52 avulla talousministeri pystyisi kumoamaan IAA:n lausunnon. Kansallinen turvallisuusneuvosto ja ulkoministeriö tukivat pyrkimystä, mutta talousministeri Arie Deri ei kuitenkaan suostunut asettumaan IAA:ta vastaan. Tämän jälkeen Netanyahusta tehtiin talousministeri.
Lopullisen suunnitelman mukaan Leviathanin omistajuus säilyy ennallaan, mutta Tamar-kentällä Delekin on myytävä osakkeensa kuuden vuoden kuluessa ja Nobel-yhtiön vähennettävä omistustaan. Delekin ja Nobelin tulee tämän lisäksi myydä osakkeensa pienemmissä kaasuesiintymissä vuoden kuluessa.
Julkinen hyöty kaasumarkkinoista muodostuu yritysverotuksesta (26,5 %), lisenssimaksuista (12,5 % voitoista) sekä kaasuverosta joka säädettiin komiteakäsittelyn tuloksena. Kaasuvero määräytyy prosenttiosuutena voitoista, mutta sitä aletaan periä vasta kun voitot ylittävät 1,5-kertaisesti kaasunetsinnän kulut ja siinäkin vaiheessa nousten progressiivisesti 20 prosentista 50 prosenttiin.
Hallituksen päätöksen mukaan kotimaan markkinoiden energiatarpeet tulee asettaa kaasun viennin edelle. Toisaalta on esitetty että Leviathan-kentän hyödyntämisen rahoitus edellyttää mitä todennäköisimmin merkittävää vientisopimusta.
Alkuperäisessä komitean suositukseen perustuvassa hallituksen esityksessä Israelin markkinoiden tarve huomioitiin määrittelemällä ulkomaan viennille tietty osuus sekä sallimalla kaasuvienti vasta Leviathanin valmistuttua. Lopullisessa suunnitelmassa näistä kohdista on kuitenkin joustettu kirjaamalla suurempi vientiosuus ja sallimalla viennin aloittaminen jo ennen Leviathanin kehittämistä.
Lopullisessa suunnitelmassa kaasuyhtiöillä ei ole velvollisuutta kehittää Leviathania ennen vuotta 2020. Kriitikoiden mukaan tämä yhdessä viennin sallimisen kanssa ennen Leviathanin kehitystä on suunnitelman merkittävin puute ja herättää kysymyksen onko Leviathanin kehittämiseen riittävästi kannustimia.
Kilpailun puutteen takia harkittiin kaasun hinnan säätelyä Israelin markkinoilla. Lopullinen suunnitelma ei sisällä hintasäätelyä, vaan pehmeämmän ja määräaikaisen kuuden vuoden hintakaton. Toinen keskeinen hintakysymys liittyy kaasuyhtiöiden ja israelilaisten toimijoiden välisten sopimusten hintatasoon.
Tarvittavan jakeluverkoston luominen on kriittinen kysymys. Yhtäältä tähän liittyy halu hillitä julkisia menoja ja toisaalta tarve kehittää julkista infrastruktuuria ja helpottaa tulevaisuuden toimijoiden liittymistä verkkoon. Kompromissiratkaisun mukaan hallitus rahoittaa puolet Israelin ja Egyptin välisen kaasuputken rakennuskustannuksista. Keskusteluja käydään myös isomman putkistokapasiteetin rahoittamisesta Israelin sisällä. Lisäksi hallitus ottaa vastuulleen puolet kaasulaitosten turvallisuuskuluista.
Yksi eniten huomiota herättänyt kohta, jonka mukaan hallitus pitäytyy tekemästä muutoksia kaasumarkkinoiden säätelyyn ja verotukseen 10 vuoden ajan. Lauseke on hyvin epätavallinen ja kriitikkojen mukaan epädemokraattinen.
Kansainvälinen ja geopoliittinen konteksti
Maakaasulöytöjä pidetään strategisesti merkittävinä ja niillä nähdään olevan geopoliittisia vaikutuksia Israelille. Nämä näkökulmat ovat saaneet lisää huomioita julkisessa ja poliittisessa keskustelussa kansalliseen turvallisuuteen viittaavan lausekkeen käytön myötä.
Kaasuyhtiöt ovat jo solmineet maakaasun toimitusta koskevia alustavia sopimuksia ja aiesopimuksia Jordanian, palestiinalaishallinnon ja Egyptin kanssa. Lähialueista Egypti on merkittävin, sillä se nähdään markkina-alueen lisäksi porttina Eurooppaan. Energiayhtiöt ovat jo vaihtaneet kaasuvientiä koskevat aiekirjeet espanjalaisen Union Fenosa Gas -yhtiön sekä brittiläisen British Gas -yhtiön kanssa. Molemmilla eurooppalaisilla yhtiöillä on Egyptissä pysähdyksissä olevat nesteytyslaitokset tavoitteenaan johtaa kaasua Eurooppaan.
Mahdollisuus viedä kaasua Eurooppaan vaatisi kuitenkin uusien kaasuputkien vetämistä Etelä-Eurooppaan (Italiaan, Kreikkaan, Kyprokselle tai Turkin kautta). Toinen mahdollisuus olisi rakentaa infrastruktuuri Leviathanilta Kyproksen ja Israelin jakaman Afrodita-kaasukentän kautta, mikä sallisi myös muiden kenttien yhdistämisen Euroopan markkinoihin. Israelin korkein oikeus käsittelee paraikaa valituksia hallituksen kaasusuunnitelmasta.
Alon Gold
Neuvonantaja, talous- ja kauppapolitiikka
Suomen Tel Avivin-suurlähetystö