Isänmaan parturit ahtaalla; Kreikan näkymät 2011
Vuosi 2011 tulee olemaan Kreikalle hyvin vaikea. Näkyy jopa arvioita, joiden mukaan Kreikan talouden elpymiseen kriisiä edeltävälle tasolle saattaa kulua jopa vuosikymmen. EU:n/IMF:n lainasopimuksessa ehtona on mm. eräiden suljettujen ammattien avaaminen sekä valtionyhtiöiden ja laitosten toiminnan järkiperäistäminen. Etuoikeutettujen ryhmien etujen vähentäminen ja reformipolitiikka julkisella sektorilla tulevat herättämään suurta ja laajaa vastarintaa.
Tilanne jatkuu vaikeana
Vuosi 2011 tulee olemaan Kreikalle hyvin vaikea. Viime vuoden talousluvut tulevat olemaan odotettua huonommat, ja myös kuluvaa vuotta koskevat ennusteet antavat aiempaa synkempää kuvaa talouden kehityksestä. Kysymys talouskasvun aikaansaamisesta askarruttaa, keinoja ei hevin löydy. Näkyy arvioita, joiden mukaan Kreikan talouden elpymiseen kriisiä edeltävälle tasolle saattaa kulua hyvinkin jopa vuosikymmen.
Valistunut arvaus vuodelle 2011: Kreikan sisäistä tilannetta leimaavat erityisryhmien liikehdintä, hallituksen ja hallituspuolueen lisääntyvä hajaannus, epäsosiaalisten ilmiöiden kasvu, lisääntyvä maastamuutto ja paheneva talouslama. Hallituksen on pakko jatkaa hätä- ja reformiohjelmaa, mutta se ajautunee vaikeuksiin rakenneuudistuksissa, kilpailukyvyn kohentamisessa ja talouskasvun aikaansaamisessa. Yhteiskuntarauha on koetuksella, mutta laajamittaisilta,
väkivaltaisilta mielenosoituksilta ehkä vältytään kasvavan poliittisen apatian vuoksi.
Parturoinnin juuret syvällä
Termi ”isänmaan parturit” on peräisin Mauri Sariolan 1950-luvun lopulla julkaisemasta poliittisesta satiirista, jossa kuvataan nyky-Kreikkaakin sopivalla tavalla puolueiden pyrkimyksiä haalia etuisuuksia omille kannattajakunnilleen. Mainittu toiminta, joka on Kreikassa jatkunut vuosikymmeniä, on suurimpia syitä Kreikan valtiontalouden jättimäiseen vajeeseen ja massiiviseen velkaantumiseen. Nyt näiden järjestelyjen purkaminen on Kreikan hallitukselle valtava haaste ”isänmaan partureiden” suuren määrän ja heidän tiukan muutosvastarintansa vuoksi.
Kreikkalaisiin luonteenpiirteisiin kuuluu oman edun tavoittelu, usein keinoja kaihtamatta ja laista piittaamatta. Tätä poliittiset puolueet ovat käyttäneet hyväksi, äänien saamiseksi on erilaisille ryhmille tarjottu etuja, jotka joissakin tapauksissa ovat kumuloituneet ja nostaneet ao. ryhmän edut taivaisiin.
Eduista osalliseksi päässeet kansalaiset asettavat selkeästi oman etunsa kansakunnan edun edelle ja muodostavat isänmaan parturien armeijan, jonka vahvuus lasketaan sadoissa tuhansissa. Ulkokreikkalaisen sosiologian professorin, Nikos Alexioun, mukaan Kreikka elää vielä sisällissodan jälkitraumaattista syndroomaa, vaikka sodasta on kulunut jo 60 vuotta. Hänen mukaansa kreikkalaiset poliitikot pitivät yllä ”asiakkuusjärjestelmää” käyttäen hyväksi kreikkalaisten sodissa ja diktatuurin aikana
kohtaamiaan kärsimyksiä ja tunnetta olevansa uhri, mutta myös kreikkalaisten päätavoitetta päästä helppoon työhön, rikastua ja nousta sosiaalisesti.
Professori Miranda Xafan mukaan Kreikan valtio tuntee syyllisyyttä vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta vasemmiston ja lakkolaisten painostamisesta 1960-luvulla. Vasemmisto taas on kykenemätön irtautumaan menneisyyden stalinistisista rippeistään. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana Kreikan tilaisuus parantaa valtiontalouttaan meni täysin hukkaan. Kreikan poliittinen järjestelmä tukeutui siihen, että kansalaiset äänestivät tiettyjä poliitikkoja, joiden kautta heillä oli pääsy mm. valtion
työpaikkoihin ja julkisiin tarjouskilpailuihin.
Nykyinen kriisi on lähtöisin näistä tekijöistä kun valtio vielä sulki silmänsä kaikilta laittomuuksilta. Äänestäjät olivat osa asiakkuusjärjestelmää. Professori Pagoulatos Ateenan kauppakorkeakoulusta katsoo, että 2000-luku oli Kreikassa laakereilla
lepäämistä, huolettomuutta ja itsetyytyväisyyttä. Vuosikymmenen aikana kulutettiin loppuun edellisen vuosikymmenen työn hedelmät. Ammattiyhdistysliike, politisoitunut valtio ja oppositio saivat peruutettua kaikki uudistusyritykset. Kreikan kaksipuoluejärjestelmä palkitsi kannattajansa korkeapalkkaisilla paikoilla julkisella sektorilla. Siten poliitikkojen mottona oli pitkään ”elää riskittömästi” eli vaarantamatta
uudelleenvalintaansa.
Edessä massiivinen tehtävä
Kreikan hallituksen ja EU:n/IMF:n välillä allekirjoitetussa lainasopimuksessa ehtona on mm. eräiden suljettujen ammattien avaaminen sekä valtionyhtiöiden ja laitosten toiminnan järkiperäistäminen. Siten hallituksella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä toimiin partureiden etuuksien ja etuoikeuksien radikaaliksi vähentämiseksi.
Tehtävä on massiivinen, se koskee kaikkiaan n. 150 suljettua ammattia, joissa uusien yrittäjien alalle pääsy on rajoitettu tai korkeat vähimmäisvoitot tai -palkkiot ovat käytössä, sekä useita kymmeniä valtion yhtiöitä ja laitoksia, joissa palkat ja muut edut ovat huikean suuria. Suljettujen ammattien aiheuttamista epäkohdista hyvä esimerkki on se, että tulee halvemmaksi lähettää tavaraa kuorma-autolla Ateenasta Muncheniin kuin 500 km päässä olevaan Thessalonikiin – ongelma johtuu siitä, ettei vuoden 1986 jälkeen ole myönnetty uusia liikennelupia, ja rahdit ovat pilvissä.
Vastaavasti Kreikan valtionrautateiden veturinkuljettaja saattaa nauttia 6000 euron kuukausipalkkaa keskipalkan ollessa Kreikassa 1200-1300 €/kk. Mm. korkean palkkauksen vuoksi rautatiet ovat kehittäneet jo 10 mrd euroon nousevan velkataakan.
Isänmaan partureihin voidaan lukea myös suuri osa Kreikan valtavasta virkamieskunnasta (hiljattain tehdyn laskennan mukaan lähes 800 000 henkeä). Kreikkalaisen nuoren unelmana on ainakin ollut valtion virkamiehen asema, hyväpalkkainen, erottamaton ja vähätöinen – palkkojen ja etuuksien leikkausten
jälkeen valtion virkamiehen asema ei ole enää näin ruusuinen.
Lainsäädäntö etenee, vastustus kovenee
Kreikan hallitukselle onkin alkuvuosi kiireistä lainsäädännöllistä aikaa. Hallitus on antamassa suljettuja ammatteja koskevan puitelain (omnibus), joka alkuvaiheessa koskee n. 20 suljettua ammattia (apteekkarit, juristit, insinöörit, notaarit, arkkitehdit, kirjanpitäjät, taksinkuljettajat, teurastajat jne.). Muut suljetut ammatit, josta joissakin kysymys on melko teknisluontoisesta reformista, ilmeisesti pyritään vapauttamaan loppukevääseen mennessä.
Ateenan liikennelaitoksia koskeva laki olisi tarkoitus saada parlamentissa läpi helmikuun alkuun mennessä. Suljettujen ammattien aiheuttama vahinko Kreikan kansantaloudelle lasketaan miljardeissa, erään professoritason arvion mukaan Kreikan BKT kasvaisi 1 % enemmän ilman näitä kilpailun esteitä.
Valtionyhtiöiden ja laitosten alijäämät ovat lisänneet valtiontalouden vajetta ja valtionvelkaa suuressa määrin, viimeaikaiset budjettivajeen tarkistukset ylöspäin ovat johtuneet nimenomaan laajemman julkisen sektorin alijäämien ottamisesta valtion budjetin piiriin. Lisäksi on olemassa sadoittain budjettitalouden ulkopuolisia laitoksia, joilla ei ole ollut edes omaa budjettia (mm. valtion sairaalat) sekä suureena
tuntemattomana kuntasektori, jonka alijäämistä ja velkaantumisesta ei ole paljonkaan tietoa. Hallitus on myös aloittanut yhtenäisen palkkapolitiikan työstämisen julkiselle sektorille, jotta eriarvoisuus ministeriöiden välillä saadaan poistettua. Uusi, yhtenäinen palkkataulukko olisi tarkoitus saadan voimaan heinäkuun alusta lähtien, ja sen kautta olisi hallituksen tarkoitus säästää 1 mrd. euroa tämän vuoden budjetin kuluissa.
Edellä mainittujen etuoikeutettujen ryhmien etujen vähentäminen ja reformipolitiikka julkisella sektorilla tulevat herättämään suurta ja laajaa vastarintaa. Siten hallituksen edessä on todellinen koetinkivi, kun sen kyky toteuttaa EU-IMF -sopimuksen velvoitteet tulevalla kevätkaudella on kyseenalainen. Nähtäväksi jää, pysyykö hallitus tiukasti kannassaan loppuun asti tämän lakkoaallon edessä. Erityisesti suljettuja ammatteja koskeva laki voi saada aikaan suurenkin lakkoaallon, mikäli monet sen piiriin kuuluvat ryhmät aloittavat lakkoilun samanaikaisesti.
Lakot muuttuneet pitkäaikaisiksi
Esimakua vaadittavien rakennemuutosten vaikeudesta saatiin jo viime kesänä, kun hallitus yritti avata em. kuorma-autoilijoiden ammattikunnan myöntämällä runsaasti uusia liikennelupia. Seurauksena oli viikkoja kestänyt lakko, jonka aikana bensiini loppui maasta ja tavarat vähenivät kaupoista. Lopulta hallitus joutui turvautumaan raskaimpaan aseeseensa eli kuorma-autoilijoiden liikekannallepanoon lakon lopettamiseksi.
Vastaavia kokemuksia on myös julkiselta sektorilta. Ateenan julkista liikennettä pyörittävät viisi valtionyhtiötä on tarkoitus fuusioida kahdeksi toimijaksi, ja siirtää laitosten melkein 12 000 työntekijästä 1500 muualle julkiseen hallintoon. Valtionosuutta yhtiöiden rahoituksesta aiotaan pienentää ja laitosten budjettivajetta pienentää. Työntekijöiden nykyiset työsopimukset aiotaan irtisanoa, ja uudet työsopimukset laadittaisiin puhtaalta pöydältä.
Nämä suunnitelmat ovat saaneet liikennelaitosten ay-liikkeet reagoimaan hyvin voimakkaasti, liikennelaitosten lakot jatkuvat jo kuudetta viikkoa. Lakko on suuresti
häirinnyt työmatkoja sekä lisännyt tärkeiden joulumarkkinoiden romahduksen syvyyttä, kun asiakkaat eivät päässeet kauppoihin.
Hallitus on ilmoittanut pitävänsä avoimena myös option liikenteenharjoittamisen
antamisesta yksityisille tahoille, jos tilanne pääsee kärjistymään. Uusina yrittäjinä lakkorintamaan ovat liittyneet apteekkarit ja juristit, jotka vastustavat ammattikunnan
etuoikeuksien poistamista. Kreikassa on ollut suvussa periytyvä apteekkarilupa, jolloin uusille tulokkaille on ollut hyvin vähän mahdollisuuksia päästä harjoittamaan ammattia (elleivät ostaneet kalliilla luopuvan lupaa). Nyt keskustellaan uusien apteekkareiden pääsystä olemassa oleviin apteekkeihin, ja hallitus haluaisi lisätä apteekkien määrää asukasta kohti, jolloin uusiakin lupia olisi saatavilla. Lakimiesten minimitaksat on määritelty ja toiminta on rajoitettu maantieteellisesti. Myös palveluiden mainostaminen
on ollut kiellettyä. Alan liiton mukaan palveluiden ylitarjonta on ongelma sektorilla.
Lakkoilu on Kreikassa varsin yleistä, ja on myös esitetty arvioita, että erityisryhmien lakot ovat ao. ammattiyhdistysten näytöksiä kannattajakunnalleen. Osittain näin varmaan onkin, mutta tähänastisten lakkojen sitkeys viittaa pikemmin siihen, että ao. ryhmien elintärkeät tai sellaisiksi kuvitellut edut koetaan uhattuina ja siksi reaktiot ovat voimakkaita. Tavallinen kesto lakolle on Kreikassa ollut vain yksi vuorokausi.
Lähitulevaisuuden näkymistä
Isänmaan partureiden eliminoiminen tai vähentäminen on luonnollisesti vain yksi, joskin hyvin merkittävä Kreikan hallituksen edessä olevista ongelmista. Näyttää ilmeiseltä, että viime vuoden talousluvut tulevat olemaan odotettua huonommat, BKT:n odotetaan laskevan yli 4 % (alun perin -3 %), työttömyys saattaa nousta yli 15 %:n ja inflaatio tuntuu pysyvän sitkeästi 5 % yläpuolella. Myös kuluvaa vuotta koskevat uusimmat ennusteet antavat aiempaa synkempää kuvaa talouden kehityksestä, esim. eilen julkaistun tutkimuslaitosarvion talouden nousuun päästäisiin vasta ensi vuonna, ja BKT
laskisi kuluvana vuonna 3,5 %. Kysymys talouskasvun aikaansaamisesta askarruttaa, ja monet arvioijat, jotka ovat yrittäneet löytää kasvutekijöitä, ovat jääneet tyhjin käsin. Kreikan talouden pitkään kestänyt kasvu 1990- ja 2000- luvulla perustui pääosin lainavetoiseen yksityiseen ja julkiseen kulutukseen, vähäisemmissä määrin
rakennustoimintaan. Tähän malliin ei luonnollisesti ole paluuta, ja siten kasvua pitäisi saada muualta. Turismi, Kreikan tärkein elinkeino, on taantunut kahtena viime vuonna, ja sen elvyttäminen vaatii sekä kilpailukyvyn nostamista kilpailijoihin nähden (so. hintojen laskemista, mitä on jo tapahtunutkin) sekä turismipalvelujen kehittämistä, josta kuitenkin hyöty tulee vasta keskipitkällä aikavälillä. Merenkulku on suurimmalta osin off shore-toimintaa, ja Kreikan tavaravienti on marginaalista (n.8 % BKT:sta), joten
näistä sektoreista ei ole kasvun vetureiksi. Kreikka tarvitsisi investointeja talouden kääntämiseksi nousuun, mutta niiden saaminen on perin vaikeaa ennen kuin Kreikka on päässyt ulos kriisistään.
Kansa ei tunne vähääkään luottamusta poliitikkoihin eikä hallituksen kykyyn luotsata maa ulos kriisistä. Tässä tilanteessa monet, erityisesti nuoret ”äänestävät jaloillaan” eli lähtevät maasta. Lukuja ei ole käytettävissä, mutta esim. Suomen lähetystöön
tuli viime vuonna sadoittain tiedusteluja opinto- ja työmahdollisuuksista, samoin kuin muiden pohjoismaiden edustustoihin. Hallituksen toiminta - palkkojen leikkaukset ja veronkorotukset - on ollut menestyksellistä valtiontalouden vajeen vähentämisessä, mutta nyt, kun painiskellaan vaikeammin toteutettavien rakenneuudistusten
kanssa, vastarintaa on alkanut ilmetä myös hallituksen ja PASOKin parlamenttiryhmän sisällä. Papandreou on menettänyt v. 2009 syksyn vaaleissa saamastaan 10 paikan enemmistöstä neljä, joten PASOKin enemmistö on enää kuusi paikkaa. Pääministeri on kahdesti viitannut uusien vaalien mahdollisuuteen, ehkä enemmän kurinpitomielessä kuin täysin tosissaan, koska vaaleilla kampanjoineen olisi hyvin vahingollinen vaikutus Kreikan hätäohjelman toimeenpanoon. Viime viikkoina Papandreoun johtajaotteessa ministereihinsä nähden on ollut nähtävissä terävöitymistä.
Eilen julkistetun mielipidetutkimuksen (Public Issue) mukaan suuri enemmistö (84
%) kreikkalaisista uskoo lähikuukausina tapahtuvan ”monia” yhteenottoja. Lakkoliikehdintä tulee epäilemättä jatkumaan ja todennäköisesti laajenemaan, mutta missä määrin yhteiskuntarauha joutuu uhanalaiseksi väkivaltaisten mielenosoitusten, kasvavan rikollisuuden, terrorismin ja vähenevän lainkunnioittamisen myötä, ei ole yhtä selvää. Osa (mielipidetutkimuksen mukaan 30 %) kreikkalaisista näkee, ettei EU/IMF:n sanelemalle hätäohjelmalle ole vaihtoehtoa, eikä vastarinnasta siten ole hyötyä.
Monet kokevat vastarinnan turhaksi myös sen takia, etteivät luota mihinkään puolueeseen, ja näkevät hallitusvaihdoksen, oli se millainen tahansa, hyödyttömäksi. Seurauksena on poliittinen apatia, joka on jo laajalle levinnyttä, etenkin nuorison keskuudessa. Yhteiskuntarauha on koetuksella, mutta laajamittaisilta, väkivaltaisilta mielenosoituksilta ehkä vältytään kasvavan poliittisen apatian vuoksi. Tässä suhteessa suuri merkitys on sillä, pystyykö hallitus vakuuttamaan kansalaiset siitä, että hätäohjelma kohdistuu tasapuolisesti eri yhteiskuntaluokkiin, erityisesti varakkaaseen väestönosaan. Tähän liittyen Kreikan kahta suurinta poliittis-taloudellista skandaalia (Siemens, Vatopedi) koskevien tutkimusten päätyminen siihen, ettei käytännössä kukaan epäillyistä joudu vastuuseen, on varsin huono merkki.
Kuva: Sharon Mollerus(Linkki toiselle web-sivustolle.); ccby2.0(Linkki toiselle web-sivustolle.)