Investoiminen Tunisiaan: mahdollisuuksia ja haasteita

Investoiminen Tunisiaan: mahdollisuuksia ja haasteita

Tunisian sijainti ja alueellisesti verrattain koulutettu työvoima tarjoavat mahdollisuuksia eurooppalaisyrityksille. Tästä huolimatta viime vuosikymmenen ajan ulkomaalaisten investointien määrä on laskenut. EU pyrkii lähivuosina lisäämään kestävään kehitykseen ja digitalisaatioon liittyviä investointeja Tunisiassa Global Europe -instrumentin kautta. Neuvottelut uudesta IMF-ohjelmasta alkoivat viime keväänä.

Suomen Afrikka-strategian(Linkki toiselle verkkosivustolle) tavoitteena on lisätä suomalaisyritysten investointeja Afrikkaan ja afrikkalaisyritysten investointeja Suomeen ”tuntuvasti” vuoteen 2030 mennessä. Pohjois-Afrikka tarjoaa mahdollisuuksia investoinneille Euroopan lähinaapurustossa verrattain lyhyiden välimatkojen päässä. Tunisian etuna on myös muuhun MENA-alueeseen verrattuna paremmin koulutettu työvoima esimerkiksi lääketieteen, insinööri- ja kauppatieteiden aloilla. Osaamista löytyy muun muassa lääkevalmistuksessa, autoteollisuuden tuotantoketjuissa (mukaan lukien sähköautojen kokoamisprosessissa) ja eri palveluissa.

Mahdollisuuksista huolimatta eurooppalaisten investointien määrä Tunisiassa on viime vuosikymmenenä laskenut. Kuluneen vuoden aikana Tunisian taloudellinen tilanne on heikentynyt entisestään myös koronapandemian takia, mikä on johtanut joidenkin eurooppalaisten investoijien poistumiseen maasta tai tuotannon supistamiseen. Esimerkiksi huhtikuussa italialainen energiayhtiö Eni, joka on ollut merkittävin Tunisiassa öljyalalla toimiva ulkomainen yhtiö, ilmoitti lakkauttavansa öljysektorin toimintansa jatkuvien yhteiskunnallisten levottomuuksien takia. Mitä kaikkea Tunisiaan investoimista harkitsevan suomalaisyrityksen kannattaa siis ottaa huomioon?

Investoinnit Tunisiassa

Tunisian investointiaste on ollut melko alhainen 2000-luvun alusta lähtien. Vuonna 2020 investointien arvo oli vain 13,3 % BKT:sta, kun alueen kärkimaissa, kuten Marokossa, arvo on n. 30-35 %. Valtion rooli investoijana on ollut perinteisesti merkittävä, mutta tällä hetkellä budjetti kuluu investointien sijaan pääosin juokseviin kuluihin. Näitä ovat esimerkiksi julkisen sektorin palkkakulut, velkakulut ja erilaiset tukiaiset. Yksityisen sektorin investoinnit ovat jääneet vähäisiksi.

Ulkomaisten investoijien maksimiosallistuminen paikallisille markkinoille suuntautuvissa yrityksissä (ns. onshore) on pääsääntöisesti 49 %. Teollisuusinvestoinneissa osuus voi olla kuitenkin 100 %. Vertailun vuoksi vientiin suuntautuvissa yrityksissä (ns. offshore) ulkomaisen investoinnin tulee olla vähintään 66 % ja 70 % tuotannosta suuntautua ulkomaille. Investoinnit tietyille aloille, muun muassa rakennusmateriaaleihin, liikenteeseen, finanssialaan, terveyteen ja koulutukseen, vaativat erillisen luvan hallitukselta.

Ulkomaalaiset investoinnit Tunisiaan ovat pääosin laskeneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Siinä missä ennen vuoden 2011 vallankumousta investointien arvo oli parhaimmillaan jopa 2,6 mrd USD (2008), vuodesta 2012 vuoteen 2016 määrä laski tasaisesti. Selittäviä tekijöitä ovat vallankumousta seurannut poliittinen epävarmuus ja maata koetelleet terrori-iskut vuosina 2015-2016. Vallankumouksen jälkeen valittu talouspoliittinen linja on osaltaan vääristänyt talouden rakenteita. Esimerkiksi työttömyyttä on vähennetty lisäämällä merkittävästi julkisen sektorin työpaikkoja, mukaan lukien valtionyhtiöissä.

Vuosina 2017-2018 investoinnit kasvoivat hieman (989 MUSD vuonna 2018), mutta viimeisinä vuosina trendi on ollut jälleen laskeva (OECD). Vuonna 2020 investointien arvo oli enää 662 MUSD. Heikkenevä trendi on jatkunut myös tänä vuonna: vuoden 2021 ensimmäisellä vuosineljänneksellä laskua oli 31 % viime vuoden samaan ajanjaksoon verrattuna (Foreign Investment Promotion Agency, FIPA-Tunisia). Investoinnit laskivat etenkin rakennusmateriaalien, nahkojen, kenkien ja elektroniikan valmistuksessa.

Innovaatiot ja tuotannon tehostaminen liittyvät keskeisesti ulkomaisiin investointeihin ja niiden määrän lasku tuottaa lisähaasteita mm. kilpailukyvylle.

EU:n mukaan 85 % suorista ulkomaisista investoinneista Tunisiaan tulee Euroopasta. Maassa toimii yli 3 000 eurooppalaisyritystä, jotka ovat luoneet arviolta 300 000 työpaikkaa. EU-maiden investoinnit keskittyvät etenkin infrastruktuuriin, tekstiili- ja vaatesektoriin. Suurimpia eurooppalaisia investoijia ovat vuoden 2019 tietojen mukaan Ranska, Saksa ja Italia. Euroopan ulkopuolisista maista suurimmat investoinnit tulevat Qatarista. USA:n ja Kiinan investoinnit ovat olleet alle 10 MUSD luokkaa.

Mahdollisuudet

Tunisia on pyrkinyt viime vuosina parantamaan investointi-ilmapiiriään useiden lakialoitteiden avulla. Näitä ovat muun muassa investointilaki (2016), start-up-laki (2018), ”poikkileikkaava” laki investointi-ilmapiirin parantamiseksi (2019) ja joukkorahoituslaki (2020). Laeilla on esimerkiksi yksinkertaistettu ja keskitetty lupaprosesseja, helpotettu ulkomaisten työntekijöiden palkkaamista ja mahdollistettu yksityisen ja julkisen sektorin yhteistoiminta.

Tunisia on tehnyt uudistussuunnitelmia myös osana G20-ryhmän vuonna 2017 lanseeraamaa ”Compact with Africa” –aloitetta. Suunnitelmia on hiottu myös korkean tason dialogissa EU:n ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa (vuosina 2018 ja 2020). Osittaista kehitystä on tapahtunut: esimerkiksi Maailmanpankin Ease of Doing Business –indeksissä Tunisia on noussut kaksi paikkaa ja oli vuonna 2020 sijalla 78/190.

Talouden uudistukset ovat jälleen ajankohtaisia Tunisiassa, sillä maa aloitti neuvottelut uudesta kolmivuotisesta IMF-ohjelmasta loppukeväästä 2021. Kyseessä on neljäs kerta, kun Tunisia hakee IMF:ltä tukea viimeisen vuosikymmenen aikana. Kolmiosaisen ohjelman on tarkoitus auttaa palauttamaan talouden tasapaino, talouskasvu ja etenkin Tunisian talouden uskottavuus kansainvälisillä markkinoilla.

Uudistusten toteuttaminen tulee olemaan sisäpoliittisesti vaikeaa, mutta pitemmällä aikavälillä ohjelma mahdollisesti korjaa talouden rakenteellisia ongelmia. Neuvottelut pysähtyivät heinäkuun lopussa, kun Tunisian presidentti muun muassa jäädytti parlamentin toiminnan kuukaudeksi ja irtisanoi pääministerin sekä useita muita ministereitä.

Tunisian ja EU:n assosiaatiosopimus vuodelta 1995 (astui voimaan 1998) perusti vapaakauppa-alueen, joka takaa teollisuustuotteiden kaupan alueiden välillä ilman kaupankäyntikuluja. Osapuolet lupasivat avata kauppaa vaiheittain myös maatalous- ja kalatuotteiden osalta. Neuvottelut laajemmasta vapaakauppasopimuksesta (Deep and Comprehensive Free Trade Area, DCFTA, ranskaksi ALECA) aloitettiin 2015. Viimeisimmät neuvottelut käytiin 2019, minkä jälkeen prosessi on ollut jäissä. Tunisia pyrkii edistämään kauppaa erilaisilla sopimuksilla myös naapurimaidensa ja muun Afrikan kanssa muun muassa osana Afrikan vapaakauppasopimusta.

EU:n uuden Global Europe -instrumentin kautta on tarkoitus tukea naapuruuspolitiikkaa ja yhteistyötä yhteensä 19,3 miljardilla eurolla vuoteen 2027 mennessä Euroopan lähialueilla.  Instrumentti pyrkii muun muassa lisäämään investointeja kestävän kehityksen rahaston kautta (European Fund for Sustainable Development Plus, EFSD+) siten, että yksityiset yritykset täydentävät vivuttamalla EU:n rahoitusta. Investointien kehittäminen kestävän kehityksen mukaisesti ja digitalisaatiota hyödyntäen on yksi EU:n lähivuosien prioriteeteista myös Tunisiassa.

Haasteet

Uusista laeista huolimatta niiden toimeenpano on osittain yhä kesken. Esimerkiksi vain harvoja hallinnollisia tehtäviä on mahdollista suorittaa digitaalisesti, ja määräykset vaadittavista dokumenteista saattavat vaihdella eri toimistojen välillä. Vallankumouksen jälkeen verolakia on täydennetty satoja kertoja, mikä tekee lain tulkitsemisesta haastavaa. Tietyillä sektoreilla (liikenne ja logistiikka, kiinteistövälitys, korkeakoulutus, terveys, maatalous ja lääketieteellinen turismi) ulkomaiset investoinnit ovat edelleen rajoitettuja.

Tekniset kontrollit ja tulliprosessit voivat niin ikään viedä aikaa. Myös logistiikka voi olla haaste. Esimerkiksi Tunisissa sijaitsevan Radesin sataman kautta kulkee 80 % maan konttiliikenteestä. Siinä missä vuosikymmen sitten kontit liikkuivat sataman läpi keskimäärin 10 päivän sisällä, nyt prosessi kestää Maailmanpankin mukaan 18 päivää.

Transparency Internationalin mukaan Tunisia oli vuoden 2020 korruptiolistalla sijalla 69/180. Esimerkiksi 18 % julkisten palvelujen käyttäjistä kertoi maksaneensa palveluntarjoajalle lahjuksia. Myös veronkierto on yleistä, vaikka OECD:n mukaan Tunisia on parantanut veronkeruutaan muun muassa lakiuudistuksilla ja perustamalla kansallisen yritysrekisterin. Silti vuonna 2019 Tunisian viranomaiset arvioivat, että veroja kierretään jopa 8,3 miljardin USD arvosta. Pienten ja keskisuurten yritysten kehittymistä haittaavat myös ongelmat rahoituksen saamisessa paikallisista pankeista.

Jo ennen koronapandemiaa talousongelmista kärsineen Tunisian tilanne on heikentynyt viimeisen reilun vuoden aikana. Vuoden 2020 lama oli Tunisian itsenäisyyden ajan vakavin ja talouskasvun supistuminen (-8,6 % BKT:sta) Pohjois-Afrikan suurimpia. Vaikka talouskasvun ennustettiin alkuvuonna nousevan 3,8 prosenttiin vuoden 2021 aikana, valtion budjettivaje on 11,4 % BKT:sta ja velka 100 % BKT:sta. Useat valtionyritykset kontrolloivat merkittävää osaa markkinoista lähes monopolien asemassa. Harmaan talouden osuus on arviolta jopa 40-60 %.

Kasvava työttömyys (18 % vuonna 2020) ja kansalaisten heikentyvät elinolot ovat johtaneet ajoittain mittaviin protesteihin eri puolilla maata. Mielenosoittajat ovat myös lakkoilleet ja häirinneet teollisuustoimintaa. Esimerkiksi Etelä-Tunisian Tataouinessa paikalliset sulkivat öljylaitoksen useiksi kuukausiksi viime kesänä vaatien hallitusta lisäämään alueelle työpaikkoja ja investointeja. Poliittinen epävakaus jatkuu, ja tällä hetkellä Tunisiassa odotetaan jo kolmannen hallituksen muodostamista vuoden 2019 parlamenttivaalien jälkeen.

Näkymät suomalaisyrityksille

Edustuston arvion mukaan suomalaisyrityksille voi haasteista huolimatta löytyä kauppa-, alihankinta- ja investointimahdollisuuksia useilta sektoreilta, kuten kiertotaloudesta, digitalisaatiosta, teknologiasta ja terveyssektorilta.

Pidemmällä aikavälillä mahdollisuuksia avautuu energia-alalla Tunisian siirtyessä uusiutuviin energianlähteisiin, erityisesti aurinkovoimaan. Aurinkoisen ilmastonsa vuoksi Tunisialla olisi potentiaalia jopa viedä energiaa Eurooppaan, vaikka toistaiseksi 97 % maan energiasta perustuu fossiilisiin polttoaineisiin. Toisaalta juuri energia-ala on ollut perinteisesti valtionyritysten kontrollissa.

Suomalaisyritysten mahdollisuuksia edesauttaa EU:n merkittävä rooli ja yhteistyörahoitus Tunisiassa. Markkinoille pääsemisessä niin kaupan kuin investointien osalta on tarpeen verkottua paikallisten vaikuttajien ja intressiryhmien kanssa. Yhteistyö jo markkinoilla olevien EU-maiden yritysten kanssa kannattaa.