Intian liittovaltion budjetti 2019-20 heijastaa "Modi 2.0" - hallituksen ohjelman painotuksia/ osa 1/2

Modin kakkoshallituksen ensimmäinen budjetti linjaa talous- ja menokehyksen ohella hallituksen painopisteitä. Yksityisiä investointeja pyritään edelleen houkuttelemaan eri keinoin, infrastruktuurin kehittämiseen panostetaan, valtion tulonlähteitä halu-taan monipuolistaa ja maasta tehdä puhdas, toimiva, viihtyisä ja me-nestyksekäs. Tavoitteet ovat kunnianhimoisia ja oikeansuuntaisia, mutta toteutus tulee olemaan edellisen vaalikauden tavoin vaikeaa ja epävarmaa. Kasvun kiihdyttäminen, verotulojen kerääminen ja maatalous ovat edelleen ne seikat, jotka joko mahdollistavat tai kaatavat hallituksen hankkeiden onnistumisen.

”New India”

 

Muutaman kuukauden takaisten liittovaltiovaalien suurmenestyksen myötä kesäkuussa 2019 aloittanut ”MODI 2.0” –hallitus valmisteli ohjelmaansa ja ensimmäistä budjettiaan osin uudella miehityksellä ja aiemmasta poikkeavalla lähestymistavalla. Vaikka budjetissa onkin kyse ennen vaaleja, tammikuussa 2019 julkistetun väliaikaisbudjetin vahvistamisesta ja laajentamisesta kirjanpitovuoden loppuun (Intiassa maaliskuu 2020), sisältää se samalla uuden hallituksen ohjelmaelementtejä ja strategisia painotuksia tuleville vuosille.

 

Uuden valtiovarainministeri Nirmala Sitharamanin kädenjälki näkyy erityisesti siinä, että budjetti on rakennettu aiempaa enemmän tekstiosioiden ja tavoitteiden pohjalle, ja vastaavasti tiukkoja numeraalisia budjettiraameja on väljennetty. Laskelmat ja kehykset toki löytyvät, mutta vasta budjetin liiteosioissa. Muita keskeisiä vaikuttajia ovat olleet uusi kauppa-, teollisuus- ja rautatieministeri Piyush Goyal investointi-, teollisuustuotanto- ja kauppapolitiikan osalta sekä valtion ajatushautomo NITI Aayog yksityistämis- ja ympäristötavoitteiden määrittelyssä. Osin yllättäen valtiovarainministeriön virkamiesjohto, verottaja, tulli sekä keskuspankki ja elinkeinoelämä ovat julkisesti tukeneet uutta budjettia ohjelmineen, eikä kritiikkiä ole kuulunut. Se kertoo myös pääministeri Narendra Modin vahvasta asemasta. Ensisijaisesti uuden hallituksen suunnan onkin osoittanut pääministeri itse. Edellisen viisivuotiskauden linja jatkuu, mutta osin kunnianhimon tasoa on nostettu ja toisaalta epäonnistuneita hankkeita on siirretty taka-alalle tai uudistettu. Modin visio ”uudesta Intiasta” näkyy, mutta onnistuuko toteutus edellistä hallituskautta paremmin?

 

Tässä raportissa keskitytään budjetin ja hallituksen hankkeiden keskeisiin elementteihin elinkeinoelämän ja ulkomaankaupan sekä investointien osalta. Sisäpoliittisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin palataan erillisessä raportissa.

 

Kohti 5000 miljardin dollarin kansantaloutta…

 

4. heinäkuuta, päivää ennen budjetin julkaisemista parlamentissa, hallitus julkaisi päivitetyn talouskatsauksen. Sen keskeisenä viestinä on tavoite vähintään kahdeksan prosentin vuotuiselle talouskasvulle, jonka myötä Intia nostettaisiin 5000 miljardin USD:n kansantaloudeksi vuoteen 2025 mennessä (Intian BKT vuonna 2018 oli noin 2700 mrd. USD). Talouskasvun kiihdyttäminen nykyisestä 6-7 prosentin tasosta perustuisi hallituksen mukaan yksityisten investointien ja kotimaisen kulutuksen nousulle. Kansainväliset arviot eivät toistaiseksi kuitenkaan jaa näkemystä kasvun kiihtymisestä siinä määrin, että ”viiden biljoonan taalan talous” olisi hallituskauden aikana saavutettavissa.

 

Talouskatsauksessa hallitus itse toteaa kasvun keskeiseksi riskiksi kierteen, joka alkoi edellisen hallituskauden lopulla: tuolloin hidastunut kasvu söi verotuloja, joka puolestaan esti riittävät tulonsiirrot maatalouteen ja haittasi sitä kautta kotimaista kulutusta sekä lopulta edelleen hidasti talouskasvua. Tämä maatalouden tukiriippuvuuden aiheuttama riski talouskasvulle ei ole poistunut, mutta ulkopuolisten arvioiden mukaan Intian kasvua uhkaavat muutkin seikat: väestönkasvu on useissa kehittyneimmissä osavaltioissa merkittävästi hidastunut ja inflaatio on pysynyt alhaalla. Nämä kestävän kehityksen kannalta sinänsä positiiviset seikat liittyvät kuitenkin Intian aiemman talouskasvun perusteisiin – siinä korkea inflaatio ja alijäämäiset budjetit sekä väestönkasvu ja sen edellyttämät infrastruktuurihankkeet loivat tilastollisen harhan nopeasti maailman suurimpien talouksien joukkoon nousseesta maasta. Vaikka Intia onkin – lähteestä riippuen sijalla 5-7 yhdessä Iso-Britannian ja Ranskan kanssa – bruttokansantuotteella laskettuna suurimpia talouksia, tulee silti huomioida Intian G20-maista alhaisin BKT per capita (noin 2100 USD/henkilö). Siten verotuotot, kotimainen kulutus ja tulonsiirrot varsinkin maatalouteen muodostavat jatkossakin syklin, joka voi vaarantaa toivotun kasvun.

 

… ja 3000 miljardiin jo kaudella 2019-20!

 

5. heinäkuuta valtiovarainministeri Nirmala Sitharaman esitteli budjetin parlamentissa, josta alkoi arviolta muutamia viikkoja kestävä muodollinen käsittely. Pääministeripuolue BJP:n ehdottomasta parlamenttienemmistöstä johtuen, ei muutoksia ole odotettavissa.

 

Osana hallituksen pidemmän aikavälin suunnitelmaa, tavoitteena on kasvattaa Intian BKT jo tulevan budjettikauden aikana (eli maaliskuu 2020 loppuun mennessä) 3000 miljardiin USD. Alijäämä laskisi hieman aiemmasta 3,4 prosentista 3,3 prosenttiin. Kasvua ja yksityisiä investointeja on tarkoitus kiihdyttää helpottamalla hallintoprosesseja, tehostamalla oikeuslaitoksen toimintaa, parantamalla elämänlaatua, hyödyntämällä teknologiaa ja toteuttamalla megaluokan infrastruktuuri- ja sosiaalisia hankkeita.

 

Toteutuksen haastavuudesta kertoo jotain se, että esim. kolme ensimmäistä tavoitetta ovat:

 

• ”Minimum Government Maximum Governance”
• ”Pollution Free India”
• “Digital India in every sector of economy”

 

Kuitenkin Intia on edelleen maailman suurimman, raskaimman ja osittain tehottomimman julkishallinnon maa, suurin osa maailman saastuneimmista kaupungeista löytyy Intiasta ja kunnianhimoisen digitaalisuustavoitteen esteenä on edelleen se, että maassa on mittava määrä sähköttömiä talouksia ja yrityksiä sekä lukutaidottomia ja kodittomia ihmisiä. Hallituksen tavoitteet ovat toki oikeansuuntaisia, mutta suurta harppausta yhden hallituskauden aikana tuskin on odotettavissa. Tämä nähtiin jo Modin ykköshallituksen aikana. Tärkeää kuitenkin olisi edetä vähintään sääntely-ympäristön ja politiikkalinjausten osalta, jotta hallituksen lisäksi myös Intian viranomaiset ja elinkeinoelämä sitoutuisivat nyt linjattuihin tavoitteisiin.

 

Vaikutukset intialaisille ja kansainvälisille yrityksille

 

Budjetti sisältää sekä helpotuksia, että kiristyksiä liiketoimintaan liittyen. Näiden rahallinen suora merkitys voi olla lopulta pienehkö, mutta vastaavasti hallituksen yksityistämissuunnitelmilla voi olla ratkaiseva rooli tulevien markkinaosuuksien jaossa. Ohessa muutamia toimenpiteitä ja niiden arvioitu vaikutus:

 

• Maahantuotu puolustusmateriaali vapautetaan jälleen tulleista, joten näiltä osin palataan aiempaan käytäntöön. Vaikutus on lähinnä kirjanpidollinen, koska monimutkaiset vastakauppa, teknologiasiirto- ja urakkasopimusjärjestelyt ovat jo aiemmin siirtäneet tullit Intian hallinnon sisäiseksi varainsiirroksi, eikä sillä ole ollut juurikaan vaikutusta toimittajan laskuttamaan myyntihintaan tai kilpailutuksiin.
• Hallitus suunnittelee (muttei vielä vahvista) avaavansa kotimaan lentoliikenteen ulkomaisille investoinneille tavoitteena Intian nousu lentokoneiden vuokraamisen ja rahoituksen keskukseksi. Tässä on osin taustalla useampien intialaisten yksityisten lentoyhtiöiden talousvaikeudet. Samasta syystä sektorin houkuttelevuus on heikko.
• Intia perustaa osaksi avaruushallintoaan uuden, New Space Economy – valtionyrityksen kaupallistamaan avaruustoimintansa saavutuksia ja innovaatioita. Lisäksi miehitetty kuulento on edelleen ohjelmassa.
• Julkisen sektorin pankkeja pääomitetaan noin yhdeksällä miljardilla eurolla niiden vakavaraisuuden ja luotonmyöntökyvyn parantamiseksi.

 

Ehkä mielenkiintoisimmat ja kauaskantoisimmat suunnitelmat valtion rahoitusaseman parantamiseksi ja investointien kiihdyttämiseksi ovat kuitenkin seuraavat:

 

• Jo kuluvan vuoden aikana 35:n valtionyhtiön alasajo tai osittainen/kokonainen myynti ja yksityistäminen ml. muun valtion omaisuuden myynti. Näistä esillä ovat jo pidemmän aikaa olleet valtion teleoperaattori BSNL (joka ei ole aikoihin pystynyt maksamaan palkkojaan tai laskuja toimittajilleen), lentoyhtiö Air India sekä useammat valtion rakennus, kemianteollisuus- ja kaivosyhtiöt. Virallinen lista on kuitenkin vielä julkistamatta. Kriitikot toteavat suunnitelman mahdollistavan valtion omaisuuden siirtämisen yksityisten intialaisten suurkonsernien ja monimiljonäärien omistukseen ja kansainväliset yritykset pelkäävät sen vääristävän kilpailua ja markkina-asemaa. Lentokenttien osalta tämä on jo alkanut.
• Lisäksi hallitus suunnittelee avaavansa valuuttaperusteiset velkakirjamarkkinat alentaakseen lainakorkoja. Intian valtionlainasta nykyisellään vain viisi prosenttia on ulkomaista lainaa, ja 95 prosenttia kotimarkkinoilta. Siten kyse olisi varsin uudesta avauksesta, ja ymmärrettävästi se herättää maassa myös huolta mahdollisesti heikkenevän rupian ja ulkomaisten lainoittajien vaikutusvallan kasvun myötä.

 

Ulkomaankaupan osalta budjettiin on kirjattu jo aiemmalta hallituskaudelta tuttu ristiriitainen linjaus: kauppaa on vapautettava mahdollistamaan intialaisten tuotteiden parempi pääsy maailman markkinoille, mutta ulkomaisten yritysten tuontia on vähennettävä. Sekä valtiovarainministeriön, että kauppa- ja teollisuusministeriön suhtautuminen uusiin vapaakauppasopimuksiin on torjuva. Verotuksesta vastaava valtiosihteeri puki sen julkisuudessa sanoiksi: ”Vapaakauppasopimukset ovat ongelmallisia, koska silloin emme voi halutessamme korottaa tuontitavaran ja –komponenttien tulleja…” Silti sekä pääministeri Modi, kauppa- ja teollisuusministeriö, että valtiovarainministeriö haluavat mahdollistaa ja houkutella ulkomaisten valmistavan teollisuuden jätti-investointien saamisen maahan. Tulleissa ja verotuksessa Intia tulee jatkossakin tasapainoilemaan tämän ristiriidan kanssa.