Intian koulutusreformien pitkä historia, osa 2: NEP2020 – mitä se on?

National Education Policy 2020 on kunnianhimoinen koulutusuudistus, joka tähtää syvälliseen uudistukseen Intian koulutusjärjestelmässä. Tavoitteena on vähentää ulkoa opiskelua ja testaamista ja lisätä toiminnallisuutta, vuorovaikutusta sekä kokemuspohjaista oppimista. Ongelmanratkaisutaidot, kriittinen ajattelu sekä uteliaisuus on nostettu ohjaaviksi pedagogisiksi ajureiksi. NEP2020 tuo Intian koulutusjärjestelmän ja sen uudistuksen lähemmäksi suomalaista osaamista ja suomalaisia pedagogisia käytäntöjä. Paljon kuitenkin riippuu resursoinnista: uudistuksessa tavoitellaan koulutusbudjetin tuplaamista seuraavien 10 vuoden aikana, mutta liittovaltion budjetti 2021 höyläsi koulutusmenoja 6,1% edellisvuodesta.

Kunnianhimo korkealla

Intian viime vuonna julkistettu National Education Policy 2020 on kunnianhimoinen koulutusuudistus, jonka visiot vertautuvat edistyksellisyydessään suomalaisen pedagogiikan kestävimpiin käytäntöihin. Uudistuksen laatijat ovatkin todenneet, että dokumenttiin on valittu parhaita käytäntöjä niin Intiasta kuin muualta, ja Suomi on epäilemättä ollut yksi referenssimaista. Näin on ollut myös Delhin mittavassa koulutusreformissa, joka on ottanut aktiivisesti vaikutteita Suomesta. 

NEP2020:n tavoite ei suinkaan ole vaatimattomimmasta päästä: ”to be a global best education system”.

Kuinka realistisia nämä tavoitteet mahtavat olla, kuinka niihin on määrä päästä, ja millaisella aikataululla on uudistuksen tarkoitus edetä?

 

Oppia ikä kaikki  

NEP2020:n linjaama koulutusvisio on monessa mielessä ajassa kiinni. Eikä pelkästään globaaleissa trendeissä vaan myös lapsen omissa kasvuvaiheissa, jota erilaiset kielelliset ja numeeriset oppimisikkunat rytmittävät. Tavoitteena on tuoda oppimisen prosessi lähemmäksi lasta itseään, tämän luontaista uteliaisuutta ja tarvetta oppia, toimia ja sosiaalistua.

Varhaiskasvatuksen suunnitelmassa korostetaan leikin, toiminnallisuuden ja uteliaisuuden merkitystä. Lapsi totutetaan aakkosiin, numeroihin, väreihin, muotoihin, loogiseen ajatteluun sekä käden taitoihin ja toiminnallisiin ilmaisumuotoihin, kuten kuvaamataitoon, käsitöihin, draamaan, musiikkiin ja liikuntaan.

Ennen peruskoulun ensimmäistä luokkaa jokainen lapsi käy vähintään valmistavan luokan tai leikkipohjaisen kolmen kuukauden valmistavan kurssin.

 

Luokilla 1 ja 2 on määrä kehittää loogista ajattelua, ongelmanratkaisua ja ryhmätyökykyjä. Taideaineet kuten käsityöt ja musiikki sekä lukeminen ja laskeminen ovat keskiössä, samoin eettinen kasvatus ja tunne-elämän tasapainoinen kehitys. Luku- ja kirjoitustaito samoin kuin laskennan alkeet on määrä saavuttaa kolmanteen luokkaan mennessä.

Luokilla 3-5 korostuvat löytäminen, oma aktiivisuus ja vuorovaikutus, luokilla 6-8 kokemuspohjainen oppiminen ja käsitteiden ymmärtäminen sekä luokilla 9-12 monitieteisyys, kriittinen ajattelu, opintojen joustavuus ja oppilaan omat valinnat.

Kouluopetuksen kansallinen oppisisältö (National Curriculum Framework, NCF) sekä opettajankulutuksen kansallinen oppisisältö on tarkoitus uudistaa vuosina 2021-22.

Samalla oppivelvollisuus nostetaan 12-vuoteen ja 8+2+2 rakenne muutetaan muotoon 5+3+3+4, jossa ensimmäiset viisi vuotta sisältävät kolme vuotta varhaiskasvatusta ja kaksi vuotta varsinaista kouluopetusta (luokat 1-2). Asiantuntijat arvioivat, että oppivelvollisuuden korotus tehdään asteittain, ensin kymmeneen ja sitten kahteentoista vuoteen, sillä uudistus edellyttää resurssien tuntuvaa lisäystä, eikä sellaista ole juuri nyt näköpiirissä.

 

Kokeet uusiksi

Intian koulujärjestelmää leimaavat kova kilpailu ja armoton testaamisen kulttuuri, joihin NEP2020 pyrkii tuomaan muutosta. Oppimisen arvioinnissa on määrä siirtää painopistettä oppilaan henkilökohtaisesta mittaamisesta tulosten mittaamiseen systeemisellä tasolla.

Suunnitelman mukaan luokilla 1-8 kansallisia tasokokeita järjestetään jatkossa vain oppimistuloksen selvittämiseksi, eikä niissä jaeta henkilökohtaisia arvosanoja. Testaamisen tarkoituksena on opetusjärjestelmän toiminnan monitorointi ja kehittäminen. Tasokokeet pidetään luokilla 3, 5 ja 8. Kokeissa mitataan olennaisia ydintietoja, taitoja ja osaamista, siinä missä muistin tai yksityiskohtien testaamisen on määrä jäädä vähemmälle. 

Näiden lisäksi säilytetään kansalliset tasokokeet (CBSE, CISCE) luokilla 10 ja 12, mutta niitäkin uudistetaan niin, että kokeissa mitataan käsitteiden ymmärtämistä ja soveltamista tosielämän tilanteisiin, samoin kuin vaativien taitojen hallintaa (high-order skills).

Itse- ja vertaisarviointi otetaan käyttöön. Lisäksi tuetaan tekoälypohjaisia ohjelmaratkaisuja oppimisen ja uravalintojen monitoroimiseksi ja helpottamiseksi. Suunnitelman mukaan tasokokeiden käytänteet uusitaan ja uudet tasokokeet eri luokka-asteille luodaan vuosien 2022-25 aikana.

Kouluissa luonnollisesti saadaan sitä, mitä mitataan, joten koejärjestelmän muutosta voidaan pitää kriittisenä koko uudistuksen kannalta. Jos se saadaan toteutettua siten kuin on suunniteltu, painottaen kriittistä ajattelua ja soveltavaa ongelmanratkaisukykyä, on uudistus siinä vaiheessa jo pitkällä.

 

Personoituja oppimispolkuja

NEP2020:n mukaan opintokokonaisuudet tulevat koostumaan standardoiduista moduleista, joita oppilaat voivat mieltymystensä mukaan kombinoida erilaisiksi aineyhdistelmiksi. Näin myös mahdollisuus vaihtaa opintojen suuntaa ja siirtää kursseja tutkinnosta toiseen käy mahdolliseksi. Joustavuus ja valinnanvapaus tulee korostumaan yläluokilla ja korkeakoulutuksessa.

Malli sopii hyvin järjestelmiin, joissa työelämän tarpeet ja erilaiset opintopolut kohtaavat ja kehittyvät yhdessä. Tämä istuu edistyksellisiin ja hyvin resursoituihin kouluihin, joissa sovelletaan perinteistä poikkeavaa ja mahdollisesti kansainvälisesti suuntautunutta opetusajattelua tai kansainvälisiä tutkintoja. Intian vauraissa teknologiakeskuksissa kuten Bangaloressa, Hyderabadissa, Mumbaissa ja Chennaissa on runsaasti kouluja, joille nämä muutokset ovat paitsi realistisia myös tervetulleita. 

Valtaosa Intian kouluista elää kuitenkin toisenlaisessa todellisuudessa. Koulujen arkea kuristaa niukkuus ja vanhastaan jäykät pedagogiset raamit. Näissä kouluissa modulaarinen opetusmalli edellyttää koko koulun opetuskulttuurin ja –hallinnon uudistamista.

Malli edellyttää myös järjestelmää, jossa valtavirrasta poikkeavista valinnoista palkitaan tai ei ainakaan rangaista ja jossa opintoja on mahdollista jatkaa joustavan mallin mukaisesti korkeakoulussa. Samalla se edellyttää toimivia ja monipuolisia työmarkkinoita sekä start-up-kulttuuria, jotka tukevat innovatiivisia ja persoonallisia ratkaisuja.

Intian vauraat kaupungit kehittyvät vauhdilla tähän suuntaan, mutta erot alueiden välillä ovat valtavia.

 

Kaikki pelaa – varsinkin kaikki parhaat

NEP2020:ssa ilmaistaan voimakkaita pyrkimyksiä tasa-arvoistaa koulutusta ja lisätä tasa-arvokasvatusta. Oppimisvaikeuksista kärsiville luvataan erityishuomiota ja arviointikäytäntöjä kehitetään siten, että itsearviointi korostuu standardien ja numeerisen testaamisen sijasta.

Suomella on vahvaa erityispedagogiikan osaamista, mikä periaatteessa avaa mahdollisuuksia monimuotoiseen yhteistyöhön, mikäli resursointi Intian puolella on kohdallaan ja kiinnostus aitoa.

Tähän liittyen kiinnostava tendenssi NEP2020:ssa liittyy lahjakkaiden lasten erityisopetukseen. Paitsi että lahjakkaita lapsia huomioidaan ja motivoidaan lisäkursseilla, luodaan opettajankoulutukseen erityinen kanditutkinto lahjakkaiden lasten opettajille. Lahjakkuuksia pyritään tukemaan myös opetusteknologian laaja-alaisella soveltamisella. NCERT:n (National Council of Educational Research and Training) ja NCTE:n (National Council for Teacher Education) on määrä luoda tarvittavat oppisisällöt lahjakkaiden lasten opetukselle.

Suunnitelmassa ei avata, mihin teorioihin tai analyyseihin lahjakkuuden todentaminen perustuu, ja kuinka konseptia on määrä soveltaa Intian patriarkaalisessa kastikulttuurissa. Erityisopetuksen pyrkimykset kokonaisuudessaan liittyvät Intian kulttuurin syvävirtoihin ja kantavat mukanaan monenmoisia sensitiivisyyksiä ja sekä historian painolastia.

 

Opettajan uudestisyntymä

Suuri rakenteellinen muutos NEP2020:ssa on sekavan ja laadultaan kirjavan opettajankoulutuksen uudistaminen.

Vuoteen 2030 mennessä opettajankoulutuksen on määrä siirtyä kokonaan korkeakouluihin, samalla kun heikkolaatuisia, itsenäisiä opettajankoulutuslaitoksia (Teacher Education Institutions, TEI) karsitaan kovalla kädellä. Intiassa on 17000 opettajankoulutuslaitosta, jotka kykenevät tuottamaan vuosittain kuusi kertaa enemmän opettajia kuin maassa on tarvetta.

Siirtymäajan jälkeen (2030) kaikilta opettajilta vaaditaan nelivuotinen kanditutkinto, ja muiden aineiden kandeille tarjotaan kaksivuotinen pedagoginen lisätutkinto opettajan pätevyyden suorittamiseksi.

Ammatillisen pätevöitymisen myötä opettajille aiotaan sallia enemmän vapauksia päättää pedagogiikan toteutuksesta luokkahuoneissa, ja urakehitystä edistetään kehittämällä etenemis- ja ylenemismahdollisuuksia. Tarjolle tulee sertifioituja kursseja erityispätevyyksien saavuttamiseksi. 

Jatkossa valmistuneilta opettajilta tullaan vaatimaan 50 tuntia lisäkoulutusta vuodessa.

Opettajien pätevyystestit (Teacher Eligibility Tests, TET) tuodaan kaikille opetuksen tasoille. Samalla opettajatarpeen ainekohtaiseen arviointiin seuraaviksi 20 vuodeksi kehitetään teknologisia ratkaisuja.

Opettajankoulutuksen uudistaminen on reformin onnistumisen toinen kivijalka testausjärjestelmän uudistamisen ohella. Tähän liittyy kuitenkin myös yksi reformin suurimmista haasteista: kuinka houkutella lahjakkaita opiskelijoita korkeakoulujen opettajankoulutusohjelmiin, mikäli ammatin palkkausta ja sen myötä arvostusta ei paranneta. Tai mikäli työn kuormittavuutta ei kevennetä lisäämällä opettajien määrää ja pienentämällä radikaalisti ylisuuriksi paisuneita ryhmäkokoja.

Nämäkään asiat eivät luonnollisesti tule tapahtumaan ilman huomattavaa uudelleenresursointia.

 

Byrokraattisia uudistuksia

Maassa, jonka koulujärjestelmä on lähtökohdiltaan epätasa-arvoinen ja hauras, radikaalien uudistusten haasteena on toteuttavan portaan koulutus ja ohjaus samoin kuin muutoksen johtaminen, arviointi ja seuranta. NEP2020:ssa esitetään toimielinten mittavia uudelleenjärjestelyjä.

NEP2020:n myötä on määrä perustetaan PARAKH: National Center for Performance Assessment, Review and Analysis of Knowledge for Holistic Development, jonka tehtäväksi tulee holistisen osaamisen arvioinnin kehittäminen ja analysointi. National Higher Education Regulatory Council (NHERC) toimii jatkossa korkeakoulusektorin valvojana ja reguloijana, mukaanlukien opettajankoulutus. Koulujen arviointiin kehitetään uusi järjestelmä (School Quality Assessment and Accreditation Framework, SQAAF), josta vastaavat SCERT (State Council of Educational Reserach and Training) sekä NCERT yhdessä.

Varhaiskasvatuksen oppisisällön laatii NCERT, mutta varhaiskasvatukset toteutuksesta vastaavat Ministriy of Education, Ministry of Women and Child Development sekä Ministry of Health and Family Welfare and Tribal Affairs.

Nähtäväksi jää, kuinka hyvin kyseiset ministeriöt keskustelevat ja koordinoivat toimiaan; kysymys on yhtäältä ministeriöiden ja toimielinten välisestä vuorovaikutuksesta ja toisaalta niiden välisen roolijaon selkeydestä. 

Jos hallinnon uudistamisessa ei onnistuta tai se jää puolitiehen, tai jos uudet virastot mutkistavat liiaksi byrokraattista himmeliä, on NEP2020:n kunnianhimoinen visio vaarassa vesittyä.

Poikkihallinnollisesta yhteistyöstä ja sen kehittämisestä on Suomessa niin ikään runsaasti kokemusta. Mutta kuinka suomalaista osaamista ja toimintamalleja voitaisiin saada osaksi Intian byrokraattista aparaattia – siinä riittää pohtimista.

Kvanttihyppyjä tieteessä – ja sen rahoituksessa

NEP2020:n uudistusmieliset visiot ovat läpileikkaavia ja ulottuvat varhaiskasvatuksesta perus- ja korkeakoulutuksen kautta aina tutkimukseen asti.

Dokumentissa korostetaan tiedolle rakentuvien kulttuurien luontaista vahvuutta ja resilienssiä, minkä rinnalla todetaan se murheellinen tosiasia, että Intian R&I-satsaus on edelleen vaatimattomat 0,69% BKT:sta. NEP2020 tarttuu tähän ongelmaan ja ehdottaa radikaalia lisäystä, ”kvanttihyppyä”, tutkimusrahoituksen määrässä.

Yksi radikaaleimmista uudistuksista NEP2020:ssä onkin päätös perustaa kansallinen tiedesäätiö, National Research Foundation (NRF), jonka on määrä jakaa kilpailuun ja vertaisarviointiin perustuvaa rahoitusta tutkimusryhmille korkeakouluissa ja tutkimusinstituuteissa. NRF:n missiona on paitsi rahoittaa huippututkimusta myös ruokkia ja vahvistaa asiantuntemuksensa kautta Intian tieteen puutealoja sekä tukea nousevia tutkimustrendejä.

Intian korkeakoulujärjestelmän ongelmana on, että opetus ja tutkimus ovat heikosti integroituneita toisiinsa. Tätä pyritään muuttamaan strukturoimalla uudelleen korkeakoulujen opetus- ja tutkimusohjelmia. Samalla kärkiketjun instituuteista, kuten IIT- ja IIM-verkostoista, muodostetaan Model Education and Research Universities (MERU).

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistymistä pidetään välttämättömänä Intian tieteen kehitykselle, minkä vuoksi parhaita yliopistoja rohkaistaan perustamaan kampuksia ulkomaille, samalla kun maailman 100 parasta yliopistoa toivotetaan tervetulleiksi sijoittamaan toimintojaan Intiaan.

 

Koulutusbudjetti koronatestissä

NEP2020:n laatijat ovat olleet hyvin tietoisia uudistuksen vaatimasta resurssien lisäyksestä: suunnitelmassa ehdotetaan koulutusbudjetin tuplaamista seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Keskushallinnon koulutusmissio joutui kuitenkin heti kättelyssä kovaan testiin, kun valtionvarainministeriö julkisti NEP2020-ajan ensimmäisen koulutusbudjetin helmikuussa 2021 koronapandemian keskellä. Koulutukselle osoitettu kokonaisrahoitus, EUR 10,6 miljardia, on matalin kahteen vuoteen ja merkitsee 6,1% leikkausta edellisvuodesta. Tasa-arvoista koulutusta edistävän SSA-ohjelman rahoitusta leikattiin peräti 20%:lla.

Hallinto perusteli leikkauksia koronaviruksen aiheuttamalla budjettivajeella, ja tilanne Intiassa onkin vaikea. Leikkausten keskellä hallinto osoitti budjetissaan lisärahoitusta 15 000:n koulun vahvistamiseksi NEP:n tavoitteiden mukaisiksi, mikä on tosin vain yksi prosentti Intian kouluista.

Monien pettymykseksi koulutusbudjetti ei puutu covid-19-pandemian synnyttämään akuuttiin kriisiin, eikä sen jälkihoitoon osoiteta varoja. Kuinka opettajia tuetaan pandemian jälkeisen oppimisen kriisin lievittämisessä, kuinka koulupudokkaat saadaan takaisin kouluun tai kuinka hoidetaan ravitsemuskriisiä, jonka koulusta pois jääminen on köyhimmille lapsille aiheuttanut? Myös opettajapula on monilla alueilla huutava, ja opettajat joutuvat tyypillisesti opettamaan yhtaikaa useita ikäluokkia.

Prosentuaalisesti suurin yksittäinen leikkaus kohdistui tyttöjen toisen asteen koulutuksen edistämishankkeeseen (National Scheme for Incentive to Girls for Secondary Education), jota leikattiin 1,1 miljardista rupiasta (13 miljoonaa euroa) 10 miljoonaan rupiaan (130 000 euroa) – eli 0,9 prosenttiin edellisvuoden rahoituksesta.

Monet odottivat budjetin kohdistavan varoja myös digitaalisen infrastruktuurin kehittämiseen sekä digiopetuksen tukeen, korostaahan NEP2020 nimenomaan digitaalisen oppimisen ja digitaitojen merkitystä – ja onhan digitaalinen epätasa-arvo maassa huutava.

Tieteen puolella Intia kuitenkin pitäytyi paremmin valitsemallaan kurssilla. Intian kansallinen kvanttiohjelma sai jotakuinkin luvatun summan, 912 miljoonaa euroa, ja jo kauan haikailtu kansallinen tutkimussäätiö, National Research Foundation (NRF), sai 5,67 miljardin euron varauksen seuraavalle viidelle vuodelle.

Harva on eri mieltä näiden satsausten välttämättömyydestä. Moni kuitenkin toivoi, että koulutus ja tiede voisivat kulkea kansallisessa kasvuohjelmassa käsi kädessä. Nyt koulutus joutuu tarpomaan jonkinmoisella takamatkalla, ja vieläpä vastatuulessa.