Intian biopolttoainepolitiikkaa päivitettiin
Intiaa on pitkään pidetty biopolttoaineiden osalta erittäin potentiaalisena markkinana, mutta samaan aikaan lähes ylivoimaisen vaikeana maana raaka-aineen saatavuuden kannalta.
Potentiaali on helppo ymmärtää: Intia elää tuontiöljyn varassa ja hinnannousut iskevät varsinkin heikosti toimeentulevaan kansanosaan rajusti. Kuten on nähty myös kuluvan kevään aikana. Hallitus pyrkii vaimentamaan näitä (äänestäjiinsä kohdistuvia) haittoja veronalennuksilla ja hintakatoilla, mutta niiden myötä valtion ennestään alijäämäinen budjetti kärsii ja varsinkin valtion polttoaineyhtiöiden kannattavuus heikkenee. Tarve kotimaiselle liikennepolttoainetuotannolle on siis suuri. Entistä houkuttelevammaksi sen tekee biopohjaisen raaka-aineen valtava määrä. Lisäksi maatalousjäte muodostaa nykyisellään ongelman varsinkin ilmanlaadulle.
Miksei sitten tätä jätettä hyödynnytä energian ja polttonesteiden tuotantoon? Ongelmana ovat kustannukset, joista Intiaan liittyen on kirjoitettu runsaasti. Jätteen keräykseen ja käsittelyyn ei ole rahaa. Maaseudulla ei useinkaan ole puimureita, ja edes halvan työvoiman maassa viljelijöillä ei ole varaa palkata työvoimaa sadonkorjuujätteen keräämiseen niinä muutamana päivänä, jotka jäävät korjuun ja uuden kylvön väliin. Siksi nopein ja halvin keino on edelleen polttaa korret pellolla.
Orgaanisen jätteen hyödyntämisen logistiikka- ja kustannushaasteisiin ei hallituksella ole vieläkään ratkaisua, vaan uusituissa biopolttoainelinjauksissa valittiin toinen tie. Toki se samalla helpottaa erilaisen maatalousjätteen hyödyntämistä, mutta myös kuvastaa sitä, miten jäykästi säännellystä toimialasta on kyse. Aiemmin siis ainoastaan sokeriruokojätettä on saanut käyttää raaka-aineena, ja se liittyi lähinnä sokeritehtaiden omaan energiatuottoon. Jalostamoille siitä ei ole riittänyt.
Nyt Intiassa liberaaliksi kuvattu biopolttoainepolitiikka sallii myös muiden kasvien hyödyntämisen polttonesteiden raaka-aineena. Edelleen kuitenkin vain erikseen nimettyjen kasvien kohdalla ja niistäkin vain jätteeksi luettavat, pilaantuneet tai vahingoittuneet osat. Lisäksi etanolin ja dieselin tuotannolle on eri raaka-ainemääräykset.
Bioetanolia voidaan jatkossa valmistaa myös vaurioituneesta viljasta sekä mädäntyneistä perunoista, maissista ja sokerijuurikkaista. Pelkästään tämän etanolivalmistuksen pienimuotoisen liberalisoinnin on laskettu tuovan 500 miljoonan euron säästöt Intian vuotuiseen raaka-öljyntuontiin, mikäli lisääntynyt etanolituotanto hyödynnettäisiin kokonaisuudessaan liikennepolttoaineisiin sekoittamalla. Bambulle lupa etanolin valmistukseen annettiin jo hieman aiemmin, mutta bambupohjaista etanolia ei saa vielä sekoittaa esim. bensiiniin.
Biodieselin raaka-aineeksi voidaan jatkossa käyttää elintarvikkeeksi kelpaamattomia öljykasvien siemeniä, käytettyä ruokaöljyä sekä nopeakasvuisten viljalajikkeiden hyödyntämättömiä osia.
Yleisen käytännön mukaisesti myös Intia luokittelee biopolttoaineet: 1-sukupolvi (1G) melassietanoli ja öljysiemen-diesel; 2-sukupolvi (2G) etanolia yhdyskuntajätteestä; sekä 3-sukupolvi (3G) biokaasu.
Erityisesti toisen sukupolven (2G) biopolttoaineilla toivotaan olevan vaikutusta myös maatalousjätteiden hyödyntämiseen polttamisen sijaan. Hallitus tavoittelee tämän tasoittavan samalla viljelijöiden tulovaihtelua silloin, kun viljan hinta on alhaalla. Silti yleisesti tunnustetaan, että markkina maatalouspohjaiselle biopolttoainevalmistukselle pitää ensin luoda, jotta maatilojen jätteelle syntyisi kysyntää ja tarvittavat logistiikkaketjut.
Viljaa ei edelleenkään saa viljellä vain polttoainetuotantoa silmälläpitäen. Ja ruuaksi kelpaavia osia ei teollisuudelle saa toimittaa. Intian näkökulmasta muutos on kuitenkin merkittävä, vaikka askeleet ovatkin eurooppalaisesta näkökulmasta minimaalisia Intian toivomien sammakonloikkien sijaan.
Nähtäväksi jää, sallitaanko biopolttoainetta valmistaville yrityksille jatkossa myös teollinen viljely, joka on nykyisellään sallittua vain teen ja tupakan kohdalla. Mitään muuta ei saa viljellä kuin rekisteröity maanviljelijä (henkilö, ei yritys tai yhdistys).
Eli juuri se sama pienviljelijä, joka hallituksen uusista linjauksista huolimatta painii edelleen tutun ongelman kanssa: mistä rahaa palkata työvoimaa tai ostaa/vuokrata koneita, jotta ne kaupunkien ilmanlaatuongelmien syylliseksi julistetut sadonkorjuujätteet saisi pois pelloilta parissa päivässä.