Inflaatiosta Kiinan uusi vientituote?
Kiinan inflaatio on noussut vuoden jälkipuoliskolla nopeasti vuosikymmenen ennätyslukemiin. Vaikka kohonnut inflaatio selittyy suurimmaksi osaksi joidenkin elintarvikkeiden hinnan nousulla, liittyy siihen myös muita, osittain rakenteellisia tekijöitä.
Kiinan hallitus katsoo, että elintarvikkeiden hintojen nousu tasaantuu. Kansannousut ovat ajoittuneet korkean inflaation aikakausille. Maaseudun köyhät ovat kaukana Shanghain liikepalatseista.
Kiinan keskuspankki yrittää viilentää ylikuumentunutta taloutta tiukalla finanssipolitiikalla, mutta inflaation tarttuminen palkkakehitykseen ja sitä kautta laajemmin Kiinan talouden rakenteisiin on mahdollista.
Vaikka Kiinan kohonnutta inflaatiota ei voi vielä pitää kovin huolestuttavana maailmantalouden kannalta, lisää Kiinan vientituotteiden hintojen nousu myös maailmanlaajuisia inflaatiopaineita. Kiinan kulutuksen kasvu monella eri sektorilla on osaltaan hinaamassa ylöspäin energian ja raaka-aineiden maailmanmarkkinahintoja.
Kiinan inflaation nopea nousu
Kiinan inflaatio on noussut vuoden 2007 jälkipuoliskolla nopeasti. Marraskuun 2007 kuluttajahintaindeksin (CPI) nousu 6,9 prosenttia ja lokakuun 6,5 prosenttia vuoden takaiseen nähden ovat korkeimmat yli kymmeneen vuoteen. Koko vuoden 2007 inflaation keskiarvon oletetaan nousevan lähelle 5 prosentin tasoa, kun se vuonna 2006 oli 1,5 prosenttia. Vuoden alussa ilmoitettu hallituksen tavoite oli pitää inflaatio alle kolmen prosentin.
Kiinan inflaation kiihtymistä selitetään useimmiten ruoan hinnan, etenkin sianlihan, hinnan nousulla. Ruoan hinta Kiinassa onkin noussut yli 18 prosenttia vuoden 2006 tasoon nähden. Sianlihan hinnan nopea nousu tapahtui samaan aikaan sinikorvataudin puhkeamisen kanssa kesällä 2007, jolloin yli 70 000 sikaa oli teurastettava, mutta myös muiden liha- ja siipikarjatuotteiden hinnat ovat nousseet lähes 50 %. Samanaikaisesti monien muidenkin elintarvikkeiden kuten kalan, kananmunien, viljan ja kasvisöljyn hinnat ovat nousseet selvästi.
Muutaman kymmenen tuhannen sian ylimääräinen teurastaminen ei tietenkään Kiinan kokoisessa maassa merkitse kysynnän ja tarjonnan tasapainolle mitään, ja niinpä ruoan hinnan nousulla onkin selvä yhteys kiinalaisten elintason yleiseen paranemiseen, joka on näkynyt mm. lihan kulutuksen lisääntymisenä. Jotkut asiantuntijat katsovat kiinalaisten lihan syönnin lisääntymisen osaltaan vaikuttaneen elintarvikkeiden maailmanlaajuiseen hinnannousuun, mutta toisaalta Kiinan elintarvikkeiden tuonti ei viime vuosina ole kasvanut, päinvastoin. Joka tapauksessa elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintojen nousun oletettu jatkuminen ei ainakaan vähennä inflaatiopaineita Kiinassa.
Osittain ruoan hinnan nousun taustalla Kiinassa on myös vaikuttamassa pidempiaikainen suuntaus, jossa maataloussektorin kannattavuus on heikentynyt jatkuvasti viimeisten 30 vuoden aikana suhteessa muiden elinkeinojen kannattavuuteen. Kiinan keskuspankin (People´s Bank of China, PBC) mukaan ruoan hinnan nousu vuoden 2007 loppupuolella osoittaa tämän suuntauksen nyt tulleen tiensä päähän.
Keinotekoisen heikko valuuttakurssi ruokkii inflaatio-odotuksia
Ruoan hinta pois lukien inflaation nousu Kiinassa on ollut varsin maltillista. Tosin siinäkin on tapahtunut hienoista nousua: lokakuussa 1,1 prosenttia ja marraskuussa 1,4 prosenttia. Tämä liittyy ennen kaikkea hallituksen kontrolloimiin energian hintoihin. Raakaöljyn ja hiilen hinnan nousun lisäksi sähkön, kaasun ja veden muodostaman tavararyhmän hinta nousi marraskuussa 5,6 prosenttia. Sen sijaan esimerkiksi vaatteiden, autojen ja elektroniikkatuotteiden hinnat ovat virallisten tilastojen mukaan laskeneet edellisvuoteen verrattuna.
Vuosien 1998–2002 lievän deflaation kauden jälkeen Kiinan hintataso oli vuodesta 2003 vuoden 2007 alkupuolelle asti esimerkillisen vakaa. Siksi tänä vuonna noin viiteen prosenttiin nouseva inflaatio, vaikka ei itsessään vielä kovin huolestuttava olisikaan, on herättänyt kysymyksiä inflaation mahdollisesta kiihtymisestä pysyvämmin korkeammalle tasolle Kiinassa.
Elintarvikkeidenkin osalta näin voi käydä sekä kulutustottumusten muutosten että maatalousmaan vähenemisen ja pilaantumisen sekä mm. ja kasteluveden niukkuuden takia, vaikka niiden hinnannousuun ovat epäilemättä vaikuttaneet myös luonnolliset tuotantosyklit. Inflaatiouhkan taustalla on kuitenkin myös laajempia ilmiöitä. Monien alojen työvoimakustannukset Kiinassa ovat viime vuosina nousseet selvästi, ja vuoden 2008 palkankorotusodotuksiin täytyy nyt lisätä noin viiden prosentin inflaatiolisä. Maailmanlaajuinen energiahintojen nousu, entisestään kohoavat työvoimakustannukset, voimakkaana jatkuva talouskasvu sekä kuumina käyvät pörssi-, investointi- ja asuntomarkkinat nostavat inflaatio-odotuksia myös vuonna 2008.
Myös Kiinan ulkomaankaupan epätasapaino, valtava vaihtotaseen ylijäämä, paisuva valuuttavaranto sekä keinotekoisen heikko valuuttakurssi eivät auta inflaation hillitsemisessä, vaan päinvastoin muodostavat inflaatio-odotusten ja -paineiden nousulle otollisen maaperän. Vaikka Kiinan nykyinen lievästi kohonnut inflaatio ei olekaan vielä maailmantaloudellisesti huolestuttavalla tasolla, on se varoitus talouden ylikuumentumisesta. Jollei inflaatio-odotuksia onnistuta saamaan kuriin, uhkaa Kiinaa inflaation jääminen pysyvämmin viime vuosia korkeammalle tasolle, ellei sitten kustannusten nousua voida kompensoida tuottavuutta nostamalla.
Kiina pyrkii estämään inflaation leviämisen koko talouteen
Kiinan johto vakuuttaa ottavansa inflaation kiihtymisen tosissaan ja olevansa huolissaan ruoan hinnan nopeasta noususta. Kiinan suuret kansannousut ovat ajoittuneet korkean inflaation aikakausille. Tällaiseksi voidaan laskea myös Tiananmenin aukion tapahtumat vuonna 1989. Maan johto haluaa varmistaa, ettei historia toista itseään. Lähes 20 prosentin lisäys ruokalaskussa ei voi olla vaikuttamatta Kiinan köyhimmän kansanosan toimeentuloon, mutta levottomuuksia on tähän menneessä esiintynyt, tai ainakin niitä on uutisoitu, yllättävän vähän. Kiinan keskushallinto on antanut provinssi- ja aluetason johtajille käskyn varmistaa ruoan riittävyys alueillaan tarvittaessa ruoka-avulla.
Kiinan keskuspankissa katsotaan inflaation tähänastisen nousun liittyvän suurimmalta osin ruoan hinnan väliaikaiseen nousuun, joka tulee palautumaan alemmalle tasolle tarjonnan noustessa taas vastaamaan kysyntää. Sianlihan hinnan nousun seurauksena sikaloista on taas tullut kannattavia, minkä seurauksena tarjonta tulee lisääntymään jo vuoden 2008 alkupuolella. Sitä paitsi hallituksen tukitoimien seurauksena sianlihan hinta on saatu laskemaan 11 prosenttia elokuun huippuhinnoista. PBC:stä muistutetaan, että vuosina 2005–2006 maailmalla oltiin vielä enemmän huolissaan Kiinan deflaatiosta, ja vain vuotta myöhemmin kohistaan inflaatiosta.
Inflaation nopea kohoaminen on herättänyt kysymyksiä myös Kiinan kuluttajahintaindeksikorin koostumuksesta. Keskuspankin vahvistamien tietojen mukaan ruoan osuus CPI-korissa on noin kolmasosa, mikä on suhteellisen suuri luku verrattuna esimerkiksi asumisen osuuteen. Keskuspankki onkin aloittanut tutkimuksen CPI-korin sisäisen jaon mahdollisesta muuttamisesta.
Keskuspankin mukaan toinen inflaatiopaineita aiheuttava tekijä on maailmanlaajuinen energiahintojen nousu. Inflaation nousun pelossa Kiinan hallitus jäädyttikin elokuussa 2007 kontrolloimansa, maailmanmarkkinahintoja alemmat kuluttajahinnat mm. sähkön, bensiinin ja veden osalta, mutta joutui polttoainepulan vuoksi marraskuussa perääntymään päätöksestään ja nostamaan bensiinin ja dieselin hintaa 10 prosenttia. Tämä onkin varmasti osaltaan lisännyt inflaatiopaineita loppuvuodesta. Energiankulutuksen vähentäminen ja -tehokkuuden parantaminen on korkealla Kiinan hallituksen prioriteettilistalla, mutta jollei energian hintoja nosteta, on kuluttajien käyttäytymistä vaikea muuttaa.
Tuottavuuden nousu tasapainottaa palkkainflaatiota
Keskuspankissa myönnetään vaara inflaation mahdollisesta leviämisestä palkkakehitykseen. Toisaalta korostetaan myös Kiinan tuottavuuden kohentuneen nopeasti, joka osaltaan tasapainottaa palkkavaatimuksia. Kiinan tuottavuus onkin parantunut selvästi viime vuosien aikana - eri lähteiden mukaan noin 8-20 prosenttia vuosittain vuosina 1993–2004 - perustuen muun muassa uusien teknologioiden ja toimintatapojen käyttöönottoon, julkisen sektorin uudistamiseen sekä työvoiman liikkuvuuteen ja joustavuuteen. Tästä huolimatta, kun viime vuosien aikana keskipalkat kaupungeissa ovat nousseet yli 10 prosenttia vuosittain, on lähestulkoon ihme, ettei työvoimakustannusten nousu ole enempää nostanut elintarvikesektorin ulkopuolista inflaatiota.
Erään kiinalaisen asiantuntijan mukaan tuottavuuden nousun lisäksi tähän olisi vaikuttanut myös "harmaiden tulojen" osuuden lisääntyminen. Tuottavuuden kasvun pysymistä jatkossakin nousevien odotusten tahdissa ei voida pitää itsestäänselvyytenä, kun nopeasti vaurastuvassa Kiinassa työntekijöiden lailliseen asemaan tai ympäristövaikutuksiin aletaan kiinnittää entistä enemmän huomiota ja jossain vaiheessa työvoiman liikkuvuus ja saatavuus vähenee. Reaalisten tuotantokustannusten noustessa avainkysymys onkin, pystyykö Kiina varmistamaan yhtä nopean tuottavuuden kasvun siirtymällä arvoketjussa edelleen ylöspäin.
2008 - "Tiukan finanssipolitiikan vuosi"
Lääkkeeksi inflaatiota vastaan Kiinan keskuspankki lupaa tiukkaa finanssipolitiikkaa vuodelle 2008. Vuoden 2007 aikana korkotasoa on nostettu viisi kertaa, ja liikepankeille säädettyjä kassavarantovaatimuksia jo kymmenen kertaa. Toimenpiteiden vaikutukset ovat kuitenkin olleet varsin vähäiset, ja ne huomioitsijat, jotka katsovat Kiina talouden erityispiirteiden (mm. rahoitussektorin kehittymättömyys ja harmaan rahatalouden koko sekä korkea säästämisaste) tekevän tyhjiksi tällaisten rahapoliittisten toimien tehon, lienevät oikeassa. Kiinan erityispiirteisiin kuuluvat myös merkittävät erot eri alueiden kehitystasossa, talouskasvussa ja talouden rakenteessa, jonka seurauksena samat inflaatiolääkkeet eivät toimi samalla tavalla koko maassa.
PBC tullee jatkamaan korkojen asteittaista nostoa myös vuoden 2008 puolella negatiivisen korkotason poistamiseksi. Jos inflaatio jatkuu lähellä nykyistä tasoa, alle neljän prosentin vuotuiset talletuskorot eivät houkuttele jättämään rahaa pankkiin. Kiinassa vuonna 2007 annettujen lainojen määrä edelliseen vuoteen verrattuna on noussut lähes 18 %, ja PBC haluaa rajoittaa lainanannon takaisin noin 15–16 prosentin tasolle lainanantoa vaikeuttamalla. Ulkomaisilta Kiinassa toimivilta pankeilta saatujen tietojen mukaan heidän lainanantoaan loppuvuodesta 2007 onkin rajoitettu.
Pidemmällä aikavälillä Kiina jatkanee valuuttakurssinsa vahvistamista oman aikataulunsa mukaisesti, samoin kuin pyrkimyksiä ulkomaankaupan epätasapainon tasoittamiseksi. Vienti- ja investointivetoista talouskasvua pyritään suuntaamaan enemmän kotimaan markkinoille ja palvelusektorin vahvistamiseen. Kiina pyrkii myös rajoittamaan ylimääräistä likviditeettiä ohjailemalla maahan suuntautuvia ulkomaisia investointeja entistä tarkemmin haluamiinsa kohteisiin ja maantieteellisille alueille sekä karsimalla investointeja etenkin joillakin energia-intensiivisillä aloilla.
Maailmanlaajuisia inflaatiopaineita?
Maailmanmitassa Kiinan halpaan työvoimaan perustuva talouskasvu ja erityisesti sen vienti on näihin aikoihin saakka pitänyt inflaatiokehitystä kurissa. Jos inflaatio jää Kiinassa pysyvämmin korkeammalle tasolle, tämä siunaus voi olla loppumassa ja Kiinasta tulossa myös inflaation viejä. Tilastoista onkin jo luettavissa, että Kiinan vientituotteiden hinnat ovat pitkän laskukauden jälkeen kääntyneet nousuun, jos kohta vielä varsin maltilliseen.
Kiinan kysynnän kasvu monilla eri sektoreilla on ollut osaltaan hinaamassa ylöspäin energian ja raaka-aineiden maailmanmarkkinahintoja. Niiden kysyntä Kiinassa tullee edelleen kasvamaan vahvasti niin kauan kuin Kiinan talous jatkaa nopeaa kasvuaan.
Useimmat asiantuntijat uskovat Kiinan (talouskysymyksissä) suhteellisen pragmaattisen hallituksen ryhtyvän oikeansuuntaisiin ja tarvittaviin toimiin inflaation kontrolloimiseksi. Vaikka inflaation nopea lasku takaisin viime vuosien tasolle ei olekaan odotettavissa, eivät inflaatiopaineet vielä uhkaa Kiinan kilpailukykyä tai talouskasvun jatkumista ainakaan lähitulevaisuudessa. Kiinan makrotalous on varsin hyvässä kunnossa ja asemissa vastaamaan myös Yhdysvaltojen talouden lievään taantumaan. Tästä huolimatta, jollei inflaatiovaroitusta oteta tosissaan, inflaation tarttuminen ensin palkkoihin ja sitä kautta laajemmalle Kiinan ylikuumentuneen talouden rakenteisiin on edelleen mahdollista.