Indonesian talousnäkymiä 2007

Indonesian talouden kasvu on jatkunut makrotalouden ja poliittisen tilanteen pysyessä vakaana, mutta myönteisiä näkymiä varjostavat julkishallinnon heikkoudesta johtuvat rakenteelliset ongelmat, heikko investointi-ilmapiiri, kasvava köyhyys/työttömyys ja korruptio. Vuonna 2004 virkaan astunut uudistusmielinen hallitus on käynnistänyt uudistuksia oikeaan suuntaan, mutta niiden toteuttaminen on sujunut hitaasti.

Suomen vienti ja kaupan mahdollisuudet

Suomen vienti Indonesiaan vuonna 2006 oli 187 miljoonaa euroa (vrt. Singapore 230 miljoonaa euroa, Malesia 174 miljoonaa euroa) ja tuonti Indonesiasta Suomeen 143 miljoonaa euroa. Suomen vientiä hallitsevat laitetoimitukset erityisesti metsäteollisuudelle ja energiantuotantoon, paperi ja sellu, sekä luonnollisesti matkapuhelimet. Nokian matkapuhelinkaupasta vain pieni osa näkyy näissä tilastoissa tuotannon sijaitessa Kiinassa ja viennin kulkiessa esimerkiksi Singaporen kautta. Maiden välisten kauppasuhteiden, mukaan luettuina kolmasmaatuotanto ja palveluiden kauppa, arvioidaan kokonaisuudessaan olevan yli 1 miljardia euroa vuodessa.

Uusia mahdollisuuksia tarjoavat biopolttoaineisiin, jäte- ja vesihuoltoon ja energian tuotantoon sekä energiatehokkuuteen liittyvä korkea teknologia. Indonesian hallitus on panostanut biopolttoaineiden tuotantoon, erityisesti öljypalmuihin ja vastaaviin kasveihin. Malesia ja Kiina ovat satsaamassa vahvasti öljykasviplantaaseihin. Plantaasien varjopuolena on uhka ympäristölle, luonnonmetsille ja paikallisille yhteisöille. Laittomat hakkuut ovat muutenkin jatkuva ongelma, jota ei ole pystytty ratkaisemaan yrityksistä huolimatta.

Indonesia kärsii energiapulasta ja energian tuotantoa on pyritty kasvattamaan kiinalaisella halvalla, mutta saastuttavalla teknologialla. Suomalaisen ja eurooppalaisen teknologian valttina olisi pidemmän aikavälin kustannustehokkuus ja ympäristöystävällisyys. Hallituksen panostaessa jatkossakin energiantuotannon lisäämiseen tullee voimaloilla ja voimakoneilla olemaan kysyntää jatkossa. Kaupunkien jäteongelmien kasvaessa investoinnit jäte- ja vesihuoltoon ovat väistämättä edessä. Näiden mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttäisi kuitenkin ahkeraa markkinointia ja läsnäoloa paikanpäällä.

Kuluttajatavaroiden sekä luksustuotteiden kysyntä tulee jatkumaan suurena. Varakkaiden indonesialaisten osuus väestöstä on pieni, mutta 250 miljoonan kansassa rikkaiden absoluuttinen määrä on suuri. Esimerkkinä mainittakoon, että Indonesia on Nokian kommunikaattoreiden suurin markkina-alue Aasiassa. Vastaavilla trendi- tai high-end -tuotteilla on potentiaalista kysyntää. Yksityisen sektorin rakennusbuumi ja mahdolliset julkisen sektorin infrastruktuuri-investoinnit tarjoavat jatkossa mahdollisuuksia suomalaisille alihankkijoille, kuten esimerkiksi hissiteollisuudelle.

Kaupankäyntiin liittyviä riskejä

Kaupankäyntiin Indonesiassa sisältyy riskejä, mutta sitä vastoin tuototkin ovat suuria. Alla on selostettu tavallisimpia riskejä, jotka liittyvät korruptioon, ongelmiin tullauksessa, oikeusjärjestelmän ja byrokratian arvaamattomuuteen, ongelmiin työvoiman suhteen ja niin edelleen. Vertailukohdan tarjoaa Venäjä, jossa liiketoiminnan riskit ovat tietyssä määrin samankaltaisia. Olennaisen tärkeää ovat luotettavat paikalliset partnerit, hyvät suhteet paikallisiin toimijoihin sekä maan ja markkinoiden hyvä tuntemus. Useat asiat hoidetaan henkilökohtaisten suhteiden kautta, ei niinkään muodollisten tai virallisten kanavien kautta.

Suomen ja Indonesian välillä allekirjoitettiin vuonna 2006 uusittu sopimus sijoitusten edistämisestä ja suojaamisesta. Suomalaisten yritysten sijoitukset Indonesiaan ovat pysyneet kuitenkin vähäisinä.

Yleisiä talouden näkymiä

Indonesian talous kasvoi 5,5 prosenttia vuonna 2006 ja kuluvan vuoden kasvuksi ennustetaan noin 6,0-6,3 prosenttia. Kasvua vauhdittavat vienti ja kotimainen kulutuskysyntä. Kulutuskysyntä on elpynyt vuoden 2005 polttoainetukiaisten leikkauksista ja hintojen noususta aiheutuneesta notkahduksesta. Sen sijaan investoinnit ja julkissektorin kulutus ovat pysyneet matalina. Jakartan pörssi on kasvanut ripeään tahtiin, mutta kasvun taustalla ovat ilmeisesti osittain korkean korkotason johdosta maahan virranneet spekulatiiviset sijoitukset. Kasvua tukevat vakaa valuutta, hallinnassa oleva inflaatio (arvio 5,5 % vuonna 2007) ja korkotaso (arviolta 9 % vuonna 2007). Korkea korkotaso on johtanut muun muassa siihen, että julkisyhteisöt (maakunnat, pankit) ovat sijoittaneet rahansa valtionobligaatioihin, eikä julkisiin investointeihin, kuten infrastruktuurin kehittämiseen. Hallitus ja keskuspankki ovat pyrkineet stimuloimaan investointeja laskemalla korkotasoa. Investointien odotetaan elpyvän vuonna 2007 ja tästä esimerkkinä viranomaiset ovat kertoneet hyväksyttyjen investointihankkeiden määrän nousseen vuonna 2006 - mutta nähtäväksi jää missä määrin nämä hankkeet toteutuvat.

Valtion budjettivaje ja velka ovat hallinnassa ja itse asiassa valtion velkaa on lyhennetty tarmokkaasti. Valtion budjetin toteutumisessa on yhä tehottomuutta ja budjettivaroja ei saada kulutettua aikataulussa.

Sektoreista nopeimmin on kasvanut telekommunikaatio ja myös rakentaminen on kasvanut ripeästi. Rakentaminen näkyy muun muassa Jakartassa ostoskeskuksien ja kalliiden kerrostalokompleksien rakentamisena. Rakentaminen tarjoaa jatkossakin mahdollisuuksia hissien ja liukuportaiden valmistajille, sekä muille rakentamiseen liittyvien erityistuotteiden valmistajille. Teollisuustuotannon osalta Indonesia on hyötynyt Kiinaan kohdistuneista rajoituksista tekstiilien ja urheilujalkineiden osalta.

Turismiteollisuus on menettänyt otettaan Indonesiassa. Jatkuvat luonnonkatastrofit ja liikenneonnettomuudet, sekä tätä ennen terrorismi, ovat karkottaneet turisteja ja kävijämäärät Balille ovat pudonneet yli 10 prosenttia vuonna 2006.

Nykyinen talouskasvu ei ole tarpeeksi suuri vähentämään työttömyyttä, joka virallisesti on 11 prosenttia, mutta todellisuudessa alityöllistetyt mukaan lukien ehkä +40 prosenttia. Köyhyys on myös lisääntynyt hintojen nousun myötä ja arviolta puolet indonesialaisista elää alle kahdella Yhdysvaltain dollarilla päivässä. Talouskasvu ei ole suuntautunut työvoimavaltaisille aloille (maatalous, teollinen tuotanto, matkailu) ja harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta Indonesia menettää työpaikkojaan muille Aasian maille, kuten Vietnamille. Indonesian kasvu ei siis ole "pro poor", mikä tullee jatkossakin näkymään korkeana työttömyytenä ja köyhyytenä. Kasvava työttömyys ja köyhyys voivat muodostaa riskin maan vakaudelle, puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä ja hukatusta potentiaalista.

Kaupan ja investointien esteitä

Suurimmat kompastuskivet liittyvät julkishallinnon ja oikeuslaitoksen heikkouteen, sekä korruptioon. Hallituksen korruptionvastaisista toimista huolimatta korruption arvioidaan pysyneen ennallaan tai lisääntyneen. Kaupan ja investointien esteinä tavallisesti mainitaan tullilaitoksen korruptio ja sekavat tullausmenettelyt, kankea työvoimalainsäädäntö (korkeat erorahat, vaikea erottaminen), työvoiman heikko tuottavuus, heikko infrastruktuuri, yleinen lupien saamiseen liittyvä hankaluus ja korruptio sekä sekava lainsäädäntö ja oikeuslaitoksen epäluotettavuus.

Maan parlamentti on viimeistellyt investointilain, joka ei kuitenkaan ole tyydyttänyt ulkomaisia yrityksiä, eikä sen puoleen kansallismielisiä tahoja, jotka näkevät hallituksen liian myötämielisenä ulkomaisten investoijien suhteen. Hallituksen yritys uudistaa työvoimalakia kilpistyi ammattiliittojen vastustukseen ja mielenosoituksiin. Laki vedettiin pois parlamentista ja sitä pyritty käsittelemään osapuolten kanssa yhteistoiminnassa, mutta laihoin tuloksin.

Edellä mainituista esteistä huolimatta eräille sektoreille on suuntautunut merkittäviä ulkomaisia investointeja. Esimerkiksi Phillip Morris osti merkittävän tupakkayrityksen Sampoernan noin 5,2 miljardin Yhdysvaltain dollarin hinnasta. Pankkiala on vetänyt ulkomaisia investointeja siten, että puolet pankkisektorista on ulkomaisessa omistuksessa. Öljy- ja kaasualalla on merkittäviä investointeja, vaikka alaa vaivaa tempoileva hallituksen politiikka, kansallismielinen protektionismi ja arvaamattomat oikeudenkäynnit liittyen ympäristön saastumiseen kaivosteollisuuden johdosta. Urheilujalkineiden (mm. Adidas) tuotantoa on sijoitettu Indonesiaan. Norjalainen Statoil on kiinnostunut öljy- ja kaasuesiintymien hyödyntämisestä.

Poliittinen vakaus lisääntynyt

Demokratisoitumisen alkuvaiheisiin (vuodesta 1999 alkaen) verrattuna Indonesian sisäinen vakaus on lisääntynyt. Sisäiset konfliktit ovat pääosin hallinnassa, joista parhaana esimerkkinä Acehin rauhanprosessi. Poliisin pidätykset ja tuomiot ovat vähentäneet terrorismin riskiä, mutta eivät poistaneet sitä. Köyhyyden ja islamilaisen konservatismin kasvu asettavat haasteita yhteiskunnalliselle kehitykselle. Jatkuvat luonnonkatastrofit ja liikenneonnettomuudet ovat tuoneet esille puutteet infrastruktuurissa ja turvallisuusjärjestelyissä.

Presidentti ja hallitus ovat jatkaneet uudistusmielistä linjaansa, käynnistäneet merkittäviä uudistuksia ja vahvistaneet Indonesian kansainvälistä asemaa, mutta suurten odotusten jälkeen pettymys hallituksen saavutuksiin on yhä selvemmin alkanut vallata alaa. Vuoden 2009 presidentin ja parlamenttivaalit alkavat jo häämöttää horisontissa ja niiden suurin kysymys on onnistuuko nykyinen uudistusmielinen presidentti saamaan jatkokauden ja jatkuuko nykyinen, vaikkakin hitaanpuoleinen, uudistuslinja.

Liiketoiminnassa suurimmat riskit liittyvät pääasiassa edellä mainittuihin varsinaisiin kaupan ja investointien esteisiin - eikä niin paljon varsinaisiin turvallisuusriskeihin. Turvallisuusriskeistä suurimpia todennäköisesti ovat saasteet ja liikenne, vaikka maan ulkopuolelta katsottaessa katastrofit ja muut huonot uutiset voisivat antaa aihetta olettaa toisin.