Indonesian talous - valtataistelua ja huolenaiheita

Runsas kuukausi sitten arveltiin, ettei kansainvälinen rahoituskriisi tule vaikuttamaan Indonesiaan voimakkaasti. Tilanne on kuitenkin muuttunut. Suurin muutos on tapahtunut henkisellä puolella. Pelko vuoden 1998 tapahtumien uusiutumisesta elää. Taustalla on myös ministereiden välistä valtataistelua sekä skandaali, jossa yhden yritysryppään omistajatahojen painostus näytti vievän uskottavuuden koko hallituksen talouspoliittisen toiminnan riippumattomuudelta.

Indonesian talousmuutoksen taustalla on viennin nopea heikkeneminen lähinnä raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen romahtaessa, tuonnin ja erityisesti salakuljetuksen kasvaminen sekä valuutan pakeneminen maasta erityistoimenpiteistä huolimatta. 

Näiden epävarmuustekijöiden lisääntymisen takia Indonesian rupian arvo on neljässä viikossa heikentynyt dollaria vastaan noin 30 prosenttia, ja on nyt alimmillaan miltei kymmeneen vuoteen. Futuurit povaavat vieläkin suurempaa heikkenemistä. Huomionarvoista on, että euroa vastaan rupia on heikentynyt vähemmän. Kyseessä on pikemminkin dollarin vahvistuminen kuten maailmalla yleensä eikä rupian arvon heikkeneminen. Tosin Indonesiassa kaikki lasketaan edelleen dollareissa, ja valuutan nopea heikkeneminen dollaria vastaan tuo taas vuoden 1998 negatiiviset tapahtumat monien muistoihin. 

Uusia valuuttamääräyksiä ja protektionismia 

Indonesia asetti hiljattain jälleen uusia valuuttamääräyksiä, joiden avulla yritetään estää ja rajoittaa valuutan ”turha” maastavienti. Uutena toimenpiteenä hallitus esittää muun muassa mallia, jonka mukaan kaikkien öljy- ja kaasualan toimijoiden edellytetään käyttävän indonesialaisia pankkeja kaikissa rahansiirroissaan. Tällä tavalla pyritään pitämään valuutan kierto minimissään ja tukea rupian kurssia. 

Muutamista vastoinkäymisistä huolimatta pankkien tilanne on edelleen varsin vahva ja vakaa. Vastoinkäymisistä merkittävin on ollut hollantilais-indonesialainen Indover-pankin konkurssi. Keskuspankki on ottanut keskisuuren pankin haltuunsa. 

Paniikilta on kuitenkin vältytty. Kuten monissa muissakin maissa, suurimmilla pankeilla on likviditeettiä, mutta ne eivät tällä hetkellä anna lainaa. Pienemmillä on likviditeettiongelmia, koska järjestelemättömät luotot kasvavat koko ajan nopeasti, mitä pankkien taseet eivät pitkään kestä. Muutaman viikon aikana merkittävien vientituotteiden eli raaka-aineiden maailmanmarkkinahinta on pudonnut jopa 60 prosenttia. Pääosin siksi, että ostajilla on rahoitusongelmia. 

Juuri kun taloutta pitäisi elvyttää mahdollisimman paljon, Indonesia ryhtyy globaalia markkinataloutta syyllistäen kauppaa ja investointeja rajoittaviin toimenpiteisiin, joilla on juuri päinvastainen vaikutus. Esimerkiksi kauppapolitiikassa vannotaan nyt protektionismin nimiin, ja yritetään sulkea maa ulkopuolisilta toimijoilta. Samalla estetään kulutustavaroiden sekä monien perushyödykkeiden tuonti. Tällä on luonnollisesti suora vaikutus kulutukseen sekä yritysten toimintaan. Jos yritys ei saa raaka-aineita tai osia, se joutuu lopettamaan toimintansa ja irtisanomaan työntekijöitä. Tällä perusteella hallitus haluaa sulkea rajat vieläkin tiukemmin. Kuolemanspiraali on valmis. 

Kaikki käy paitsi IMF 

Muotitermiksi on otettu "uusi budjettiajattelu". Finanssiministeri Muliani kutsui äskettäin suuret avunantajamaat kokoukseen, jossa hän selosti nykytilannetta. Hän painotti, että vakauden ylläpitäminen on kaikkein tärkein asia. Tämä koskee erityisesti valuuttaa, keskuspankkia, likviditeettiä sekä kauppavaihtoa. Markkinatilanteen ollessa hyvin heikko Indonesia ei enää voi hakea rahoitusta velkakirjamarkkinoilta, minkä takia maa pyytää avunantajamailta suoraa budjettitukea (lainoja) sekä laajempia sidottuja ohjelmalainoja (erityisesti ilmastonmuutokseen liittyen), jotka siirtyisivät sellaisenaan budjettiin. 

Vielä vahvistamattomien tietojen mukaan Indonesia on onnistunut varmistamaan budjettitukea lainojen kautta 5,4 miljardin dollarin edestä. Tukea antaisivat Maailmanpankki 2 miljardia,  Australia 1,4 miljardia sekä Aasian kehityspankki ja Japani molemmat miljardin. Tavoitteena on ollut 8 miljardia dollaria. Ilmastonmuutoksen hallintaan liittyvien ohjelmaluottojen ennakoidaan olevan noin 1,2 miljardin dollarin edestä, avunantajina Ranska, Japani ja Maailmanpankki. 

Indonesia on myös innovoinut eräänlaisen stand-by facilityn, joka olisi kooltaan 5 miljardia dollaria. Tähän etsitään sitoumuksia suurista avunantajamaista sekä Maailmanpankilta. Tämän rahaston tarkoitus olisi tuottaa kahden vuoden aikana tarvittaessa likviditeettiä markkinoille. Finanssiministeriö hallinnoisi tätä rahastoa. Tietojemme mukaan vain Maailmanpankki on tähän asti indikoinut jonkinlaista mielenkiintoa. Monet muut maat pitivät ajatusta jopa röyhkeänä. 

Indonesia ehdottaa erityisrahastoa finanssikriisin runtelemille maille

Washingtonin G20-kokouksen jälkeen Indonesian presidentti ehdotti perinteisen kehitysyhteistyörahoituksen jatkoksi eräänlaista kehitysmaille räätälöityä rahastoa Global Expenditure Support Fund. Sen tarkoituksena olisi auttaa niitä maita, joita kansainväliset kriisit koskettavat kaikista eniten. Näiden maiden saattaminen takaisin talouskasvuun olisi rahaston tärkein prioriteetti. Indonesian presidentin mielestä kehitysmaita rankaistaan nyt jostakin, mitä ne eivät itse ole olleet aiheuttamassa. Tämän vuoksi syyllisten - eli Indonesian näkökulmasta teollisuusmaiden - on autettava heitä eri tavalla ja allokoitava rahaa uuteen rahastoon. 

Parin edellisen viikon aikana finanssiministeriö on reivannut talouslukuja uuteen uskoon. Muutosta tapahtuu jopa päivittäin, kun käy eri tilaisuuksissa, joissa vastuulliset ministerit tai neuvonantajansa puhuvat. 

Nyt virallinen BKT:n kasvu ensi vuodelle on 4,5-5 prosentin välillä, mutta sitäkin korjattaneen lähiaikoina. Hiljattain järjestetty Economist Intelligence Unitin konferenssi päätyi konsensuslukuun 3,7 prosenttia, joka todellakin herätti hallituksen paikalla olleet edustajat. EIU:n vuosittainen konferenssi lienee alallaan laajin ja paras, ja siihen osallistuvat parhaimmat analyytikot sekä puhujat. 

Krismon marginalisoi IMF:n roolin auttajana 

IMF on tarjonnut apuaan Indonesialle, mutta henkinen rasite näkyy erityisen hyvin tällä saralla. IMF on edellisen kriisin symboli. Se kulkee Indonesiassa nimellä krismon (krisis moneter). IMF on edelleen kirosana ja kukaan ei voi ottaa vakavasti ehdotuksia, jotka perustuisivat IMF:n mukanaoloon. Krismonin pahimpana visuaalisena muistona pidetään vuoden 1998 tapahtumien yhteydessä otettua valokuvaa, jossa IMF:n silloinen pääjohtaja Camdessus seisoo kädet ristissä rinnalla odottamassa presidentti Suharton allekirjoitusta lainapapereihin. Kuva symbolisoi indonesialaisille nöyryytystä ulkovaltojen edessä, ja sitä ei haluta toistaa. Birallinen kanta on, etteivät IMF:n tarjoamat luotot ole soveliaita nykytilanteeseen. 

Kaikesta huolimatta Indonesia on pärjännyt ASEAN-maista parhaiten. 

Talous on edelleen hyvässä kasvussa, valuutta on laskenut  25 prosenttia dollariin nähden ja poliittisesti maa on vakaa. Keskeisin syy tähän löytyy kahdelta taholta. Vienti on naapurimaihin verrattuna hyvin hajautettu ja toiseksi, viennin ja BKT:n suhde on vain 27 prosenttia. Indonesian talous elää suurista kotimarkkinoista. Ero selkiytyy, kun prosenttia vertaa esimerkiksi Malesiaan, jossa luku on 120 prosenttia  ja Thaimaahan 65 prosenttia. Tämän lisäksi Indonesiaan tulvii siirtolaisten lähettämää rahaa, arviolta noin 9 miljardia dollaria vuodessa. 

Henkinen puoli ja uskottavuus heikko 

Uskottavuus lienee nykytilanteessa tärkein sana. Ellei hallitus omalla toiminnallaan osoita uskovansa järjestelmään, miksi jokin ulkomaalainen taho siihen uskoisi, ja ennen kaikkea sijoittaisi. Merkittävässä asemassa olevat kiinalaista alkuperää olevat indonesialaiset perheet vievät tällä hetkellä kaikista hallituksen toimenpiteistä huolimatta varantojaan maasta pois. Suurin määränpää lienee Singapore, mutta myös Hong Kong on viime viikkoina vastaanottanut suuria valuuttavirtoja. 

Merkillepantavaa on myös esille noussut menetelmä jahdata kaikkia tahoja, jotka levittävät vääriä huhuja. Poliisi on pidättänyt pari osakevälittäjää ja pankkityöntekijää, joiden epäillään levittäneen vääriä tietoja indonesialaisten pankkien taloustilanteesta sekä erityisesti siitä, että jollakin pankilla on jäänyt jokin asia maksamatta, mikä puolestaan viittaisi likviditeettiongelmiin. 

Taustalla ovat jälleen muistot vuoden 1998 tapahtumista sekä pelko siitä, että asiakkaat alkaisivat joukolla nostaa varojaan pankeista. Syyttävät lausunnot osoittavat erityisesti Singaporeen, joiden pankkien oletetaan olevan joidenkin huhujen taustalla. Kun Indonesian pankkijärjestelmä osoittaa heikkoutensa, suurimmat hyötyjät ovat singaporelaiset ja malesialaiset pankit. Mainittakoon, että sekä Malesiassa että Singaporessa pankkitalletusten takuu on 100 prosenttia. 

Valtataistelu hallituksessa 

Muutama viikko sitten markkinoilla kiersi huhu,  jonka mukaan tietyt teollisuustahot haluaisivat finanssiministeri Mulianin pois hallituksesta. Huhut olivat hieman hämmentäviä, sillä finanssiministeri on todennäköisesti suosituin ministeri. Häntä pidetään myös talouspiireissä erittäin pätevänä, yhtenä maailman eturivin finanssiministereistä. Huhut katosivat hetkeksi, mutta niiden alkulähde ja tausta alkoi pian selvitä. Samalla puhkesi ennennäkemätön valtataistelu joka on merkittävällä tavalla vaikuttanut Indonesian uskottavuuteen. 

Indonesian pörssiarvoltaan suurimman yrityksen Bakrie&Brothersin jouduttua rahoitusahdinkoon se veti mukanaan maan pörssiin syöksylaskuun. Yritys ja sen valtapiiriin kuuluvat firmat muodostavat noin 35 prosenttia koko pörssin arvosta. 

Mainittakoon, että B&B:n pääomistaja Aburizal Bakrie on hallituksen keskeisimpiä ministereitä ja myös muun muassa presidentti Yudhoyonon kampanjan suurin yksittäinen rahoittaja. Pörssi suljettiin kolmeksi päiväksi. Kun se jälleen avattiin, Bakrien osakkeet sekä muut samaan yritysryppääseen kuuluvat yritykset pidettiin kaupankäynnin ulkopuolella sillä tekosyyllä, että B&B:n väitettiin olevan tekemässä ratkaisuja, jonka kautta se saisi saavat uutta rahoitusta velkojen hoitoon. 

Kaiken keskipisteenä oli PT Bumi, maailman suurin kivihiilen viejä, jonka veloista lähinnä oli kyse. B&B:n esittämä ratkaisu perustui Bumin osakkeiden myynnillä perustettavalle yritykselle Northstar, jossa Indonesian eri valtionyritykset olisivat enemmistössä. Bakrielle annettaisiin sitoumus ostaa takaisin osakkeet viiden vuoden kuluttua. 

Rahoitusratkaisun viivästyessä, paine osakkeiden noteeraamiselle pörssissä kasvoi koko ajan. Parin viikon vitkuttelun jälkeen ministeri Muliani sekä Indonesian pörssiviranomaiset päättivät asettaa osakkeet jälleen kaupankäynnin kohteeksi. Bakrie & Brothersin johto (sekä ilmeisesti myös Bakrie itse) vetosivat viime kädessä presidenttiin, ettei tätä tehtäisi, sillä osake tippuisi kun kivi ja he menettäisivät huomattavia summia. 

Bakrien taholta painostus oli kova ja he tekivät kaikkensa, myös uhkailemalla eri tahoja, jotta osakkeita ei noteerattaisi. Tilanne kärjistyi lopulta siihen, että finanssiministeri Muliani tapasi presidentin kahdelta aamuyöstä, ennen kun matkusti Indonesian edustajana Brasilian finanssiministerikokoukseen. Muliani oli todennut, että jos PT Bumin osaketta ei noteerata ja sillä käydä avointa kauppaa seuraavana päivänä, hän eroaa hallituksesta. Samoin eroaisi Bappepamin, Indonesian rahoitustarkastuksen johto sekä koko pörssin johto. Annettuaan uhkavaatimuksensa Muliani poistui ja sulki välittömästi matkapuhelimensa. Osake avattiin kaupankäynnille. Tilanne Mulianille 1-0. 

Finanssiministeri Mulianin erolla olisi ollut dramaattisia vaikutuksia Indonesian rahoitus- ja lainansaantitilanteelle sekä koko Indonesian kansainväliselle maineelle. 

Presidentti suostui lopulta osakkeen noteeraamiseen ja kuten arvata saattaa, viikon aikana osake menetti arvostaan noin 50 prosenttia, eli maksimaaliset 10 prosenttia päivässä. Lisäksi selvisi, että myös toisella keskeisellä ministerillä Sofjan Djalililla oli omistuksessaan muutama miljoona Bakrien osakkeita. Ne hän oli "unohtanut omistavansa” kun pari vuotta sitten siirtyi ministeriksi. 

Hämmentävää tässä on erityisesti se, että jokin teollisuustaho olisi valmis uhraamaan koko Indonesian kansainvälisen maineen säästääkseen oman yrityksensä tappioilta. Muliani ja pörssiviranomaiset totesivat lyhyessä tiedonannossaan, että he ovat vastuussa myös kaikille pienomistajille ja säästäjille, eivät yksittäiselle henkilölle tai ministerille. Pörssiyhtiöiden pitää omistustaustastaan riippumatta noudattaa sovittuja sääntöjä. 

Jossakin toisessa maassa ministeri Bakrie ja Djalal olisivat jo eronneet. Haastatteluissa Bakrie vähättelee asemansa merkitystä ja vertaa yrityksen saamaa tukea henkiseksi ja paljon pienemmäksi kuten esimerkiksi AIG ja amerikkalaiset asuntoluotottajat Fannie Mae ja Freddie Mac. Toisaalla Bakrien asianajajat uhkailevat toimittajia, jotka uskaltavat kirjoittaa asiasta avoimesti. 

Tällä viikolla Bakrie-episodi päättyi siten, että uudistettu Northstar-konsortio osti osan Bumista. Kaupan rahoituskuviot ovat niin monimutkaiset, että niitä selvitellään pidempäänkin. Vahinko Indonesian maineelle on tosin jo aiheutettu.