Indonesian talous ristiaallokossa

Kansainvälinen taantuma näkyy myös Indonesiassa: pörssikurssit ovat laskeneet ja valuutta heikentynyt. Kauppapolitiikka on muuttunut yhä protektionistisemmaksi. Tästä huolimatta talouskasvu jatkuu kuuden prosentin suuruisena ja maahan virtaa ulkomaisia investointeja.

Taantuman vaikutukset heijastuvat myös Indonesiaan, vaikka maan talouden riippuvuus viennistä on laajojen kotimarkkinoiden johdosta pienempi kuin monella muulla alueen maalla. Kuva: absolut xman, Flickr.com, ccby 2.0 Taantuman vaikutukset heijastuvat myös Indonesiaan, vaikka maan talouden riippuvuus viennistä on laajojen kotimarkkinoiden johdosta pienempi kuin monella muulla alueen maalla. Kuva: absolut xman, Flickr.com, ccby 2.0

Polttoainetukiaisten leikkaukset, vihdoinkin!

Presidentti Susilo Bambang Yudhoyonon (SBY) hallitus sai kuukausia kestäneen valmistelun päätteeksi 17.6.2013 hyväksytettyä parlamentilla uuden budjetin, jossa on huomioitu polttoainetukien leikkaaminen. Äänestykseen viety budjetti hyväksyttiin selvällä enemmistöllä, vaikka hallituskoalitioon kuulunut islamilainen PKS-puolue äänesti esitystä vastaan (tätä kirjoitettaessa PKS sinnittelee edelleen hallituksessa). Tukiaisten leikkaamisesta vapautuvat noin 20 miljardia US-dollaria on tarkoitus ohjata lähinnä sosiaalisektorille.

Korotus kirpaisee kuluttajaa kipeästi, kun polttoaineen hinta nousee arviolta 40 prosenttia. Bensan ja dieselin uusi litrahinta on 55/65 senttiä (US) per litra.

Tukiaisten poiston taustalla ovat selkeät makrotaloudelliset ja ympäristöpoliittiset argumentit. Näiden perustelujen ulottumattomissa oleva kadunmies on kuitenkin kokenut huonoksi paitsi varsinaisen hinnankorotuksen, myös korotuspäätöksen ajoittumisen islamilaisen paastokauden kynnykselle. Paastokautta seuraava Idul Fitri -juhla kun perinteisesti merkitsee jyrkkää piikkiä matkustamisessa ja kulutuksessa.

Tukiaisten poiston vaikutus yhteiskuntaan näkyi jo prosessin valmisteluvaiheessa opiskelijoiden ja ammattiliittojen järjestäminä mielenosoituksina. Jakartan lisäksi mieltä osoitettiin Indonesian eri provinsseissa – osassa maata liikehdintä yltyi väkivaltaisiksi mellakoiksi.

Hallitus on antanut ymmärtää, että ennen korotuksia laaditaan kompensaatio-ohjelma vähäosaisille. Puhetta on ollut elintarvikeavusta ja noin15 US-dollarin arvoisen kuukausittaisen arvosetelin jakamisesta seuraavan neljän kuukauden ajan. Lisäksi tarkoitus on järjestää korotuksia koskeva tiedotuskampanja.

Yli 240 miljoonan asukkaan Indonesiassa, jota muutenkin piinaavat raskas hallinto ja korruptio, näiden ohjelmien toimeenpano tulee olemaan vaikeaa. Samalla kansan joukossa tyytymättömyyden paine kasvaa.

Korotusten astuessa voimaan 22.6. poliisi ja armeija nostivat valmiustilaansa. Tilanteen kärjistymisen pelossa presidentti asetti tietyt avainministerit matkustuskieltoon – tämä viime hetken ukaasi veti maton alta muun muassa Indonesian puolustusministerin Suomen-vierailun toteutumiselta.

Rupia ja pörssi heilahtelevat

Indonesian kaltaisessa meri-, maa- ja ilmakuljetuksista riippuvaisessa suuressa saarivaltiossa merkittävä polttoaineen hinnankorotus merkitsee jyrkkää inflaatiota. Sijoittajat odottavat korotusten laukaisevan noin 7-8 prosentin inflaation ja tämän seurauksena taloudellinen toimeliaisuuden hidastuvan.

Indonesian rupian arvo onkin ollut laskussa ja keskuspankki on joutunut kuluttamaan valuuttavarantoaan kansallisen rahayksikön pönkittämiseksi. Viime viikot rupia on sinnitellyt psykologisesti kriittisen 10 000 IDR/USD vaihtokurssin paremmalla puolella.

Samaan ajankohtaan on osunut sijoittajien hienoinen vetäytyminen Indonesian markkinoilta. Jakartan pörssin, joka muutaman edellisvuoden on takonut huipputulosta, arvo on käynyt kahden vuoden tarkasteluvälillä ennätysalhaisissa lukemissa. 

Taantuma + vaalit 2014 = protektionismi

Talouskasvun hidastumisen taustalla on kuitenkin muitakin tekijöitä, joista monet ovat poliittisia. Indonesian suotuisa kehitys on perustunut raaka-aineiden – erityisesti kaivosteollisuuden ja plantaasituotteeiden – vientiin. Maailmantalouden, ja varsinkin Kiinan, taantuman vaikutukset heijastuvat suoraan Indonesian kasvuun. Tämä siitä huolimatta, että Indonesian talouden riippuvuus viennistä on laajojen kotimarkkinoiden johdosta pienempi kuin monella muulla alueen maalla. Raaka-aineiden viennin tyrehtymisen seurauksena nähtiin huhtikuussa 2013 sellainenkin ihmeellisyys kuin Indonesian kauppataseen alijäämä (1,6 miljardia USD).

Lääkettä taloustaantumaan haetaan kotimaisella elvytyksellä, mutta ongelmana on ministeriöiden tehottomuus budjettisuunnitelmien toimeenpanossa. Vuoden 2013 ensimmäisellä puoliskolla budjetista oli käytetty ainoastaan 32,2 prosenttia.

Kaupan alijäämän aiheuttama herätys sekä vuoden 2014 lähestyvät parlamentti- ja presidentinvaalit ovat reivanneet Indonesian taloutta protektionistisempaan suuntaan. Omaa tuotantoa ja omistusta pyritään suojelemaan asettamalla erilaisia tuonnin esteitä ja liiketoiminnan rajoituksia.

Hyväksi esimerkiksi mielivaltaiselta tuntuvasta kotiinpäin vetämisestä käy hallituksen yllättävä suunnitelma ketjumyymälöiden määrän rajaamisesta 250:een. Rajoituksen toteutuessa tästä aiheutuu päänsärkyä muun muassa KFC- ja Pizza Hut -ketjujen emoyritykselle, jolla on tällä hetkellä Indonesiassa yli 700 toimipistettä.

Toinen esimerkki on laki, joka kieltää kaivannaistuotteiden maastaviennin jalostamattomana vuodesta 2015 eteenpäin. Tämä on tuskastuttanut Indonesiassa toimivia kaivosyrittäjiä näiden kotimaasta riippumatta. Suomalaisnäkökulmasta hallituksen liike ei kuitenkaan ole kielteinen. Laki avasi kertaheitolla valtavat markkinat Outotecin kaltaisille sulattamo- ja jalostusosaajille.

Indonesian kaltaisessa hajautetussa hallintomallissa, jossa provinssi- ja piiritasolle on delegoitu runsaasti päätöksentekovaltaa, liiketoimintaympäristöön kohdistuva viranomaispaine luonnollisesti kertautuu.

Byrokratian päälle tulee korruptio – Indonesia on Transparency Internationalin listalla sijalla 118/176. Hyvä esimerkki byrokratian ja korruption yhteisvaikutuksesta on Jakartan Tanjug Priok -satama, joka on ratkeamispisteessä kun kontit odottavat tullausta – ja tulliviranomaiset lahjuksia.

Kansainvälinen näkyvyys

Indonesialla on vuonna 2013 vahva näkyvyys kansainvälisellä talousareenalla. Indonesia on tämänvuotinen APEC-puheenjohtaja ja isännöi Balilla huippukokousta 5.-7.10. Tämän jälkeen vuorossa on WTO-ministerikokouksen isännöinti 3.-6.12. niin ikään Balilla. Kummankin kokouksen nimellisenä tavoitteena on vapaakaupan edellytysten kasvattaminen. Kun katsoo Indonesiaa näiden prosessien ruorissa, tulee väkisinkin mieleen sanonta pukista ja kaalimaasta.

Globaalien prosessien lisäksi Indonesia on vahvasti mukana ASEAN-lähtöisissä alueellisissa vapaakauppaprosesseissa: ASEAN Economic Community (AEC) ja Regional Comprenesive Partnership Agreement (RCEP), joiden on määrä astua voimaan vuoden 2015 loppuun mennessä.

Indonesialaiset kokevat WTO-periaatteiden rikkomisen ja paikallisten kaupanesteiden nostattaman kansainvälisen kritiikin kiusallisena, mutta toisaalta kysytään – eikä aivan aiheettomasti - onko muun muassa Argentiinan ja Brasilian kaltaisten G20-maiden toiminta tämän kummempaa. WTO:n hiljattaisessa pääjohtajavaalissa indonesialaiset kokivat epäreiluksi argumentit, joiden perusteella Indonesian protektionistinen kauppapolitiikka eliminoi heidän sinänsä pätevän ehdokkaansa. Vaalin voittaja kun tuli Brasiliasta.

Lasi puoliksi täynnä?

Synkistelyn vastapainona on myönteistäkin kerrottavaa. Polttoainetukiaisten poisto korjaa Indonesian talouden merkittävän vääristymän. Muutaman kuukauden sopeuttamiskauden jälkeen talouskasvun odotetaan jatkuvan terveemmällä pohjalla. Hallituksen ratkaisulla odotetaan olevan vaikutusta kansainvälisten rahoituslaitosten luottoluokitukseen sekä Maailmanpankin ja IMF:n ohjelmiin. Vapautuvien tukiaisrahojen tehokas uudelleenohjaaminen sosiaalisektorille ja infrastruktuurihankkeisiin nostaisi Indonesian kilpailukykyä ja entisestään lisäisi investoijien kiinnostusta.

Indonesian talouden myönteinen kehitys on jatkunut yhtäjaksoisesti 13 vuotta. Pahimpanakin kriisivuotena 2008 kasvu notkahti vain neljään prosenttiin. Euroopassa moiset kasvuluvut herättäisivät euforiaa. Vuoden 2013 ennustetta on nyt korjattu alaspäin 6,2 prosenttiin, joka tämäkin on kansainvälisessä mitassa paljon – G20-talouksien hopeasija Kiinan jälkeen.

Laajojen kotimarkkinoiden houkuttelemat ulkomaiset investoinnit Indonesiaan jatkuvat. Vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä investointien määrä kasvoi 27 % vuoteen 2012 verrattuna (yhteensä 6,7 miljardia USD).

Ulkomaisten investointien osuus BKT:sta on Indonesiassa 2,75 % (Brasilia 2,69 %, Intia 1,4 % ja Kiina 1,36 %). Talousministeri Hidayat kertoi viime viikolla taiwanilaisen komponenttitoimittaja Foxconnin suunnittelevan Indonesiaan 10 miljardin investointia seuraavalle viidelle vuodelle.

Arvio

Perusarvio Indonesian suhteen ei ole muuttunut: kyseessä on hankala liiketoimintaympäristö, johon jalkautuminen vaatii aikaa ja resursseja. Nopeiden voittojen toivossa Indonesiaan ei kannata lähteä. Olennaista on myös hyvän paikallisen kumppanin löytäminen. Indonesiassa pitkään toimineiden yritysten mukaan pitkän tien päässä kuitenkin yleensä odottaa palkinto.

Indonesiassa huomataan, että yltiökansallinen kauppapolitiikka ei kuitenkaan näytä pelottavan pois sijoittajia. Päinvastoin: Lorealin, IKEAn, H&M:n, Foxconnin, BMW:n ja venäläisen alumiinioligarkki Oleg Deripaskan tekemien jätti-investointien virratessa maahan hallitus kokee politiikkansa perustelluksi ja toimivaksi.

EU-delegaation kollegat ovat moneen otteeseen todenneet, että kiinnostus vapaakauppasopimukseen (Comprehensive Economic Partnership Agreement, CEPA) EU:n kanssa on vähäistä ja prosessissa on jääty junnaamaan ”scoping”-vaiheeseen.

Indonesia keskittää huomionsa mieluummin tulevaisuuden lupauksiin kuin laskeviin tähtiin. Huomio kohdistuu nouseviin talouksiin ja lähialueille. Etelä-etelä –yhteistyöhön asetetaan suuria toiveita. Mikäli eurooppalaisten kanssa asioidaan, niin mieluummin sitten kahdenvälisesti, kuten SBY:n viimeiset valtiovierailut Saksaan, Iso-Britanniaan ja Ruotsiin osoittavat. Matkakohteiden valikoituminen EU:n ns. terveempiin talouksiin ei ole sattumaa. Syksyn listalla Euroopassa ja sen lähialueilla ovat Puola ja Kazakstan.  

Oletukselle, että kauppapolitiikan kansalliset painotukset kesän 2014 parlamentti- ja presidentinvaalien jälkeen olennaisesti muuttuisivat, on vaikea löytää perusteita. Presidentinvaalien tämänhetkiset kärkiehdokkaat ovat ns. ”kansan miehiä”, jotka ratsastavat kansallisilla teemoilla. Omien markkinoiden, tuottajien ja eturyhmien puolustaminen lienee todellisuutta myös syksystä 2014 eteenpäin.

Toisin kuin EU:ssa, jossa kansalliset taloudet ovat yhteisten markkinoiden seurauksena pitkälle integroituja ja kauppapoliittinen edustatutuminen delegoitu ylikansallisille instituutioille, muutos Indonesiassa ei synny ulkoisen paineen seurauksena, vaan lähinnä sisältä käsin.

Hienoiset muutostoiveet kannattanee asettaa seuraavien vuosien aikana tapahtuvaan sukupolvenvaihdokseen, kasvavaan keskiluokkaan ja Indonesian talouden rakennemuutokseen, jossa kehityksen suuntaa pyritään ohjaamaan raaka-aineviennistä jalostusarvoltaan korkeampiin tuotteisiin. Osana tästä kehityksestä maksettavaa hintaa Indonesian on avauduttava.

Myös vähittäin etenevä ASEAN-integraatio saattaa tuoda paistetta risukasaan.

Kai Sauer