Indonesia tasapainoilee polttoainetukien vähentämisen ja yhteiskuntarauhan
säilyttämisen välillä

Indonesian polttoainetukien kustannukset ovat lisääntyneet huomattavasti Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän levottomuuksien johdosta jatkuvan raakaöljyn hinnannousun myötä. Iso hintaero tavallisen ja tuetun polttoaineen välillä on lisännyt tuetun polttoaineen kulutusta, salakuljetusta ja luvatonta käyttöä teollisuuden tarpeisiin. Lisääntyvä kulutus on johtanut hallituksen budjetissaan asettaman tuetun polttoaineen kulutuskiintiön ylittymiseen.

Kuva: Suvi SaarinenIndonesian hallitus on joutunut lisääntyvän kritiikin kohteeksi maan hallitsemattomien polttoainetukien vuoksi. Tuetun polttoaineen kulutus on ylittänyt hallituksen asettaman kiintiön yli 5% vuoden 2011 ensimmäisellä neljänneksellä ja uhkaa kasvaa edelleen. Raakaöljyn hinnan nousu Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän levottomuuksien siivittämänä on ylittänyt hallituksen arviot ja kasvattanut tavallisen polttoaineen ja samanhintaisena pysyvän tuetun polttoaineen välistä hintaeroa, mikä on johtanut parempiosaistenkin kuluttajien siirtymiseen tuetun polttoaineen käyttöön. Iso hintaero on myös johtanut lisääntyvään polttoaineen salakuljetukseen naapurimaihin sekä luvattomaan käyttöön teollisuuden tarpeisiin.

Raakaöljyn markkinahinnan mukaan määräytyvän tuettoman Pertamax-polttoaineen litrahinta on liikkunut kevään ja kesän aikana Rp8500 - Rp9500 (0.70EUR – 0.79EUR) per litra välillä, kun taas hallituksen tukeman Premium-bensan muuttumaton hinta on puolet halvempi Rp4500 (0.37EUR) per litra. Tuetun polttoaineen hinta Indonesiassa on alin koko Kaakkois-Aasiassa, mukaan lukien Vietnam, jonka BKT per capita on vain puolet Indonesiasta.

Tukien leikkaamisen sijasta hallitus on kuitenkin nostanut tuetun polttoaineen kiintiötä tälle vuodelle ja kasvattanut myös polttoainetukibudjettia 35%:lla. Toimien myötä valtion budjetin alijäämä kasvanee 2,1%:iin BKT:stä. Hallitus on ilmoittanut, että sillä ei ole mitään aikeita nostaa tuetun polttoaineen hintaa. Tilanne kuitenkin elää ja saattaa muuttua nopeasti.

Hallitus on perustellut toimiaan vetoamalla inflaatiopelkoon ja mahdollisesti laajalle leviäviin väkivaltaisiin levottomuuksiin. Lehdistössä on myös spekuloitu presidentti Susilo Bambang Yudhoyonon ja hänen korruptioskandaalissa rypevän Demokraattisen puolueensa laskevien kannatuslukujen viivyttävän varsinaisia toimia tukien leikkaamiseksi.

Tasapainoilua taloudellisten ja poliittisten riskien välillä

Malesian pääministeri Najib Razak on julkisuudessa kuvaillut polttoainetukien olevan kuin ´oopiumia´ Malesian ja Indonesian hallituksille. Vaikka tukien taloudellinen kestämättömyys pitkällä aikavälillä on kiistatonta, niiden poliittinen suosio estää niiden vähentämisen tai kokonaan poistamisen kivuttomasti; mitä kalliimmaksi polttoaineet tulevat, sitä voimakkaammin äänestäjät vaativat tukien säilyttämistä.

Polttoaineiden hinnannousu, inflaatio ja hallituksen ”taipuminen” tukien leikkaamiseen äänestäjien silmissä on vaarallinen yhdistelmä, joka Indonesiassa on usein johtanut yhteiskuntarauhan järkkymiseen.

Vuonna 1998 polttoainetukien leikkaaminen IFM:n painostuksesta johti väkivaltaisiin mielenosoituksiin, jotka lopulta johtivat silloisen itsevaltiaan presidentti Suharton eroon. Myöhemmin presidentti Megawati joutui kahdesti perääntymään tukien leikkaamisesta yltyvien levottomuuksien vuoksi. Presidentti Yudhoyonon on onnistunut leikkaamaan tukia kaksi kertaa vuosina 2005 ja 2008 nostamalla tuetun polttoaineen hintaa. Kummallakaan kerralla väkivaltaisuuksilta ei vältytty hallituksen köyhille tarjoamista suorista käteismaksuista huolimatta, ja tukia on jälleen nostettu globaalin raakaöljyn hinnan laskettua.

Hallituksen käytettävissä oleva aika konkreettisten päätösten tekemiseen tukien leikkaamisesta alkaa käydä vähiin, sillä ennen pitkää joko sen oman budjetin rajallisuus tai sen kansainvälisten joukkovelkalainakirjojen haltijat pakottavat sen lopettamaan budjetin alijäämän kasvattamisen globaalin raakaöljyn hinnan noustessa. Indonesialla ei ole vielä ollut vaikeuksia houkutella ostajia sen lainalle, kiitos sen vahvan talouskasvun ja vahvan rupian; noin 30 % Indonesian lainasta omistavat ulkomaiset sijoittajat.

Polttoainetukien myötä kasvavan alijäämäisen budjetin rahoittaminen ulkomaisella lainalla ei kuitenkaan ole kestävällä pohjalla, sillä velkalainakirjojen haltijoiden luottamuksen horjuessa Indonesian talouden terveyteen lainakorot voivat nousta huomattavasti.

Suvi Saarinen, Suomen suurlähetystö, Jakarta
 

kauppa