Ilmastonmuutoksesta intialaisittain

Kansainvälisen COP24 -ilmastokokouksen ollessa käynnissä kääntyvät katseet Aasian jättiläisiin Kiinaan ja Intiaan. Intian väestö on pian maailman suurin. Talous kasvaa ja modernisoituu, kuluttava keskiluokka kasvaa. Intian rooli ja vastuu ilmastonmuutoksen torjunnassa herättävät vahvoja tunteita suuntaan ja toiseen. Millaisin ehdoin Intia voi jatkaa kehitystään? Laitetaanko edelle ilmastoviisaus vai inhimillinen kehitys? Voivatko ne kulkea käsi kädessä? Pitääkö intialaisen kollegani asettaa katto elämänlaadulleen, jotta minä voin jatkaa eloani nykyisen hiilijalanjälkeni puitteissa?

Ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu myös Intiassa

Intia haluaa osoittaa ottavansa ja ottaakin ilmastonmuutoksen vakavasti. Sen, kuten kaikkien muidenkin, on pakko. Intia on maantieteellisesti erityisen haavoittuvainen ilmastonmuutoksen vaikutuksille, kuten äärimmäisille sääilmiöille ja tulville. Tuorein esimerkki on Keralan osavaltion tulvat, joissa menehtyi yli 300 ihmistä ja 200 000 joutui lähtemään kodeistaan elokuussa 2018. Vuoden 2015 ennätyshelteissä menehtyi 2500 intialaista.

Siinä missä mustalla hiilellä ja arktisen jään sulamisella on vaikutusta suomalaisten tulevaisuuteen, teema on akuutti myös intialaisten näkökulmasta. Sulavat napajäätiköt vaikuttavat suoraan siihen, miltä monsuunikausi Intiassa näyttää. Intian kansallinen ruokaturva ja maatalous ovat riippuvaisia monsuunisateista ja niiden ennakoitavuudesta. Ei siis ihme, että jopa arktiset asiat ovat alkaneet kiinnostaa Intiassa.

Samalla Intia pitää kiinni siitä, ettei ilmastonmuutoksen torjuminen tule maan kehitystavoitteiden tielle. Tietyiltä osin intialaista ajattelua on helppo ymmärtää. Paikallinen tuttavani totesi: ”Mikäli köyhyyden poistaminen ja talouskasvun synnyttämä hyvinvointi toteutuvat nopeimmin ja kustannustehokkaimmin fossiilisilla resursseilla, olisi silkkaa hulluutta olla käyttämättä niitä. Katsotaan hiilineutraaliutta sitten, kun perusasiat ovat kunnossa.” Toisaalta se millaisella energialla Intia tuottaa sähkön, joka ruokkii maan kasvavaa taloutta ja jonka pääministeri Modi on luvannut kaikkiin Intian kyliin ja kaikille maan 1,4 miljardille asukkaalle, ei ole globaalista ilmastonäkökulmasta yhdentekevää.

Ilmastopolitiikan avainpelaaja

Intia on maailman kolmanneksi suurin kasvihuonekaasujen päästäjä Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen ja vastaa noin 6–7 prosentista maailman päästöistä. Päästömäärä asukasta kohti on kuitenkin pieni esimerkiksi länsimaihin ja Kiinaan verrattuna. Intian tämänhetkiset päästöt ovat 1,73 tonnia henkilöä kohden, kun globaali keskiarvo on noin 7 tonnia per henkilö.

Päästöt ovat kuitenkin kasvussa kuluttavan keskiluokan ja talouden kasvaessa. Intian talous kasvaa seitsemän prosentin vauhtia ja päästöt vastaavasti yli viiden prosentin vuosivauhtia. Intian koon ja väestömäärän huomioiden tällaiset päästölisäykset ovat määrällisesti massiivisia. EU-komission tutkimuskeskuksen mukaan Intia ohittaa EU-maiden yhteispäästöt vuoteen 2020 mennessä. Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan Intia tulee maailmanlaajuisesti kontribuoimaan eniten globaalin energiakysynnän kasvuun.

Kansainvälisessä ilmastopolitiikassaan Intia painottaa kansainvälisen ilmastorahoituksen ja teknologiasiirtojen tärkeyttä. Maa tarvitsee modernia puhdasta teknologiaa ilmastonmuutoksen torjumiseen ja päästöjen vähentämiseen. Samalla Intian hallinnon lanseeraama, intialaista tuotantoa tukeva Make in India -kampanja tulleineen vaikeuttaa ilmastoteknologian tuontia maahan. Tasapainoilu kotimaisen hyvinvoinnin ja työllisyyden sekä ilmastotekojen välillä on haastavaa.

Kääntyykö Intian hiilireki?

Intian nykyisestä energiakulutuksesta yli 90 % ja sähköntuotannosta 70 % tulee fossiilisista polttoaineista. Uusiutuvan energian osuus sähköntuotannosta on noin 30 prosenttia, mikäli mukaan lasketaan vesivoima.

Suurin saastuttaja Intiassa on teollisuus ja kivihiilen käyttö, jolla tuotetaan noin 60 % maan sähköstä. Hiiliteollisuuden edunvalvonta Intiassa ei ole ihan kevyttä, mikä heijastuu myös maan ilmastopolitiikassa. Intia on niin ikään riippuvainen Lähi-idän öljystä. Toistaiseksi Intialle on suotu poikkeus Yhdysvaltojen Iran-sanktiosta, mutta sanktiopolitiikka ja öljyn hinnan nousu luovat Intialle lisää painetta kehittää energiaomavaraisuutta ja edullisia energialähteitä kasvavan talouden tarpeisiin. Suunnitelmiin kuuluvat niin kivihiilen käytön kasvu, maakaasu kuin uusiutuvat energialähteet.

Tapahtuu Intiassa hyvääkin. Ympäristölainsäädäntöä ja -normeja kehitetään, ja  uusiutuvaan energiaan, erityisesti aurinkovoimaan, investoidaan. Muoviton Intia -kampanja on käynnissä, ja muovin käytön vähentyminen näkyy ainakin pääkaupungin arjessa. Mitä edullisemmaksi uusiutuva energia ja sen tuottaminen saadaan, sen parempi meille kaikille. Potentiaalisesti tulevaisuuden suurin saastuttaja Intia voi sittenkin tulla tunnetuksi siitä, kuinka se teki loikan kehittyneeksi hyvinvointivaltioksi ilmastoviisaasti.

Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii vaikeitakin päätöksiä ja poliittista johtajuutta. On epäreilua odottaa, että köyhyydestä nousevat intialaiset miettivät millaisella energialla kodin ensimmäinen ilmastointilaite – joka voi pelastaa hengen 50 asteen helteissä –  pyörii, tai kulkeeko lapsi kouluun kerosiinin vai biopolttoaineen voimin.  Päättäjien rooli ja vastuu ilmastonmuutoksen torjunnassa on Intiassa(kin) keskeinen.