Finanssikriisi sisäpoliittisena kamppailuna Yhdysvalloissa

Yhdysvalloissa arvioidaan, että finanssikriisi on yhä pahenemassa. Finanssimarkkinat eivät ole tuottaneet sellaisia signaaleja, joita tarvittaisiin osakemarkkinoilla.

Yhdysvalloissa jokaisen elvytyspaketin ja -puheen jälkeen osakkeiden kurssit ovat laskeneet päivän tai pari. Vaikka muutama keskeinen pankki on viestittänyt viime päivinä parempaa tulosta ja osakekurssit jo nousivat sen seurauksena, ei siitä vielä voi vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen.

Kriisinhoidon pääpaino kotimaassa

Yhdysvallat tarkastelee finanssikriisiä ennen muuta kotimaan näkökulmasta ja vaikka moni sitä sellaisesta kritisoikin, kriisinhoidon pääpaino tullee pysymään kotimaassa. Kriisi on poliittisesti niin kuuma, että Obaman poliittinen manööveritila ei ole näissä
olosuhteissa kovinkaan suuri. Tulevalle muutospolitiikalle ei ole hyväksi, jos puolueet repeävät jo tässä pahasti kahtia. Poliittisesti presidentti Obaman on osattava kulkea kompromissien tiellä, sillä hänen kunnianhimoinen uudistuspolitiikkansa edellyttää sitä, ettei tästä jäisi pysyviä jälkiä hänen presidenttiyteensä. Kriisillä on niin laajat sisäpoliittiset seuraamukset, että on ymmärrettävää, että Yhdysvallat keskittyy nyt ensisijassa omiin ongelmiinsa. Siksi kansainvälisen talousjärjestelmän rakenteelliselle muutosprosessille ei ole vielä nyt riittävästi aikaa.

Teollisuuden ja pankkisektorin ahdinko

Yhdysvalloissa arvioidaan lähes yksimielisesti, että finanssikriisi on yhä pahenemassa. Näköpiirissä ei ole sellaisia seikkoja, jotka antaisivat luvan odottaa muuta. Valtiovarainministeri Timothy Geithner sanoi senaatin kuulemistilaisuudessa 5. maaliskuuta, että menee vielä ainakin muutama kuukausi ilman toivoa paremmasta. Yhdysvaltojen teollinen tuotanto laskee yhä. Lähes kaikilla
teollisuuden sektoreilla on ollut takapakkia edellisvuoden lopun tapaan vielä tammikuun ja helmikuun aikana. Geithnerin viesti kongressille ja Yhdysvalloille oli, että tämä on syvenevä taantuma ja luottokriisi.

Yhdysvaltalaiset pankit voivat edelleen erittäin huonosti. Osa niistä olisi taseidensa puolesta jo konkurssikypsiä, mutta, kuten kuuluisa sanonta kuuluu, ne ovat liian isoja kaatuakseen. Niiden taseetkaan eivät kerro koko totuutta niiden surkeasta tilasta. Monia uusia rahoitus- ja sijoitusinstrumentteja ei kyetä nyt arvioimaan. Niiden arvoa ei mitata pörssissä tai oikeastaan missään muuallakaan. Geithner onkin ilmoittanut pyrkimyksestä lisätä pankkitukea.

Uhkana poliittinen kahtiajakautuminen

Varsinkin republikaanien keskuudessa on edelleen töhnää hampaankolossa presidentinvaalien kampanjoinnin jälkeen. Obama saa kyllä riittävän kannatuksen lakiehdotusten läpimenoon kongressilta, mutta samalla vastustajien kritiikki nousee falsettiin. Ja se ääni kuuluu kentälle. Vastustajat haluavat pitää kovaa ääntä, ei ainoastaan asiakysymysten johdosta, vaan myös poliittisista syistä. Tarkoituksena on lisätä kahtiajakautumista.

Sosialismin vastustamisen nimissä aletaan jo pedata republikaanipuolueen (GOP, Grand Old Party) asetelmia seuraavia vaaleja ajatellen. GOP sai enemmän kuin siipeensä vaaleissa. Kritiikki alkoi heti, kun Obaman hallinto vei ensimmäiset elvytyspakettinsa kongressiin. Ja koska tuloksia ei saatu parissa viikossa, uusien tukiesitysten kanssa on aina hieman entistä kovempi GOP:n  vastustus. Nyt, jos koskaan ahdistunutta kansakuntaa on helppo vetää mukaan kritiikkiin. GOP näkyy käyttävän tilaisuutta kerkeästi hyväkseen. Jää nähtäväksi, miten viisasta sellainen pelaaminen on.

Kriisi vaikuttaa valtaväestön talouteen

Finanssimarkkinat eivät ole tuottaneet sellaisia signaaleja, joita tarvittaisiin osakemarkkinoilla. Jokaisen elvytyspaketin ja -puheen jälkeen osakkeiden indeksit ovat lasketelleet päivän tai pari alamäkeä sellaista tahtia, että valtaväestön talous on äkkiä kääntynyt päälaelleen. Täkäläisittäin yleiset pahan päivän varannot, lasten koulutusrahastot, eläkesäästöt jne. ovat pudottaneet arvoistaan saman verran,
kuin yleinen osakemarkkinoiden arvonlaskukin.

Geithnerin ja FED Chairmanin Fred Bernanken epäkiitollinen ja lyhyellä aikavälillä lähes epätoivoinen työ on saada aikaan asennemuutos.Tässä maassa elvytyksen yhtenä merkittävänä keinona on kulutuskysynnän saaminen kasvuun. Hallinnontulisi saada kongressin kaikki jäsenet entistä vakuuttuneimmiksi siitä, että nyt ei ole politiikanteon aika. Nyt on vaaran aika, ja voimat on yhdistettävä. Ja koska media on aina läsnä ja odottaa tietysti isoja otsikoita, hallinnon tulee välttää viimeiseen saakka tuomiopäivän julistamista. Vaikka tilanne on erittäin huolestuttava, heidän olisi saatava kongressi tukemaan paremmin laaja-alaisia ja riittäviä elvytystoimia. Se, mitä he uskaltavat nyt sanoa on, että on vain hyvin vähän toivoa, ellei pankkijärjestelmän lainamekanismeja saada nopeasti kuntoon ja rahaa liikkeelle. Se myönnetään varovasti, että alkuperäinen lääke eli pankkituki oli taudinkuvaan verrattuna liian kevyt. Mutta riittääkö jo suunnitteluputkessa oleva uusikaan pankkituki?

Kierre on yhä niin selvästi alaspäin, että luottolaitosten edelleen jatkuva arvonlasku ei lupaa niiden alkavan edes pohtia laajempaa lainoitusta. Ne kamppailevat olemassaolostaan ja käyttävät joka liikenevän pennin oman taloutensa vahvistamiseen pysyäkseen pinnalla. Ne eivät pysty lainanantoon, vaikka kuinka haluaisivat. Lainahanat pysyvät kiinni.

Eikä tilannetta paranne sekään, että sekä julkinen että yksityinen talous oli pahasti ylivelkaantunut jo ennen tätä kriisiäkin. Jos yritysten kyky sopeutua lama-aikaan on heikko, niin sama koskee myös suurta osaa, ellei peräti valtaosaa kotitalouksistakin. Kulutusyhteiskunnan kauppakeskusten parkkipaikoilla on yhtäkkiä hyvin tilaa satunnaisille shoppailijoille. Ja kulutuskysynnän lasku näkyy tällaisissa
oloissa nopeasti. Esimerkiksi yksi suurimmista elektroniikkaketjuista, Circuit City, putosi kuin kivi konkurssiin, eikä muilla mene juuri sen paremmin. Konkurssiaaltoja ja yritysjärjestelyjä onkin odotettavissa vielä runsain määrin.

Miten kriisi nähdään Yhdysvalloissa

Kriisi alkoi pankeista, mutta näkyykö vieläkään valoa tunnelin päässä? Presidentti Obaman ensimmäinen elvytyspaketti (787 miljardia dollaria suuntautuu verotukeen (287 miljardia ) ja sosiaalisin ohjelmiin ja hankkeisiin, MedicAid ja niin edelleen (500 miljardia). Osa tuesta kohdistuu muun muassa työttömiksi
jääneiden terveysvakuutusmaksujen tukeen siten, että he voisivat pitää vakuutuksensa voimassa työsuhteen päättymisestä huolimatta. Tukipakettiin sisältyy myös tunnettu "Osta amerikkalaista" -kampanja. Yksi keskeisistä tukipaketin tavoitteista on luoda yhteensä 3,5 miljoonaa työpaikkaa. Pohjalla on tietysti tavoite saada kulutus kasvuun ja antaa markkinoille kasvun lähtösignaali.

Näissä pitkän laman odotuksissa Obaman hallinto on jo ennakoinut budjettiesityksensä yhteydessä, että elvytystä tarvitaan lisää, ehkä toiset 700 miljardia. Luottolaitosten asema on niin heikko, että edellisen lisäksi puhutaan sadoista miljardeista dollareista lisärahaa niiden pelastamiseen. Useimmat Obamaa lähellä olevat arviot ovat päätyneet siihen, ettei Yhdysvallat kansallistaisi kaatuvia pankkejaan tai perustaisi roskapankkia roskalainoille. Presidentti Obaman viesti on tässä suhteessa vielä edelleenkin selkeä. Aivan viime aikoina on kuitenkin alkanut kuulua toisenlaisia ääniä. Mediassa on jo esitelty Ruotsin tekemiä lamaratkaisuja ja roskapankkimallia yhtenä onnistuneena esimerkkinä.

Se, että systeemi ei toimi, eikä ole toiminut pitkään aikaan, on kaikkien tiedossa. Valvonta on ollut puutteellista, mutta miten systeemi voidaan korjata? Siitä ei olla yksimielisiä, eikä voida ollakaan, sillä systeemisistä heikkouksista ollaan Yhdysvalloissa voimakkaasti kahta mieltä.

Demokraattien kannattajat katsovat, että valvonnan puute, ei markkinatalous, on sallinut ahneuden vallata alaa ja sen seurauksena on kehitelty vapauden nimissä uudenlaiset rahoitusmarkkinat. Subprime-lainoitus ja muut lainajärjestelyt (securities, johdannaiset jne.) ovat sellaisesta hyvä esimerkki. Sekä kansakunta että yksityiset kotitaloudet imaistiin mukaan toiveajatteluun siitä, että talouskasvu voidaan hallita lisälainaa ottamalla. Sekä valtiontaloudessa että kotitalouksilla oli periaatteessa sama väärinkäsitys. Niin pääsi kasvamaan kuplien kupla. Demokraattien päästyä valtaan ääni on muuttunut kellossa. Sääntelyä tarvitsisi monien mielestä lisätä. Olisi luotava uudenlaiset, säännellyt ja avoimet markkinat.

Niin kauan kuin pankkijärjestelmä pysyy sekaisin, eikä kukaan tiedä mitä siellä tapahtuu, myös lainahanat pysyvät kiinni. Kukaan ei tunnu vieläkään tietävän edes minne elvytysraha päätyy. Mutta yksimielisyyttä siitä, tarvitaanko nyt säännellympi markkinatalousjärjestelmä, ei suinkaan ole.

Konservatiiveilla eri näkökulma

Konservatiivit ajattelevat toisin: markkinat toimivat vain, jos ne saavat toimia vapaasti. Konservatiiveille tämä taantuma on nimenomaan se korjausliike, jota markkinat nyt hakevat ihan niin kuin pitääkin silloin, kun asiat alkavat mennä pieleen. Heille valvonta ja rajoitukset ovat myrkkyä. Samoin heille on myrkkyä, jos joku ehdottaa pulaan joutuneiden yritysten pelastamista.

Markkinoiden on saatava toimia ja korjata itse itsensä, vaikka konkurssien kautta. Heille sen seurauksena pääsee syntymään entistä parempi systeemi, markkinoiden vaatimusten mukaisesti. Mutta hekin joutuvat nyt alistumaan vastentahtoisesti elvytykseen, sillä kriisi on liian iso ja sen laajuuden huomioon ottaen yhteiskunnan kannalta keskeisiä jättiyrityksiä ei voida päästää kaatumaan. Sellaisen sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ovat heillekin liian iso riski.

Tällaisen ideologisen vastakkainasettelun voi nähdä kasvattavat poliittista kuilua kahden valtapuolueen välille. Obaman toivoma yhteistyö demokraattien ja republikaanien välillä ei näytä toteutuvan. Kongressi on jakautunut kahtia siten, että kritiikki alkaa heti, kun asiat on hyväksytty. Poliittinen peli kyllä osataan. Poliittisia asetelmia alettiin hakea välittömästi presidentinvaalien jälkeen, ja vallassa oleva puolue on saanut vastata koko ajan kovenevaan kritiikkiin.

Paikallistalous kriisissä

Kaiken kaikkiaan Yhdysvallat tarkastelee nyt talous- ja finanssikriisiä kotimarkkinoiden näkökulmasta. Vaikka moni asiantuntija kritisoi hallintoa aika reippaastikin globaalin näkökulman sivuuttamisesta, kriisinhoidon pääpaino tullee pysymään kotimaassa. Obaman hallinto haluaa saada oman maansa asiat kuntoon niin pian, kuin se suinkin voi. Ja jos kuuntelee ennusteita kriisin pahenemisesta, sen voi ymmärtää. Työttömien kaaderit kasvavat pelottavaa vauhtia.

Suuryritysten vaikeudet alkoivat heti pankkikriisin alettua, mutta nyt kriisi on ulottanut otteensa kaikkiin.  Suuryritysten romahdusten lisäksi myös pienyritykset laittavat työntekijöitään työttömyyskortistoon. Paikallistalous on monin paikoin vakavissa kriiseissä. Julkisella puolella osavaltioiden verotulot ovat tyssähtäneet, ja budjetteja leikataan jo kovalla kädellä. Palvelut ohenevat entisestään.

Kotitaloudet ovat asettuneet puolustusasemiin. Kulutus on laskusuunnassa, ja yhä useammin näkee ohjeita siitä, miten voi selvitä vuodenkin mittaisesta työttömyydestä. Kotitalouksien säästöt ovat huvenneet. Vararahastot, eläkerahastot ja lasten koulutukseen kerätyt rahastot ovat menettäneet yli puolet arvoistaan. Kun koko järjestelmä perustuu ennakkosuunnittelulle ja omatoimiselle säästämiselle,
nykyinen tilanne on myös todellinen mikrotason katastrofi.

Vaikka kulutusta tulisi nyt lisätä ja hallinto kannustaa kuluttamaan, kotitalouksien reaalimaailmassa on nyt säästämisen aika. On saatava kasaan hätärahasto, kotitalouden oma reservi. Eläkerahastoa on kartutettava entisestään, samoin college-rahastoja jne. Muualta on vaikea saada apua. Kriisi on nyt levinnyt Wall Streetiltä Main Streetille (paikallistasolle) sellaisella voimalla, jota pelättiin vain pahemmissa ennusteissa.

Uusien tilastojen mukaan Yhdysvaltojen kauppatase on alkanut kutistua. Suuri osa siitä tulee autotuonnin laskusta ja yleensä kysynnän hiipumisesta. Myös energianhinnan lasku vaikuttaa taustalla. Sekä tuonti että vienti kutistuvat ja kertovat miten kriisi ulottuu kaikkialle.

Pysyykö reaalitalous pitkään pysähdyksissä?

Reaalitalouden ongelmat alkavat olla nyt suurimmillaan. Asuntojen hinnat ovat jatkaneet laskuaan, ja asuntokuplan puhkeaminen vaikuttaa laajalti. Obaman hallinto antoi erityisen tukipaketin asuntovelallisten auttamiseksi, yhteensä 275 miljoonaa dollaria. Sen odotetaan helpottavan noin 9 miljoonan talouden asuntovelkaongelmia.

Keskuspankki FED on valmistellut yhden biljoonan rahoitusmekanismia ja 600 miljardin asuntoluotto-osto-ohjelmaa. Yksi keskeisimmistä niin sanotuista mortgage-elvytyksen (kiinnelainaelvytyksen) esteistä asuntovelallisten suhteen on nykyisten lainajärjestelyjen monimutkaisuus. Useilla on enemmän kuin yksi laina (mortgage) ja asuntoluottomarkkinoille on kehitelty edellisen kasvukauden aikana erilaisia uusia luottojärjestelyjä.

Asuntokauppa on ollut tuottoisa mutta monimutkainen finanssisijoitus, kodinhankinnan lisäksi. Yksittäisen asunnon lainajärjestelyistä on tullut useamman tahon monimutkaisia paketteja. Ja useilla järjestelyyn osallistuneilla välimiehillä on mielessään vain yksi asia, kate. Heille saattaa olla helpompaa ja ainakin tuottoisampaa saattaa pulaan jäänyt asukas ulosmittaukseen, (niin sanottuun foreclosure-prosessiin), sillä uusista lainajärjestelyistä välimiehet eivät ehkä saa riittävää katetta itselleen. Pakkomyynnit ja erilaiset lainajärjestelyt ovatkin kasvaneet 30 prosenttia helmikuusta 2008 helmikuuhun 2009. Siksi Obaman hallinto on tullut hätiin, ja rahoittaa nyt näitä korjaavia asuntoluottojärjestelyjä. Välimiehille tulee siitä osansa, jotta he ylipäätään suostuvat leikkiin. Heille varteenotettava vaihtoehto on edelleen pistää asunto pakkomyyntiin ja ottaa se, mitä siitä vielä saa.

Suurien ja keskisuurien yritysten vapaaehtoiset yritysjärjestelyt ovat lopahtaneet. Yhdistymisiä ja fuusioita on entistä vähemmän. Autoteollisuus ei pääse pälkähästä massiivisilla tukipaketeillakaan. Niiden tila on edelleen erittäin heikko, ja uutta rahaa tarvittaisiin. Yhä useampi amerikkalainen on vaatimassa amerikkalaisen työn ja tuotannon lisäämistä. Protektionismin vaatimukset eivät kaiu kuuroille korville. Niitä kyllä kuunnellaan Obaman hallinnossa.

Viimeisten parin päivän aikana on kuitenkin saatu hyviäkin uutisia. Citybank ilmoitti kirjanneensa voittoa alkuvuodesta. Bank of America ei antanut samanlaista ilmoitusta, mutta sekin antoi ymmärtää, että alkuvuosi on ollut jo loppuvuotta parempi. Ja osakekurssit reagoivat heti nousulla. Vain aika näyttää, alkaako muutos parempaan, vai onko kyse vain hetkellisestä noususta.

Työttömyys ja finanssikriisi

Työttömyyslukemat ovat kasvamassa koko ajan. Työttömyystilastot ovat Yhdysvalloissa kuitenkin ainakin osittain epäluotettavia. Suuri joukko työttömistä jää tai jättäytyy pois työnhakumekanismeista ja jää tilastojen ulkopuolelle. Virallisesti viime kuussa syntyi noin 700 000 uutta työtöntä. Nyt työttömiä on tullut  kriisin alusta lukien jo yli neljä miljoonaa.

Työttömyys ei jakaudu tasaisesti pitkin maata, vaan on alueita, joissa luku on ponkaissut tämän kriisin aikana reilusta neljästä prosentista jo kymmeneen prosenttiin. Tilanteen nähdään pahenevan edelleen.

Valtakunnan työttömyysprosentti hilautuu ylöspäin niin nopeasti, ettei tarkkaa lukemaa voida antaa. Se lienee nyt 8 prosentin tuntumassa. Työllisyystilastointivirasto (Bureau of Labour Statistics) ilmoittaa, että tammikuun lukema 7,6 nousi helmikuussa 8,1 prosenttiin. Sen mukaan viimeisten neljän kuukauden aikana on jäänyt työtä vaille yhteensä 2,6 miljoonaa työntekijää. Jos vauhti jatkuisi samana, puolessa vuodessa tulisi kolmisen miljoonaa uutta työtöntä. Virallisesti helmikuussa oli jo 12,5 miljoonaa työtöntä.

Nuorisotyöttömyys on jo mykistävät 21,6 prosenttia. Samaan aikaan opiskelumahdollisuudet kiristyvät rahoitusongelmien vuoksi. Nuorilla menee tilastojen mukaan nyt selvästi valtaväestöä huonommin. Peterson Instituutissa ennustellaan työttömyyden jatkavan nousuaan ensi vuoden (2010 ) toiselle neljännekselle. Silloin voidaan olla valtakunnallisestikin jo prosenttiluvussa, joka on kymmenen huonommalla puolella.

Massatyöttömyyden kielteisiin vaikutuksiin on lisättävä terveydenhuollon kasvavat ongelmat. Työttömyys johtaa melkein vääjäämättä siihen, että henkilön työsuhdepohjainen terveysvakuutus päättyy. Tavallisesta 150 taalan lääkärikäynnistä saattaa tulla ylipääsemätön ongelma, jos samalla kamppailee asuntovelkojen ja monissa tapauksissa kymmenien tuhansien dollarien luottokorttivelkojen kanssa. Vaatimaton julkinen terveydenhuolto päätyy sellaisessa tilanteessa ylivoimaisen taakan alaiseksi.

Viime vuoden aikana yhdysvaltalaisten kotitalouksien nettovarallisuus laski yhteensä 18 prosenttia. Loppuvuoden osalta pudotus oli suurin, mitä FED on koskaan mitannut vuodesta 1946.

Finanssikriisi turvallisuusuhkana

Yhä syvenevä kriisi vaikuttaa yhdysvaltalaisyritysten asemaan, vakavaraisuuteen ja ulkoiseen kuvaan. Myös puolustusvälineteollisuus kärsii kriisin seurauksena. Mutta on kriisillä muitakin, välillisiä turvallisuusvaikutuksia. Puolustussektori on jo nyt sotien rasittama. Tulevien vuosien budjetteihin voi odottaa jopa leikkauksia, ja maltillinen budjettipolitiikka vaikuttanee myös puolustushenkeen. Asevoimien tarpeiden sanotaan häipyvän taka-alalle, näkymättömiin. Samoin julkisen rahoituksen ja vähenevien määrärahojen vaikutukset kotimaanturvasektorille puhuttavat.

Jo nyt uusi kotimaanturvaministeri huokaili budjettivalmistelun vaikeutta. Rahaa pitäisi saada lisää, mutta sitä on niukalti tarjolla. Meksikon vaikea turvallisuus- ja huumekartellitilanne asettaa kasvavia paineita Yhdysvaltojen Meksikon vastaiselle rajalle. Nyt pelätään, ettei rajaturvallisuuden lisäämiseen riitäkään resursseja. Terrorismin vastaiset toimet edellyttävät lisärahoitusta. Samoin tilastollisestikin
jo tapahtuva luonnonkatastrofien lisääntyminen. Ilmastonmuutos vaikuttaa toisaalta suoraan budjettiin, mutta myös välillisesti kasaamalla lisää kustannuksia sen kielteisten ilmiöiden jälkihoitoon.

Usko Amerikan kompetenssiin turvallisuussektorilla saattaa saada kolauksia, jos rahan puute alkaa vaivata. Sen lisäksi samaan aikaan on mahdollista, että eri puolilla maailmaa nousee levottomuuksia ja rauhattomuutta, jopa konflikteja. Finanssikriisin vaikutukset ja seuraukset voivat olla, kuten edellä todettiin, arvaamattomia ja vakavia. Ne voivat aiheuttaa sosiaalista rauhattomuutta ja jopa poliittista epätasapainoa ja konfliktiherkkyys kasvaa. Yhdysvaltojen kyky vastata kasvavaan määrään uhkatilanteita
ja konflikteja heikkenee finanssikriisin myötä sitä mukaa, kun kriisi syvenee. Yhdysvaltojen tiedusteluviranomaiset ovatkin luokitelleet finanssikriisin merkittäväksi uhkaksi Yhdysvaltojen turvallisuudelle.

Miten kriisi muuttaa Yhdysvaltoja?

Presidentti Obama on keskellä poliittisesti yhä kuumenevaa talouskriisikeskustelua, jota koko kansakunta seuraa herkeämättä. Siitä pitävät mediat huolen. Obaman poliittinen manööveritila ei ole näissä olosuhteissa kovinkaan suuri, jos hän haluaa edelleen elätellä toiveita siitä, että tulevalle muutospolitiikalle tullaan myöhemminkin saamaan riittävän laaja tuki.

Yhdysvalloissa käydään arvopohjaista keskustelua. Vapaan markkinatalouden perustan on nähty joiltakin osin pettäneen. Kukaan ei täällä puhu vakavissaan sosialistisesta mallista, mutta sellaista käytetään sekä lyömäaseena että kansan mielipiteen muokkaajana. Missään muualla maailmassa ei varmasti kuule yhtä usein julkisesti sanaa sosialismi kuin tällä hetkellä Yhdysvalloissa. Vaikka presidentti
Obama on viestittänyt selkeästi, ettei pankkeja kansallisteta, ajatus on jäänyt elämään finanssikriisikeskusteluun.

Poliittisesti presidentti Obaman on osattava kulkea kompromissien tiellä, sillä hänen kunnianhimoinen uudistuspolitiikkansa edellyttää sitä, ettei tästä jäisi pysyviä jälkiä hänen presidenttiyteensä. Hän ei haluaisi tulla heti alkuun leimatuksi yhden asian tai hajaannuksen presidentiksi.

Myöskään kasvavat vaatimukset talouden (ja finanssisektorin) paremmasta sääntelystä ja valvonnasta eivät jää täällä huomiotta, mutta niiden aika tulee vasta, kun tämä kriisi on voitettu.

Paine kotimaassa on kasvanut sellaisiin mittoihin, että presidentin on ollut pakko esiintyä median edessä toistuvasti kohottamassa henkeä. Hänen nimittämisprosessinsa tyssähtivät osittain joidenkin kandidaattien vero- ja muihin taloussotkuihin. Sellainen vie uskottavuutta, kun valtakuntaa on kohtaamassa
ehkä sen kaikkien aikojen pahin talouskriisi. Ne keskeiset viranomaiset, joiden vastuulla tällaiset talouskriisit ovat, ovat edelleen alimiehitettyjä heti ylimmän johdon alla. On oletettavaa, että hallinto ottaa lisää vauhtia, kunhan koneisto on saatu valmiiksi.

Yhdysvaltoja ja sen taloutta odottaa rakenteellinen muutosprosessi. Vanhaan menoon, jossa kulutus muodosti valtaosan bruttokansantuotteesta ja kasvu haettiin velkaa lisäämällä, ei pidemmällä aikavälillä ole varaa. Jo nyt arvioidaan, että Yhdysvaltojen kotitalouksien kulutustottumukset tulevat muuttumaan pitkäksi ajaksi eteenpäin. Kulutuksen rinnalle nousee systemaattinen säästäminen.

Kriisillä on niin laajat sisäpoliittiset seuraamukset, ettei ole ollenkaan ihmeellistä, että Yhdysvallat katsoo nyt ensisijassa omiin ongelmiinsa. Sellaiseen kannustaa sekin, että Kiinan talouden tilasta on ollut viime aikoihin saakka positiivisia uutisia. Nekin saattavat huolettaa. Kotimaisen tuotannon voisi olettaa saavan nyt uusia tukimuotoja. "Osta amerikkalaista" iskostuu nyt monien mieliin. Talouskasvun perustaa on pakko tarkastella jossakin vaiheessa aivan uudelleen. Sillä täällä halutaan säilyttää suurimman ja tärkeimmän talouden mantteli vaikka väkisin. On mahdollista, että muutaman vuoden päästä näemme monilta osiltaan muuttuneen maan.