EU-talouskatsaus heinäkuussa 2009: Tiedossa heikko elpymisen jakso, finanssi- ja rahapolitiikan ajoitus ratkaisee jatkon
Ristiriitaiset tiedot talouden elpymisestä ylläpitävät epävarmuutta
Myönteisiä merkkejä talouden elpymisestä on havaittu niin Yhdysvalloissa, Aasiassa kuin Euroopassakin. IMF julkaisi päivitetyn ennusteensa kuluvalla viikolla ja arviot talouskasvusta ovat myönteisempiä kuin keväällä. Maailmantalouden ennustetaan kasvavan ensi vuonna 2,5%, kun huhtikuussa arvio oli 1,9%.
OECD korjasi hiljattain ennusteitaan ylöspäin (ml. Yhdysvallat ja Kiina), ensimmäisen kerran kahteen vuoteen. EU- ja euroalueella talouden ilmapiiriä mittaava indeksi (European Sentiment Indicator) kasvoi kesäkuussa jo kolmatta kuukautta. Enemmistö talousennusteista arvioi tällä hetkellä, että kokonaistuotannon kehitys kääntyy kasvuun viimeistään ensi vuonna.
Myös rahoitussektorin tukitoimenpiteet ovat vaikuttaneet myönteisesti pankkien pääomarakenteeseen ja rahoituksen saatavuuteen. Inflaatio ei sekään ole ongelma, ei ainakaan vielä. Tuottajien ja kuluttajien näkökulmasta alhaisemmat energiahinnat (verrattuna viime vuoden kesään) ovat vain hyväksi.
Myönteisten uutisten vastapainoksi on huomioitava se, että työttömyys kasvaa. Samoin valtioiden budjettivajeet ja velkataakka. EU:n osalta arvio on, että vuoden loppuun mennessä liiallisen alijäämän menettelyn piirissä olisi 20 jäsenmaata. Työttömyys sekä odotukset menoleikkauksista ja verojen korotuksista jarruttavat kysyntää ja kannustavat ennemminkin säästämään kuin shoppailemaan. Työttömyyden kasvu ja alentuneet investoinnit heikentävät lähivuosien kasvumahdollisuuksia.
Myös tuottavuuden hidastumisella on kohtalokkaat seuraukset kasvuun. Rahoitusmarkkinoilla luottamuksen palautuminen on vasta alussa ja riippuvuus julkisesta tuesta tulee säilymään lähitulevaisuudessa. Tämä siirtää riskiä yksityiseltä julkiselle sektorille. Viime aikojen löyhä finanssi- ja rahapolitiikka ovat lisänneet tulevaisuuden inflaatiohuolia. Deflaatiopelon taustalla ovat puolestaan korkea työttömyys ja käyttämättömän tuotantokapasiteetti.
Vallitsevat tekijät huomioon ottaen, vaikuttaa siltä, ettei taantuma ole vielä ohi. Elpyminen tulee tapahtumaan hitaasti ja epätasaisesti. Talouden virkoamisvauhti vaihtelee maittain ja alueittain. Euroopan arvioidaan toipuvan hitaammin kuin Yhdysvallat ja Japani. Talouskriisin sosiaalisten vaikutusten odotetaan muodostuvan pitkäkestoisiksi.
Mitä seuraavaksi?
Kesäkuun ja heinäkuun Ecofin-neuvostoissa sekä kesän EU-huippukokouksessa todettiin mm. se, että päätettyjen elvytystoimien toimeenpanoa jatketaan ja vaikutuksia seurataan. Enemmistön kesken tuntuu vallitsevan yhteisymmärrys myös siitä, että ainakin toistaiseksi on elvytetty riittävästi. Mm. komissio ja Euroopan keskuspankki ovat puheenvuoroissaan ottaneet esille myös irtaantumisstrategiat.
Aihe koskettaa EU-maiden lisäksi myös monia muita maita, mm. koko G 20 -ryhmää. Tosin kuluneella viikolla G-8 maiden kokouksessa päämiehillä tuntui olevan suuria näkemyseroja siitä, miten seuraavaksi toimitaan. Saksa peräänkuuluttaa keskustelua exit-strategioista. Tämä on Iso-Britannian mielestä vielä ennenaikaista. Yhdysvallat ei poissulje lisäelvytyksen mahdollisuutta.
Mikäli oletus talouskasvun elpymisestä ensi vuonna toteutuu, tulevat myös exitstrategiat ajankohtaisiksi viimeistään tuolloin. Tämä tarkoittaa siirtymistä lyhyen tähtäimen elvytystoimenpiteistä keskipitkän ja pidemmän aikavälin toimenpiteisiin. Väliaikaisiksi tarkoitetut tukitoimet tulee lakkauttaa, veroja mahdollisesti nostaa ja menoja leikata. Lisäksi olisi panostettava tuottavuutta lisääviin rakenneuudistuksiin.
Rakenneuudistukset kohdistuvat käytännössä ennen kaikkea työmarkkinoihin, missä päätavoitteena on työurien pidentäminen. Exitstrategia sinällään ei kuitenkaan riitä, vaan sen tulee olla myös uskottava. EU- maiden finanssipolitiikassa olennaista on sitoutuminen vakaus- ja kasvusopimuksen periaatteisiin, i.e. budjettialijäämä ja velkaantuminen tulee palauttaa tavoitearvoihin kohtuullisen aikataulun puitteissa.
Ollakseen uskottavia näiden aikataulujen tulee ottaa huomioon myös maiden erityispiirteet. Tätä vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvää joustoa sovellettiin viimeksi kuluneella viikolla Ecofin-neuvostossa, missä liiallisen alijäämän käsittelyn yhteydessä pidennettiin Unkarille ja Latvialle asetettuja määräaikoja budjettialijäämän korjaamiseksi.
Finanssi- ja rahapolitiikan ajoitus ratkaisee jatkon
Päättäjien prioriteetti luonnollisesti on ns. oikean ja hyvän talouspolitiikan harjoittaminen. Oikotietä onneen ei ole. Julkisen talouden vakaus yhdessä tuottavuuden kasvun kanssa ovat ennakkoedellytyksiä kestävän kasvun ja työllisyyden edistämiseksi pidemmällä aikavälillä. Mutta politiikkatoimien kanssa vähintään yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää on niiden ajoitus.
Finanssi- ja rahapolitiikan liian aikainen tiukentaminen voivat johtaa ojasta allikkoon ja hidastaa elpymistä. Pahimmassa tapauksessa kysyntään kohdistuneiden tukitoimien lakkauttaminen ja toisaalta kiristynyt likviditeettitilanne vaikeuttaisivat sekä yritysten että kuluttajien toimintaa ja orastava talouskasvu kuihtuisi kasaan. Jos rahoitusmarkkinoiden uudistukset ja pankkien taseiden putsausoperaatiot jäävät puolitiehen, olisi silläkin kohtalokkaat seuraukset.
Toisaalta, valtiontalouden vakaus on vaakalaudalla jos budjettialijäämät ja velka kasvavat holtittomasti. Markkinoilla epäluottamus maksukykyyn puolestaan nostaa korkoja ja näin ollen myös rahoituskustannuksia.
Kohti syyskautta
Kesälomakausi on alkanut, mutta työ talous- ja rahoituskriisin taltuttamiseksi jatkuu. Exitstraegiapohdinnan lisäksi EU:ssa tämän hetken ylivoimaisesti suurin työllistäjä on Euroopan rahoitusmarkkinoiden uudistus ja tätä koskevan lainsäädännön valmistelu. Komission esitysten on määrä valmistua jo syykuussa. Tiukan aikataulun lisäksi olisi varmistettava sääntelytoimenpiteiden konvergenssi myös kansainvälisellä tasolla.
EU-kokouksien syyskauden avaa ylimääräinen Ecofin-neuvosto syyskuun alussa. Sen tehtävä on valmistella kuun lopulla järjestettävää G-20 kokousta ja EU:n yhteistä kantaa. Keskeiset teemat ovat säilyneet ennallaan ja heijastavat Eurooppa-neuvoston linjauksia. Tulevan syyskauden prioriteetteeja ovat taloudellista kasvua tukevien toimenpiteiden jatkaminen, rahoitussektorin uudistusten toteuttaminen, kansainvälisten rahoituslaitosten vahvistaminen, alhaisen tulotason maiden tukeminen sekä ilmastonmuutoksen rahoitus
Kuva: Adam Baker, flickr.com, creative commons