EU:n Kiinan kauppakamarin katsaus "Kiina liiketoiminnanympäristönä 2012/2013"
Kiinan meneillään olevan 12. viisivuotissuunnitelman toimeenpano on edennyt takkuillen. Investointeja on ollut paikoin liikaa ja tuottavuuden kehitys on ollut toivottua heikompaa. Ulkomaalaisia yrityksiä ei vieläkään kohdella Kiinassa tasapuolisesti, ongelmia on mm. markkinoillepääsyssä ja markkinoilla toimimisessa, rahoituksessa ja tekijänoikeuksien kunnioittamisessa.
Kiinassa toimiva EU-kauppakamari julkisti 6.9.2012 Pekingissä vuosikatsauksensa Kiinan liiketoimintaympäristöstä ”European Business in China Position Paper 2012/2013”. Katsaus pohtii missä ollaan ja mihin ollaan menossa ulkomaalaisten investointien suhteen Kiinassa.
EU-kauppakamarilla on n. 1700 jäsentä maassa. Katsauksessa esitetään noin 600 suositusta, joista 210 ovat avainsuosituksia, niistä 45 on liputettu hyvin tärkeiksi.
Valtiojohtoisesta investointimallista luovuttava, jos halutaan kasvua
Katsauksen pääviestin mukaan Kiinan tuleva vallanvaihto syksyllä 2012 luo historiallisen tilaisuuden nostaa talouskasvu uudelle korkeammalle tasolle. Tämä edellyttää sitä, että 30 vuotta talouskasvua ylläpitäneestä valtiojohtoisten investointien kehitysmallista luovutaan. Vanha kasvumalli perustuu epätasa-arvoon eikä ole enää kestävä. Viimeisen kymmenen vuoden ajan suotuisan talouskehityksen aikana toteutetut vaillinaiset reformit eivät onnistuneet luomaan Kiinan kestävän kehityksen edellyttämiä institutionaalisia rakenneuudistuksia.
Tilaisuuden pääpuhuja Lord Mandelson kiinnitti huomiota katsauksen peruskysymykseen: minkä tien Kiina valitsee. Jo valtavan kokonsa ja lukuisten kansainvälisten sidostensa valossa maan uusi nousu (”the re-emergence of China”) on tärkeää EU:lle ja muulle maailmalle.
Kiina on jälleen tienhaarassa, mutta koskaan aikaisemmin sen suunnan valinnalla ei ole ollut näin suurta merkistystä. Kiinan valtiojohtoisen kehitysmallin saavutukset 30 vuoden ajalta perustuvat suurten voimavarojen käyttöönottoon. Niillä luotiin käytännössä tyhjästä korkeatasoinen talous. Maan fyysiset ja henkiset voimavarat muodostavat erittäin varteenotettavan moottorin talouskasvulle.
Tästä huolimatta valtiokapitalismilla on ollut hintansa – maassa on velkaannuttu, pääomia on sijoitettu tehottomasti ja varautta on jaettu lähinnä valtiojohtoisille teollisuusaloille, ei kansalle. Kiinan järjestelmän sisältämät käytännön ”muurit” rajoittavat hyvinvointia.
Innovaatiot vaativat tiedon vapautta
Mandelsonin mukaan olisikin tunnustettava, etteivät innovaatiot leviä käskemällä komiteoista. On luotava olosuhteet, joilla edistetään uudistuksia, lisätään tuottavuutta, kehitetään uutta teknologiaa, rohkaistaan uutta ajattelua jotta asioita voitaisiin tehdään toisin kuin ennen. Terveydenhoito, koulutus ja sosiaalinen asuntotuotanto tarvitsevat ”of the people” –lähtöistä kansan tarpeita huomioon ottavaa innovaatiojärjestelmää.
Vaikka EU:ssakaan ei vastaavia ongelmia olisi ratkaistu, Kiinassa haasteet vaativat radikaaleja päätöksiä. Toimivin malli löytynee vielä keksimättömästä hybridimallista, joka huomioi kaukana toisistaan olevien valtionjohtoisen ja yksityisen sektorin lähtökohdat.
Kauppa, investoinnit, markkinatalous ja osaaminen edellyttävät ratkaisevasti tiedonkulun vapautta. Uusien ideoiden syntyä vaikeutetaan tiedonkulun rajoituksilla. Kuluttajien ja veronmaksajien valinnanmahdollisuuksia lisätään ajatusten vaihdolla.
Tulevan kehityksen vedenjakajana on Kiinan suhtautuminen investointien, ml. investointisuoja, kansallinen kohtelu, yritysten etabloituminen ja tekijänoikeudet. Valinta on aina poliittinen riski. Päätöstenteossa tarvitaan luottamusta sekä kiinalaisten ja ulkomaalaisten yritysten intressien tasapainottelua.
”Ellei kotimainen kilpailu toimi, ei mikään maa onnistu kansainvälisessäkään kilpailussa”, päätti Mandelson.
EU-kauppakamarin raportti alleviivaa käytännössä sitä ristiriitaa, joka Kiinassa on vallinnut maan johdon 5-vuotissuunnitelmaan ja sen taloudellisiin uudistustavoitteisiin liittyvien puheiden ja käytännön toiminnan välissä.
Kiinan talouden rakenteelliselle uudistumiselle merkittävänä tekijänä on pidetty maan muuttumista kohti kulutusyhteiskuntaa. Vaikka kulutus kasvaa, on sen suhteellinen osuus Kiinan BKT:sta laskenut, kun maa on pitäytynyt valtiojohtoisen tuotantoon perustuvassa taloudessa.
Myös talouskriisin alussa vuonna 2009 toteutettujen elvystystoimien on monelta osin katsottu kohdistuneen liikaa perinteisen talouden ylläpitoon, eikä sen rahoitus ole ollut transparenttia. Kiinassa pohditaan tälläkin hetkellä uusia elvytystoimia hidastuvan talouden piristämiseksi.