Etiopia on tärkeä Afrikan sarven vakaudelle

Etiopia ei ole ihmisoikeuksien ja kansanvallan mallivaltio, mutta se on säästynyt terrorilta ja mellakoilta kriisialueiden reunalla. Maan vahvuudet ovat aktiivinen ja rauhanhaluinen naapuripolitiikka sekä rakentava rooli Afrikan unionin puheenjohtajana, kirjoittaa Addis Abebasta Helsinkiin palaava suurlähettiläs Leo Olasvirta.

Etiopia haluaa välttää ongelmatilanteiden kärjistymistä ja ylipäätään kaikkea, mikä voisi vaarantaa maan talouden ja vaurastumisen. Maata pidetään tärkeänä ja alueellisesti vaikutusvaltaisena kumppanina.

Pääkaupunki Addis Abebassa on maailman suurimpiin kuuluva joukko diplomaattisia edustustoja, ja lisäksi siellä pitävät päämajaansa Afrikan unioni ja YK:n Afrikan talouskomissio.

Toimintaympäristönä Etiopia on suhteellisen turvallinen ja vakaa. Se ei ole kokenut merkittäviä terrori-iskuja, vaikka ääri-islamismi yrittää hivuttaa vaikutustaan alueelle.

Etiopian pimeä puoli

Etiopian haaste on sen autoritäärinen hallinto ja demokratiavaje. Sorto ilmenee ajoittain aktivistien ja toimittajien pidätyksinä. Terrorisminvastainen laki on muotoiltu sellaiseksi, että pelkkä mielipide tai kontakti epäiltyyn laukaisee tutkinnan ja rangaistavuuden.

Yhdistettynä poliittisen ja taloudellisen vallan keskittymiseen kansa tuntee olevansa syrjäytetty ja pinnan alla kytee kapinamieli.

Kovakouraista hallintomallia perustellaan ulkoisilla ja sisäisillä uhkatekijöillä, kuten heimoriidoilla, uskontojen välisillä törmäyksillä ja köyhillä reuna-alueilla. Kaikesta syntyy helposti mielikuva, että valtapuolue liioittelee riskejä oikeuttaakseen omaa asemaansa vahvistavat voimakeinot.

Vuoden 2013 aikana valvontaa on hieman löysätty. Ensimmäisen kerran vuosikausiin oppositiopuolueet ovat onnistuneet luvallisesti järjestämään joitakin tapahtumia ja marsseja maan eri osissa.

Riittääkö talouskasvu kansan tyydyttämiseksi?

Valtapuolue on valinnut uhkapelin. Kansan odotetaan olevan kuuliainen ja uhrautuva, sillä se tulee myöhemmin palkituksi ja hallitus kiitetyksi, kun Etiopia nousee keskituloisten maiden joukkoon ja ruoka-avusta riippumattomaksi taloudeksi.

Tuskin edes valtapuolueessa uskotaan vaalitulosten oikeellisuuteen: vuoden 2010 vaaleissa parlamenttiin saatiin vain yksi opposition edustaja ja paikallisvaaleissa vuonna 2013 valtapuolue sai lähes sata prosenttia äänistä.

Seuraavat vaalit ovat vuoden 2015 alkupuolella. Siihen mennessä ei demokratiauudistuksia ehditä ja tuskin halutaankaan panna toimeen ja paineet kasvavat.

Suomi on kahdenvälisissä keskusteluissa selvästi tähdentänyt köyhyyden vähentämistä, ihmisoikeuksien parantamista, hyvää hallintoa, tietoyhteiskuntaa, kansalaisjärjestöjen oikeuksia, rauhan ja turvallisuuden tärkeyttä sekä puuttumista vähemmistöjen syrjintään maanrekisteröinnissä.

Maiden suhteet ovat hyvät ja keskustelut avoimia.

Kaupan alalla paljon potentiaalia

Etiopian talous kasvaa Afrikan kärkimaiden tasolla. Vaikka Etiopia on vieläkin maailman köyhimpiin kuuluva maa, se on teollistumassa, pyrkii omavaraiseksi energian suhteen ja panostaa yhteiskunnan perusrakenteeseen ja osaamiseen. Maan ostovoima kasvaa ennätysvauhtia.

Suomen ja Etiopian välinen kauppa matelee vähäisellä viiden miljoonaan euron vuositasolla, mutta edistymisen merkkejä on havaittavissa. Etiopiassa nähdään lähiaikoina Cargotecin lastinkäsittelylaitteita ja miljoonittain Suomessa valmistettuja kolikoita.

Lisäksi Nokia on perustanut Addis Abebaan uuden Nokia Care -palvelukeskuksen.

Suomen kehitysyhteistyö perusasioiden parissa

Suomen kehitysyhteistyötäohjaa Etiopian maaohjelma vuosille 2013–2016. Suomi tukee valtakunnallista yleisopetuksen kehittämisohjelmaa sekä maaseutukehitystä, johon sisältyy vesi ja sanitaatio, maan hallinta ja maatalouden arvoketjujen vahvistaminen.

Vuonna 2013 Suomen kahdenvälinen tuki Etiopialle on noin 15,7 miljoonaa euroa. Suomi tukee Etiopiaa myös suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta (noin 2,9 miljoonalla eurolla vuonna 2012) sekä rahoittaa pienempiä hankkeita paikallisen yhteistyön määrärahoista.

Etiopia, koulutus. Kuva: Milma Kettunen Etiopialaisissa kouluissa oppikirjoja on liian vähän ja usein ne ovat vanhentuneita. Suomen tukeman ohjelman tavoitteena on tuottaa uutta opetussuunnitelmaa vastaavat oppikirjat ja opettajanoppaat 1.–12. luokille. Jotta jokainen opppilas saisi kaikkien aineiden kirjat, tarvitaan 92 eri oppikirjaa ja niistä 94,8 miljoonaa kopiota. Kuva: Milma Kettunen

Myös humanitaarisen avun valmiutta on syytä pitää yllä vaikka Etiopian riippuvuus siitä onkin vähenemässä

Kiinan, Intian ja Turkin tehdaspalatseihin verrattuna Suomen hankkeet eivät ole yhtä kuvauksellisia ja yhden kertatoimituksen hintalappuun tiivistettäviä. Suomen avun vaikutus on silti kiistämätön ja kestävä.

Miljoonat etiopialaiset lapsineen ovat saaneet puhtaan veden ja paremman terveyden. Miljoonat oppivat ensimmäisinä perheensä historiassa lukemaan. Ensimmäistä kertaa sukunsa historiassa viljelijällä ja hänen vaimollaan on maan käyttöoikeuden turvaava omistustodistus.

Suomi on myös tunnettu yhtenä tärkeimpänä vammaisten asemaa parantavana avunantajana. Suomi oli se maa, joka innosti Etiopian sisällyttämään vammaisten osallistamisen opetussuunnitelmiin.

Leo Olasvirta

Kirjoittaja toimi suurlähettiläänä Suomen edustustossa Addis Abebassa vuosina 2009–2013.