Etelä-Korean talous: loppuvuosi 2006 ja näkymiä vuodelle 2007

Etelä-Korean bruttokansantuote kasvoi noin 5,1 prosenttia. Kasvu johtui voimakkaasta viennistä yksityisen kulutuskysynnän ollessa edelleen suhteellisen heikkoa.  Vuodelle 2007 odotetaan 4,5 prosentin bruttokansantuotteen kasvua. Hallitus on asettanut inflaatiotavoitteeksi 2,5 - 3,5 prosenttia, mutta jo tammikuussa inflaatio oli tätä selvästi alhaisempi. Tämä saattaa kertoa taloudellisen toimeliaisuuden hiipumisesta.

Vienti kasvoi vuonna 2006 noin 14,6 prosenttia ja vuodeksi 2007 odotetaan noin 8 - 10 prosentin viennin kasvua. Vienti suuntautui Kiinaan, EU:hun ja USA:aan. Korean ja EU:n kokonaiskauppa on noin 76 miljardia euroa. Korean viennin osuus on arviolta 45 miljardia ja vastaavasti tuonnin osuus on noin 31 miljardia euroa.

Vuonna 2006 Suomen tuonti oli lähes 870 miljoonaa euroa ja vastaavasti vienti lähes 390 miljoonaa euroa kokonaiskaupan ollessa noin 1,26 miljardia euroa. Vuonna 2005 tuonti oli noin 690 miljoonaa euroa ja vienti noin 410 miljoonaa euroa kokonaiskaupan ollessa 1,1 miljardia euroa. Kokonaiskaupan kasvu vuonna 2006 oli noin 14,5 prosenttia.

Kotimarkkinat

Etelä-Korea on maailman 10. suurin talous, jonka bruttokansantuote on hieman yli 800 miljardia Yhdysvaltain dollaria eli asukasta kohden noin 16 600 dollaria. Vuonna 2006 Etelä-Korean talous kärsi öljyn hintojen noususta, wonin vahvistumisesta sekä pelosta, että USA:n talouden kasvu - jota ei sitten olekaan tapahtunut - hiipuisi. Bruttokansantuotteen kasvu oli kaikesta huolimatta noin 5,1 prosenttia, mutta nytkin se johtui voimakkaasta viennistä yksityisen kulutuskysynnän ollessa edelleen suhteellisen heikkoa. Vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla talous kasvoi arviolta 5,7 prosenttia mutta tultaessa toiselle puoliskolle talouden kasvu hiipui ollen vain 4,1 prosenttia.

Vuodelle 2007 odotetaan 4,5 prosentin bruttokansantuotteen kasvua. Yksityisen kulutuskysynnän oletetaan kasvavan arviolta 3,7 prosenttia, kun sama luku vuonna 2006 oli 4,2 prosenttia. Hallitus on asettanut inflaatiotavoitteeksi 2,5 - 3,5 prosenttia, mutta jo tammikuussa inflaatio oli tätä selvästi alhaisempi. Tämä saattaa kertoa taloudellisen toimeliaisuuden hiipumisesta.

Kiinteistöjen hinnat nousussa

Kiinteistöjen hinnat kasvoivat nopeimmin Etelä-Koreassa verrattuna muuhun Aasiaan. Suurimmissa eteläkorealaisissa kaupungeissa - lähinnä Soulin suosituilla alueilla - kiinteistöjen hinnat nousivat jopa 20 prosenttia tai ylikin. Suurin syy hintojen voimakkaaseen kasvuun on ollut kiinteistöillä spekulointi. Alkuvuonna 2007 kiinteistöjen hintojen nousu on selvästi hidastunut mutta yleisesti ottaen huomattavaa hintojen laskua ei odoteta.

Vuoden 2006 lopulla teollisuustuotanto kasvoi noin 10 prosenttia mutta palveluiden kasvu hidastui selvästi ollen koko vuoden aikana enää noin neljän prosentin luokkaa.

Tulevaisuuden haasteet

Etelä-Korealla on edessään poliittisia, sosiaalisia sekä ulkoisen ympäristön asettamia haasteita. Tulevat presidentinvaalit kuluvan vuoden lopussa tulevat dominoimaan myös talouspoliittista keskustelua. Lisäksi, vaikka kuusikantaneuvottelut ovat lähteneet uudestaan käyntiin ja neuvotteluilmapiiri vaikuttaa suhteellisen positiiviselta on riski alueelliselle vakaudelle ja Koreoiden väliselle suhteelle silti olemassa. Varsinkin Etelä-Korean ja Japanin sekä Kiinan ja Japanin suhteet ovat heikoissa kantimissa. Myös USA:n ja Kiinan välit voivat kiristyä johtuen kauppakiistoista, Taiwanin tilanteesta tai Kiinan hegemoniapyrkimyksistä, joita Kiina tosin vähättelee. Ulkoisen ympäristön aiheuttamat taloudelliset haasteet heijastelevat maailmantalouden tilannetta mutta myös Kiinan nousua Etelä-Korean kilpailijaksi sen vientisektorilla. Sosiaaliset haasteet ovat edelleen väestön jakautuminen hyvinvoiviin ja huonommin toimeentuleviin, väestön nopea ikääntyminen, epävarmat työsuhteet, suhteellisen korkea nuorisotyöttömyys sekä sosiaalisten turvaverkkojen puute.

Yhteiskunnallinen tilanne melko vakaa

Korean yhteiskunnallinen tilanne on melko vakaa. Pääpuolueet ja pienemmät sekä varsinkin maanviljelijöitä edustavat puolueryhmittymät käyvät kuitenkin varsin kovaa sanasotaa milloin mistäkin asiasta. Maan erittäin presidenttikeskeinen demokratia on vielä siksi nuori, että varsinaista poliittista agendaa on vaikea saada aikaiseksi politiikanteon ollessa hyvin tempoilevaa. Hallitsevan Uri-puolueen kannatus oli koko vuoden 2006 voimakkaassa laskusuunnassa samoin kuin presidentin suosiolukemat. Mikäli seuraavat presidentinvaalit kuluvan vuoden lopussa voittaa konservatiivinen GNP se todennäköisesti muuttaisi maan sisäpolitiikkaa enemmän suuryrityksiä suosivaan suuntaan. Presidentti Roh'n Uri-puolue on ollut huolissaan yhteiskunnan polarisoitumisesta ja yrittänyt saada aikaan sosiaalisia uudistuksia ja turvaverkkoja, jotka osaltaan muun muassa auttaisivat joustavimpien työmarkkinoiden luomisessa. Pääoppositiopuolue GNP taas luottaa siihen, että jos vienti vetää työpaikkoja ja varallisuutta syntyy. Oletus ontuu "jobless growth"-ilmiön vaikuttaessa myös Etelä-Korean taloudessa.

Hallituksen haaveena luoda Etelä-Koreasta Koillis-Aasian finanssimaailman keskus

Nykyisen hallituksen kunnianhimoinen suunnitelma on muodostaa Etelä-Koreasta Koillis-Aasian finanssimaailman keskus, mutta tämä haave on ollut vaikea saavuttaa. Hallitus on pyrkinyt houkuttelemaan lisää suoria investointeja ulkomailta avaamalla rahoitussektoria, mutta itse asiassa investoinnit ovat vähentyneet kun taas investoinnit Koreasta poispäin ovat kasvaneet. Korealaiset suuryritykset (chaebolit), vaikka ovatkin listautuneet, ovat kuitenkin olleet varsin haluttomia laajentamaan omistajapohjaansa varsinkin jos kyseiset omistajat ovat ulkomaalaisia jotka pyrkivät vaikuttamaan yhtiön toimintaan. Hallitus on viime aikoina yrittänyt helpottaa rahoituslaitosten perustamista Etelä-Koreaan. Myös ulkomaisten yritysten listautumista pörssiin yritettiin helpottaa. Etelä-Korealla on jo kehittynein rahoituspalveluiden infrastruktuuri Koillis-Aasiassa, mutta keskukseksi on vielä pitkä matka. Ulkomaista pääomaa kohdellaan edelleenkin monesti karsaasti. Viranomaiset luovat kuin tyhjästä uusia sääntöjä ja rahoituspalveluiden tehokkaan toiminnan estäviä toimenpiteitä jne. Lisäksi Singaporella ja Hongkongilla on etu siinä, että niiden kieli on englanti. Etelä-Korealla on suuri haaste siinä, että keskeiset toimijat käyttäisivät englantia sujuvasti.

Suuryritysten, chaebolien, ja poliitikkojen väliset korruptoituneet suhteet olivat vuoden 2005 lopulla ja vuoden 2006 aikana jatkuvasti esillä. Nämä eivät sanottavammin kuitenkaan näytä vaikuttavan yleiseen liiketoimintaympäristöön. Vaikuttaa siltä, että chaebolit ovat tällä hetkellä hallituksen silmätikkuna varsinkin niiden omistusjärjestelyjen suhteen siirrettäessä varallisuus ja kontrolli seuraavalle sukupolvelle. Niiden väitetään syyllistyneen veronkiertoon ja sisäpiiririkkomuksiin.

Ulkomaiset investoinnit lievässä laskussa

Ulkomaiset investoinnit laskivat hieman vuonna 2006 eli noin kolmen prosentin verran, ollen yhteensä noin 11,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Ulkomaiset sijoittajat valittavat jatkuvasti liiketoimintaympäristön ulkomaalaisvihamielisyydestä. Muita syitä investointien laskuun voi olla monia, mutta ei voida kieltää, että ulkomaiset sijoittavat ehkä näkevät Etelä-Korean vaikeana investoinkohteena. Tämä saattaa johtua työmarkkinaosapuolten vaikeasta suhteesta, joustamattomasta työlainsäädännöstä, hallinnon läpinäkymättömyydestä, asumisen kalleudesta ja muista elinoloihin vaikuttavista seikoista sekä viranomaisten ajoittain mielivaltaisesta lakien, säännösten ja sopimusten tulkinnasta. Tilastojen mukaan kuuden vuoden ajanjakson aikana alkaen vuodesta 2000 ulkomaiset investoinnit ovat luoneet 20 prosenttia uusista työpaikoista. Vuonna 2005 ulkomaalaisten elinkustannukset kasvoivat keskimäärin 20 prosenttia. Myös englanninkielen puutteellinen taito Etelä-Koreassa vaikuttaa investointipäätöksiin.

Vastaavasti korealaiset investoinnit ulkomaille ylittivät 12,5 miljardia dollaria vuoden 2006 kolmannella neljänneksellä.

Ulkomaankauppa

Etelä-Korea on erittäin riippuvainen ulkomaankaupasta. Talouden riippuvuusaste ulkomaankaupasta onkin korkea 68 prosenttia.

Euroopan unioni Etelä-Korean toiseksi suurin vientimarkkina-alue

Vienti kasvoi vuonna 2006 noin 14,6 prosenttia ja vuodeksi 2007 odotetaan arviolta 8 - 10 prosentin viennin kasvua. Vienti koostui - jälleen - pääosin puolijohteista, autoista, laivanrakennusteollisuuden sekä metalliteollisuuden tuotteista. Viime vuosina merkittävä vientituote on ollut ns. "Korean wave" joka tarkoittaa etelä-korealaisen pop-musiikin ja saippuaoopperoiden kasvanutta vientiä erityisesti Aasian maihin kuten Kiinaan, Japaniin ja Thaimaahan mutta nyt sen kasvu on hiipunut merkittävästi. Viime vuonna korealaisten elokuvien vienti putosi 68 prosenttia. Kokonaisviennin arvo oli vuonna 2006 noin 326 miljardia Yhdysvaltain dollaria ja valuuttavaranto on ennätykselliset 239 miljardia dollaria. Eniten vientiä suuntautui Kiinaan, EU:hun ja USA:aan (tässä järjestyksessä) mutta myös Kaakkois-Aasiaan.

Tärkeimmät tuontimaat Japani, Kiina ja Yhdysvallat

Japani oli suurin tuoja Etelä-Koreaan tuonnin arvon ollessa 47,2 miljardia dollaria. Kiina oli toiseksi suurin tuoja Etelä-Koreaan - 44 miljardin dollarin arvosta. USA oli kolmantena 31 miljardin dollarin tuonnillaan. Mutta myös raaka-aineiden tuojat ja varsinkin energiatuojat olivat lisänneet selvästi tuontiaan, koska Etelä-Korea on erittäin riippuvainen öljyn tuonnista. Lisäksi Korean kauppataseen vaje Japanin kanssa on suurentunut 25,3 miljardiin dollariin, koska Korea on varsin riippuvainen japanilaisesta teknologiasta ja välituotteista. Lisäksi kauppataseen ylijäämä Kiinan kanssa putosi melkein 10 prosenttia. Kiinan kanssa käytävän kaupan kokonaisarvo on yli 100 miljardia dollaria. On kuitenkin todettava, että Kiina uhkaa lisääntyvässä määrin Etelä-Korean vientiteollisuutta. Tällä hetkellä Etelä-Korea tuottaa korkean jalostuasteen tuotteita kun taas Kiina tuottaa vähäisemmän lisäarvon tuotteita mutta lisääntyvässä määrin Kiina on siirtymässä korkeamman lisäarvon omaavien tuotteiden tuotantoon ja vientiin joka uhkaa erityisesti Etelä-Koreaa. Kokonaistuonti Etelä-Koreaan oli noin 310 miljardia dollaria. Korean ja EU:n kokonaiskauppa on arviolta 76 miljardia euroa. Korean viennin osuus on noin 45 miljardia ja vastaavasti tuonnin osuus on noin 31 miljardia euroa.

Talouskasvu hidastui vuoden 2006 viimeisellä neljänneksellä

 

Vuoden 2006 viimeisellä neljänneksellä talouskasvu hidastui johtuen pääasiassa wonin vahvistumisesta suhteessa dollariin ja yeniin jolloin eteläkorealaiset yritykset menettivät kilpailuasemiaan. Viime vuoden aikana won vahvistui 8,6 prosenttia suhteessa dollariin ja suhteessa yeniin se vahvistui erityisesti vuoden loppupuolella. Varsinkin korealainen auto- ja elektroniikkateollisuuden vienti kilpailee japanilaisten kanssa. Myös kotimainen kysyntä kasvoi odotettua hitaammin - alle prosentin - viimeisellä neljänneksellä.

Vienti kehittynyt suotuisasti

Viennin suotuisalle kehitykselle voidaan löytää useita syitä: Vuoden 1997 talouskriisin jälkeen korealaiset yritykset olivat pakotetut parantamaan kilpailukykyään merkittävästi. Toisekseen, korealaiset yritykset ovat onnistuneet tunkeutumaan kehittyville markkinoille ja kolmanneksi heidän teknologinen osaamisensa sekä tuotteiden laatu on parantunut. Etelä-Korean täytyy kuitenkin, ylläpitääkseen voimakasta vientiä, saada aikaan vapaakauppasopimuksia muiden toimijoiden kanssa. Jos Korea edelleen yrittää lisätä vientivolyymiään ilman, että se takaa tuontimahdollisuuksia ulkomaisille tuojille, tulee se ennenpitkää ajautumaan kauppakiistoihin ja kohtaamaan rangaistustulleja.

Huolimatta wonin vahvistumisesta vienti ei ole osoittanut heikkenemisen merkkejä (toisaalta myös öljyn hinnan tasaantuminen on auttanut). Tämän katsotaan johtuvan eteläkorealaisten tuotteiden korkeasta laadusta jolloin hintojen muutos ei ole, ainakaan vielä, suuremmin vaikuttanut niiden kysyntään.

Suomen ja Etelä-Korean välinen kauppa

Suomen ja Etelä-Korean välinen kauppa on kohtuullisen vilkasta. Vuonna 2006 Suomen tuonti oli lähes 870 miljoonaa euroa ja vastaavasti vienti lähes 390 miljoonaa euroa kokonaiskaupan ollessa noin 1,26 miljardia euroa. Vuonna 2005 tuonti oli noin 690 miljoonaa euroa ja vienti noin 410 miljoonaa euroa kokonaiskaupan ollessa 1,1 miljardia euroa. Näin kokonaiskaupan kasvu vuonna 2006 oli noin 14,5 prosenttia. Tuonti Suomeen kasvoi 26 prosenttia ja vienti laski noin 5 prosenttia. Suurimmat yksittäiset eteläkorealaiset tuontitavarat olivat koneet ja kuljetusvälineet, joiden osuus oli tuonnista 83 prosenttia. Suurimmat yksittäiset tuotteet olivat elektroniikkateollisuuden tuotteet, matkapuhelimet ja autot. Suomi vei eniten koneita, laitteita ja kuljetusvälineitä joiden osuus oli 47 prosenttia sekä perusteollisuuden tuotteita, joiden osuus oli noin 33 prosenttia. Suurimmat yksittäiset vientituotteet olivat metalli- ja terästeollisuuden tuotteita sekä laitteita erityisteollisuuden tarpeisiin.

Suomalaiset yritykset menestyneet markkinoilla hyvin

Suomalaiset yritykset ovat menestyneet Etelä-Korean markkinoilla hyvin. Kun suomalaiset yritykset alunperin investoivat Etelä-Korean markkinoille motiivina olivat alhaiset tuotantokustannukset ja korkea laatu, mutta nyttemmin investointipäätösten taustalla on myös uuden osaamisen ja teknologian hankinta Etelä-Koreasta, esimerkiksi IT-alalla.

Vapaakauppasopimukset

Etelä-Korean hallitus on ollut pitkään multilateraalisen kansainvälisen kauppajärjestelmän vahva puolustaja. Varsinkin presidentti Roh'n aikakaudella ja WTO:n Dohan neuvottelukierroksen takkuillessa Etelä-Korea on muuttanut strategiaansa ottamalla myös kahdenkeskiset vapaakauppasopimukset tavoitteeksi. Etelä-Korealla on monia selkeitä tavoitteita kahdenkeskisten vapaakauppasopimusten solmimisessa. Ensinnäkin, Etelä-Korea toivoo sopimusten avulla edistävänsä omaa vientiään ja samalla se haluaa saada investointeja Etelä-Koreaan. Toiseksi, vapaakauppasopimuksilla pyritään takaamaan Etelä-Korean kilpailuasema sille tärkeillä markkinoilla muun muassa Kiinan ja Japanin kanssa. Merkittävimpänä seikkana pidetään sitä, että vapaaakauppasopimukset toimisivat mainiona työkaluna kotimaisten rakenteellisten reformien aikaansaamiseksi. Se pakottaisi talouden sopeutumaan markkinatalouden sääntöihin. Erityisesti se pitää sopimusta USA:n kanssa reformeihin sopeuttavana. Hallituksen mukaan yritysjohtaminen, tilinpito ja valtion byrokratia joutuisivat sopeutumaan rankastikin.

Etelä-Korean taktiikkana näyttää olleen se, että se on solminut vapaakauppasopimukset ensin pienempien kauppakumppaniensa kanssa, jotka ovat toimineet tavallaan koekenttinä pyrittäessä niiden naapuruudessa oleville suuremmille markkinoille. Se solmi ensimmäisen vapaakauppasopimuksen Chilen kanssa, joka tuli viiden vuoden neuvottelujen jälkeen voimaan huhtikuussa 2004. Sopimuksen seurauksena chileläinen viini on kokenut todellisen kasvubuumin Etelä-Koreassa. Tarkoitus on yrittää myöhemmin sopimusta Mercosur-maiden kanssa. Sopimus Singaporen kanssa tuli voimaan elokuussa 2005. Myös ASEAN-maiden kanssa on solmittu vapaakauppasopimus. Tosin Thaimaa on osaltaan siitä ulkona johtuen sen riisintuotannosta. Kiinan kanssa Etelä-Korea on tehnyt yhteisen selvityksen sopimuksen vaikutuksista, jota edelleen jatketaan eli sopimus ei vielä ihan ajankohtainen. Intian kanssa Etelä-Korea on valmis aloittamaan neuvottelut joskus lähitulevaisuudessa.

Kauppaneuvottelut USA:n kanssa loppusuoralla

Parhaillaan loppusuoralla olevissa neuvotteluissa USA:n kanssa on ollut monia ongelmia. USA haluaa amerikkalaisen lihan tuontikiellon poistamista, joka nyttemmin on poistettu sekä riisimarkkinoiden, autoteollisuuden ja lääketeollisuuden tuotteiden markkinoiden avaamista. Etelä-Korea on vaatinut USA:lta muun muassa sen polkumyyntimenettelyjen tarkistamista ja tekstiilisektorin avaamista. Arvioiden mukaan Etelä-Korean vienti tulisi kasvamaan lyhyellä aikavälillä noin 12 prosenttia (5,4 mrd. dollaria) ja keski- ja pitkällä aikavälillä noin 15 prosenttia (7,1 mrd. dollaria). USA on vaatinut myös palvelusektorin avaamista ja varsinkin rahoitus-, ja opetuspalveluiden avaamista. Näin Etelä-Korean kehittymätön palvelusektori joutuisi myös sopeutumaan.

Pohjois- ja Etelä-Korean väliset neuvottelut

Kaesongin erityistalousalueella Pohjois-Korean puolella tuotetut hyödykkeet ovat olleet neuvotteluissa ongelma. Etelä-Korea haluaa sisällyttää ne sopimukseen eteläkorealaisina tuotteina tai ainakin samalla tavoin kuin se onnistui tekemään EFTA:n ja Singaporen kanssa solmituissa sopimuksissa, jolloin osa tuotteesta on voitu tuottaa Kaesongin alueella. USA ei puolestaan voi hyväksyä tätä vaan toteaa, että pohjoiskorealaiset työntekijät saavat vain murto-osan palkastaan eivätkä työolosuhteet täytä kansainvälisiä standardeja.

Neuvottelut Japanin kanssa jumissa

Japanin kanssa jo viisi vuotta kestäneet neuvottelut ovat jumissa johtuen maiden välisistä poliittisista kiistoista (aluekiistat, historiatulkinnat). Virallisesti ongelmana on Japanin haluttomuus sisällyttää sopimukseen maataloustuotteet. Toisaalta Etelä-Korea ei ole halukas avaamaan markkinoitaan avainsektoreillaan eli autoteollisuudessa, elektroniikkateollisuudessa, petrokemikaaleissa, terästeollisuudessa, tekstiileissä jne. Etelä-Korea katsoo pallon olevan Japanilla sen vuonna 2004 lopulla tekemän maataloustarjouksen oltua Korean kannalta täysin riittämättömän.

EU:n kanssa käytävät neuvottelut aloitettaneen toukokuussa

Etelä-Korea on solminut sopimuksen myös EFTA-maiden kanssa ja toivoo sen avaavan pään myös EU:n kanssa käytäville neuvotteluille. Päätöstä EU:n kanssa alkavista neuvotteluista ei ole tehty, mutta Etelä-Korea on tehnyt tutkimuksen sopimuksen vaikutuksista. Neuvotteluja koskeva mandaattiesitys on parhaillaan käsiteltävänä EU:ssa. Neuvottelujen odotetaan voivan käynnistyä vielä vuoden 2007 toukokussa. Etelä-Korean nykyinen administraatio on esittänyt toiveita että neuvottelut saataisiin päätökseen vielä nykyisen administraation aikana eli käytännössä vuoden 2007 loppuun mennessä.

Etelä-Korean markkinoille vaikea päästä

Etelä-Korean markkinoille on vaikea päästä tullien ja muiden maksujen ollessa korkeat verrattuna muihin OECD-maihin. Laskelmat, jotka ottavat huomioon EU:n vientirakenteen osoittavat, että efektiiviset tullit ovat keskimäärin 62,8 prosenttia maataloustuotteiden kohdalla ja 7,5 prosenttia teollisuustuotteiden osalta. Autojen kohdalla keskimääräinen tulli on 11 prosenttia vaihdellen 0-20 prosenttiin. Lisäksi useat muut kaupan esteet varsinkin lääketeollisuustuotteiden, kosmetiikkatuotteiden ja autojen kohdalla vaikeuttavat niiden vientiä Etelä-Koreaan. Monet palvelualat ovat edelleen suljettuja kuten lakiasiainpalvelut ja arkkitehti-palvelut, jotka edellyttävät aina paikallista yhteistyökumppania tai rahoituspalvelut joissa monet rajoitukset edelleen vaikeuttavat toimintaa.

EU ja Etelä-Korea ovat aikeissa aloittaa vapaakauppasopimusneuvottelut toukokuussa 2007. Etelä-Koreassa toimivat eurooppalaiset yritykset ovat huolissaan siitä, että Etelä-Korealla on jo vapaakauppasopimukset tai se on niitä neuvottelemassa EU:n pahimpien kilpailijoiden kanssa. Esimerkiksi sianlihan vienti on vaikeata, ei ainoastaan hyväksymismenettelyn takia, vaan johtuen myös chileläisen sianlihan tuonnista Etelä-Koreaan. Samoin on käynyt ranskalaisille ja italialaisille viineille. Autoteollisuus on puolestaan huolissaan Etelä-Korea-Japani ja Etelä-Korea-USA-sopimuksista, jotka antaisivat näiden maiden autoteollisuudelle kilpailuedun varsinkin keskihintaisten mallien kohdalla.

Kemianteollisuudella on huoli Etelä-Korea-Japani-sopimuksen mahdollisuudesta. Lisäksi palvelusektori katsoo, että vapaakauppasopimukset muiden maiden kanssa pistäisivät EU:n palvelusektorin mahdottomaan asemaan Etelä-Korean markkinoilla. Lopuksi on huomautettava, että koska Etelä-Korean markkinat ovat hankalat, antavat vapaakauppasopimukset tässä suhteessa todellisen kilpailuedun muille maille suhteessa EU:hun, jos niillä kyetään madaltamaan tullien ulkopuolisten esteiden tasoa. Eteläkorealaiset halunnevat tulevissa neuvotteluissa keskustella autoteollisuuden markkinoista, tekstiiliteollisuudesta, kulutuselektroniikan tuotteista sekä maataloudesta.

Työmarkkinat

Eräs vuoden 2006 aikana edelleen pahentunut ongelma on työvoiman jakautuminen hyvin ansaitseviin vakituisessa työsuhteessa oleviin ja kasvavaan määräaikaisessa työsuhteessa oleviin. Suuri syy tähän ilmiöön ovat Etelä-Korean voimakkaat ammattiliitot, jotka ovat onnistuneet tekemään irtisanomisesta lähes mahdottoman vakituisten työntekijöiden kohdalla. Ammattiyhdistysliike edustaa lähinnä vakituisia työntekijöitä ja vuosien taistelun tuloksena vakituisten työntekijöiden asema on vahva: he nauttivat suuremmista palkankorotuksista, työsuhdeturvasta ja paremmista työolosuhteista. Erityisesti suurten yritysten ammattiyhdistykset ovat vahvoja, mikä osaltaan vaikuttaa yritysten haluun palkata henkilökuntaa määrä/osa-aikaisiin työsuhteisiin paremman joustavuuden aikaansaamiseksi. Edelleenkin maa menettää OECD-maista suhteessa eniten työpäiviä lakkojen takia. PK-sektori työllistää noin 80 prosenttia väestöstä ja kattaa viennistä 40 prosenttia. Tästä syystä se on myös erittäin haavoittuvainen wonin vahvistumiselle, kun taas suuryritykset ovat suojanneet itsensä huomattavasti paremmin kurssivaihteluilta. Lisäksi PK-sektorin työntekijät ansaitsevat keskimäärin noin 57 prosenttia siitä mitä suuryritysten työntekijät ansaitsevat.

Työttömyysaste alhainen

Työttömyysaste vuonna 2006 (lokakuussa) oli 3,5 prosenttia, joka on alhaisimpia OECD-maissa. Uusia työllistettyjä oli 278 000 joka oli huomattavasti vähemmän kuin hallinnon asettama tavoite 350 000-400 000 uutta työpaikkaa. Näin ollen alhainen työttömyysaste on ristiriidassa työmarkkinoiden kasvun kanssa. Osittain tämä johtuu suuresta osa-aikatyöntekijöiden määrästä, joita ei lasketa kun lasketaan työttömyyslukuja. Luvut eivät myöskään sisällä niitä työttömiä työnhakijoita jotka ovat lopettaneet töiden etsinnän. Suuri ongelma on kuitenkin korkea noin kahdeksan prosentin nuorisotyöttömyys. Hallituksen tavoite vuodelle 2007 on 300 000 uutta työpaikkaa, mutta ennusteet sanovat että tuo tavoite ei toteudu. Maassa ei ole kattavaa työttömyysturvaa. Vain noin joka neljännes työttömistä on työttömyysturvan parissa. Niiden eteläkorealaisten määrä, jotka ovat luopuneet työpaikan etsimisestä tai vapaaehtoisesti lopettaneet työskentelyn ( esim. kotiäidit), ylitti vuoden 2006 ensimmäisellä neljänneksellä 15 miljoonan henkilön rajan.

Hallitus on yrittänyt saada läpi lakialoitteen jolla määräaikaisessa työsuhteessa olevien asemaa parannettaisiin ja jolla saataisiin joustoja työelämään. Aloitteen mukaan yli kolme vuotta määräaikaisessa työsuhteessa ollut työntekijä tulisi palkata pysyvästi. Myös palkkaus tulisi samaksi kummankin ryhmän osalta. Tällä hetkellä lähes 50 prosenttia työvoimasta on määräaikaisessa suhteessa. Sekä vakituiset että määräaikaiset työntekijät ovat vastustaneet aloitetta väittäen, että se hyödyttää ainoastaan työnantajaa.

Syntyvyys laskee, väestö ikääntyy

Puheenaiheena vuonna 2006 oli edelleen myös Etelä-Korean ikääntyvän väestön osuuden nopea kasvaminen, sillä 25-64-vuotiaan taloudellisesti aktiivisen väestön määrän ennustetaan pienenevän nopeasti lähivuosina. Kansallisen tilastokeskuksen mukaan Etelä-Koreasta on hyvää vauhtia tulossa vanheneva yhteiskunta, mikä ei voi olla vaikuttamatta maan taloudelliseen menestykseen ja hyvinvointiin. Lisäksi syntyvyys on OECD-maiden alhaisin. Työtä tekevän väestön keski-iän odotetaan nousevan yli 40. ikävuoden vuonna 2010. Vuonna 1980 keski-ikä oli 28,8 vuotta. Nämä tekijät yhdessä vaikuttavat negatiivisesti talouden kasvupotentiaaliin. Hallitus onkin säätänyt "Low birth rate, aging society"-lain jonka tarkoitus on estää keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä väestön keskimääräinen ikääntyminen. Tarkoitus on lisätä naisten työssäkäynnin aktiivisuutta, lisätä syntyvyyttä ja parantaa eläkejärjestelmää. Pidemmällä aikavälillä vanhemman työväestön tulee myös uudelleenkouluttaa itseään pitääkseen taitonsa yllä. Näin elinikäisen oppimisen käsite täytyy olla osa Etelä-Korean hallituksen työllisyys-ja koulutuspolitiikkaa.