Etelä-Afrikka – Afrikan talouden höyryveturi
Vienninedistämismatka Etelä-Afrikkaan ja Namibiaan 5.–9.11.2012. | Etelä-Afrikan tasavalta on Afrikan mantereen talousveturi. Se toimii ulkomaisille yrityksille porttina koko eteläisen Afrikan markkinoille. Marraskuun alun vienninedistämismatkalla vieraillaan Johannesburgissa, Pretoriassa ja Kapkaupungissa.
Suomi panostaa tulevan puolen vuoden aikana Afrikan-markkinoihin. Mantereelle tehdään kolme vienninedistämismatkaa, joista ensimmäinen suuntautuu Etelä-Afrikan tasavaltaan ja Namibiaan marraskuun alussa. Etelä-Afrikan tasavallassa eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin johtama, Finpron kokoama Team Finland -vienninedistämisdelegaatio vierailee kolmessa kaupungissa: Johannesburgissa, Pretoriassa ja Kapkaupungissa. Yritysdelegaatioon osallistuvat yli 20 suomalaisyrityksen edustajat.
Afrikan perinteinen talousveturi
Etelä-Afrikan tasavalta on perinteisesti ollut Afrikan mantereen talousveturi. Se vastaa noin neljänneksestä koko miljardin ihmisen maanosan taloudesta. 50 miljoonan asukkaan maa voi toimia ulkomaisille yrityksille myös porttina koko eteläisen Afrikan markkinoille.
Etelä-Afrikka tuottaa lähes puolet Afrikan mantereen kaivannaisista ja teollisesta tuotannosta sekä vastaa merkittäviltä osin mantereen sähköntuotannosta – vaikka onkin itse sähkön nettotuoja. Etelä-Afrikan viennissä keskeisellä sijalla ovat autoteollisuus, metallit ja kemikaalit, mutta maa on myös kilpailukykyinen maataloustuotteiden, erityisesti hedelmien ja viinin viejä.
Talouskasvu hidastunut
Vahvasta pohjasta huolimatta maan talouden nykytilanne ei ole helppo. Etelä-Afrikkaa voisikin verrata höyryveturiin, joka menee kyllä koko ajan eteenpäin, muttei vailla yskähdyksiä.
Etelä-Afrikan talouskasvu jäänee tänä vuonna noin 2,5 prosenttiin. Maa on yksi hitaimmin kasvavia talouksia Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, missä talouskasvu on keskimäärin vajaan 5,5 prosentin tuntumassa. Kasvuluvut jäävät jälkeen myös muista BRICS-maista. Inflaatio (tällä hetkellä noin 6 prosenttia) pysynee vuonna 2012 maan hallituksen asettamalla tavoitetasolla. Loppuvuonna ruoan ja öljyn hinnan nousu sekä vaihtotaseen alijäämäisyys kuitenkin pienentävät maan keskuspankin mahdollisuuksia stimuloida maan taloutta.
Hallituksen elinkeinopolitiikan päätavoite on kunnollisia työpaikkoja luovan ja tuloeroja kaventavan talouskasvun aikaansaaminen. Kasvu on kuitenkin tällä hetkellä riittämätöntä näitä silmällä pitäen; tavoitteiden saavuttaminen vaatisi yli 6 prosentin vuosittaista kasvua. Etelä-Afrikan valtiontalous on toistaiseksi ollut melko hyvissä kantimissa, mutta budjettiin kohdistuu paineita yli 50 miljoonan asukkaan maassa, jossa 2/3 tuloveroista kerätään alle miljoonalta veronmaksajalta.
Noin 25 prosentin virallinen työttömyysaste sekä nuorisotyöttömyyden ongelmat ovat vakava yhteiskunnallinen haaste. Epävirallisesti arvioidaan, että jopa yli puolella Etelä-Afrikan työikäisistä kansalaisista ei ole töitä. Tilanne vaatisi työmarkkinoiden joustavuuden lisäämistä, mikä on sisäpoliittisesti hankala aihe. Etelä-Afrikan demokratisoitumisen jälkeiset 18 vuotta eivät ole tuoneet ratkaisua myöskään tuloeroihin: GINI-indeksillä mitattuna maa on yksi maailman epätasa-arvoisimmista.
Suomi, EU, BRICS
Suomen ja Etelä-Afrikan välinen kauppa on jatkanut kasvuaan, vaikkei Suomen vienti Etelä-Afrikkaan olekaan vielä yltänyt talouskriisiä edeltäneelle tasolle. Vuonna 2011 viennin arvo oli 342 miljoonaa euroa, kun se ennätysvuonna 2007 oli 546 miljoonaa euroa. Eniten Suomi vei Etelä-Afrikkaan viime vuonna pahvia ja paperia (62 miljoonaa euroa), puhelinlaitteita (57 miljoonaa euroa), maansiirto-, kaivuu- ja muita vastaavia koneita (39 miljoonaa euroa), erikoiskoneita ja -laitteita (23 miljoonaa euroa) ja levyvalmisteita (15 miljoonaa euroa). Suomen tuonnin arvo Etelä-Afrikasta oli viime vuonna 301 miljoonaa euroa, josta noin kaksi kolmasosaa oli nikkelin tuontia.
Euroopan unioni on Etelä-Afrikan suurin kauppakumppani. Euroalueen kriisi on kuitenkin lisännyt paineita löyhentää tätä kytköstä ja siirtää katseita muihin markkina-alueisiin päin. Etelä-Afrikka onkin tiivistänyt suhteitaan nouseviin talouksiin. Maa on mukana nopeimmin kehittyvien talouksien BRICS-ryhmässä (Brazil, Russia, India, China, South Africa), joskin Etelä-Afrikan talouden koko on ryhmän muita maita huomattavasti pienempi. Etelä-Afrikka kuuluu ainoana Afrikan maana maailmantalouden keskeisistä toimijoista koostuvaan G20-ryhmään.
Pitkälti yli 80 prosenttia Etelä-Afrikan ulkomaisista suorista investoinneista tulee edelleen EU-maista, vaikka esimerkiksi kiinalaisyhtiöt ovat aktivoituneet maahan suuntautuvassa sijoitustoiminnassaan.
Rakenteelliset haasteet
Etelä-Afrikan taloudessa on useita rakenteellisia haasteita. Maan valmistusteollisuutta ei kaikilta osin pidetä kilpailukykyisenä, sillä maan suorat tuotantokustannukset ovat Aasiaan verrattuna korkeat ja tuottavuus alhaista. Myös rahoitus-, raaka-aine- ja kuljetuskustannukset koetaan talouden hidasteeksi.
Talouskasvuun ovat vaikuttaneet negatiivisesti myös maan sisäiset tekijät – lakkoaallot ja kasvava työttömyys. Luottoluokitusyhtiöt ovat toinen toisensa perään alentaneet arvioitaan Etelä-Afrikasta. Marikana-kaivoksella elokuussa yli 40 ihmisen kuolemaan johtaneet levottomuudet väistyivät tuntuvilla palkankorotuksilla, mutta lakot ovat levinneet muihin kaivoksiin vastaavine palkankorotusvaateineen.
Mutta – ei unohdeta veturin valttikortteja
Etelä-Afrikan globaali kilpailuetu on tulevaisuudessakin etupäässä runsaiden luonnonvarojen hyödyntämisessä sekä rajatussa määrin näiden jatkojalostuksessa – erityisesti teräs- ja muussa metalliteollisuudessa. Lisäksi eteläafrikkalaiset palvelualojen toimijat ovat vahvoilla muualla Afrikan mantereella. Etelä-Afrikka on edelleen eteläisen Afrikan kaupan ja talouden keskus, ja alueen muut kasvavat taloudet synnyttävät myös eteläafrikkalaisille yrityksille uusia mahdollisuuksia.
Energia- sekä kuljetus- ja logistiikka-alan mittavilla infrastruktuurihankkeilla haetaan nostetta Etelä-Afrikan pitkän aikavälin kilpailukykyyn. Hallitus on suunnitellut 845 miljardin randin (75 miljardin euron) infrastruktuurihankkeita seuraavalle kolmelle vuodelle. Näistä 300 miljardia randia (27 miljardia euroa) suunnataan energia- ja vajaat 300 miljardia randia kuljetus- ja logistiikkasektorille. Seuraavan seitsemän– kahdeksan vuoden aikana on tarkoitus toteuttaa noin 45 suurta infrastruktuuriprojektia, joihin tarvittaisiin moninkertaiset investoinnit edellisiin verrattuna.
Vuoden 2011 ilmastoneuvottelujen (COP-17) isäntänä Etelä-Afrikka haluaa toimia tiennäyttäjänä kansallisten päästövähennystensä toteuttajana ja uusiutuvien energialähteiden edistäjänä, joskin maa säilyy riippuvaisena mittavista kivihiilivarannoistaan. Ranskalaiset, amerikkalaiset, japanilaiset ja kiinalaiset ydinteknologiayritykset ovat puolestaan osoittaneet suurta mielenkiintoa Etelä-Afrikan ydinvoimaohjelmaa kohtaan.
Ulkoministeriön vuosittain ilmestyvässä Maailman markkinat -julkaisussa on tänä vuonna esitelty yksityiskohtaisesti useita Afrikan maita, myös Etelä-Afrikka. Julkaisun sähköinen versio: formin.finland.fi > kauppapolitiikka > julkaisut.
Lisää uutisia vienninedistämismatkasta sivustollamme www.kauppapolitiikka.fi(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan) > Afrikka ja Lähi-itä(Linkki toiselle web-sivustolle.).