Etelä-Afrikassa tarve opetuksen laadun parantamiseen

Etelä-Afrikan valtio panostaa huomattavasti opetukseen, mutta oppimistulokset ovat kehnoja. Suomalaista opetusjärjestelmää tunnetaan yllättävän hyvin ja kiinnostus suomalaisiin oppimisratkaisuihin on suurta. Edustusto näkee potentiaalia koulutusviennille lyhyellä tähtäimellä lähinnä kasvavalla yksityiskoulusektorilla, niin varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa kuin kolmannen asteen opetuksessa. Opetusministeri Grahn-Laasosen vetämä koulutusvientidelegaatio vieraili Etelä-Afrikassa onnistuneesti 29.5.-1.6.2017.

Koulunkäynti on Etelä-Afrikassa pakollista kaikille 7-15-vuotiaille ja miltei kaikki maan 13 miljoonaa kouluikäistä käyvät koulua. Ylivoimaisesti suurin osa oppilaista käy julkisia kouluja, sillä maan noin 26 000 perusopetusta tarjoavasta koulusta vain n. 1700 on ”itsenäisiä” eli yksityiskouluja.  Kaikista Afrikan maista Etelä-Afrikka käyttää suurimman summan koulutukseen, ja kansainvälisessäkin vertailussa rahallinen panos koulutukseen on korkea, 6,4 % BKT:stä ja miltei viidennes valtion budjetista. Tästä huolimatta oppimistulokset ovat kehnoja, ja koulutuksen heikko laatu on eräs keskeisistä huolista joka nousee jatkuvasti esille erilaisissa tutkimuksissa ja julkisessa keskustelussa. Samalla kun maassa on 27 % työttömyys ja noin puolet nuorista on työttöminä, firmat valittavat olevan vaikeaa rekrytoida riittävän osaamistason omaavia työntekijöitä. OECD:n arvion mukaan Etelä-Afrikan vuotuinen talouskasvu olisi 1,65 % nykyistä korkeampaa, jos kaikki koululaiset oppisivat perustaidot.

Keskeinen ongelma ovat heikosti koulutetut, huonosti motivoituneet opettajat. Erään tutkimuksen mukaan peräti 43 % kouluista opettajien toistuvat tai jatkuvat poissaolot ovat ongelma, ja 53 % opettajista saapuu myöhässä kouluun (vrt. 15 % oppilaista). Monen opettajan omat taidot ovat heikommat kuin mitä heidän opettamiltaan oppilailta odotetaan.

Lisäksi erityisesti maaseutukoulujen infrastruktuuri on heikkoa – UNICEFin mukaan 27% julkisista kouluista on ilman juoksevaa vettä, 78%:lla niistä ei ole lainkaan kirjastoa ja yhtä suuri määrä on ilman tietokoneita. Köyhimmissä provinsseissa, erityisesti Limpopossa, jopa koulukirjojen jakelu lapsille viivästyy välillä kuukausia. Vain kahdella kolmasosalla on omat koulukirjat. Puolet viidesluokkalaisista ei osaa lukea kunnolla millään kielellä. Oppimista hankaloittaa maan monikielisyys – peruskoulua voi käydä kaikilla 11:sta virallisesta kielestä, mutta korkeakoulutusta on tarjolla lähinnä vain englanniksi ja afrikaansiksi. Myös varhaiskasvatuksessa on suuria puutteita. Eräs perusopetusministeriön keskeisistä prioriteeteista tällä hallituskaudella (2015-2019) on varmistaa laadukas esiopetus samalla kun se tekee esikoulusta (”grade R”) pakollisen kaikille lapsille.

Vaikeuksia erityisesti matematiikan ja tieteiden opetuksessa

OECD:n arvion mukaan Etelä-Afrikan koulujärjestelmä on toiseksi huonoin 76 mitatusta maasta. Erityisen huolestuttavana pidetään perusopetuksen oppimistuloksia matematiikassa ja tieteissä. Maailman talousfoorumin (WEF) 2016 IT-raportin mukaan Etelä-Afrikan matematiikan ja tiedeopetuksen laatu oli surkeinta kaikista 139 mitatusta maasta, ja yleisesti ottaen opetusjärjestelmän laatu oli sijalla 137. (WEF:in tutkimus perustuu bisnesjohtajien näkemyksiin, eikä välttämättä heijasta täysin todellisuutta. Suomen ranking samassa mittauksessa oli matematiikan ja tieteiden opetuksen laadun suhteen 2. sija ja kokonaisopetuksen laadun suhteen 4. sija.) Kansainvälisessä Timms-tutkimuksessa, joka mittaa matematiikan ja tieteiden osaamisen tasoa, eteläafrikkalaiset lapset pärjäävät huonommin kuin monien köyhempien Afrikan maiden lapset, vaikka tulokset ovatkin parantuneet vuosien mittaan.

Kaikista koulun aloittavista lapsista vain 37% läpäisee 12. luokan lopulla tehtävän, yo-koetta vastaavan loppututkinnon (”matric”), ja näistä ainoastaan neljä prosenttia valmistuu yliopistosta. Pudokkaiden määrä on valtava kautta opintojen, erityisesti mustien oppilaiden keskuudessa. Arviolta vain viidennes lapsista saa käydä kunnolla toimivia, hyvin menestyviä kouluja. Etelä-Afrikan koulutusjärjestelmä kärsii edelleen apartheid-regiimin politiikasta, jonka tavoitteena oli nimenomaisesti varmistaa heikko koulutus maan mustalle väestölle. Tilanne ei valitettavasti ole juurikaan muuttunut 22-vuotisen demokratian aikana, vaan koulutusjärjestelmä on pikemminkin vahvistanut epätasa-arvoa kuin edistänyt sosiaalista liikkuvuutta. Köyhyys ja huono koulutus kulkevat Etelä-Afrikassa edelleen käsi kädessä vanhan rotujaon kanssa. Tämä tekee myös koulutuksesta ja kouluille ja opettajille asetetuista vaatimuksista erittäin poliittista. Eräs Suomen valteista Etelä-Afrikassa onkin se, että voimme osoittaa oman järjestelmämme korostavan tasa-arvoa ja inklusiivisuutta.

OECD:n mukaan kolmannen asteen opintoihin siirtyvien opiskelijoiden määrä on Etelä-Afrikassa yksi G20-maiden alhaisimmista, 6 %, mikä haittaa myös talouskasvua.

Edullisten yksityiskoulujen määrä kasvussa

Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että yksityiskoulujen suosio Etelä-Afrikassa on kasvanut jatkuvasti ja nousee edelleen, myös alemman keskiluokan perheiden keskuudessa. Oppimistulokset eivät kuitenkaan eroa suoraviivaisesti niin, että yksityiskoulujen opetuksen laatu olisi aina parempaa kuin julkisissa kouluissa. Erityisesti suurimmissa kaupungeissa on edelleen merkittävä määrä erinomaista laatua tarjoavia julkisia kouluja. Käytännössä nämä ovat usein entisiä valkoiselle väestönosalle tarkoitettuja kouluja, ja koska Etelä-Afrikan väestö asuu apartheid-politiikan jäljiltä edelleen varsin lokeroidusti, suuri osa ko. koulupiirien asukkaista on edelleen valkoisia. (Koulut pyrkivät aktiivisesti laajentamaan oppilaspohjaansa koulupiirin ulkopuolelle, mutta tämäkin on osittain ongelmallista.) Ko. koulut ovat entisiä ”Model C” –kouluja, jotka saavat periä lisämaksuja vanhemmilta,  vaikka opiskelu oli periaatteessa ilmaista. Tämä on taannut kouluille erinomaiset opettajat ja tilat – esim. vastaavista urheilumahdollisuuksista voi suomalaiskouluissa vain haaveilla.

On siis ilmaisia julkisia kouluja ja maksullisia sellaisia, vaikka periaatteessa mikään julkinen koulu ei saa käännyttää oppilaita, joiden vanhemmilla ei ole varaa maksuihin. Myös ilmaisten koulujen opintoihin liittyy köyhille perheille varsin merkittäviä kuluja (mm. koulupuvut ja oppimateriaalit).

Reilu puoli miljoonaa oppilasta (n. 4 % kouluikäisistä) käy ”itsenäisiä” eli yksityiskouluja. Vaihtelut maan sisällä ovat kuitenkin suuria - varakkaimmassa provinssissa Gautengissa (jossa Johannesburg ja Pretoria sijaitsevat) jopa 12 % lapsista käy yksityiskoulua. Kaikkien koulujen on noudatettava valtion asettamaa opetussuunnitelmaa, mutta yksityiskoulut saattavat lisäksi järjestää erillisiä loppututkintoja. Ylivoimaisesti suurin osa yksityiskouluista on voittoa tuottamattomia, eli niiden perimien koulumaksujen tuotot sijoitetaan takaisin kouluun tai niillä rahoitetaan stipendejä vähävaraisille oppilaille. Yksityiskoulujen järjestö Icasan johtaja Lebogang Montjanen mukaan yksityiskoulujen määrä kasvaa erityisesti Gautengissa, ja edulliset yksityiskoulut ovat ”uusi kultakuume” (v. 2014 yksityiskouluja oli Gautengissa 651). Vuonna 2013 valmistuneen tutkimuksen mukaan nopeasti kasvava musta keskiluokka panostaa vahvasti lastensa koulutukseen ja 65 % siitä lähettää lapsensa maksullisiin julkisiin tai yksityiskouluihin. (Kts. alempana suurimmista yksityiskouluketjuista.)

Koulumaksut ovat Old Mutual –sijoitusyhtiön arvion mukaa nousseet inflaatiota nopeammin, tänä vuonna arviolta 9,5% (vrt. kuluttajahintaindeksi n. 6-7%). Sen arvion mukaan julkisen (maksullisen, ns. ex-Model C) koulun vuosimaksut ovat tänä vuonna 32 000 ZAR (n.2200 eur) ja nousevat 50 000 ZAR vuoteen 2022 mennessä ja 103 000 ZARiin v. 2030 mennessä. Yksityisen yläkoulun vuosimaksu on keskimäärin 125 000 ZAR (n. 8700 eur), nousten 197 000 ZAR:iin v. 2022 ja peräti 406 000 ZARiin v. 2030. Ottaen huomioon että miltei puolet eteläafrikkalaisista tienaa alle 3500 ZAR (n. 240 eur) kuukaudessa, on selvää että yksityiskoulujen, erityisesti kalleimpien sellaisten, kasvumahdollisuudet eivät ole loputtomia.

Eteläafrikkalaisessa keskivertokoulussa on n. 500 oppilasta ja joka luokassa 30 oppilasta, mutta luokkakoot vaihtelevat suuresti ja pahimmillaan luokassa saattaa olla jopa 50 oppilasta. Uuden yksityiskoulun rakentaminen maksaa MoneyWeb-lehden arvion mukaan 50-180 milj. ZAR, ja suurimmassa osassa niistä on n. 1 200-2 000 opiskelijaa kaikilla luokka-asteilla (R-12).

Suomen koulutusviennin mahdollisuudet Etelä-Afrikassa

Suomea ei tunneta Etelä-Afrikassa kovin hyvin, mutta Suomen koulutusjärjestelmä tunnetaan yllättävän hyvin, myös perusopetusministeriössä. Viittauksiin suomalaisesta koulusta törmää jatkuvasti erityisesti asiantuntijakeskusteluissa mutta myös mediassa. Hieman virheellisetkin uutiset siitä, kuinka Suomen uudessa opetussuunnitelmassa olisi kokonaan luovuttu oppiaineista, on otettu Etelä-Afrikassa innostuneesti vastaan.

Lyhyellä aikavälillä edustusto näkee kaupallisia mahdollisuuksia ainakin seuraavissa:

• Opettajainkoulutus yksityisissä oppilaitoksissa (varhaiskasvatus, perusopetus, korkeampi aste)
• Opettajien jatkokoulutus, ml. ammattikoulutuksessa
• Ammattikoulutuksen kehittäminen tietyillä sektoreilla (esim. sairaanhoito-opetus); mahdollisesti enemmän yksityissektorilla (julkisen sektorin ostokyvyn mittaaminen on vaikeaa)
• Varhaiskasvatuksen oppimisratkaisut/laajemmat mallit yksityisiin leikkikouluihin
• E-learning (Etelä-Afrikassa ollaan tässä osittain jo melko pitkällä)
• Erilaiset oma oppimisen tueksi tarjottavat pelit tmv. oppimisratkaisut
• Erilaiset ratkaisut, joilla liitetään yrittäjyyskasvatus osaksi koulutusta
• Koulurakennuksiin liittyvät ratkaisut, ml. puun käyttö koulurakennuksissa

Kolmannen sektorin toimijoilla tärkeä rooli

Eräs Etelä-Afrikan opetussektorin erityispiirre on erilaisten säätiöiden, järjestöjen ja isojen muun alan yritysten huomattavat investoinnit opetuksen kehittämiseen. Teleoperaattoreilla on juridinen velvollisuus rahoittaa koulutustoimintaa. Yksityisten yritysten on panostettava erilaisten kurssien tai koulutuksen järjestämiseen omalle henkilökunnalleen tai ulkopuolisille, sillä ne keräävät tällä ”skills developmentilla” itselleen BBBEE-pisteitä. (BBBEE eli Broad-Based Black Economic Empowerment on valtiollinen ohjelma mustan kansanosan taloudellisen aseman vahvistamiseksi. Hyvät BBBEE-pisteet ovat välttämättömiä niille firmoille, joiden asiakaskuntaan tai asiakkaiden asiakkaisiin kuuluu julkisen sektorin ostajia.) Perusopetuksen kehittäminen ja yksittäisten koulujen tukeminen taas on monien säätiöiden ja järjestöjen keskeinen tavoite, ja niiden avulla moni koulu kykenee sijoittamaan mm. tietotekniikkaan.

Eteläafrikkalaisissa kouluissa käytetään yhä enemmän digitaalisia oppimisratkaisuja. Yksityisissä alakouluissa tabletit ja pilvipalvelut ovat arkipäivää. Etelä-Afrikassa etäopetuksella on pitkät perinteet –  University of South Africassa (UNISA), jonka päärakennus hallitsee Pretorian sisääntuloteiden maisemaa, on yli 310 000 opiskelijaa jotka opiskelevat kokonaan etänä – tosin miltei kokonaan perinteisin menetelmin. E-learning on monessa perheessä arkipäivää myös peruskoulutuksessa, osalle opiskelijoista tavallisen koulun ohella ja osalle kotikoulun keskeisenä runkona. Myös useat operaattorit ovat panostaneet digitaalisiin oppimisprojekteihin: mm. Vodacomin e-school tarjoaa kaikille halukkaille ilmaista opetusmateriaalia ja kokeita eri muodoissa aina esikoulusta 12. luokalle asti. Erilaisia e-learningiin liittyviä start-up-firmoja on lukuisia. Toistaiseksi etäopiskelun suurimpana haasteena on hidas ja kallis nettiyhteys – erilaisten e-learning-ohjelmien olisi suotavaa toimia myös offline.

Länsi-Kapin maakunta edelläkävijänä

Länsi-Kapin maakunta (jota hallitsee oppositiopuolue Democratic Alliance) on koulutuksessa, kuten monella muulla sektorilla, askeleen edellä muuta maata. Yksi maakunnan seitsemästä prioriteettialueesta – ”game changers” – on e-learning, johon varattu julkinen budjetti viime vuonna oli 120 mln ZAR (reilut 8 meur), tämä vuonna vähemmän. Tavoitteena on taata e-learningin avulla opetuksen korkea laatu kaikille lapsille, myös niille joiden koulut ovat heikkolaatuisia. Pian kaikki Länsi-Kapin 1500 koulusta ovat laajakaistan piirissä ja tavoitteena että v. 2019 mennessä 350:ssa niistä tulee olemaan myös langaton sisäinen verkko. Samalla pyritään varmistamaan, että e-learning koko maakunnan julkisissa kouluissa on tasalaatuista. Samaan aikaan Kapkaupungin innovaatiokeskus CiTI on perustanut alleen edutech-klusterin ja on perustamassa Afrikan ensimmäistä edutech-inkubaattoria, jonka on tarkoitus kuratoida puhtaasti tämän alan start-uppeja.

Lähetystöneuvos Anna Merrifield, Suomen suurlähetystö, Pretoria