Erna Solberg jatkaa Norjan pääministerinä
Norjan pääministeri, konservatiivisen Høyren johtaja Erna Solberg, johdatti sinisen porvariblokin vaalivoittoon suurkäräjävaaleissa 11.9.2017. Porvariblokki saa 169-jäseniselle suurkäräjille 88 edustajaa vasemmistoblokin jäädessä 81 edustajaan. Viimeiset neljä vuotta Norjaa on hallinnut sini-sininen (konservatiivipuolue Høyre sekä edistyspuolue Fremskrittspartiet, FrP) vähemmistöhallitus. Hallituksella on ollut kirjallinen yhteistyösopimus opposition keskustapuolueiden kristillisten (KrF, 5,6 %) ja sosiaaliliberaalin Venstren (5,2 %) kanssa.
Norjassa käydään listavaalit ja äänestysprosentti oli vaaleissa 78,2 %. Puolueiden kannatusluvut, kun äänistä on laskettu 99,8 % (suluissa kannatuksen muutos viime suurkäräjävaaleihin verrattuna):
Työväenpuolue Ap 27,4 % (-3,5 %)
Konservatiivinen Høyre 25,1 % (-1,7 %)
Edistyspuolue FrP 15,3 % (-1,1 %)
Keskustapuolue Sp 10,3 % (+4,8 %)
Sosialistinen vasemmistopuolue SV 6,0 % (+1,9 %)
Liberaalipuolue Venstre 4,3 % (-0,9 %)
Kristillinen KrF 4,2 % (-1,4 %)
Ympäristöpuolue Vihreät MDG 3,2 % (+0,4 %)
Punaiset (vasemmistopuolue) Rødt 2,4 % (+1,3 %)
Hallituskoalition loppukiri takasi vaalivoiton
Vielä keväällä näytti lähes varmalta, että valta vaihtuu, ja Ap:n Jonas Gahr Størestä tulee Norjan seuraava pääministeri. Elokuussa tapahtui täyskäännös ja Ap:n kannatus kääntyi voimakkaaseen laskuun. Hallituspuolueet onnistuivat kääntämään kannatuksensa nousuun vaalikamppailun loppumetreillä Norjan taloudessa alkaneen positiivisen vireen siivittämänä.
Työväenpuolue Ap:n romahdus
Ap:n kannatus oli vielä keväällä noin 34 % ja puolueella onkin edessään perusteellinen itsetutkiskelu vaalituloksen jälkeen. Syitä tappioon on monia, ja eräs näistä on Ap:n epäonnistuminen vaalistrategiassaan. Talous polki paikallaan ja työttömyys kasvoi kun puolue löi lukkoon strategiansa. Kun työttömyys kevään aikana alkoi laskea (tällä hetkellä 4,3%(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)) ja talous kasvaa, äänestäjät eivät enää tunnistaneet Ap:n synkkää kuvaa maan nykytilasta. Samalla hallituspuolueet pystyivät kohentuneiden lukujen ansiosta keskittymään positiivisempaan sanomaan. Norjan alhainen työllisyysaste (67,1 %(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)) ja öljy- ja kaasuteollisuuden dominoiva rooli tulevat kuitenkin edellyttämään enemmin tai myöhemmin kipeitä muutoksia norjalaiseen yhteiskuntaan.
Jonas Gahr Støren persoonaan ja suureen varallisuuteen kohdistui paljon negatiivista julkisuutta juuri vaalien alla. Häntä syytettiin keväällä epäselvästä viestinnästä, mutta selkiytettyään retoriikkaansa häntä syytettiin röyhkeäksi. Osa Ap:n perinteisistä äänestäjistä suhtautuu penseästi Støren taustaan rikkaan suvun jälkeläisenä. Hänen kosiskelunsa hallituksen tukipuolueiden Venstren ja KrF:n suuntaan kostautui osan äänestäjistä siirtyessä vasemmalle SV:n kannattajiksi. Myös vahva keskustapuolue Sp saattoi karkottaa osan Ap:n äänestäjistä. Punaisen blokin voittaessa Sp olisi noussut hallitukseen.
Edistyspuolue FrP:n kannatus on säilynyt hallitusvastuusta huolimatta
Päinvastaisista ennusteista huolimatta FrP:n kannatus ei ole juurikaan kärsinyt, vaikka puolueella on ensimmäistä kertaa taustalla neljän vuoden hallitustaipale. Puolue ei ole saanut läpi osaa keskeisistä lupauksistaan, mutta äänestäjät eivät ole heitä tästä rangaisseet. Puolueen johtaja Siv Jensen on toiminut valtiovarainministerinä, ja öljyrahaston tuoton runsaskätinen hyödyntäminen on mahdollistanut vaikeiden päätösten ja priorisointien välttämisen ja siirtämisen tulevaisuuteen.
Samalla hallitus on panostanut FrP:n äänestäjille tärkeään infrastruktuuriin sekä tiukkaan turvapaikkapolitiikkaan. Pääministeri Solberg on katsonut läpi sormien puolueen sooloilua monessa hallitusyhteistyön kannalta tärkeässä asiassa. FrP:n vaalimenestykseen on kiistatta vaikuttanut myös puolueen nouseva tähti, maahanmuutto- ja integraatioministeri Sylvi Listhaug. Hän oli otsikoissa jatkuvasti vaalikamppailun loppumetrit mm. Tukholman Rinkebyn lähiöön suuntautuneen matkansa vuoksi.
Pienpuolueet vetivät äänestäjiä puoleensa
Keskustapuolue Sp onnistui vaalikampanjassaan ja lähes kaksinkertaisti kannatuksensa yli kymmeneen prosenttiin nuoren ja joviaalin Trygve Slagsvold Vedumin johdolla. Sp:n strategia pienten kuntien ja maaseudun puolestapuhujana vetosi äänestäjiin syrjäseuduilla. Myös sosialistinen vasemmistopuolue SV nosti kannatustaan lähes kaksi prosenttia ja onnistui näin vaalikampanjassaan. Onnistumisen takana lienee osittain se, että vakuuttavasti esiintynyt puoluejohtaja Audun Lysbakken esitti selkeän vaihtoehtoisen vasemmistoagendan oikeistohallituksen linjalle.
Venstre ja KrF maksoivat kovan hinnan tuestaan hallitukselle
Hallituksen tukipuolueet KrF ja Venstre pääsivät yli kannatuskynnyksen, mutta kokivat siitä huolimatta kirvelevät tappiot. Puolueet joutuivat maksamaan kovan hinnan asemastaan hallituksen tukipuolueina, siitä huolimatta, että niillä on ollut kokoaan suurempi valta hallituksen politiikkaan.
KrF:n ja Venstren ensisijaisena tavoitteena on Høyre+KrF+Venstre hallitusyhteistyö, mutta FrP on ilmoittanut, ettei tue hallitusta jossa se ei istu itse. Erna Solberg on siis jatkossakin täysin riippuvainen FrP:stä. Vaikka oikeistoblokki voitti vaalit ja jatkaa vallassa, on hallitusneuvotteluista tulossa harvinaisen monimutkaiset.
Henna Kvam
Suomen Oslon-suurlähetystö