Edustustojen raportit, 24.11.2008

Energianationalismi nousee Aasiassa

Energia on korkealla myös Aasian maiden strategisessa suunnittelussa. Haasteet ovat samat kuin muuallakin, ja alan asiantuntijoiden mukaan keskeisintä on turvata riittävät investoinnit, monipuolistaa energiapalettia, ottaa huomioon ympäristö ja parantaa energiatehokkuutta.
 

Kulutuksen kasvaessa kilpailu energianlähteistä kiristää Aasian maiden välejä, erityisesti Kiinan kahdenvälisiä suhteita. "Energia- ja resurssinationalismi" ovat alueella nousussa. Ydinenergia nähdään yhtenä tulevaisuuden vaihtoehtona: nyt myös Malesia on kiinnostunut siitä Thaimaan, Indonesian ja Vietnamin vanavedessä.

Uusiutuvia energianlähteitä pyritään hyödyntämään, alueella on siihen paljon potentiaalia. öljyn lisäksi myös maakaasu on saamassa globaalit markkinat. Finanssikriisin myötä energia-alan investoinnit lykkääntyvät ja vaikutukset ovat nähtävissä muutaman vuoden päästä, kun kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa ja energian hinta lähtee uudelleen nousuun. Tähän olisi hyvä varautua jo nyt, sillä energian kysynnän kasvu hidastunee talouden taantuman myötä vain väliaikaisesti.

Kuala Lumpurissa, Malesiassa, järjestettiin 12. marraskuuta 2008 kansainvälinen energia-alan tapahtuma, International Energy Security Forum: Ensuring Energy Security in the 21st Century, johon osallistui järjestäjien mukaan noin 300 asiantuntijaa, päättäjää ja diplomaattia 23 maasta. Tapahtuman järjestivät  yksityinen yhtiö Paddy Schubert Consultants, Malesian Energia- vesi- ja telekommunikaatioministeriö, energiayhtiö Tenaga Nasional sekä paikallinen think-tank Institute of Strategic and Security Studies.

Kaikki tapahtuman keynote-puhujat olivat ulkomaisia alan asiantuntijoita ja heidän yhteinen sanomansa tuntui olevan, että globaalien energia-alan haasteiden edessä keskeisintä on turvata riittävät investoinnit, monipuolistaa energiapalettia, ottaa huomioon ympäristö ja parantaa energiatehokkuutta. Energia on korkealla Aasian maiden strategisessa suunnittelussa ja kulutuksen kasvaessa kilpailu energianlähteistä kiristää maiden välejä, erityisesti Kiinan kahdenvälisiä suhteita. 

Haasteina investointien riittämättömyys, Kiina ja Intia sekä energianationalismi

Forumin ensimmäinen sessio keskittyi tilanteen kartoitukseen: missä ollaan nyt? Mikkal Herbergin (Senior Research Fellow, Pacific Council on International Policy) mielestä energia-ala on ennennäkemättömien haasteiden edessä: energiavarmuus tuotannon suhteen on heikentymässä, öljyn ja maakaasun kuljetusinfrastruktuuriin pitkillä matkoilla ei investoida tarpeeksi ja Kiina ja Intia kuluttavat yhä enemmän ja pääasiassa fossiilisia polttoaineita - samaan aikaan, kun hiilidioksidipäästöjä pitäisi vähentää. Herberg näkee globaalin riippuvuuden OPEC-maiden tuotannosta kasvavan jatkossa, sillä ei-OPEC-maiden tuotanto ei täytä kysyntää. Myös Aasia on enenevässä määrin riippuvainen tuontiöljystä. Energian hinta tulee kohoamaan, kun maailmantalous lähtee nousuun.

Erityisesti Kiinan energiantarve on valtava: vuonna 2012 sen arvioidaan olevan puolet Aasian maiden ja 25 prosenttia globaalista energian kysynnän kasvusta. Kiinan riippuvuus tuontiöljystä kasvaa: vuonna 2005 tuontiöljyn osuus Kiinan öljynkulutuksesta oli 44 prosenttia ja vuonna 2030 se kasvaa ennusteen mukaan 76 prosenttiin. Intian kohdalla riippuvuus tulee olemaan vielä merkittävämpi, vuoden 2005 71 prosentista aina 92 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. 

Herbergin mukaan viime aikoina on ollut Aasiassa havaittavissa "energianationalismin" nousu, kun erityisesti öljyn ja maakaasun saatavuus alueelle halutaan turvata pitkälle tulevaisuuteen. Energiaan liittyvät kysymykset ovat poikkeuksetta korkealla kaikkien Aasian keskeisten maiden strategisessasuunnittelussa. Kotimaisia energialähteitä halutaan monipuolistaa ja energiatehokkuutta parantaa. Aasian maat yrittävät vastata kasvavaan riippuvuuteen myös lisäämällä maakaasun, uusiutuvien energianlähteiden ja ydinenergian osuutta kokonaistarpeesta.

Energianationalismiin liittyy myös kiristyvä kilpailu energiasta tuojamaiden välillä, jota pahentaa energiaa vievien maiden "resurssinationalismi". Energiaan liittyvät investoinnit, markkinointi ja kuljetus ovat enenevässä määrin politisoituneet ja kiristäneet maiden kahdenvälisiä suhteita, erityisesti välillä USA-Kiina, Kiina-Japani, Kiina-Intia, Kiina-Venäjä. Japani etsii selvästi suurempaa roolia alueella, samoin Intia; Venäjästä on tulossa uudelleen energiamahti myös Aasiassa.

Mark Hutchinsonin (Cambridge Energy Research Associates, Senior Director) mukaan tämänhetkinen talouskriisi hidastaa energian kysynnän kasvua, muttei suinkaan lopeta sitä - on todennäköistä, että bruttokansantuote laskee enemmän kuin energian kysyntä. Energia-alan investoinnit viivästyvät, kun hankkeille ei saada rahoitusta ja investoijat ovat varovaisia. Tämä taas johtaa muutaman vuoden (2–4 vuoden, jopa pidemmän ajan) viiveellä energian kysynnän ja tarjonnan väliseen ristiriitaan ja hintojen nousuun. öljyn lisäksi nesteytetty maakaasu on saamassa globaalit markkinat. 

Hutchinsonin mukaan maat alkavat tyypillisesti kiinnittää huomiota energiavarmuuteen silloin, kun energian hinta on korkealla, poliittinen ilmapiiri kiristymässä, kun maa on siirtymässä viejästä tuojaksi (kuten Kiina) ja kun asia sopii sisäpoliittiselle agendalle - yleensä silloin, kun on jo liian myöhäistä. "The value of energy security is only realized when the circumstances are extreme", kiteytti Hutchinson. 

Hän pohti esitelmässään asiaankuuluvasti myös sitä, mitä oikeastaan tarkoitetaan käsitteellä "energy security": kuuluuko siihen toimitusvarmuus, entä hinta? Klassisen määritelmän mukaan se tarkoittaa "availability of sufficient supplies at affordable prices", mutta energiaa vievät maat viittaavat sillä tyypillisesti kysynnän jatkuvuuteen. Kiinan ja Intian näkökulmasta se liittyy kykyyn mukauttaa maiden energiariippuvuus globaaleista markkinoista. Uutena määritelmänä Hutchinson esitteli, että käsite kattaisi useiden energianlähteiden käytön ("diversity, diversity, diversity") ja tietyn turvamarginaalin kuten strategiset energiavarastot sekä riittävän  varatuotantokapasiteetin. 

Ratkaisun avaimina resurssit, infrastruktuuri, hintaan sisältyvien riskien tunnistaminen

Forumin toinen sessio keskittyi diagnosointiin: mitä pitäisi tehdä? Brian Cane (Head of TWI Power and Energy Systems) esitteli Yhdistyneiden kansakuntien energiapolitiikkaa case-tutkimuksena. Maa tuo jo 60 prosenttia kivihiilestä ja siirtyy vuoteen 2010 mennessä sekä öljyn että maakaasun nettotuojaksi. Maan tarvitsema tuontiöljy tulee nyt Norjasta ja Belgiasta, tulevaisuudessa mahdollisesti Venäjältä tai Kaspianmereltä. Esitellessään brittien tulevaisuuden energiavaihtoehtoja Cane pohti myös ydinenergiavaihtoehtoa ja mainitsi, että esimerkiksi Suomeen on parhaillaan rakenteilla ns. kolmannen sukupolven ydinvoimala.

Yhtenä tulevaisuuden vaihtoehtona Yhdistyneille kansakunnille Cane esitteli myös clean coal technology -hiilivoimalan ja mahdollisuuden hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen päästöjä talteenottamalla ja säilömällä (carbon capture and storage, CCS). Potentiaalisia "säilöjä" olisivat Pohjanmeressä tyhjennetyt öljy- ja maakaasuesiintymät. Energiatehokkuutta ja uusiutuvien energianlähteiden määrää olisi maassa lisättävä. Canen resepti oli yksinkertainen: kotimaista energiantuotantoa on lisättävä, kulutusta vähennettävä. 

Michael Thomas (Vice-President, Energy Practice Head, Asia, CRA) korosti, ettei yhteistä "keittokirjaa" energia-asioissa olekaan, vaan jokaisen maan tilanne ja riskit ovat erilaiset. Energian saannin varmistamiseksi kunkin maan olisi keskityttävä kolmeen asiaan: resurssien saavutettavuuteen, riittävästä infrastruktuurista huolehtimiseen ja energian hintaan sisältyvän riskin tunnistamiseen ja arviointiin. Viimeksi mainittuun liittyvät mm. energiatehokkuuden parantaminen ja sääntelyn ja markkinainsentiivien välisen tasapainon säilyttäminen. 

Thomasilla oli myös konkreettisia neuvoja Malesialle: maan tulisi kehittää vesivoimaa ja kartoittaa mahdollisuuksia hyödyntää muita uusiutuvan energian lähteitä kuten aurinkoenergiaa ja biomassaa, käynnistää energiatehokkuusohjelma ja tutkia mahdollisuutta ydinvoimaan pitkällä tähtäimellä. Myös Ferench L. Tóth (Senior Energy Economist, IAEA) mainitsi, että ydinenergiaa ei Kaakkois-Aasiassa vielä ole, mutta se tarjoaisi mahdollisuuden energialähdepohjan monipuolistamiselle. Ydinenergia kilpailee pitkällä tähtäimellä myös hinnalla ja ympäristöystävällisyydellään. Ydinenergia ei ole "magic cure", mutta voisi olla Kaakkois-Aasiassa osa ratkaisua, tiivisti Tóth. 

Ydinvoima onkin Malesian harkinnassa: lounaspuheenvuorossaan Dato Shaziman Abu Mansor, Malesian energia- vesi- ja kommunikaatioministeri, mainitsi Malesian kartoittavan mahdollisuuksia käyttää ydinvoimaa energianlähteenä vuoden 2020 jälkeen. Tähän ovat ministerin mukaan vaikuttaneet Thaimaan, Vietnamin ja Indonesian aikeet ydinvoiman käyttöönotosta 2016–2020. 

Ministeri toi esitelmässään esille, että Malesia oli energian suhteen omavarainen vielä 1980- ja 1990-luvuilla, mutta ei enää - raakaöljyn nettotuojaksi Malesia tulee ennusteiden mukaan siirtymään vuonna 2014 mikäli kysynnän kasvu jatkuu nykyistä 4 prosentin  vuosivauhtia. Niemimaan energiapaletista on tällä hetkellä 64,2 prosenttia maakaasua, 29 prosenttia kivihiiltä, 7 prosenttia vesivoimaa ja 0,2 prosenttia öljyä; maan Borneonpuoleisissa osissa puolestaan reilu puolet on dieseliä ja loput maakaasua.

Fossiiliset polttoaineet säilynevät tulevaisuudessakin maan primaareina energianlähteinä, joskin hallitus on ministerin mukaan ryhtynyt toimiin uusiutuvan energian määrän lisäämiseksi muun muassa Small Renewable Energy Power -ohjelman kautta. Myös Renewable Energy Policy and Action Plan on valmisteilla. Maassa on potentiaalia biomassan, vesivoiman, jätteiden, aurinkoenergian ja hakkuujätteiden hyödyntämiselle. Johtoajatukset Malesian energiapolitiikan suhteen heijastelivat keynote-puhujien neuvoja: maa aikoo lisätä kotimaista tuotantoa ja vähentää riippuvuutta tuonnista, monipuolistaa energianlähteitä ja varmistaa riittävän sääntelyjärjestelmän energian kuluttajien ja investoijien välisenä tasapainottajana sekä kehittää tarvittavaa infrastruktuuria. Myös ympäristön kannalta kestävä kehitys pyritään ottamaan huomioon.